Kylmää kauneutta || Varattu!

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Kylmää kauneutta || Varattu!

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Tammi 2012, 21:04

Arathet

Kylmä viima kävi läpi arojen. Se sama viima myös puski läpi uuden haltia kaupungin, saaden väen kaikkoamaan kaduilta sisätiloihin, lämpimään. Tuntui hassulta tuntea kovemmankin tuulen puskevan läpi katujen. Aikoinaan Aroilla oli seissyt yksi, mahtava haltia kaupunki. Ja nyt seisoi jälleen, kiitos voitokkaan taistelun tantereella. Kaupunki oli vielä osin asuttamaton, jossain päin kaupunkia rakennettiin taloja ja kunnostettiin teitä. Mutta suurin piirtein kaupunki oli jo asumiskelpoinen.
Arathet oli päättänyt pitkästä aikaa hankkia itselleen omaa rauhaa. Kaikki ne kokoukset, juhlat ja tapahtumat olivat pistäneet neuvonantajan pään sekaisin. Joten oli jo korkea aika hankkia hieman hiljaisuutta ympärilleen.

Ilta oli laskeutumassa Cryptiin. Tähtikirkas taivas tiesi pakkasta yöksi. Mies käveli hitaan rauhallisesti pitkin katua, jota valaisivat kirkkaan valkoiset valot. Rauhallinen kaupunki oli mitä mainioin paikka uppoutua omiin ajatuksiinsa. Valkoiseen viittaan sonnustautunut neuvonantaja suuntasi kulkunsa kohti kaupungin korkeimman tason reunoja. Korkeimmalla tasanteella tietenkin asuivat kaikki, jotka luettelivat itsensä tärkeiksi. Tai ne, joilla oli paljon rahaa.
Tasanteen reunalta aukesi kaunis näkymä kaupungin alemmille tasanteille. Monitasoinen ja jokseenkin monimutkaisenoloinen kaupunki oli kyllä rakentamisen arvoinen. Se veti kauneudellaan ja näyttävyydellään vertoja haltioiden kylälle, joka oli piilossa metsässä.

Arathet nojautui tasanteen kaiteeseen, katsellen alas kaupunkiin. Näkymä oli kaunis ja sitä voisi ihailla montakin tuntia putkeen. Kauneutta korosti taustalla avautuvat arot, loputtomine hankineen ja tähtikirkas taivas.
Mies uppoutui täysin omiin ajatuksiinsa katsellessaan tätä maisemaa. Niin syvälle ajatuksiinsa, ettei tuo edes muistanut kuinka korvat paleltuivat. Niin syvälle ajatuksiin, ettei edes kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä


// Varattu jo! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Tammi 2012, 22:56

Splinter

"Tuiki tuiki tähtönen~", hiljaista laulua pystyi kuulemaan pienen lapsikuoron seasta, nuoren miehen istuessa kaiteella ja kuunnellen, pitäen kasvojansa hupun varjoissa. Hän ei kuulunut tänne. Hän oli ehkä haltioiden puolella, mutta tämä ei ollut hänen paikkansa. Jopa kylmyys, jonka hän yleensä toivotti tervetulleeksi, oli vierasta täällä. Tai sitten se oli se syyllisyys... Katse nousi ylös, suoraan taivaisiin. Tähtiä vilkkui yhä, mutta lasten laulu oli poissa, kai he tajusivat että täällä oli liian kylmä. Nuorukainen sen sijaan nousi istumasta, kävellen hiljaisilla kaduilla. Mitä hän täällä teki?

Täysin ajatuksissaan, nuori pysähtyi, ja katsoi sitten ylös. Ylemmät tasot... Ei varsinkaan hänen paikkansa. Mutta kuka kielsi häntä ottamasta pientä kierrosta sen yli? Virne ilmestyi, ja hän lähti juoksuun, pitkä takkikaan ei hidastanut häntä. Jääpylväs iski alta, lennättäen hänet ilmaan, antaen hänelle lähtölaukauksen. Kädet kasvoivat siiviksi. Jalat koukistuivat alle, kasvattaen kynnet jotka saisivat aikuisenkin miehen värisemään ajatuksesta saada ne kurkkuunsa. Kimakka kotkanhuuto kaikui kaduilla, tosin hiljaisena niin ettei kukaan heräisi. Valkoinen, suuri kotka nousi taivaille, antaen kylmän viiman piiskata rintakehää ja otsaa, punaisten juovien kadoten kokonaan pimeyden ansiosta. Kirkkaat silmät katsoivat alas, tarkkailen jokaista yksityiskohtaa... Hänellä oli vain vartti aikaa pitää tämä muoto. Mutta se oli tarpeeksi, hän näki yksinäisen hahmon... Kuka se oli? Hän kaarsi lähemmäs, vaikka ei se hänelle kuulunutkaan. Mitä lähemmäs hän pääsi sitä varmempi hän oli että hän tunsi tuon... Sitten se iski, se oli Art! Kotka otti vähän korkeutta, varmistaen ettei sitä nähtäisi niin helposti... ja alkoi sitten laskeutumaan, hitaasti, varmasti, hiljaisesti, kunnes kynnet koskivat varovaisesti lumiseen katuun, haltian takana.

Ei olisi kauaa aikaa... korkeintaan kaksi minuuttia ja hän palaisi taas normaaliin muotoonsa... pieni askel, yhä hiljainen, siivet levittäytyivät, ja kiertyivät sitten nopeasti haltian ympärille, suojaten toista kylmältä.

[[ Dogi ilmottautuu toimintaan taas sir! o7 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Tammi 2012, 23:13

Art oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa. Päässä pyöri lähinnä viimeaikojen radikaalit, suuret muutokset ja niitä seuranneet hullunmyllyt. Nyt kuitenkin tilanne vaikutti rauhoittuneet, hetkeksi. Art kiitti siitä onneaan, vielä toinen samanlainen viikko ja hän olisi ollut hermoromahduksen partaalla. Hän ei edes ollut nähnyt veljiään vielä sodan jälkeen. Sen hän tiesi, että molemmat olivat elossa, onneksi. Muista läheisistään hän ei ollut varma, valitettavasti. Ajatukset harhautuivatkin muistelemaan kaikkia tuttuja ja rakkaita, joita olisi mukava nähdä pitkästä aikaa. Se oli eri asia, löytäisikö hän etsimänsä henkilöt, vaikka yrittäisi. Kaikki olivat omilla teillään ja lisäksi sota oli sekoittanut valtakuntaa. Mistään ei voinut olla enää varma, paitsi tästä hetkestä.

Haltian ajatukset katkesivat. Suuret valkoiset siivet kietoutuivat haltian ympärille, saaden tuon melkein hyppäämään yli kaiteen silkasta säikähdyksestä. Nopeasti Arathet käännähti ympäri ja huomasi tuijottavansa valkeaa, valtavaa lintua.. Joka näytti tutulta. Neuvonantaja siristi silmiään ja kaivoi muistikuvia muistojensa pohjalta, kunnes osasi yhdistää nimen olentoon tai henkilöön.
Splinter? Oli ensimmäinen sana tälle valtavalle, komealle otukselle, jonka jälkeen haltia jäi odottamaan jonkinlaista vastausta.


// YAY <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Tammi 2012, 23:27

Splinter

Lintu pysyi aloillaan, tosin jos Arathet olisi hypännyt olisi se napannut miehen niskasta kiinni nokallansa samantein. Ei kavereita hyppimästä kaiteiden yli varmaan kuolemaan kiitos! Onneksi haltia kääntyi ympäri katsomaan lintua, joka kallisti päätänsä hiukan toisen miettiessä... ja kun viimein nimi tuli, lintu päästi tyytyväisen äänähdyksen, laskien nokkansa lähelle Artin korvaa ja napsauttaen leikkisästi, kun ei voinut oikein muutakaan tehdä. Kestäisi vielä hetki, ihan pieni hetki... Kotka otti askeleen taakse, muodonmuutos takaisin tapahtui, ja siinä missä äsken seisoi suuri valkoinen kotka, oli nyt valkoiseen pitkään takkiin pukeutunut nuori, pituusvenähdyksen takia jokseenkin hoikka, nuori mies, jonka kasvot olivat yhä piilossa. Vyöstä roikkui kaksi pientä sirppiä yhä, ja takki oli auki, antaen kylmän ottaa vallan kropasta.

"Sinun ei pitäisi olla ulkona näin kylmällä, palellutat korvasi.", nuori virnisti, ja siirsi hupun pois tieltä, paljastaen ruskeavalkoiset hiukset, sekä kirkkaan oranssit silmät joissa yhä paloi se sama tuli kuin vuosia sitten, kun Arathet oli ensinmäisen kerran hänet tavannut.
"..Olet hiukan laihtunut.", nuori velho totesi, katsoen ystävänsä päästä varpaisiin. Mutta ihmekkös tuo nyt oli, Aran varmaan koetti tappaa neuvonantajansa työhön! Splinter hymyili hiukan, hän oli kaivannut miestä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Helmi 2012, 11:55

Verbaalista vastausta haltia ei saanut kysymykseensä, mutta sen sijaan lintu kävi päästämään iloisen äännähdyksen ja leikkisästi nokalla napsautteli Artin korvan lähellä. Ei ollut epäilystäkään, tämä oli Splinter. Kauan kadoksissa ollut nuorukainen, joka nyt oli palannut sieltä, missä ikinä olikaan käynyt.
Pian Kotka otti askeleen taaksepäin ja muutti muotonsa ihmiseksi. Hoikaksi nuoreksi mieheksi, josta vielä kuitenkin pystyi tunnistamaan Splinterin. Poika oli kasvanut.. no ihmekkös, eiväthän he olleet nähneet pitkään aikaan. Art naurahti pienesti Splinterin kommentille paleltuvista korvista.
Olin jo melkein unohtanut ne. Kai ne kohta olisivat tippuneet jääkalikkoina alas Haltia totesi, kokeillen varovasti toista korvanpäätänsä. Eipä siellä pahemmin tuntoaistia tällä hetkellä ollut.
Katse siirtyi kuitenkin takaisin Splinteriin, tuon huomautellessa kasvattajansa hieman laihtuneen. Art tuhahti.

Etpä sinäkään kovin pulskalta näytä Art totesi Etkä sinäkään varmaan olisi ehtinyt syömään pahemmin tanterella, saatikka sitten tämän hullunmyllyn aikana.
Sen enempiä selittelemättä otti Art askeleen lähemmäs ja kietaisi kätensä Splinterin ympärille. Oli sanomattakin selvää, että haltia oli kaivannut poikaa. Ja mitä sitä suotta riemuaan peittelemään.
Missä ihmeessä sinä olet ollut?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Helmi 2012, 18:06

Splinter

"No se vasta olisikin ollut näky.", velho naurahti, kevyesti. Olihan niitä korvattomia haltioita mutta jotenkin oli vaikea kuvitella Arathet ilman pitkiä suippoja korviansa. Vähän kuin Splinter kaljuna eikö?
Ilmeisesti Art ei pitänyt Splinterin huomauteksesta... Velho naurahti taas, hiukan ilkukurisesti tällä kertaa. Tosin hän ei saanut tilaisuutta laukoa mitään takaisin kun toinen jo kiersi kädet ympärille. Nyt vasta Arathet tempun teki, nuori velho meni hetkeksi aikaa aivan sekaisin. Meni ehkä pari sekunttia, ennen kuin hän kiersi omat kädet toisen ympärille, iloinen hymy nousten kasvoille.

"Idässä... harjoittelemassa ja aiheuttamassa harmeja.", velho virnisti, antaen yhden tiukan rutistuksen ennen kuin päästi irti. Turha nyt tässä ruveta, menisi vielä haltian maine.
"Oli kyllä ikävä... Mutta en päässyt laittamaan yhtäkään kirjettä, säännöt olivat tiukemmat kuin täkäläisen armeijan ohjekirja!", Splinter heilautti kättään dramaattisesti, pitäen silmiänsä kiinni. Kohta hän kuitenkin avasi sitten toisen silmänsä ja naurahti kevyesti, hiukan hermostuneestikkin.
"Koetin kyllä pistää yhden, mutta jäin kiinni. Sitä rangaistusta en tahdo uusia."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2012, 21:45

Pienet rutistukset vaihdettiin, jonka jälkeen Splinter alkoi kertomaan missä sitä oikein oli luurannut. Poika tai no, nuori mies oli ollut Idässä päin.. harjoittelemassa ja aiheuttamassa Harmeja. Art ei jostain syystä ollut kovin yllättynyt, että tuo harmeja oli aiheuttanut. Tosin, ei Splinter ollut samanlainen pojan koltiainen, mitä eräs puusepän poika, jonka Art tunsi.
Splinter myös kertoi, että olisi kyllä kirjoittanut, jos olisi voinut. Art kohotti kulmiaan kysyvästi.. missä ihmeessä tuo sitten oli ollut koulutuksessa? No, ehkä Art ei halunnut edes tietää. Pääasia oli, että nuorukainen oli hengissä ja paikan päällä. Splinterin kertoessa rangaistuksesta, jota ei halunnut uudestaan kokea, irvisti haltia pienesti.

No.. pääasia että olet elossa. Ja löysit takaisin tänne Art totesi hymyillen.
Onhan sinulla vielä antamani koru? Se, jonka avulla sinulla on pääsy myös haltioiden linnaan? Art kysyi äkkiä. Haltia muisteli antaneensa nuorukaiselle korun aikanaan, jottei tuota heti oltaisi tappamassa jos sisään yritti pyrkiä.
Onko nälkä? Näytät ainakin siltä, että voisit kaivata murua rintasi alle
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 03 Helmi 2012, 02:36

Splinter

"Pilailetko, iso kaunis linna keskellä aroja, tännehän nyt löytäisi sokeakin, puhumattakaan kotkista.", Splinter naurahti kevyesti vastauksesi, tänne löytäminen oli ollut helppoa. Kuka nyt kotkaa ampuisi... Paitsi ettei hän ollut tullut sisälle lentämällä, ehei.
"On, se on yhä minulla.", velho nosti kättänsä, näyttäen kuinka koru vielä killui ranteessa.
"En ollut aikeissa hukata sitä.", hän vielä virnisti. Miksi hukata ensinmäinen lahja jota hän oli koskaan saanut? Hihna oli uusi - se ei ollut oikein kestänyt treenin melskeessä - mutta koru itse oli hyvässä kunnossa. Siitä Splinter oli pitänyt huolen.

Jahas, taas tuli kommenttia astetta laihemmasta ulkonäöstä. Nuori avasi takkiansa, katsoen kroppaansa hiukan joka tosiaan näytti köyhän miehen variksenpelättimeltä.
"Pahuksen pituusvenähdys.", Splinter mutisi siihen, ja sulki sitten takkinsa vihdoin ja viimein.
"Ei auta vaikka söisi kuin lohikäärme, tikkuna pysyn.", tuo mutisi, mutta nyökkäsi sitten.
"Parasta saada sinullekkin jotain lämmintä, pelkään yhä korviesi puolesta."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Helmi 2012, 12:29

Art naurahti pienesti. Tottahan se oli, tämä ei ollut kovinkaan vaikea paikka löytää. Nyt kun kaupunki oli keskellä aroja. Kävi myös ilmi, että Splinterillä oli vielä tallella korunsa, jonka oli saanut neuvonantajalta. Hyvä, kukaan ei kävisi kiikuttamaan Splinteriä tyrmille kun pojalla koru oli. Art pystyi siis rentoutumaan pojan läsnäolon suhteen. Tuskin se oli kenestäkään kivaa, että Art joutuisi Splinteriä koko ajan tyrmiltä pelastamaan.
Poika kävi syyttämään pituusvenähdystään uudesta, laihemmasta ulkokuosistaan. Pieni virne kohosi neuvonantajan kasvoille.
Oletko edes yrittänyt syödä itseäsi lihavammaksi? Art kysyi kiusoitellen, samalla kun otti askeleen kauemmas kaiteesta.

Askeleet lähtivät lopulta viemään kohti linnaa, johdattaen Splinteriä mukanaan.
Onhan tämä kaunis paikka.. mutta näin talvisin hemmetin kylmä. Tuuli puhaltaa aroilta suoraan kujille. Ei ihme että suurin osa haltioista pysyy sisällä iltaisin Art totesi kaksikon kävellessä, samalla kun nosti huppunsa päähän, suojaamaan jo paleltumisvaaraa lähenteleviä korviaan.
Miten matkasi sujui? Koitko mitään uutta ja jännittävää?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Helmi 2012, 03:01

Splinter

"Aina kun olen ehtinyt!", velho naurahti kuivasti. "Ikävä kyllä näyttää siltä että kaikki mitä söin meni kasvamiseen ja treenauksesta palautumiseen, ei lihomiseen.", tuo pudisteli sitten päätänsä. Ruoka oli kyllä ollut aika niukilla kasvissyöjälle keskellä vuoristoa ilman lupaa mennä kaupunkeihin... onneksi siitäkin oli selvitty kun pahimmat pakkaset antoivat periksi viimein.

"Minä pidän kylmästä.", Splinter totesi, tosin ilmiselväähän se oli kun mietti mitä nuori oikeasti oli. Tosin kohta tuo virnisti taas, ei häntä haitannut vaikka ei toiset kylmästä niin pitänyt. Tottahan se oli että kylmä oli melko.... inhottava.
"Hyvinhän tuo...", ajatus matkasta hiukan synkensi mieltä, kun nuori mietti mitä lopussa olikaan tapahtunut...
"Pääsin näkemään sade-lohikäärmeen.", tuo naurahti, koettaen keskittyä kaikkeen hyvään mitä oli matkan aikana tapahtunut.
"Ei se ollut yhtä iso kuin täkäläiset, mutta komea se oli... näytti enemmän käärmeeltä jolla oli leijonan pää."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2012, 13:37

Splinter kävi huomauttamaan, että hän oikeastaan piti kylmästä. Eipä kai ihme, mutta Arttia tuo ei saanut suostuteltua pakkasen ystäväksi. Neuvonantaja viihtyi muutenkin paremmin sisätiloissa. Hän ei koskaan ollut pahemmin ulkoilupersoona. Tai no, kyllä hän nautti kävelyistä metsän rauhassa, mutta ennemmin hän oli pakkasilla sisällä lukemassa hyvää kirjaa, kuin tarpomassa kauniissa talvimaisemassa.
Velhonalku kävi kertomaan, että oli tavannut sade-lohikäärmeen. Tai no, ei tavannut, vaan nähnyt. Ilme neuvonantajan kasvoilla muutti uteliaaksi, nuoremman kuvaillessa lohikäärmettä näin lyhyesti.
Kuulostaa.. mielenkiintoiselta olennolta. Saat kertoa siitä lisää, josko saisin edes pientä pohjustusta kirjaani siitä Art totesi lopulta. Hän ei vieläkään ollut luopunut harrastuksestaan kerätä yksien kansien väliin perustietoja ja kuvan jokaisesta olennosta maan päällä. Olihan se melko mahdoton tehtävä, mutta haltialla oli aikaa suorittaa se.

Matka kävi lopulta linnan pihalle ja sieltä sisälle kauniiseen marmorilinnaan. Linna itsessään ei ollut muuttunut rakenteellisesti, vaikka se paikkaa oli vaihtanutkin. Joten jos Splinter mitään muisti täällä asumisesta, ei tuolla pitäisi olla mitään ongelmia löytää tiensä paikasta toiseen.
Pidin huoneesi siistinä siltä varalta että palaat Art kävi huomauttamaan, samalla kun kaksikon kulku suuntautuikin kohden Splinterin tyhjänä ollutta huonetta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Helmi 2012, 16:12

Splinter

"No sitä se on! Uskoisitko että siellä päin lohikäärmeen näkeminen uskotaan tuovan hyvää onnea? Tai että sadelohikäärmeitä oikeastaan palvotaan siellä, pääsin käymään pienellä alttarillakin nopeasti.", nuori mies virnisti, muistellen sitä kaunista pientä alttaria jonka äärellä hän ja hänen "tiiminsä" oli istunut nauttimassa kauniista vapaasta päivästänsä... Kaunis muisto sekin.

Linna näytti aivan samalta kuin miten Splinter sen muistikin. Ehkä aavistuksen pienemmältä, tosin siitä sai syyttää matkailua joka oli avannut nuoren silmät. Hän tulisi olemaan aina pienen pieni persoona tässä maailmassa, siitä ei pääsisi yli eikä ympäri, ja maailma itsessään oli suuri, niinkin suuri ettei vanhinkaan lohikäärme pystyisi näkemään siitä kaikkea ennen kuin aika loppuisi kesken. Arathet mainitsi Splinterin huoneen, ja nuori velho katsoi toista hämmästyneenä, räpyttäen kerran pari.
"Mitä, luulitko että olin aikeissa jäädä matkoilleni? Ehei, jonkunhan sinunkin perääsi pitää katsoa ettet palelluta korviasi, tai ettei elämäsi muutu tylsäksi.", velho naurahti, mutta toi sitten lempeämmän hymyn kasvoille.
"Kiitos Art. Arvostan sitä, todella.", hän sanoi, hymyillen yhä. Jos jotakin hän arvosti... oli se että joku oli oikeasti odottanut häntä, uskonut että hän palaa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 17:08

Haltia kävi naurahtamaan pienesti Splinterin sanoille.
Tietenkin uskoin, että palaisit. Ennemmin tai myöhemmin Haltia lisäsi virnistäen. Oli hienoa kuulla, ettei nuorempi ollut pahemmin muuttunut matkansa aikana. Tuo oli yhä sama vanha pojankoltiainen, jonka haltia oli aikanaan pelastanut. Tosin, nyt Splinter oli jo vanhempi. Nuori miehenalku. Tuskin tuo koko elämäänsä tuli haltian luona hyppimään, eikä Art sitä olettanutkaan. Mutta silti Spliner oli Arathetille kuin oma poikansa. Tavalla tai toisella.
Askel vei syvemmälle linnaan, toiseen kerrokseen, makuuhuone käytävälle. Käytävälle, jossa odotti tuttu ovi, jonka takaa löytyi Splinterin huone. Art kävi kaivamaan taskustaan avainnipun ja avasi tuon tutun oven nuoremmalle, päästäen pojan sisään.

Saattaa olla hieman pölyistä.. mutta olen käynyt siivoamassa aina silloin tällöin Siivoojia päästänyt sisälle, ties vaikka jotain olisivat yrittäneet viedä.. Arathet kävi kertomaan, samalla kun käveli itsekin peremmälle huoneeseen ja kävi sytyttämässä yhden kynttelikön, jotta kaksikko saisi hieman valoa tähän hämärään huoneeseen, jota valaisi tällä hetkellä vain kuun ja tähtien aavemaisen valkea kajo.

// 11.4 Kiskon hahmoni poois kun on kulunut jo niin kauan ): Ota yhteyttä, jos ja kun haluat jatkaa peliä~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron