MY god you're sexy ||Sands

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Helmi 2012, 00:25

Roswell hymyili. Tämä keskustelunaihe taisi olla kuninkaalle enemmän mieleen, ei tuo ainakaan tuntunut enää yhtä kireältä, taisi jopa aivan pitää tästä. Ilmassa oli hyväntuulisuutta, pelko oli korvattu uteliaisuudella. Nuorukainen toki tahtoi tietää enemmän tuntemattomasta.
"Että kiertäisin Teidät sormeni ympärille kierouttani? Laitan teidät janoamaan tietoa, minkä ainoastaan minä voin teille kertoa? Ettette voisi tappaa minua?" Demoni myhäili tyytyväisenä tuoden kasvojaan hiukan lähemmäs Henryä, kiusaten toista, aiheuttaen epäilystä ja arvuuttelua.
"Voisin tehdä niin, kyllä. Mutta tekisinkö?" Kasvot vedettiin hieman kauemmas. Mitään varmaa vastausta ei tullut vieläkään. Selvää ärsytystä ja kiusaamistahan se oli, silmät katselivat tarkkaavaisena kuninkaan reaktioita.

"Sitä ette ole, Teidän Majesteettinne," Roswell myönsi, vaikka kaikkihan jo sen tiesivät, ettei kuningas hänen mikään oikea herra ollut, joten se oli aika turha vastaus. Henry uskaltautui tulla vieläkin lähemmäs tyrmän seinään kahlittua demonia. Ehkä joku ajattelisi, ettei se ollut mikään suuri temppu se lähestyä jotain vangittua, mutta olihan toinen sentään demoni Eikä kukaan tainnut olla aivan varma, mitä tuo pystyisi tekemään tai mitä oli ajamassa takaa. Lähellä oleminen voisi olla vaarallista, todella vaarallista. Siksi kai tuo vanhus jännitti lihaksiaan hieman, eikä tahtonut liikkua liikaa, kun toinen kerran uskalsi tulla noinkin lähelle. Olisi typerää nyt etsiä parempaa asentoa ja säikäyttää toinen tiehensä arvaamattomalla liikehdinnällä, vaikka kahleet ilkeästi hiersivätkin ja selkä ei pitänyt roikotuksesta yhtään.
"Kai tämäkin nimi toimii sitten aivan tarpeeksi hyvin. En tunne mitään suurta kiintymystä siihen, joten uusi ei koskaan haittaisi," Roswell hymyili, ajan uurtamien kasvojen näkyessä hieman paremmin lähempää tässä hämärässä, mustien, kiillottomien sarvien kaartuessa päälaen yli eteenpäin lähemmäs keltaisia silmiä.

"Ehkä minun olisi typerää kertoa se Teille, kuka tietää, mitä kaikkia ideoita saisittekaan Mutta kuten on jo sanottu, olen harmiton täällä. Joutuisin alistumaan nimenhaltijan tahtoon. Tietenkin joku oikein kekseliäs voisi saada minustakin aikaiseksi jotain vaarallista, tai sitten saan itse itsestäni vaarallisen pakottamalla löytämään keinon käskyn toteuttamiseksi Minulla ei ole siihen silloin enää paljon sananvaltaa," tiedonjanoiselle nuorukaiselle selitettiin. Demoni piti puhumisesta ja asioiden selittämisestä, vaikka ne hieman riskialttiita hänelle olivatkin. Mutta kuningasta kiinnosti, ja se oli hyvä se. Tieto oli aina valtaa.




((Seksijumalan uhri #2. Pitää varmaan lopettaa pelaaminen sitten 665. viestin kohdalla, ettei vaan koko maailma joudu seksikkyysaallon pyyhkäisemäksi!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2012, 01:30

Roswell alkoi käymään kiehtovalla tavalla ärsyttäväksi. Silti Kuningas ei käynyt vihaamaan tuota, päinvastoin. Hänhän oli loisto tyyppi, jos Henryltä kysyttiin. Mikseivät useammat ihmiset olleet samanlaisia? Pitkästä aikaa Henry nautti keskustelusta toisen elävän olennon kanssa.. Sikäli mikäli demonia pystyi kutsumaan eläväksi? Roswell jätti ilmoille kysymyksiä, jotka saivat nuoren miehen siristämään silmiään mietteliäänä.
Nuorempi hymähti pienesti Roswellin käydessä myöntämään, ettei kuningas hänen herransa ollut. Valitettavasti.. kai? Ei Henry kyllä välittänyt Demonin herrana olla.. toisaalta, olihan se houkuttava ajatus. Saada komentaa jotakuta kuin orjaa, pistää tuo tekemään kaiken tahtomansa mutta Henry näki sen enemmänkin vääränä toimena, kuin mahdollisuutena suorittaa hirmutekoja jonkun toisen kautta.

Olet fiksu Sen taidatkin jo itse tietää Henry totesi Demonin hiljettyä jälleen hetkeksi ainakin Pidän sinusta.. Ehkä katsonkin, ettei sinua käydä teloittamaan saatikka vahingoittamaan.
Kuninkaan alku ei käynyt peittelemään enää kiinnostusta tätä demonia kohtaan. Olihan se jo melko selvääkin, joten miksei sitä nyt käynyt ääneen vielä vahvistamaan.
en halua kuulla nimeäsi. Sen saat pitää omanasi. Minulle riittää tieto siitä, ettet käy valehtelemaan ainakaan suoranaisesti. Ehkä sinusta on jotain iloakin. Jos ei muuta, niin älyllistä haastetta Kuningas jatkoi, samalla kun otti nyt pari askelta taaemmas.
Jos käsken päästää sinut irti, lupaatko ettet käy satuttamaan ketään tämän linnanmuurien sisäpuolella? Et selvästikään ole kovin mukavasti kahleissa.. ihmekkös tuo


// ET SÄ SAA >8U Tämän maailman pitää tuntea itse seksijumalan pyhä tuleminen! ETTÄSKUULIT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Helmi 2012, 02:14

"Kiitoksia, Teidän Majesteettinne," Roswell nyökkäsi taas, tehden sen parhaimman kumarruksen, minkä senhetkisessä tilassa pystyi,
"En ole varma, mikä niistä on se paras kehu, joten kiitän kaikista kovasti. Lopettakaa kuitenkin, ennen kuin suorastaan punastun," tuo hymyili, ei kyllä mitään nolostumista näkynyt kasvoilla. Taisi se vain taas olla vitsailua, itsevarmaa incubusta ei kyllä kukaan taitaisi ikinä saada nolostumaan. Kuningas ei kierrellyt tunteissaan ja antoi heti ilmi, mitä toisesta ajatteli. Joskus niin, demonista itsestään taas ei saanut ajatuksia niin helposti ulos, joskus aivan vain sen takia, että muita jäisi ahdistamaan, että yöunet menisivät niitä salaisia mietteitä tuumaillessa. Rehellisyys ja suorapuheisuus olivat miellyttäviä poikkeuksia.
"Täysissä sielun ja ruumiin voimissa pysyminen olisi omastakin mielestä varsin suotavaa, Teidän Majesteettinne. Jos se ei ole Teille kovin suureksi vaivaksi, ylistäisin kyllä päätöstänne," mies painoi kasvonsa hitaaseen nyökkäykseen toisen kerran kuninkaan ehdotellessa mahdollista armahdusta Vaikka kyllä se aika varmalta tällä hetkellä kuulosti. Silti, ainahan sitä pitäisi leikkiä mukana, aivan huvin vuoksi. Se oli heidän kahden välillä oleva pieni salaisuus.

"Viisas valinta, Teidän Majesteettinne. Vaikka ette sitä tietoa käyttäisikään väärin, joku muu voisi kyllä. Paras vaihtoehto tällä hetkellä on, jos kukaan ei tiedä sitä," Roswell pääsi taas hieman rimpuilemaan kahleissaan Henryn astuessa kauemmas, yrittäen etsiä sitä mukavampaa kohtaa. Mukavaa kohtaahan ei tietenkään ollut, mutta ainakin liikkuminen hieman auttoi, sama kohta ei ainakaan rasittunut samalla tavalla koko aikaa.
"En ole kovin väkivaltainen, joten kyseinen lupaus ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Lupaan toki olla satuttamatta ketään näiden muurien sisällä vastoin kenenkään omaa tahtoa," demoni virnisti, katsellessaan tuota itsevarmaa nuorukaista. Oliko toisella jotain suunnitelmia? Demoninkesyttämistä tai jotain muuta? Kysymyksiä, joiden vastaukset luultavasti olisivat mielenkiintoisia.
"En edes tiedä, kuinka kauan olen tässä ollut. Se alkaa jo hieman tuntua, kyllä. Pitäkää minut lukittuna aivan miten haluatte ja kuinka pitkään tahdotte, mutta arvostaisin, jos voisin edes istua tai jaloitella aina silloin tällöin."




((!!! tuhoon tuomitset meidät, hullu! Onko pyhä tuleminen se, kun seksijumala saa nunnan sänkyyn?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2012, 02:50

Se oli hyvä pointti, että vaikka Kuningas ei tuon nimeä kävisi käyttämään väärin, saattaisi joku muu tarttua tilaisuuteen jos sellaisen sai. Mikään ei käynyt varmistamaan, etteikö sellainen tieto valuisi uteliaiden korviin. Varmasti linnanmuurien sisältä löytyi henkilöitä, jotka olisivat valmiita käyttämään minkälaista valtaa tahansa hyväkseen, saadakseen jotain haluamaansa
Roswell kävi kertomaan ettei ollut kovin väkivaltainen tapaus.. Sitä ei ollut vaikea uskoa tuon käytöksen perusteella, mutta ainahan kohtelias käyttäytyminen saattoi olla vain harhaa. Demonin huomautus omasta tahdosta tulla satutetuksi, kera virneen sai Henryn katsomaan demonia hetken aikaa merkittävästi.. Mutta nuori mies uskoi ymmärtävänsä, mitä tuo ajoi takaa.
Mikäli olet harmiton, en näe syytä miksi sinua kahleissa pitäisi pitää Kuningas huomautti katsellessaan demonia hetken. Lopulta nuori mies huikkasi sellin ulkopuolella seisovaa vartijaa käymään sisään. Sisään astuikin vanhempi mieshenkilö, jota käskettiin avaamaan tämän vangin kahleet.
Pieni vastaväite pääsi ilmoille. Eihän Demonia nyt suonut irti kahleista päästää. Vastaväitettä ei kuitenkaan kuunneltu ja lopulta vartija joutui tekemään työtä käskettyä. Varovasti vanhempi herrashenkilö avasi kahleet, peruuttaen sitten Demonin luota niin nopeasti kuin vain kykeni. Mies jäi seisomaan hetkeksi kuninkaansa rinnalle, ennen kuin Henry antoi tuolle luvan poistua. Vielä ennen kuin mies poistui, Henry pyysi tuota luovuttamaan kaulassaan roikkuvan korun. Hopeisen ristin, joka oli ollut piilossa paitojen ja haarniskan alla. Ristin luovuttaminen ei tuonut miehelle minkäänlaisia ongelmia, vaan se ojennettiin tyhmänrohkealle kuninkaalle oitis. Mikäli herra halusi uskoa apunaan käyttää paholaista vastaan, niin sehän sopi uskovaiselle miehelle.
Tuon jälkeen sotilas poistui oven toiselle puolelle seurailemaan tilannetta enemmän tai vähemmän tiiviisti.

Henry katseli hetken kädessään olevaa ristiä, kunnes katse kohosi takaisin demoniin.
Pelkäätkö näitä? Kuningas kysyi ojentaen ristiä hieman toisen puoleen, seisoessaan kuitenkin muutaman reippaan askeleen päässä itse Roswellista. Askeleet lähtivät kiertämään sellissä, pitäen kuitenkin etäisyyttä demoniin. Ehkä askellus oli jonkin asteen alitajuntaista varovaisuutta tämän olennon kanssa "Tai kartatko edes"


// Kyllä. Nunna sänkyyn ja tulemahan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Helmi 2012, 14:04

Kuningas oli jo tehnyt päätöksensä toisen kahleista päästämiselle. Se kävi varsin nopeasti, ei Roswell toki voisi moittia, mutta toivottavasti kuningas ei uskoisi kaikkia hieman paremmin käyttäytyviä vankeja. Ehkäpä hän vain teki toiseen jo niin suuren alkuvaikutuksen? Oven ulkopuolella olevalle vartijalle annettiin käsky tulla sisään ja sitten avata kahleet, joka ymmärrettävästi sai vastaväitteitä aikaiseksi. Demoni katseli hymyillen vuoronperään niin kuningasta kuin vartijaakin, taisivat tätä menoa kohta vain luulla kuningasta hulluksi, ellei itseä voitu todistaa myös muille. Mutta se ei välttämättä olisi niin helppoa, kuningas sentään omasi hieman avoimemman mielen, kuin monet muut.

Henry ei ottanut eitä vastaukseksi ja niinpä vartija joutui lähestymään varovasti demonia, taisi viimeinen paikka maan päällä, missä tuo tahtoi olla, olla aivan siinä demonin vieressä. Keltaiset silmät seurasivat miestä, vaikka kyllähän Roswell tajusi lopettaa toisen päästessä tarpeeksi lähelle. Viimeinen asia, mitä vartija varmaan tällä hetkellä halusi, oli demoni, mikä tuijotti silmiään räpäyttämättä toisen jokaista liikettä. Demoni varoi äkkipikaisia liikkeitä miehen lähettyvillä, vaikka kahleiden avaamisen jälkeen suuremmat liikkeet olisivat tuntuneet hyviltä. Ei olisi mukavaa tulla tässä miekalla rei'itetyksi, ei sillä, että kuolema huolestuttaisi, mutta aika epämukavaahan se olisi. Hitaasti ranteet vedettiin alemmas samalla kun vartija kipaisi nopeasti kuninkaansa luokse tuon turvaksi. Käsi nousi hieromaan punertunutta ja hiertynyttä rannetta, se sattui, mutta helpotti myös hieman. Olo tuntui kyllä jo paljon paremmalta ja Henry sai nyt sen syvemmän, oikean kumarruksen, mitä vangittuna ei pystytty tekemään. Kuningas sai vielä ristin turvakseen, ennen kuin vartija poistui ja jätti Henryn nyt vapaan demonin kanssa samaan huoneeseen. Roswellin kasvoilla oli lievä huvitus toisen nostaessa pientä, hopeista ristikaulakorua hänen nähtävilleen.

"Pelkäänkö? En, Teidän Majesteettinne," tuo myönsi, seuraten kuningasta tarkasti katseellaan, mutta pysyessään kuitenkin liikkumatta paikoillaan,
"Se ei ole niin yksinkertaista. Jokainen vastaantuleva risti ei välttämättä aiheuta reaktiota, mutta jos jokin on demonia satuttava tai karkottava, niin demonina minun olisi hankalampi olla tuntematta sitä. Tunnenko tällä hetkellä mitään? En. Se on varsin pieni, on tietenkin mahdollista, että se satuttaisi minua kosketuksella, mutta voisin elää aivan hyvin ilman sitä tietoa, Teidän Majesteettinne," Roswell hymähti samalla kun suoristi selkäänsä,
"Joskus pelkkä usko siihen asiaan, että se toimii saa siitä toimivan. Mutta ymmärrän kyllä, mitä silloin tarkoitetaan, jos ristiä osoitetaan minua kohti. Tottelen, mutta pelkkä sana ajaisi saman asian."




((Taidetaan sitten koko kirkko kääntää Roswellismiin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2012, 14:28

Demoni selvästi tiesi varoa tekemästä mitään äkkinäistä. Yksikin väärin tulkittava liike saattaisi johtaa johonkin fataalimpaan Roswellin kannalta. Tosin, Henry ei tiennyt miten demoni demonit nyt yleensäkään tunsi kipua saati pelkoa. Ja miten nuo tapettiin. Kai niitäkin oli eri keinoja. Siitä Henry ei kuitenkaan kohteliaisuus syistä lähtenyt keskustelemaan. Joku voisi vielä ahdistua, jos toinen kävisi kyselemään, kuinka hänet saisi päästettyä päiviltä jos halusi. Demonin kumarrukseen Kuningas kävi vastaamaan pienellä nyökkäyksellä. Kohtelias ja kaunopuheinen. Jotain vikaa tästä demonista pitäisi löytää. Jos sitä ei löytynyt, olisi tuo kierompi kuin osasi olettaakaan.

Askellus sellissä jatkui, Demonin alkaessa selittämään omaa suhtautumistaan tähän pieneen ristiin, jonka tarujen mukaan piti saada kaikki pimeydenolennot ja demonit kavahtamaan pelosta ja kaikkoamaan paikalta alta aikayksikön. Roswell kuitenkin näytti huvittuneelta, kertoen ettei pelännyt ristiä. Asia ei ollut niin yksinkertainen. Kaikki ristit eivät aiheuttaneet välttämättä demonissa minkäänlaista reaktiota? Kiintoisaa. Joskus pelkkä usko teki rististä toimivan? Henryn piti perehtyä tähän asiaan paremmin. Vain silkasta mielenkiinnosta. Jos ei muuta, niin olisipahan ainakin tietorikkaampi sen jälkeen.
Risti tiputettiin takintaskuun tuon jälkeen. Turha sitä esillä pitää. Henry oli lähinnä halunnut nähdä, miten Roswell siihen reagoi. Kuningas uskaltautui astumaan yhden askeleen lähemmäksi demonia. Kuitenkin tuon liikkeistä näki sen ainaisen varuillaan olemisen. Mikäli toinen nyt käsiksi yrittäisi käydä, oli kuningas valmis perääntymään.
Entä kirkot? Pystytkö siunatulla maalla kävelemään? Henry kysyi nyt laajentaen aluetta Vihkivesi? Ikonit? Mitkään muut tarujen torjunta keinot Demoneita vastaan? Ovatko ne kaikki vain silkkaa humpuukia, vai onko niissä jotain perääkin?


// Se on varsin pieni Thats what she said //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Helmi 2012, 15:55

Kuningas oli varmaan hieman hermostunut nyt, kun mitään ei ollut hänen ja demonin välissä, ei mitään suojaa tai estettä ja jos demoni nyt hyökkäisi kimppuun, niin sehän myös hyökkäisi. Pieni ristikään ei ainakaan tuon omien sanojen mukaan auttaisi tai toisi turvaa. Eihän Roswell voinut olla varma, miltä se risti naamassa tuntui, mutta ainakaan näin kaukaa hän ei tuntenut mitään. Ja yleensähän hän tunsi aika helposti kaiken. Mutta ainahan niitä yllätyksiä tulisi vastaan. Kuningas kuitenkin sujautti ristin taskuunsa piiloon, ei kai aikonut luottaa tai käyttää sitä, luotti itseensä ja myös demoniin. Ainakin sen verran, että uskaltautui taas hieman lähemmäs.
"En voi puhua kaikkien demoneiden puolesta, Teidän Majesteettinne. Se mikä ei toimi minuun voi toimia johonkin toiseen. En ole aivan varma miksi, ehkä kestän niitä paremmin tai en ole niin herkkä, ehkä syy on jossain aivan muualla. Voitte kuitenkin monessa tapauksessa luokitella minut poikkeukseksi, en ole tainnut täällä koskaan törmätä keneenkään, joka olisi samasta paikasta kotoisin ja siten samanlainen demoni, kuin minä. Vaikka silloinkaan emme kovin samanlaisia olisi," demoni hymyili, nuori oli utelias ja kaikki kysymykset melkeinpä liittyivät hänen pysäyttämiseensä tai kontrolloimiseensa. Ei hän toki pahastunut, kai se oli tärkeää tietää ja demonien pysäyttäminen olisi aina oman selviytymisen kannalta hyödyllistä. Kuitenkaan vastauksia ei annettu heti ja suoraan, ensiksi piti toki selittää hieman taustatietoa, ettei toinen saisi vääriä ideoita.

"Maassa maan tavalla, Teidän Majesteettinne. Mikä on pyhä tai siunattu karkottaa minua lakienne mukaan. Tietenkin siitä, mikä on pyhä tai siunattu, voi olla meillä eri käsitys. Joskus yhden ainoan ihmisen usko siihen, että jokin satuttaa minua toimii paremmin, kuin minkään papin siunaama risti. Sillä tavalla ainakin saa selvää, kuka oikeasti uskoo," keltaiset silmät katselivat tarkkaavaisina, mutta eivät vihamielisinä,
"Joitain asioita voin vastustaa niistä johtuvista epämiellyttävistä tunteista huolimatta, kyllä. Tarpeeksi vahvoja siunauksia ei minullakaan ole mahdollisuutta olla huomioimatta," Roswellin vastaukset olivat aika ympäripyöreitä, mutta ei hän loppujen lopuksi pystynyt yksinkertaisesti sanomaan miten asiat olivat. Eikä hän välttämättä tahtonut antaa toiselle kaikkea tietoa heikkouksista, olisihan se vain itsensä ampumista jalkaan jousella. Kuningas ei saisi tietää, toimiko jokin oikeasti vai esittikö demoni vain Ja silloinkaan ei tiennyt, esittikö tuo, että se toimi vaikka ei toiminut oikeasti vai esittikö tuo, ettei se toiminut kivusta huolimatta.

"Uskoisin kuitenkin monien demonien tappamiseen soveltuvien välineiden ollen tehty sen verran voimakkaiksi, että Teillä ainakaan ei ole mitään pelkoa niiden suhteen, Teidän Majesteettinne. Minulla taas voi ollakin syytä pelkoon."




((Älä huoli, pieni tai iso, Roswellilla riittää rakkautta kaikille.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2012, 20:32

Jälleen Roswell ei voinut käydä kaikkien demonien heikkouksista latelemaan. Ehkä tuo ei tiennyt, ehkä tuo ei jaksanut selittää. Henry kuitenkin kuunteli Demonin puheet tarkkaan ja painoi selvästi asioita mieleensä. Mitään tuo ei kuitenkaan väliin käynyt kommentoimaan. Näytti hetken siltä, kuin Henry olisi omiin maailmoihinsa miettimään ja pohtimaan syntejä syviä. Katsekin eksyi demonin kasvoista vaeltamaan kohden lattianrajaa. Veti hiljaiseksi kaikki se tiedon määrä. Tai pisti ainakin pohtimaan.
Katse kuitenkin kohosi takaisin demoniin Kuninkaan palatessa takaisin tähän hetkeen.
Ehkä olisi pitänyt aikoinaan lukea kirja jos parikin demoneista. Tosin olisiko tieto sitten kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa Henry totesi hymähtäen.

Vaikka armahdan sinut, en aio päästää sinua menemään Henry totesi nyt vaihtaen jälleen puheenaihetta Ensinnäkin jos päästäisin demonin menemään, saisin varmasti taholta jos toiselta siitä kommenttia.
Varmasti joku repisi päänsä jos kuulisi kuninkaan päästäneen epäilyttävän demonin vapaaksi, sen pahemmin edes rankaisematta tuota tunkeilusta. Nämä eivät olleet oikeita aikoja anteeksiannolle ja lempeydelle, kun sota oli vielä tässä vaiheessa. Kukaan ei halunnut heikkoa, sopua etsivää kuningasta kaiken sen vääryyden jälkeen, mitä ihmiset kokivat tuntevansa.
Ehkä keksin sinulle jotain käyttöäkin Jos en muuta niin pysyt täällä pimeässä sellissä jonne eksyn aina sinulle juttelemaan


// Ofc he will. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Helmi 2012, 22:21

Kaikki se tieto, mitä Roswell kuninkaalle antoi, taisi olla aikamoinen pala purtavaksi. Kuningas meni aivan hiljaiseksi, näytti keskittyvän täysin omiin ajatuksiinsa, katsekin herpaantui demonia seuraamasta, valuen kohti lattiaa. Eivät he tainneet enää olla samassa huoneessa lainkaan. Vanhempi mies toki harkitsi häiritsevänsä ja herättävänsä kuninkaan ajatuksistaan, mutta kai toisen piti antaa miettiä. Ehkä Henry olisi arvostanut pientä rykäisyä, ei välttämättä ollut kauhean hyvä noin vain lakata seuraamasta huoneessa olleen demonin liikkeitä. Eihän Roswell kuitenkaan mitään tekisi, joten miettikööt aivan rauhassa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuningas näytti palaavan takaisin maanpinnalle, katseen noustessa lattianrajasta. Demoni seisoi aivan siinä, missä oli kokoajan seissytkin, katse kohtasi jälleen nuoremman miehen silmät.

"Koskaan ei ole liian myöhäistä lukea ja oppia, Teidän Majesteettinne. Voitte olla varmoja, että ainakin johonkin demoniin kirjassa mainitut keinot tepsivät. Toki voi olla järkevämpää valita kirjailija, joka on demonien seurassa ollut, ei niinkään kirkon tekeleitä," käsi nousi hieromaan leukaa,
"Taidatte kyllä olla ainoa, joka minulta on koskaan näitä asioita kysynyt, joten synkimpiä salaisuuksiani on turha etsiä kansien välistä," hän jatkoi naurahtaen. Roswellilla ei ollut mitään ongelmia tietojensa jakamisessa, kunhan ei liian salaista tietoa yrittänyt urkkia. Olihan hän kuitenkin elämässään aina pitänyt sen verran matalaa profiilia tähän asti, ettei kukaan ollut koskaan juttuseuraksi asti päässyt.

"Ai?" Se pelottava virne nousi taas demonin kasvoille. Vai aikoi kuningas hänet silti pitää lukittuna, varsin koppavaa sanoa se päin naamaa, etenkin kun toinen ei enää kahleissa ollut. Kyllä Roswell ymmärsi syyn, eikä odottanut pääsevän vapaaksi, ei kyllä ollut odottanut pääsevänsä kahleistakaan niin helposti, mutta tässähän sitä oltiin. Taka-ajatukset tulivat kyllä nopeasti selville, ei kuningas taitanut edes yrittää peitellä sitä.
"Jos Teistä tuntuu siltä, Teidän Majesteettinne," se viekas virne laantui vain huvittuneeksi ilmeeksi naurahduksen kera,
"Enhän minä ole minnekään menossa."
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2012, 00:00

Kuningas hymähti pienesti Demonin huomauttaessa, ettei koskaan ollut liian myöhäistä lukea ja oppia. Tottahan se oli. Henrystä vain tuntui, ettei aikaa riittänyt siihen. Ellei halunnut öitään valvoa lukien. Se kyllä olisi vallan mainio tapa viettää unettomat yöt. Siitä Henry oli samaa mieltä, ettei ehkä kirkonherrojen sepittämää kirjallisuutta kannattanut tässä asiassa käydä selaamaan ehkä velholta löytyisi kirjoja aiheeseen liittyen. Ken tietää. Roswell kävi vielä lisäämään, ettei hänestä varmasti löytänyt tietoa kirjojen sivuilta. Harmi sinänsä. Ehkä tuosta löytyi jotain mainintaa, ken tietää. Mutta tuskin.
Pelottava virne oli saada Kuninkaan jälleen askeltamaan kauemmas, mutta sen sijaan nuori pysyi paikallaan ja nosti omille kasvoilleen jonkin asteen mystisen virneenpoikasen. Hän oli utelias, sitä ei käynyt kieltämään ja nyt demonikin tiesi sen varmanpäälle.
Etpä ole et Henry totesi Roswellin todetessa, ettei tuo minnekään ollut menossa. Henryä joskus puistatti oma uusi, toisia rotuja hieman alistava asenteensa. Mutta kai seura alkoi tehdä kaltaisekseen. Roswell sai kuitenkin laskea itsensä onnekkaaksi, sillä tuo oli jo muihin vankeihin nähden saanut huomattavia etuuksia. Tajusiko Demoni sitä? Ei Henry tiennyt.

Mutta nyt saat jäädä nauttimaan tästä ihanan hiljaisesta ja kodikkaasta ympäristöstä Minun on valitettavasti kuolevaisena saatava nukuttua edes vähän tämän vuorokauden aikana. Näkemiin siis, Roswell Noiden sanojen jälkeen Kuningas poistui sellistä, jättäen Demonin omaan arvoonsa.

Kului päivä. Kului toinen. Kuningas oli tapansa mukaan kiireinen enemmän kuin toivoi. Mutta ei tuo kiireiltään ollut unohtanut demonia sellissä. Demonia joka yhä nostatti vartijoiden ihon kananlihalle. Kahden päivän päästä kuningas vasta löysi aikaa palata tyrmille. Kylmät kierrerappuset toivottivat ylimyksen jälleen tervetulleeksi kolkkoon, kylmään ja kosteaan tyrmään. Mitään sen pahemmin vangista kyselemättä, Henry vaati jälleen vartijaa avaamaan oven demonin selliin. Kitisemään ei käyty, sillä kaikki tiesivät ettei Kuningas luopuisi vaatimuksestaan. Niinpä ovi käytiin avaamaan ja kuningas päästettiin takaisin tuttuun selliin
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Helmi 2012, 00:30

Roswellin kasvoilla oli se ainainen, tyytyväinen hymy. Joku voisi vain kauhistua tästä vangitsemisesta, vapautta rakastava demoni etenkin, mutta tämä demonivanhus ei näyttänyt välittävän tippaakaan. Odotus pienessäkään huoneessa ei tuntunut miltään mahdottomalta idealta, tuo pystyisi varmaan odottamaan samassa paikassa niin kauan, että seinätkin sortuivat ympäriltä jos tietenkään ei kuolisi ravinnonpuutteeseen ennen sitä. Olihan kuninkaan kanssa hauska puhua ja ilmaan jäi lupaus paluusta. Naurahdus kuitenkin karkasi Roswellin huulilta toisen puhuessa hiljaisesta ja kodikkaasta ympäristöstä. Kauhean kodikashan selli ei ollut, hiljaista oli vain silloin, kun tuskaiset huudot eivät kaikuneet ympärillä Mutta eihän demoni kyllä mitään parempaa tahtonut tai vaatinut.
"Teidän Majesteettinne," hän kumarsi syvään kuninkaan tehdessä lähtöä, nostaessaan katseensa maasta vasta sitten, kun ovi pamahti kiinni, lukiten miehen pieneen selliinsä.

Päivät eivät tuntuneet pitkiltä, eivät yötkään, ei demonilla itse asiassa ollut hajua ajankohdasta, eikä odotus tuntunut pitkältä laisinkaan. Kuka tietää milloin kuningas oli ollut luona puhumassa, viisi minuuttia sitten vai viisi viikkoa sitten? Samahan se. Ehkä lievä tylsistyminen alkoi kaivertaa jossain pääkopan syvimmissä syövereissä, tyrmässä ei juuri ollut mitään tekemistä. Ei luettavaa, ei katsottavaa, oven takana seisovista vartijoistakaan ei saanut mitään puheseuraa aikaiseksi. Aikaa sai kulutettua istumalla, seisomalla, makaamalla tai ympyrää kävelemällä. Kauheasti vaihtoehtoja ei ollut, eikä silmien ummistaminen ajantappamiseksi ollut mitenkään miellyttävä ajatus nyt. Mutta pahemminkin voisi olla, ainakin hän nyt sai huoneen sisällä liikkua enemmän tai vähemmän vapaasti, ilman kahleita. Minnekään ei sattunut eikä mistään ollut puutetta, joten loppujen lopuksi asiat menivät hyvin.

Askeleet lähestyivät ovea, kenties taas yksi vartijanvaihto? Tällä kertaa avain kilisi ja työntyi lukkoon, mikä sai Roswellin nousemaan jaloilleen valmiiksi vastaanottamaan vierasta. Tutut, kuninkaalliset kasvot pilkistivät pian ovesta koko muun olemuksen kera, saaden demonin kasvoille hymyn.
"Näemme taas, Teidän Majesteettinne. Kuinka voitte?" mies kumarsi syvään ja pitkään, kysellen kuulumiset,
"Olette ilo vanhoille silmille. En tahtoisi moittia vieraanvaraisuuttanne, mutta vartijanne ovat aika hiljaisia keskustelukumppaneita," katse palasi ylös virneen kera, demonin näyttäessä aivan samalta, kuin pari päivää aikaisemminkin.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2012, 01:20

Demoni otti ehkä oletettuun tapaan Kuninkaan vastaan melko kohteliaasti, kumarruksien kera. Henry kävi nyökkäämään demonille vastaukseksi tuon kumarrukseen. Kuningas ei voinut olla naurahtamatta Demonin ensimmäiselle huomautukselle vartijoista ja noiden verbaalisen kanssakäymisen puutteesta.
He pelkäävät sinua Henry totesi suoraan, välittämättä siitä oliko joku taas korva kiinni ovessa kuuntelemassa Uskovat että lumoat ihmisiä puheellasi. Jotkut palvelijat jo päättivät, että olet lumonnut minut viimekertaisen keskustelumme yhteydessä. En myönnä mitään, mutta voinko minä siitäkään niin varma olla?

Henry käveli peremmälle selliin, näyttäen nyt siltä kuin ei koskaan olisi edes pelännyt tätä demonia. Se sama mielenkiinnon palo oli jälleen kuninkaan silmissä.
Mutta miten voin? Niin hyvin kuin stressaantunut ja huolestunut mies vain voi. Ei siis pahemmin kehumista, mutta ei sitä käy valittamaankaan. Ainakaan ääneen. Kenraalien kuullen Kuningas naurahti kuivahkosti. Öitään hän ei ollut pahemmin nukkunut, sen saattoi nähdäkin jopa nuoren miehen kasvoista. Tummat silmänaluset antoivat nuoremman ilmi melko helposti.
Mutta entä itse? Käykö aika pitkäksi pienessä sellissä?


// vuoden turhin viesti 2012 oli hieno. Vastaan siihen täällä becuz I can. Lyhyt viesti on lyhyt //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Helmi 2012, 12:58

Olihan se ymmärrettävää, pelko. Roswellhan oli demoni. Silti edes pieni keskustelutuokio olisi mukava, ei siinä sattuisi kenellekään mitään Vaikka eihän kukaan sitä tietäisi eikä demoniin kukaan uskoisi. Eihän ketään siitä voisi syyttää, vaikkakin oma, harmiton tila oli hankala tehdä toisille selväksi puhumatta.
"Kenties, kenties," demoni virnisti lumouksen mainitsemisesta,
"Siitä voin kyllä olla varma, että en sellaista ole tehnyt ainakaan tieten tahtoen, Teidän Majesteettinne. Jos omaan kyseisiä kykyjä, en tiedä niistä, enkä myöskään kontrolloi niitä. Selittäisi monia asioita, mutta luulisin myös, että minulla olisi helpompaakin. Siksipä tahtoisin ainakin uskoa, että saan ihmiset pitämään minusta oman itseni takia Ainakin se lämmittäisi mieltä enemmän," tuo myhäili, tuumaillen ja hyväntuulisena. Mitään varmaa vahvistusta mistään ei tullut, mutta Roswellia itseään ei näyttänyt huolestuttavan mikään. Ehkä sanat tuntuivat epävarmoilta, mutta tapa, millä tuo mies ne sanoi, taas ei.

Kuningas ei tosiaan näyttänyt aivan siltä parhaimmalta ja täynnä elämäniloa olevalta henkilöltä. Väsymys ja turhautuneisuus taisivat taas paistaa nuorukaisen kasvoilta, mutta näkyi sieltä sisältä jotain muutakin Jotain vähemmän masentavaa.
"Ette tainneet saada nukuttuakaan, mh? Ainakin uskoisin yön jo olevan ohi. Kun vuosia kertyy, ajantajulla on vähän tapana kadota, Teidän Majesteettinne," demoni naurahti,
"Jos minulla on sellaista koskaan ollutkaan. En voi sanoa, että aika tuntuisi jotenkin pitkältä, mutta hiljaisenahan täällä on pakko olla ja selli taas," hän pysäytti puheensa hetkeksi katsoakseen ympärilleen. Kiveä, harmaata, lisää kiveä ja harmaata, harmaata kiveä.
"On vähemmän mielikuvitusta ruokkiva. Mutta eiköhän se ole jo tarpeeksi minusta. Teillä on selvästikin jotain mielessänne, Teidän Majesteettinne, tuskin tulisitte tänne pimeyteen pyörähtämään noin vain. Kysymyksiä kenties vai tarvetta purkautua? Korvani ovat aina auki ja valmiina kuuntelemaan, Teidän Majesteettinne," Roswell hymyili, katsellessaan väsynyttä nuorta kuningasta varsin iloisesti, ottaen huomioon, että tuo oli ollut vangittuna pieneen sellin parikin päivää. Ei sitä kyllä uskoisi.




((Se se on. Kannattaakin. Kirjoitan töissä, koska olen bad boy 2012.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2012, 22:11

Roswell ei käynyt varsinaisesti myöntämään, muttei myöskään kieltämään lumousväitteitä. Henry virnisti pienesti. Kuningas itse ei uskonut moisen käyneen. Ei ainakaan suoranaisesti. Se että piti jonkun juttuseurasta, ei ollut lumoukseen lankeamista, eihän?
No, jos haluat yhtään lämpöä tähän kylmään, kiviseen selliin niin kyllä sinä kävit minua kiinnostamaan luonteellasi enemmän, mitä mahdollisilla loitsuilla ja lumouksilla Kuningas heitti vastaukseksi demonille ohimennen.
Siniverinen kävi myös ravistamaan päätä Demonin kysellessä hänen nukkumisistaan viime yön aikana.
En. Ja nyt on kulunut kaksi päivää siitä, kun viimeksi vierailin luonasi. Yö tekee tuloaan ulkona, aurinko laski jo muutama tunti sitten Henry kertoi, tarkentaen vanhemmalle näin myös ajankohtaa ja päiviä, joita oli kulunut viime tapaamisesta.

Katse kiersi sellin siinä missä demoni vilkaisi puheidensa väliltä ympärilleen. Pieni ymmärtäväinen hymähdys karkasi ilmoille, samalla kun katse kiinnittyi takaisin Roswelliin. Demoni kävi kyseenalaistamaan kuninkaan syytä saapua tuon pieneen selliin. Henry virnisti pienesti jälleen, aivan kuin kujeileva pikkupoika jolla oli suunnitelmia jekkujensa varalle.
Sinun kanssasi keskusteleminen oli yllättävän rentouttavaa Henry totesi astellessaan peremmälle, näyttämättä minkäänlaista pelkoa Demonia kohtaan. Hän kunnioitti Roswellia henkilönä ja myös tuon rodun suhteen, mutta ei käynyt turhaan pelkäämään. Se pieni kunnioituksen myötä tuleva varovaisuus kuitenkin leijui ilmassa.
Sanoit seisovasi kenties minun riveissäni Henry aloitti pieni hymynpoikanen kasvoillaan Tarkoititko sitä? Muut saattaisivat olla vastaan demonin ottamista joukkoihin, mutta minä näen sinussa enemmän hyötyä kuin haittaa. En käy kieltämään etteikö se olisi riskialtista, en tunne sinua ja syvintä olemustasi, mutta joskus elämässä täytyy ottaa riskejä ja katsoa mihin ne johtavat, eikö?


// SENKIN KRIMINAALI! Mikä siinä on että kaikki aina töistä vastailee mulle potkujen/noottien uhalla. Olen vastustamaton, aivan selvästi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Helmi 2012, 23:42

Roswell oli yhtä tyytyväistä hymyä kuninkaan seurassa ja kumarsi kiitokseksi kehuista, eihän siihen sanoja tarvittu, etenkään kun toinen ei mitenkään tehnyt siitä kauhean isoa asiaa. Turha sitä oli paisutella oman egonpönkittämisen takia, kyllä vanha herra pystyisi elämään hyvin ilmankin, löytyihän sitä aivan tarpeeksi omasta takaa. Ehkä hymy oli tyytyväinen, mutta silmät olivat kyllä säälivät Ei, ei säälivät, pahoittelevat. Nuori kuningas ei tainnut yhtään kaivata sääliä, eikä sitä silloin myöskään toiselle annettu. Mutta se ei tarkoittanut, ettei myötätuntoa olisi saanut antaa tai näyttää. Ehkä kuningas tahtoi juuri sitä.
"Aika rientää, Teidän Majesteettinne," mies hymähti päänkallistuksen kera. Oli siitä kenties kulunut vähän kauemmin, kuin hän oli ajatellut Tai ehkä vähemmän aikaa. Ehkä aivan sopiva aika, ettei kuningas toki näyttäisi epätoivoiselta, ja pitkä aika taas saisi tuosta aikaan huonon kuvan.

"Mhh?" Demoni virnisti nostaessaan toista kulmakarvaa kysyvästi. Kyllähän tuo kuuli toisen sanat aivan täydellisesti, mutta halusi vielä varmistaa sen itselleen Ja kiusata kuningasta tuon paljastuksesta, vaikka sen enempää Roswell ei kuitenkaan raaskinut. Nuorukaisen kasvoilla oleva virne kyllä oli tuttu vanhukselle Ja riskeistähän tuo tiesi kaiken, olihan se suuri riski kävellä linnan porteista sisään noin vain.
"Toivottavasti yllään sitten samalle tasolle toisenkin kerran, Teidän Majesteettinne," kumarrus annettiin taas,
"En sano tuollaisia asioita vitsaillen, Teidän Majesteettinne. Se olisi suuri kunnia, mutta Jos totta puhutaan, en ole aivan varma, kuinka hyödyllinen olisin Teille. Pelkään pahoin, etten ole taistelija, enkä mikään suuri apu Teidän suurissa suunnitelmissanne," Roswell nosti kasvonsa, pahoitellen.
"Toki, jos keksitte minulle jotain käyttöä, täältähän Te minut löydätte."




((Roswelliahan minä aina tulen katsomaan, höpsö! Ja onhan sitä pitänyt oppia käymään tekemässä omat asiansa muiden huomaamatta, muuten elämä kävisi tylsäksi!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron