Kirjoittaja Templer » 16 Helmi 2012, 19:36
Frederic
Nainen rupesi selittämään ja kysymään karhusta. Hän oli sulkenut silmänsä, koska niin oli helpompi, mutta kun kysymys karhusta todella tuli ilmaan, hänen oli pakko avata silmänsä ja katsoa kysyvästi naiseen. Lyhyen hetken jälkeen mies nyökkäsi hitaasti ja hieman epävarmasti. Nyt nainen tunnusti olleensa karhukin... ja Fred oli saalistaa oikean ihmisen... tai no muodonmuuttajan, mutta tällähetkellä hän näytti olevan ihminen... ellei sitten ollut vain tekeytynyt sellaiseksi. Toinen lähti kohti lihapalaa ja Fred katseli toisen hidasta liikehdintää. Hänestä tuntui hyvin erikoiselta... hän ei tiennyt oliko tuolla lisää ässiä hihassa, kohta toinen sanoisi kuitenkin haluavansa syödä hänen aivonsa tai juoda hänen verensä. Silti Fred ei pelännyt, mitäpä hän pelkäisi, pelkkää naista, joka oli juuri ollut susi.
Toinen söi lihaa, se oli pysäyttänyt hänen kertomuksensa, mutta kun liha pala oli hyvää vauhtia kulkemassa kohti vastaa, nainen aloitti taas. Hän sanoi vain yhden lauseen ja taas lihapalanen joutui toisen suuhun. Se jätti Fredille aikaa miettiä vain paria sanaa "tuo susi olin minä" kyllähän Fred sen oli tajunnut, mutta kun toinen sanoi sen, se melkeinpä muutti merkitystään. Toinen jatkoi taas ja Fred havahtui ajatuksistaan sulkien taas silmänsä ja jättäen itsensä rennosti nojaamaan käsiin, jotka olivat nyt hänen ruumiinsa takana. Toinen pahoitteli, että oli lähtenyt jäniksen perään, mutta Fred ei virkonnut asiaan mitään. Taas pieni tauko ja Fred aukaisi toisen silmänsä katsoen, kuinka toinen pudotti lihapalasen suuhunsa. Miestä huvitti hieman, kuinka tuo nainen pysäytti keskusteluaan koko ajan vain syödäkseen tavallista peuranlihaa niin intohimoisesti. Fred näki silti vain edessään suden syömässä raatoa, joten hänen oli suljettava silmänsä, jotta mielikuva haihtuisi hänen mielestään.
Toinen jatkoi viimein ja tälläkertaa taukoja ei enää syntynyt, puhe soljui suoranaviivana sen loppuun saakka ja Fred keskittyi kuulemaan toisen sanojen korkeuden vaihtelut samalla sisäistäen jokaisen sanan, jonka hän oli kuullut. Lopulta toinen kysyi tajusiko Fred asian. Mies oli hetken hiljaa, haisteli vain hieman ummehtuneelta haisevaa mökin ilmaa ja hengitti sitä sisäänsä tasaisin vedoin, kunnes nyökkäsi pienesti, tuskin edes tarpeeksi selvästi. Hän avasi silmänsä ja nosti katseensa toiseen.
"Kyllä." Hän sanoi pehmeästi ja jäi hetken miettimään omaa ääntään, kuinka karhealta, mutta silti jotenkin samettiselta, se kuulostikaan naisen äänen jälkeen.
"Pystyt muuttamaan muotoasi ainakin suden, karhun ja ihmisruumiin välillä." Fred tiivisti.
"Eipä jäänyt epäselväksi." Fred sanoi mutristaen hieman huuliaan.
hetken hiljaisuus vallitsi, eikä mies tiennyt mitä sanoa, tilanne oli hyvin vaivaantunut ja outo... ainakin hänelle.
"Synnyitkö ihmisenä vai mikä oli alkuruumiisi?" Fred lopulta kysyi, hän oli aina ollut kiinnostunut muodonmuuttajista ja tässä oli yksi. Ehkä toinen jopa voisi kertoa jotain itsestään, nyt kun kuitenkin oli siinä. TAi sitten toinen juoksisi pois.
//vastaus kesti, koska en päässyt koneelle ja en osannut jatkaa peliä etiäpäin, kun en oikein keksinyt mitä Fred olisi voinut tehdä. >: //