Kuningattaren katse tosiaan harhaili kaikkialla muualla kuin peilissä, eikä siis huomannut kuningasta kun vasta parin nopean askeleen ja ranteen nappauksen jälkeen. Kuningatar älähti ensin yllätyksestä ja sitten käden vääntyessä kipupisteelle jolloin Delian oli aivan pakko kaartaa selkäänsä helpottaakseen tukalaa tilaansa. Katse yritti tavoittaa kuninkaan, mikä tapahtui parhaiten tuijottamalla peiliin. Hämmentynyt että lievä hätääntynyt katse tutkaili kuninkaan liikkeitä, hiljaisuus kului hengityksen tasauksessa, mutta syke ei ottanut rauhoittuakseen kuninkaan hieraistaessa kasvojaan vasten hänen hiuksiaan ja kuiskauksien paljastaessa hänen jääneen kiinni ajatuksistaan.
Vannon... Se ei ole ollut aikomukseni...! Delia vastasi toisen suudelmien lomassa, jotka tarjosivat jollakin oudolla, sairaalla tavalla kihelmöiviä mielihyvän tunteen aaltoilua. Pienikin kierohko romanttisuuden tunne kuoli kuitenkin tunnottomaksi käyvän käden tukalan asennon myötä. Päästää päiviltä? Tärkeäksi muodostumassa? Kuningas alkoi kuulostaa hetki hetkeltä pahaenteisöisemmältä.
Delia alkoi jo riuhtomaan rannettansa tämän otteesta, kääntäen katseensa kohotetun olkansa yli, estäen Aranin huulien kosketuksen kaulaa vasten.
Meidän tulisi käydä nukkumaan. Kuningatar onnistui sanomaan kylmän tyynesti samalla kun hivuttautui hiljakseen istumasta takaisin jaloilleen.