uusi lasti, uutta verta

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 16 Touko 2008, 21:26

Cerw

Cerw katsoi hetken Adaa kuin heikkopäistä. Vampyyriherra naurahti huvittuneena.
Ei missään tapauksessa uimalla. Tiedätkö, vampyyritkin voivat kärsiä hypotermiasta. Ja sitä paitsi, katanani ei tykkää vedestä. Joten rynnitään läpi ja toivotaan, että säilytään hengissä.
Vampyyriherra virnisti. Olisi sitä varmasti ollut parempiakin ideoita, mutta tämä oli jännempää. Vaikkei ajatus seivästetyksi tulemisesta erityisemmin innostanutkaan.
Mennäänkö?
Sen enempää vastausta odottamatta Cerw hyppäsi katolta alas. Sen tehtyään hän tajusi, että olisi ehkä ollut hyvä miettiä edes jonkinasteista toimintasuunnitelmaa, mutta jaa. Kävihän tämä näinkin. Edessäpäin oli muutama vartijaa ilman hevosia ja takana oli kaksi vartijaa hevosilla. Ja luonnollisestihan he huomasivat Cerwin. Eivätkä järin riemastuneet. Cerw vetäisi katanan tupesta ja kamalasti miettimättä survaisi sen syvälle hevosen rintaan. Eläin kaatui maahan ja hirnui tuskissaan, mutta Cerwillä ei ollut aikaa piitata moisesta. Hän vilkaisi nopeasti, missä Ada oli ja lähti sitten juoksemaan eteenpäin. Tarkoitushan oli kuitenkin päästä täältä hengissä pois.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2008, 11:18

Ada

mennäänkö? Oli viimeiset sanat mitä Ada Cerwiltä kuuli, ennen kuin tämä hyppäsi alas suoraan vartijoiden nokan eteen?! Ada rääkäisi tämän perään epämääräisen rääkäisy kiljahduksen, mutta tukki suunsa yllättävän äkkiä, tajutessaan että oli samalla ilmiantanut itsensä.
"ei ei ei! IDIOOTTI!" Ada huusi Cerwin perään, kun tämä oli jo kerennyt survaisemaan ensimmäistä hevosta niin että eläin huusi tuskissaan.
Sen enempiä tajuamatta, Ada huomasi Cerwin jo juoksevan eteenpäin. Ada lähti katon reunaa pitkin juoksemaan tämän perään ja saatuaan Cerwin kiinni hän hypähti alas kadulle juoksemaan tämän vierelle.
"huh, e-et tajunnut että voisimme juosta kattoja pitkin viimeiseen asti?" Ada kysyi, mutta ei siitä sitten sen enempää jäänyt nalkuttamaan, olihan tämä vähän vaihtelua tylsään arkeen.
"Hidasta!" Ada huudahti nähdessään edessä olevat vartijat, jotka siirsivät keihään eteensä heitä kohti.
Tuo tekniikka oli Adalle tuttu, vihollisen annettiin vain juosta päin keihästä ja se oli siinä. Simppeliä ja helppoa. Ada hidasti vauhtiaan ja veti vyöltään yhden tikarin ja heitti sen kohti toista vartijaa. Tikari mäjähti suoraan vartijan otsaan niin lujaa, että pää nytkähti taakseppäin ja mies kaatui maahan kuolleena.
Toinen vartija hämääntyi kaverinsa kaatumisesta ja hänen huomionsa herpaantui tasan sekunniksi.. ja riitti Adalle. Hän oli ottanut toisen tikarin esiin ja heitti tämän nyt toista vartijaa kohti, jälleen kerran otsaan ja se oli siinä. Ada hyppäsi miesten ruumiiden luokse ja vetäisi tikarinsa talteen ja vilkaisi Cerwiin.
"tämä taisi olla todella huon-- juokse!" Ada aloitti mutta lopetti lauseensa, nähdessään takaa päin tulevat vartijat kera jousi pyssyjen.. kuka piru oli keksinyt pitkän matkan aseet?! Sen enempiä miettimättä Ada oli jo lähtenyt juokseman.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Touko 2008, 11:59

Cerw


Mutta kun se ei olisi ollut läheskään yhtä hauskaa!
Cerw tokaisi nauraen ja pysähtyi sitten äkisti kuullessaan Adan varoituksen. Nainen oli kyllä reflekseissään erityisen nopea, ja pian vartijat olivatkin jo kuolleina maassa. Heille ei tosin jäänyt sen vertaa aika rupatella, kun takaa jo saapui uusi kasa vartijoita. Ja heillä oli jousipyssyt. Hemmetti, vartijat oli kyllä varustettu hyvin, pisteet heille siitä. Cerw lähti kiireesti juoksemaan Adan perään.
Hmm, seuraavalla kerralla voisi olla hyvä miettiä hetki mitä tekee
Cerw tokaisi huvittuneena ja tunsi sitten jonkun osuvan itseensä. Cerw kirosi hiljaa huomatessaan, että kipu oli peräisi kylkeen osuneesta nuolesta. Vaikkei haava ollutkaan syvä, oli vain onni, että vampyyrit paranivat ihmisiä nopeammin. Cerw vilkaisi taakseen ja huomasi jousimiesten valmistautuvan uuteen iskuun. Ja tosiaan, edestäpäin heitä lähestyi muutama vartija lisää.
Heh, näitähän on täällä paljon
Cerw mumisi ja pysähtyi. Mihinkäs suuntaan nyt? Takaa lähti taas uusi nuolisade ja edessä odotteli iso kasa miekkoja ja keihäitä ja ties mitä muuta. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut erityisen houkuttelevalta. Entäs sivuille? Hmm, ei mahdollisuuksia. Sivukujia pitkin tuskin pääsisi mihinkään turvalliseen paikkaan. Niinpä Cerw huokaisi, otti katanasta paremman otteen ja survaisi sen yhden liian lähelle uskaltautuneen vartijan pään läpi.
Äh, ehdotuksia suunnasta?
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Touko 2008, 13:38

Ada

Ada sai juuri ja juuri väisteltyä lenteleviä nuolia, vaikka osa meni jo liian läheltä! Hän kerkesi vain vilkaisemaan Cerwiä, johon oli osunut. Toivottavasti ei pahasti, Ada ei Cerwiä jaksaisi turvaan kantaa! Sen verran hintelö Ada oli. Ada tiesi että kohta tulisi lisää nuolia, mutta nyt huolen aiheeksi ilmestyi edestä päin tulevat sotilaat. Ada pysähtyi kuin seinään Cerwin vierelle ja pohti kuumeisesti tilannetta... tuntui siltä kuin jokaisessa suunnassa odottaisi vähnitään kuolema!
Ada vinkaisi turhautuneena samalla kun Cerw survaisi yhden liian lähelle tulleen vartijan kuolleeksi. Mitä vaihtoehtoja heillä enää oli? jäädä kiinni? Ainahan oli mahdollisuus että heidät vietäisiin vankilaan, eikä tapettaisi suoraan... linnan vankilaan? Ehkä he sieltä voisivat paeta? Adalla kun sattui olemaan tuttuja siellä...
"ääääähh.... en tiedä! Meillä on vain kaksi mahdollisuutta: Joko taistella loppuun asti tai sitten antautua ja mennä suosiolla vankilaan.." Ada sanoi ja kohotti katseensa Cerwiin "Sieltä voisi päästä pakoon.." Ada sanoi lähes kuiskaten ja jäi odottamaan, mitä Cerw sanoisi. Kumpikaan ideoista ei ollut houkutteleva... sivu kujiltakaan he tuskin pääsisivät pakoon, vartijoita kun tuntui olevan jo joka nurkan takana.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 17 Touko 2008, 14:03

Cerw

Vampyyri vilkaisi naista epäilevästi. Tuo siis ehdotti suosiolla antautumista? Tosin, Ada lupaili, että vankilasta voisi päästä pakoon.
Antautuminen ei erityisemmin houkuttaisi, mutta jos toinen vaihtoehto on kuolema
Heillä ei tosiaan ollut paljoakaan valinnanvaraa. Vartijoita tulvi lisää ja kaikki olivat hampaisiin asti aseistautuneita. Mutta mikä sanoi, että heidät vietäisiin suoraan vankilaan, eikä tapettu heti tässä? Olipas turhauttavaa.
Eipä meillä taida olla kamalasti vaihtoehtoja.
Cerw mutisi ja laittoi katanan tuppeen. Kyljessä olevaa haavaa poltteli kyllä ikävästi, mutta sellaiseen oli Cerw kerinnyt jo tottua. Haava kun ei ollut syvä, eikä täten vaaraksi ja paranisikin varmaan pian.
Toivottavasti onnistuu tai joudutaan tappelemaan näiden kaikkien kanssa.
Cerw mutisi hiljaa ja virnisti. Kaikesta huolimatta tämä oli aika hauskaa. Hauskempaa kuin pitkään aikaan.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Touko 2008, 12:45

Ada

Ada oli samaa mieltä Cerwin kanssa, Antautuminen ei erityisemmin houkutellut, mutta eipä tässä pahemmin muitakaan vaihtoehtoja ollut. Joten, sen pidemmittä vitasteluitta Ada pisti tikarinsa vyölleen ja kääntyi vartijoita päin, esittäen tyhjät kämmenensä todistaakseen ettei omannut juuri tällä hetkellä aseita. Sen sileän tien, kun vartijat tajusivat heidän olevan antautumassa, muutama vartija ryntäsi heidän luokseen ja iski kahleet käsiin. Ada katseli ruosteisia kahleita hieman huvittuneena, hän olisi ehkä voinut katkaista ne, jos olisi tarpeeksi kovasti yrittänyt.
Sen jälkeen heidät talutettiin satama tiellä olevien vankkureiden luokse ja työnnettiin sisään, ovi lyötiin perästä kiinni niin että korvissa soi. Ada ei pistellyt kertaakaan vastaan, mitä järkeä siinä olisi ollut? kaiken lisäksi, olisi ollut se mahdollisuus että se olisi ollut suora teloitus jos olisi alkanut räyhäämään ja rimpuilemaan.
"... melko yksinkertaisia otuksia nuo ihmiset" Ada huomautti kuunnellessaan oven ulkopuolelta kuuluvia naurahduksia ja uhoamisia.
Sitten Ada vilkaisi paremmin Cerwin kylkeä, nyt kun oli aikaa taas olla ja istua,ilman sen kummempia häiriöitä.
"sinuun osui? Onko se pahakin?" Ada kysäisi ottaessaan paremman istumis asennon vankkureiden puisella lattialla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 18 Touko 2008, 13:00

Cerw

Kyllä vain, ihmiset reagoivat ällistyttävän nopeasti. Cerw vilkaisi aavistuksen huvittuneen kahleita. Ruosteisetkin vielä, hah. Ei tainnut paljon järki päätä pakottaa. Kenties ihmisiä mokomat kahleet voisivat peräti pidätelläkin, mutta eivät kahta vampyyriä. Tosin, mitäpä sitä turhaan nyt pistämään vastaan.
Järin ystävällisesti heitä ei kyllä kohdeltu, mutta eipä se ollut yllätyskään. Mitenpä muutenkaan kahta kylmäveristä murhaajaa (kuten yksi vartijoista heitä kuvasi) tulisi kohdella? Heidät työnnettiin vankkureihin ja ovi läimäistiin kiinni. Huh, yrittivätkö nuo itse rikkoa oven?
Niinpä ovatkin.
Pieni ääni muistutteli Cerwille, että hän oli itsekin ollut joskus ihminen. Mitä nyt siitä pienestä sivuseikasta, eihän hän enää ollut ihminen. Cerw kävi lattialle istumaan ja käänsi katseensa Adaan.
Saatan selvitä hengissä, ellen sitten saa verenmyrkytystä.
Vampyyri kuulosti huvittuneelta ja alkoi nojailla seinään. Ulkoa saattoi kuulla vartijoiden voitonriemuista rupattelua. Aika säälittävää. Olivat tulleet päälle valtaisalla ylivoimalla ja sitten vielä kehuskelivat, kun olivat saaneet pari vampyyriä kiinni.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2008, 12:48

Ada

saatan selvitä... ne sanat eivät kuulostaneet kovinkaan mukavilta Adan korviin, mutta tottahan se oli. Mikään ei koskaan ollut varmaa ja vaikka Cerw ei haavoihinsa kuolisi niin ehkä sitten verenmyrkytykseen... ja sitähän kukaan ei halunnut! Onneksi vampyyreilla oli parempi immuniteetti järjestelmä mitä ihmisillä, joten verenmyrkytykset sun muut flunssat tai taudit eivät paljoa vaivanneet. Ada muisti olleensa vain kerran elämänsä aikana kuumeessa, eikä silloin ollut kivaa! nimittäin jos tauti iski, niin se iski korkealta ja kovaa.
"no.. toivotaan ettet saa verenmyrkytystä" Ada sanoi pienesti hymyillen.
Sitten hän nousi ylös ja hyppeli istumaan Cerwin viereen.. ei mitään tiettyä syytä tuohon tekoon, ei vain ollut kiva istuskella yksinään. Hän pyöritteli kahleita kädessään, raaputellen pienesti ruoste tahroja irti ketjuista.. milloin ihmiset uusivat kalustoaan? Nämähän olivat ainakin 50 vanhat! Ehkä enemmänkin, Ada ei sitä osannut sanoa.. hän oli todella huono arvioimaan ikää ja painoa. Pituuden, etäisyyden ja vauhdin arvioiminen oli paljon helpompaa hänelle.
"Cerw.." Ada aloitti pitäen katseensa kahleissa "Millaista oli olla ihminen? Muistatko siitä yhtään mitään?" Ada kysyi, nostaen katseensa nyt kahleista Cerwiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 19 Touko 2008, 16:26

Cerw

Vampyyri hymyili Adalle vastaukseksi. Oli kyllä periaatteessa aika epätodennäköistä mitään verenmyrkytystä saada, kun vampyyri nyt sattui olemaan, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Kenties ihmiset olivatkin olleet ovelia ja uittaneet nuoliaan myrkyssä? Nääh, epätodennäköistä.
Vampyyri kallisti päätään aavistuksen, kun Ada sitten siirtyi hänen viereensä raaputteleman kahleistaan likaa irti.
Hmmh?
Cerw käänsi katseensa Adaan, kun tämä aloitteli kysymystään. Sitten, naisen esitettyä asiansa, mies kallisti päätään mietteliäänä.
No muistan minä jotain. Muistan ne tavattoman surkeat aistit. Juu, ja ruuan. Vampyyrinä kun kaikki, verta lukuun ottamatta, maistuu melkein samalta, jotenkin Mauttomalta. Ja hmm
Vampyyriherra laski katseensa lattiaan. Paljoa hän ei muistanut, mutta kun oikein yritti niin kyllä jotain tuli aina mieleen.
Ja muistan myös hämärästi sen, kun täytin kahdeksantoista. Se taisi olla kesä, oikein lämmin kesä. Juotiin päämme täyteen viinaa ja ties mitä muuta ja lähettiin rannalle. Oli päivä, aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja joku taisi hukkua mereen, joku toinen taas sammui kadulle. Hah, aamulla sitten heräsin jostain rakennuksesta, en muista mistä, hirvittävään päänsärkyyn ja pahoinvointiin.
Cerw näytti hetkeksi uppoavan muistoihinsa, joita oli enää niin kovin vähän jäljellä. Vielä muutama vuosikymmen, eikä hän muistaisi enää mitään. Mutta se ei haitannut, sillä muistot tekivät vain kipeää. Hän kun oli rakastanut elämäänsä ihmisenä, sen hän muisti hyvin. Eikä koskaan ollut helppoa luopua jostain rakastamastaan.
Ihmisenä oli varsin mutkatonta, kun ei vuorokaudenaikakaan ollut rajoittamassa
Cerw hymähti ja käänsi katseensa takaisin Adaan. Niin, nainenhan oli syntymästään saakka ollut vampyyri.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2008, 21:16

Ada

Ada kuunteli hiljaa Cerwin tarinaa... jos sitä tarinaksi voi kutsua. Ruoka oli kuulemma maistunutkin joltain... Ada tuhahti itsekseen, pitikö ruuan sitten maistua erikoiselta? Ei Adan mielestä..
Sitten Cerw kertoi muistavansa hämärästi sen, kun täytti kahdeksantoista. Ada käänsi katseensa Cerwiin ja kuunteli hiljaa. Cerw kertoi että oli ollut erittäin lämmin kesä ja he olivat juoneet itsensä änkyrä känniin.. tässä vaiheessa heräsi kysymys, ketkä he.. no, Ada jätti kysymättä ja kuunteli yhä. He olivat menneet rannalle, aurinko oli paistanut pilettömältä taivaalta... ja yksi heistä oli hukkunut? railakkaat bileet, joku oli jopa sammunut kadulle. Aamulla Cerw oli sitten herännyt krapulassa jostain huitsin nevadasta. Ada naurahti pienesti ajatukselle siitä, että Cerw oli löytänyt itsensä paikasta josta ei tiennyt mitään.. mutta niin kävi jos veti änkyrät!
Sitten Ada laski katseensa melko surullisesti alas maahan.. ihmisillä tosiaan oli mutkattomampaa, kun ei tarvinnut kelloa katsoa niin tarkkaan.
"no.. en nyt tiedä. Toisaalta, mitä iloa auringosta on?" Ada sanoi.. hän ei nähnyt auringossa mitään hyvää! iho paloi, oli liian kuuma ja liian kirkasta! Ada ei pitänyt auringosta, kuu oli paljon parempi vaihtoehto.
Lopulta vankkurit lähtivät liikkeelle pienesti nytkähtäen.
"oli jo aikakin.." Ada totesi puoli ääneen mutisten, pitäen katseensa yhä maassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 20 Touko 2008, 15:50

Cerw

Vampyyri pisti merkille Adan melko surullisen katseen. Oliko hän sanonut jotain väärää?
Ihmisten näkökulmasta auringosta on paljonkin hyötyä, sillä aurinkohan se kaiken saa kasvamaan, ei kuu. Ilman aurinkoa ei olisi mitään. Kun taas, jos minun mielipidettäni kaipaillaan niin yö kyllä on parempi. Olen, muistaakseni, aina mieluummin valvonut yöt ja nukkunut päivät, kuin toisinpäin
Cerwin äänestä heijastui tietynlainen varovaisuus, eikä hän irrottanut katsettaan Adasta hetkeksikään.

Vankkurit pysähtyivät, mutta Ada katseli yhä lattiaa, kuin maailmassa ei olisi muuta ollutkaan. Cerw kallisti taas päätään.
Hmm, mikä hätänä? Sanoinko jotain väärää?
Vampyyri puhui yllättävän hiljaisella äänellä ja kuunteli samalla ulkoa kantautuvia ääniä. Eipä olisi järin mukavaa, jos vartijat ilmaantuisivat raahaamaan heitä pois kesken juttutuokion.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 10:30

Ada

Cerw kertoi että oli aina enemmän pitänyt yöstä.. ja olihan se totta, ilman aurinkoa ei olisi mitään. Mutta sekin on sinänsä surullista, ilman aurinkoa ei ole mitään, mutta sitli vampyyrit eivät voi olla osa aurinkoa.. aivan kuin kaiken luojalla olisi jotain heitä vastaan, vain koska he olivat hieman erillaisia.
Sitten Ada kohotti katseensa Cerwiin, kun tämä kysyi oliko sanonut jotain väärää.
"ehet, et ollenkaan" Ada sanoi pienesti naurahtaen, hieman hämmentyneensä siitä että oli antanut edes hetkeksikään itsestään surullisen tai masentuneen kuvan.. hän kun tykkäsi esiintyä positiivisena ilopillerinä.
"se vain.. kun sinä olet saanut kokea auringon, minulla taas ei ole koskaan ollut tilaisuutta siihen, muuta kuin jos olen yrittänyt päästä hengestäni. Kai.. kai se on sitten kateutta" Ada sanoi pienesti naurahtaen ja laski taas katseensa maahan, pienesti häveten äskeitä 'tunnustutsaa'. Kyllä hän tavallaan olikin kateellinen, hänestä kun olisi ollut kiva kokea kaikki kokemukset maan päällä.. mutta hän voisi kokea vain ne, mitkä pystyi kokemaan ilman aurinkoa.
Osa vartijoista käveli vankkureinden vierellä ja koputteli seiniin, huudellen pilkkauksia ja kaikkea muuta, mitä sylki suuhun toi.. tosin Ada ei heistä jaksanut välittää, tuo tuntui olevan erittäin yleinen tapa ihmisille... ainakin vartijoille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 21 Touko 2008, 15:14

Cerw

Pieni helpotus, kun Ada tokaisi, ettei Cerw ollut sanonut mitään väärää. Mutta kun Ada sitten jatkoi puhumistaan, niin helpottuneisuus katosi ja tilalle tulikin sääliä. Eipä hän ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Kateus. Toinen seitsemästä kuolemansynnistä.
Luulen Että ymmärrän. Mutta ei aurinko oikeasti kuuta erikoisempi ole. Vain lämpimämpi. Ja, kukaties, kehityksen myötä vampyyrienkin on mahdollista astella auringossa.
Hmm, kuinkahan suurella todennäköisyydellä? Cerw kuitenkin halusi piristää naista. Oli vain niin vaikea ymmärtää, miksi tämä nainen oikein kaipaili auringon valtakuntaan, kun yönlapsena oli kerta ainiaan elänyt. Tai niin, ehkäpä juuri siinä oli syy. Ei oltu koskaan annettu tilaisuutta valita, ei saanut millään tavalla vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Se oli surullista.
Hei Älä nyt sitä lattiaa tuijottele. Aiheutat minulle tiesitkös sairaan huonon omatunnon.
Cerw tokaisi vitsillään ja tönäisi Adaa ihan hellästi. Vampyyri hymyili hieman.
Kaunis nainen ei saisi näyttää noin surulliselta
Hmm, no sitä ei kyllä ollut tarkoitus sanoa ääneen. Mutta jaa, tottahan se oli. Adassa oli jotain viehättävää, kuten jokaisessa naisessa, eikä suru vain sopinut siihen.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 16:14

Ada

hmm.. no, ehkä kehityksen myötä sitten, huom. ehkä. Mutta se kehitys ei ainakaan Adan elin aikana tulisi tapahtumaan! Siitä hän oli varma, joten pystiin nyt sitten varjoissa, eikä menty leikkimään tulella.
Ada nosti katseensa jälleen Cerwiin, kun tämä tokaisi ettei saisi lattiaan tuijotella, koska Cerw saisi siitä vain huonon omatunnon. Ada hymyili pienesti Cerwin hymyn nähdessään, tosin hänen hymy hyytyi seuraavan huomautuksen jälkeen.
Hetken oli hiljaista, kunnes Ada pärskähti pienesti nauramaan. Harvemmin sitä vampyyri sai kohteliaisuuksia ulkonäöstään, tosin harvemmin kukaan mies häntä kerkesi tuihjottamaan kahta sekunttia enempää, ennen kuin Ada jo nirhasi nämä.. no, olihan sitä pimeässä paikassa kapakoissa kuullut kaiken laisia kommentteja ulkonäöstään, mutta ei sitä humalaisten miehien juttuja jaksanut ottaa tosissaan.
"vai että semmoista" Ada sanoi hymyillen saatuaan pienen naurunsa tyrehtymään.
"no, et sinäkään mikään pahan näköinen ole, jos siitä lähdetään" Ada sanoi vinosti hymyillen, tökäten Cerwiä kyynärpäällä kylkeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Touko 2008, 08:21

Cerw

Äh, kun naisten kanssa olikin vaikeaa jutella. Yksi kohteliaisuus ja tuon hymy jo hyytyikin. Vaan luojan kiitos Ada pian jo nauroikin. Vampyyri hymähti tyytyväisenä toisen naurulle. Olipahan saatu tuokin taas hymyilemään.
No, et sinäkään mikään pahan näköinen ole, jos siitä lähdetään.
Cerw nauroi. Moiset kohteliaisuudet olivatkin harvassa, Cerw kun ei ollut järin hmm, eläväisen näköinen, ei ollut ollut enää vuosiin.
No kiitos vaan kovasti.

Vankkureiden ovi aukesi ja muuan vartija tuli siihen tarkastelemaan tilannetta. Cerw vilkaisi ulos. Kuinkahan kauan yötä mahtoikaan olla jäljellä? He eivät olleet enää pimeässä paikassa, joten tänne ei olisi hyvä jäädä päivän tullen, jos aikomuksena oli vielä ne muutamat vuosisadat elää.
Lazu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron