Kirjoittaja Forte » 04 Helmi 2012, 11:43
Roherdiron ei tosiaan tiennyt lohikäärmeistä juuri mitään, eikä varsinkaan niiden ikäjakaumaa, joten hän ei voinut erityisesti sanoa mitään Critin iästä. Mutta tuntui se vähän huvittavalta olla vanhempi, kuin mahtava lohikäärme. Jos Roherdiron aivan rehellinen oli, Crit ei kyllä ihan käyttäytynyt ikäisensä mukaan, mutta sitä hän ei tosiaan menisi sanomaan ääneen. Mutta mikä todella hämmensi Roherdironia, oli Varnefindonin ikä. Hassua, Varnefindon vaikutti paljon vanhemmalta, kokeneemmalta ja viisaammalta, mitä iästä saattoi arvella. Haltioille tosin ikä ei ollut niin tärkeä juttu, vuodet eivät syöneet heitä samalla tavalla, mitä ihmisiä. Ja se oli sekä siunaus että kirous. Ihmiset tiesivät katoavaisuutensa, joten se sai heidät tekemään urheita tekoja ja taistelemaan sen puolesta, mihin uskoivat ja mitä halusivat. Haltioilla kun ei ollut kiire mihinkään, ei ollut samanlaista selviytymisen vimmaa, ja näin sodan aikana, se ei ollut hyvä juttu.
Mutta keskustelu oli siirtynyt siihen mysteeriseen yllätykseen, jonka Crit ja Varnefindon olivat nähtävästi suunnitelleet Roherdironille. Haltia oli kieltämättä todella utelias, muttei sanonut yhtään mitään, hän antoi kaksikon rauhassa selvittää ensin, oliko mitään yllätystä vai ei. Ainakin Crit vaikutti haluttomalta yhteistyöhön.
"En tiennytkään, että lohikäärmeet saattavat humaltua."
Roherdiron toteti vähän yllättyneenä. Tarvittiin jo iso määrä alkoholia kumoamaan haltia, entäs sitten lohikäärme? Ellei kyseessä tietenkin ollut haltioiden itsensä tekemä alkoholi. Kuulemma sitä juonut ihminen kuoli alkoholimyrkytykseen hetkessä. Roherdiron piteli käsiään siististi vastakkaisten hihojen sisällä läpimässä ja seurasi keskustelua. Molemmat olivat kuin kaksi keskenkasvuista. Mutta ilmalennosta kuuleminen sai Roherdironin silmän laajenemaan. Oliko Varnefindon nyt tosissaan? Hän pääsisi lentämään lohikäärmeellä? Roherdiron oli ollut muutenkin hiljainen, mutta nyt hän oli sanaton.
"Oletko tosissasi? Pääsen lentämään lohikäärmeellä?"
Haltia lopulta kysyi. Se oli kuin unelmien täyttymys. Mutta Critin ilmeen nähdessään, Roherdiron vakavoitui hieman. Lohikäärmeiden ilmeitä oli kieltämättä vaikea tulkita, mutta Crit ei vaikuttanut erityisen tyytyväiseltä, joten kohteliaasti Roherdiron nosti kättään torjuvasti.
"Arvostan suunnattomasti ajatusta, mutten halua pakottaa ketään. Jos Crit ei ole mielissään asiasta, en voi suostua."
Asia, mitä Roherdiron ei ollut koskaan oppinut elämässään, oli itsekkyys.