Kirjoittaja Agna » 21 Helmi 2012, 15:34
Luonteenkuvaukseenhan tulee siis hahmon syvin olemus, miten se käyttäytyy ja miksi, millaisten immeisten kanssa tulee toimeen, onko sisään- vai ulospäinsuuntautunut ja onko jotain erityistä mainittavaa peloista, hyveistä, paheista, suhtautumisesta maailmaan.
Kävipä pikku-Agnalle tänään niin että olin lastannut tarjottimelle ison lautasellisen hernekeittoa, laskiaispullan ja maitolasin. Keskellä ruokalan käytävää kompastun omiin jalkoihini, kaadun käytävälle kuin puu tarjotin lentäen tiehensä ja astiat särkyen palasiksi. Liu'uin hernekeiton ja maidon päälle ja koko vasen kylki oli reidestä kaulaan asti ihan hernekeitossa kättä myöten, ja oikea reisi ja polvi olivat täääysin maidossa. Joo, en saanut kipeää enkä lasinsiruja mihinkään. Sensijaan sain aplodit.
Onneksi kaatuja olin minä eikä kuka tahansa muu ujompi persoona, olis varmaan lähteny itkien kotiin koska ruokala oli ihan täysi eikä tommonen atomipommi jäänyt taatusti keltään kuulematta saatika huomaamatta. Ite kuitenkin hymyilin leveästi ja olis melkeen tehny mieli kumartaa taputtajillekin. Mutta että tällasta tänään! Saan kuulla tästä vielä pitkään.