Karkaistu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Helmi 2012, 02:15

Mimi

Miehen sanat pistivät sapen kiehumaan niin ettei vastalauseeseenkaan löytynyt enään edes sanoja, silkka raivo tuntui puskevan pidättelyistä huolimatta pinnalle, ja vuotava haava silmän yllä peitti kokoajan näkökenttää, jatkuvasti sai pyyhkiä silmäänsä jotta näkisi edes vähän vasemmallakin silmällä.
Pian tuo viekas pirulainen joka vastustajana oli, tempaisi kukkaruukusta kunnon vauhdit, mennen sokean kulman kautta taakse, kun Mimi kerkesi kaiken hämmennyksen seasta reagoida "salaman nopeasti" tuohon kaikkeen hätkähti hän jo kylmän terän hipoessa kaulaa.
Mies oli potkaissut polvitaipeeseen jolloin nuorukainen oli kaatunut, ja nopeasti oli mustansurma päässyt päättäjän asemaan.
Rintakehä kohoili ylös ja alas ja silmissä oli vihaa tuikkiva katse.
Viimeisenä tikkinä Mimi koitti kuitenkin saada toiselle muutamaa naarmua pahempaa vauriota aikaan, vieden niin nopeasti kuin suinkin kätensä vastustajan reidelle napauttaen sitten ranteellansa piiloterän jälleen esille, jännityksen pystyi aistimaan ilmasta kun katsojat haukkoivat henkeänsä tarkkaillen tiukkoja tilanteita ja käänteitä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 20 Helmi 2012, 00:05

Fareos seurasi kaatuvan naisen liikettä asettuen tuon yläpuolelle. Oikeassa taistelussa hän olisi syössyt miekkansa naisen rintakehään ja sammuttanut nuo ylimieliset silmät (jollaiset hänen omansa eivät luonnollisesti milloinkaan olleet, ainakaan tavalla joka ärsyttäisi häntä itseään), mutta nyt se ei käynyt päinsä. Tuittupään surmaaminen ei olisi aiheuttanut hänelle suuria tunnontuskia, mutta yleisö olisi saattanut pahastua, ja sen seurauksena Fareos olisi löytänyt itsensä tyrmästä odottamassa tuomiotaan. Joko teloittamista tai orjaksi päätymistä. Niinpä hän hillitsi itsensä ja kumartui asettaakseen terän voittonsa merkiksi naisen kaulalle, kun kohti heilahtava käsi sai hänet ponnistamaan taaksepäin ja siirtämään tulilinjalla olevaa jalkaansa. Mies oli kuitenkin liian lähellä väistääkseen riittävästi, ja ranteesta esiin napsahtava piiloterä upposi reiden lihakseen saaden haltian parahtamaan.

Hän nykäisi jalkansa irti terästä ja putosi polvilleen, laskien miekkansa vaakasuoraan naisen kaulalle molemmin käsin, tuijottaen nuorempaa palavin silmin. Hän ei pelännyt uutta iskua. Sääntöjen mukaan nainen katsottiin kuolleeksi, eivätkä kuolleet hyökänneet voittajiaan vastaan. Jokainen yritys katsottaisiin rikkomukseksi.
Veri värjäsi toiseen punttiin kasvavan tumman, tahmean läiskän, joka liimasi kankaan epämiellyttävästi ihoon. Kipu säteili haavasta, mutta haltian suonissa virtaava adrenaliini sumensi sen vaikutuksen toistaiseksi. Fareos kumartui lähemmäs.
Et arvaakaan kuinka mieleni tekisi vain tappaa sinut, hän murisi niin hiljaa ettei kukaan muu kuin Mimi kuullut, mutta se ei olisi sopivaa. Sinä olet hävinnyt. Nyt me molemmat nousemme tästä kuin kaverukset ikään ja lähdemme eri teille, ja yleisö naureskelee olipas hieno tappelu, tulinen tapaus tuo nuorempi, lupaavakin totta kai, mutta kokemus ei intoa voita ja, hahaa, veikkoseni olet minulle hopeisen velkaa. Ja minä vannon vähentäväni kehosi painoa vapaavalintaisen jäsenen verran jos enää tulet tielleni, pentu. Mene kotiin kasvamaan. Ja käy näyttämässä tuota silmääsi. Henkien kautta, minua ei kiinnosta hevonpierun vertaa mitä sinulle käy, mutta maineeni kärsisi entisestään jos aiheuttaisin lapsen sokeutumisen.
Niine sanoineen hän nosti Casúrin naisen kaulalta ja nousi varovasti seisomaan, kasvojensa jännittyneisyys kielien kätketystä kivusta. Hän heilautti miekkaansa tervehdyksentapaiseen ja pyyhki veripisarat terästä naisen housunpunttiin ennen kuin työnsi miekan huotraansa ja kääntyi lähteäkseen.

Vaikka hän onnistuikin piilottamaan tuskansa ilmeettömyyden naamion taakse, ontumista hän ei kyennyt peittelemään. Reiden haava ei ollut suuri eikä suuria suonia ollut katkennut, mutta piiloterä oli puraissut riittävän syvään hankaloittaakseen hänen liikkumistaan seuraavan puolentoista viikon verran. Hän nouti viinensä ja jousensa, kiinnitti ne selkäänsä vilkaisemattakaan enää Mimiin päin ja nyökkäsi happamesti yhdelle kannustajista työntyessään väkijoukon läpi. Lieni parasta etsiä jostain parantajantapainen, muutoin metsästämisestä tulisi yhtä tuskaa, eikä vain kuvainnollisessa mielessä. Ansojen laatiminen vaati kyykistymistä, eikä jousen jännittäminen onnistuisi riittävän hyvin haavoittuneella hauiksella.
Kirottu nainen.
Mutta, Fareos ei yrityksistään huolimatta voinut sitä kieltää, lupaava. Joiltain osin.




¤¤ Näin päättelen omasta puolestani. Kiitoksia pelistä! ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 21 Helmi 2012, 00:50

Mimi

Se lievä helpotus tilanteeseen kun mieskin sai kärsiä, tuon tuskan parkaisu toi puoliveriselle lohtua siitä ettei hän olisi ainoa joka oli kärsinyt tappelun aikana.
Uhkaavat sanatkin kuunneltiin virnistäen vihan ja tyytyväisyyden väliltä. "Kuten myös" Puoliverinen kuiskasi takaisin tappouhkaukselle. Sitten käskettiinkin nousemaan ylös selostuksen kanssa siitä miten yleisö reagoisi, mies lisäsi vielä että raajoja alkaisi ropista jos tyttö tulisi vielä tielle, selittely kuunneltiin loppuun, eikä siihen vastattu kuin kasvoja koristavalla virneellä, oli hieno tunne saada noinkin ärsyttävän tyypin sappi kiehumaan.
Mies nousi varoen pois nuorempansa päältä, ja silloin nuoremman ystävät kirmasivatkin tuota auttamaan. Mimi nousi omin avuin hätistellen kavereitansa vähän kauemmaksi, ei hän tahtonut yleisön pitävän häntä heikkona.
"Seuraavasta kerrasta voi tulla kohtalokkaampi." Mimi mutisi itsekseen lähtien sitten kävelemään tilanteesta. Monet tulivat taputtamaan selkään ja kehumaan nuoren kestävyyttä, ja harva tohti torua, mutta Mimi sivuutti nuo kaikki kommentit, hänen mielessään pyöri nyt vain katkeran makea tappio.

//Tjuu tässä oli tämä, tack ! Oli kiva peli, ja pelaillaan joskus toistekkin !//
Kitty
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron