Ascendo

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2012, 02:19

Art siirtyi katsojan rooliin Tsytanin avatessa suunsa. Eiköhän tuo osannut hoitaa puhumisen omasta puolestaan, säädyllisen maltillisesti. Ja niin myös kävikin. Aran seurasi demonin jokaista liikettä tarkkaan. Kuninkaan katseesta saattoi nähdä ne kaikki mielenkiinnon liekit, mitä miehen sisällä roihusi.
Demoni kävi kertomaan roolistaan paremmin. Siitä miten oli jo Arathetille käynyt ennustamaan korteista ja siitä, kuinka neuvonantaja oli uskonut kulkurin viihdyttävän kuningasta. Aran hymähti pienesti.
Art ei koskaan ole ollut kovin vakuuttunut.. korteista. Joten ei ihme jos tuo kävi kyseenalaistamaan sinun sanasi Kuningas totesi ottaessaan vielä yhden askeleen lähemmäksi kaksikkoa.
Ja minä puolestani.. olen hyvinkin tietoinen mitä sinun korttisi tekevät. Mitä sinä teet. Miten latelet ennustukset, joita kuulijat saavat seurata mielensä mukaan Aran totesi pupillien käydessä kielimään palavasta mielenkiinnosta demonia kohtaan En oleta kuulevani sitä mitä haluan. Vaan sen, mitä sinä minulle kerrot. Totuuden. En kaipaa humpuukia, sitä löytää joka kadunkulmalta. Eukkojen sanelemana, vanhusten latelemana.

Kuningas hiljeni hetkeksi, kääntyen puolittain Tsytania kohden.
Tiedän nimesi, demoni. Jos uskot kykeneväsi leikkiin minun kanssa, astu peremmälle. Kotini on linnani ja linnani on sinun kotisi, mikäli leikkiin ryhdyt. Mutta kuten Arathet sinua jo varoitti, en ole helppoa seuraa, Tsytan Kuningas kävi toteamaan, pirullisen haastavan virneen noustessa kuninkaan kasvoille. Tuosta virneestä tiesi, että kultajouhi oli kajonnut toisen aatoksiin, mielen syviin kiemuroihin. Kaiken tarpeellisen Aran kalasti esiin, jättäen kuitenkin jotkut asiat täysin rauhaan. Demonien mieli oli loppujen lopuksi niin raskasta tulkittavaa, että siellä ei turhan kauaa kannattanut viipyä. Oli kyseessä sitten pieni tai suurempi demoni.
Art puolestaan seurasi yhä sivusta, enemmän kuin kiinnostuneena kaksikon keskustelusta. Mitään mielenkiintoa ei neuvonantajasta kuitenkaan päälle päin näkynyt. Arathet pysyi enemmän kuin mielellään paikan päällä katselemassa tätä peliä, mutta mikäli Aran käskisi alaistaan poistumaan, kävisi Art mukisematta raahaamaan olemuksensa pois kirjastosta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 21 Helmi 2012, 20:09

Hymy verrattain nuoren miehen kasvoilla oli leventynyt joksikin virnistyksen ja kohteliaan välimuodoksi kuninkaan puhuessa kuin taikurille, jonka tempun hän oli selvittänyt. Myönnettäköön, että kortinluvun perusajatus oli varsin simppeli. Jopa niin simppeli, että huijaaminen olisi ollut työläämpää kuin rehellisyyteen pyrkiminen. Oli toki niitäkin, jotka käsittelivät pakkaansa jotta asiakas valitsisi tietyt kortit, mutta yleisimmin ottaen ainoa haaste oli korttien tulkitseminen tavalla, joka ei suututtaisi asiakasta. Ei siis ollut harvinaista, että kaksi saman kortin vetänyttä saattoivat kujaennustajalta saada täysin erilaisen tulevaisuudenkuvan.
Tämä turhanpäiväisten povaajien kohdalla. Tsytan suorastaan nautti saadessaan kertoa totuuden sen kaunistelemattomassa muodossaan ja katsella, kuinka hänen sanansa upposivat tai torjuttiin, ja etenkin siitä kun sai katsella asiakkaan ilmettä kun ennustus toteutui. Hyvien asioiden tapahtuminen merkitsisi hänelle asiakkaan kiitosta ylimääräisen palkkion muodossa, ja epäonnella mässäily oli viihdettä sinänsä. Kaikkein raivostuttavimmille asiakkaille hän oli kuitenkin taipuvainen ennustamaan lisäksi kohtalon pikaista täyttymistä, ja näiden asiakkaiden kohdalla se ilmeni usein päähän putoavan tiiliskiven muodossa.

Nyt hänen asiakkaansa oli kuitenkin kuningas. Tsytan oli tahtomattaan hätkähtänyt haltian julistaessa hänen lajinsa varoituksen sävy äänessään, eikä olisi viisasta koetella leikin rajoja sellaisen miehen kanssa, jolla oli keinot karkottaa hänet takaisin omalle maailmantasolleen. Hän ei kumartanut, sillä oli lyhyen aikavälin sisällä niin jo kahdesti tehnyt, mutta hän nyökkäsi kuninkaan vaiettua. Sivusilmällä hän vilkaisi nopeasti neuvonantajaa. Paljonko nuo kaksi olivat ehtineet vaihtaa ajatuksia? Kirjaimellisesti.
Pidän haastavista leikeistä, oi kuningas. Demonin hymyilevillä kasvoilla viivähti mietteliäs ilme. Hänellä oli epämiellyttävä tunne tarkkailtavana olemisesta. Aivan kuin kylmät väreet olisivat jättäneet hänen selkänsä rauhaan ja hiipineet sen sijaan hänen mielensä pintaa pitkin, ja hän muisti äkillisesti todellisen olomuotonsa aivan kuin sitä olisi häneltä kysytty. Vilkaisu hallitsijan kiiluviin, vihreisiin silmiin ei ainakaan rauhoittanut hänen oloaan. Nimi oli tärkein, mitä demonilla oli, sillä se joka tiesi demonin koko nimen pystyi myös tätä hallitsemaan. Vaikka Tsytan onnistuikin usein saamaan palveluksistaan riittävän palkkion, hän ei ollut koskaan pitänyt ajatuksesta, että jollakulla olisi häneen täysi valta ilman molemminpuolista sopimusta.

Tsytan asetti keihäänsä nojaamaan kirjahyllyä vasten, otti puoliaskeleen taaksepäin ja kumarsi suurieleisesti heilauttaen toista kättään koko sen mitalta ja vieden toisen selkänsä taakse, taipuen syvään kuin saranoilla.
Sirrah, hän sanoi parhaimmalla narri-imitaatiollaan. Suvaitkaa minun siis viihdyttää teitä kurittomilla korteilla, totuuden tarinoilla ja huvittavilla sutkautuksilla.
Vain herransa palvelija on narri, vain ilveilijä uskollinen;
vaan käy kasku kertomaan
mi' hallitsija on luonnoltaan,
vitsi herran mielenliikkeen,
temppu jonkin toisen piirteen;
näin on hän totuuden kuvastin,
valheen, mietteen paljastin
, demoni messusi onkien muististaan ammoin kuulleensa hovinarrirunon, ja suoristautui. Hänet oli palkattu viihdyttämään, ja viihdyttää hän aikoikin, koko si...rahan edestä, myös omaksi huvikseen.
Hän nyki korttipussin suun auki ja poimi pakkansa sen kätköistä kahdella sormella, sujauttaen pussin takaisin vyönsä alle ennen kuin levitti kortit S-muotoon käsiensä varaan. Hän suoritti tempun samalla yksinkertaisuudella millä aloittelija keräsi korttinsa viuhkaksi, mutta todellisuudessa hän oli harjoitellut temppua toista kuuta ennen kuin onnistui. Hän sulki pakan, pudotti kortit vesiputoustekniikalla toiseen käteensä, keräsi ne, sekoitti uudestaan ja pyöräytti viuhkaksi toisen peukalonsa ympäri jääden pitelemään niitä rennosti.
Minkä totuuden tämä narri saakaan paljastaa teistä, herrani?
Viimeksi muokannut harlekiini päivämäärä 27 Huhti 2012, 00:54, muokattu yhteensä 1 kerran
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2012, 21:25

Omahyväisen kiero virne säilyi kuninkaan kasvoilla demonin käydessä myöntämään pitävänsä haastavista leikeistä. Hienoa. Aran vihasi yksinkertaisia olentoja. Tsytan ei vaikuttanut olevan moinen. Ei ihme, että Art oli käynyt kiikuttamaan tämän demonin kuninkaan luokse. Taisi neuvonantaja tuntea herransa paremmin, kuin tuo olettikaan. Art pysyi kuitenkin hiljaa tässä tilanteesta, seuraten kiltisti ja arvonimeensä kuuluvasti sivusta tilannetta, puhuen vain jos kuningas häneltä jotain kysyi.
Tsytanin suurieleinen liikehdintä sai kuninkaan hymähtämään pienesti, vihreän katseen tarkkaillessa tosita yhä taukoamatta. Yhtäkään liikettä tahi ilmettä ei jätetty huomioimatta. Katse kuitenkin keskittyi enemmän kortteihin kuin elekielen tulkitsemiseen, demonin vetäessä pakkansa esiin. Ei käynyt kieltämään, etteikö punainen paholainen olisi ollut taitava korttien käsittelyssä. Mutta miten lie tulkitsemisen laita? Se selviäisi pian. Katseen seuratessa korttien kieputtelua, kävi Aran silkkaa ilkeyttään lueskelemaan kaksikon ajatuksia siitä, mitä Tsytan oli neuvonantajalle mahdollisesti ennustanut. Kovin oli.. mielenkiintoisia sanoja päässyt demonin suusta.

Kysymys pääsi ilmoille, eikä kuningas käynyt miettimään yhtään mitä halusi korteilta kuulla. Miettivän ilmeen korvasikin viekas hymy, katseen noustessa korteista itse demoniin.
Emmeköhän me kaikki halua tietää sen, mitä emme vielä ole saaneet kokea Aran totesi hymyillen. Tosin tuon hymyn pystyi tulkitsemaan myös virneeksi Kertokoot korttisi tulevasta, sillä menneisyydessä on turha elää.
Neuvonantaja seurasi tilannetta mielenkiinnon paistaessa silmistään. Mikäli Tsytanin ennustukset olivat yhtä mielenkiintoisia mitä hetki sitten, tulisi tästä ennustuksesta jotain mieleenpainuvaa. ainakin Arathetin osalta. Ehkä myös Aranin. Mikäli kuningas kävisi vakuuttuneeksi demonin sanoista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 27 Helmi 2012, 00:00

Kortit pysyivät ojennettuina vielä jonkin aikaa haltiakuninkaan vaiettua, kunnes kävi selväksi, että korttien valitseminen jäisi demonin asiaksi. Hymyilevät suupielet nytkähtivät tuskin havaittavasti. Mikä tämän maan asukkaita vaivasi? Sepulchressa asiakkaat tiesivät toimintakaavan tässä tilanteessa. Oli totta, ettei Tsytan alentunut kanniskelemaan mukanaan telttaa täynnä mystisiä symboleita, mutta kysymyksen esittäminen ja korttien valitseminen oli lähes poikkeuksetta asiakkaan osana. Täytyykö täällä tehdä kaikki itse?

Demoni esitti kysymyksensä kuningasta odottavista tapahtumista liuuttaessaan toisen kätensä etusormea kevyesti korttiviuhkan päällä, valitsen kolme voimakkaimmin kutsuvaa. Hän pyöräytti viuhkan takaisin nipuksi ja piteli valitsemiaan kortteja toisessa kädessään, kääntäen ne kaikkien nähtäville. Jokainen kortti oli hänestä katsoen ylösalaisin, painottaen niiden kertomien asioiden olevan vasta edessä. Lanttien ässä, Kuu ja Kohtuus. Menestys, käytännöllisyys ja luottamus liittyivät Ässään. Kyse lieni lähitulevaisuudesta, sillä ennuste vaikutti olevan varsin yhteneväinen kuninkaan senhetkisen elämäntilanteen kanssa. Kuu toi puolestaan sangen voimakkaan kontrastin: pelkoa, harhaa, tyrmistystä. Kohtuus oli jälleen pehmeä kortti, joka lupaili tasapainoa ja parantumista, arvatenkin Kuun vaikutuksilta. Ei ollut yllättävää, että vain Kuu herätti Tsytanin mielenkiinnon. Kortin huhuttu side kuuhulluuteen oli kutkuttava ajatus, ja demoni olisi mielellään seurannut tätä vaihetta kuninkaan elämässä.
Lanttien Ässä viittaa suuruuteenne, oi kuningas. Tiedossa on menestystä ja luottamusta, eikä arvatenkaan kovin kaukana tulevaisuudessanne. Ässä kuvaa tasapainon aikaa, jonka Kuu katkaisee pelolla ja illuusioilla. Jahtaatte fantasiaa vailla tarkkaa suuntaa, rohkeutenne pettää teidät ja harhanäyt sumentavat ajatuskykynne. Tätä, hän piti tauon ja loi hallitsijan vihreisiin silmiin ilkikurisen katseen, minä kutsuisin sangen mielenkiintoiseksi ajaksi pikku leikissämme. Kohtuus kuitenkin tyynnyttää myrskyn ja lupailee tasapainoa, parantumista ja yhdistymistä. Paranette haavoistanne ja tuotte yhteen toisistaan erinneet tekijät. Mitkä ne ovat, sitä en tiedä. Mutta
Tsytan sekoitteli pakkaansa ja valitsi kaksi uutta korttia. Mikä voisi saada uljaan hallitsijan niin säikähtämään, kuten Kuu synkästi kuiskailee?
Demoni vilkaisi pitelemiään kortteja ja rypisti otsaansa. Sauvojen Kolmas ja Ässä. Jo toinen ässä samalle henkilölle. Hän levitti uteliaana pitelemäänsä pakkaa ja kurkisti yhtä korttia. Miekkojen ässä. Punahiuksinen napsautti kapean viuhkan takaisin pinkaksi ja nielaisi ällistyksensä.
Tuota Hän rykäisi, ja ryhdistäytyi. Sauvojen Ässä kertoo teidän kompastuvan rohkeuteenne, itseluottamukseenne ja intomielisyyteenne. Kolmas viittaa johtajuuteen ja tuntemattoman kohtaamiseen. Molemmat piirteitä, jotka kuvaavat Teidän Majesteettianne varmasti hyvin, ei epäilystäkään, mutta yhdessä Kuun kanssa ne ennustavat varjoja elämäänne. Varokaa valaistuja teitä niille astuessanne, kuningas, ja vältelkää hullutuksia. Voimanne pettävät teidät, ja Kuun valo valaisee epätoivoanne. Ja minun tulee oleva ilo katsella sitä.

Miekkojen Ässästä hän ei sanonut mitään. Mielenlujuus, oikeus, totuus. Mitä tekemistä niillä oli tämän asian kanssa? Hän keräsi korttinsa yhteen pinoon ja päätti unohtaa asian. Korttien sanoma oli toisinaan epälooginen. Mutta silti jo kolme ässää
Tulisi olemaan ilo jäädä kuninkaan vieraaksi, mikäli tarjous oli sen laatuinen miltä se oli kuulostanut. Hän vilkaisi vaitonaista neuvonantajaa. Sekä Artin että kuninkaan kohtalot olivat kuulostaneet varsin samantapaisilta epätoivon aikoineen, ja ne kietoutuivat yhteen myös Sauvojen Kolmosen osalta. Kenties tästä saisi viriteltyä jotain.
Monien kohtalot kietoutuvat yhteen, herrani, ettekä te ole poikkeus. Puhuessaan hän oli ottanut askeltanut rauhallisesti lähemmäs kuningasta korttejaan sekoitellen kunnes seisoi ylhäisyyden vieressä. Hän vilkaisi neuvonantajaa ja madalsi ääntään niin, että vaikka Arathet hänen puheensa kuulisikin, haltian olisi vaikea saada siitä selvää. Samat korit ovat ilmestyneet muillekin, herrani. Teinä pitäisin silmällä seuralaisiani.
Viimeksi muokannut harlekiini päivämäärä 29 Helmi 2012, 21:49, muokattu yhteensä 1 kerran
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 18:13

Täytyikö täällä tehdä kaikki itse? Kyllä. Virne käväisi kuninkaan kasvoilla. Hänhän ei kättään ojentanut koskemaan mitään, ellei itse sitä palavasti halunnut. Vihreä katse kävi kuitenkin tarkkailemaan demonia, tuon aloittaessa pikku ennustuksensa korttiensa kanssa. Korva kuunteli tarkkaan selitykset. Jokainen ennustus yritettiin jotenkin sovittaa tulevaisuuteen, tilanteisiin mitä kuningas osasi jo odottaa, mutta turhaltahan se tuntui. Kortit saattoivat kertoa jostain mistä Kuningas itse oli jo tietoinen tai sitten jostain täysin tuntemattomasta. Aran ei kuitenkaan suostunut myöntämään itselleen, etteikö tietäisi jo mitä tulevan piti. Tuntematon pelotti, siinä missä epätietoisuuskin. Kuningas pyrki aina olemaan tilanteen herra, dominoiva osapuoli, se jota kaikki pelkäsivät ja kunnioittivat.
Kasvot pysyivät harvinaisen ilmeettöminä demonin kertoessa korteista, kunnes tuo kävi huomauttamaan mielenkiintoisesta ajasta pikku leikissä. Virneenpoikanen käväisi kuninkaan kasvoilla, mutta mitään tuo ei sanonut. Katsoi vain merkittävästi demonin silmiin, antaen tuon tulkita asioita miten itse parhaaksi näki. Tai miten toivoi.
Vaikka demonin suu kävi kertomaan kaiken tarvittavan korteista, ei kuningas käynyt luottamaan täysin tuon sanoihin. Omavaltaisesti Aran lueskelikin Demonin ajatuksia, eikä voinut olla kiinnostumatta hetkestä, jona Demoni rypisti otsaansa. Äkkiä ajatuksista saikin poimittua tiedon ässistä, jotka mitä ilmeisimmin olivat käyneet demonia ihmetyttämään. Pieni virneenpoikanen nousi kuninkaan kasvoille jälleen.

Art vilkaisi demoniin tuon siirtyessä puhumaan kuninkaalle jotain, mitä hänen ei ilmeisesti ollut tarkoitus kuulla. Ainakaan selkeästi. Se pieni epämukava tunne hiipi pitkin selkäpiitä ylöspäin, saaden muutenkin huomiota välttävän miehen tuntemaan olonsa yllättäen tukalaksi. Miksi? Ei hänellä ollut mitään syytä ahdistua demonin katseesta ja nyt myös kuninkaan katseesta, joka Tsytanin sanojen myötä oli noussut Arathetiin. Vai oliko? Aran vilkaisi Tsytaniin hymyillen.
Tiedän, että neuvonantajani mielipiteet eroavat toisinaan erittäin radikaalisti omistani ja tästä asiasta on jo puhuttu hänen kanssaan Aran kävi toteamaan nyt ääneen niin, että Artkin saattoi kuulla mistä kaksikko oli puhunut Mutta tottahan se on, että minun kannattaa pitää silmällä seuralaisiani Merkittävä katse kääntyi demoniin. Kasvoilla oli mitä hämmentävin ilme, jonka saattoi tulkita joko isällisen lempeäksi hymyksi tai pirun kieroksi virneeksi. Silmistään kuitenkin näki, että toinen vaihtoehdoista oli todennäköisempi. Kuningas antoi ymmärtää, että hän tiesi enemmän kuin demoni halusikaan.

Toista metriä hipovan haltian käsi nousi lyhyemmän Demonin päälaelle pörröttämään ehkä jopa nöyryyttävän oloisesti tuon punaista pehkoa, samalla kun kuningas lähti kävelemään kauemmas sekä demonista, että neuvonantajastaan. Kohti pöytää, jonka luona oli aikaisemmin seisonut.
Mutta kerro sinä, Tsytan Kultahiuksinen käännähti kohden demonia virnuillen jälleen Eikö minun pitäisi ennemminkin pitää sinua silmällä, kuin harmittomia haltioita? Vai mitä luulet, Tsyderenimodarennashel.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 29 Helmi 2012, 22:53

Asiaankuuluvat supinat ja varoitukset eivät olleet saaneet suurta vastakaikua, mikä oli ollut odotettavissa, vaan sen sijaan aiheuttivat aivan toisenlaisen reaktion, mikä puolestaan ei ollut. Kuva viihdyttämisen laadusta alkoi hiljalleen muotoutua tarkemmin demonin päässä hänen tuijottaessaan pysähtynein silmin eteensä majesteetin käyttäytyessä varsin epämajesteetillisesti järjestellessään punaiset hiukset muistuttavaan asteen verran enemmän lihansyöntiin erikoistuneen siivekkään tuulessa kärsinyttä takalistoa. Tsytanille oli usein naurettu hänen suorittaessa korttitemppujaan, mutta se kuului kuvioon. Yleisön pitikin osoitella ja nauraa eksoottiselle poppaukolle, joka julisti voivansa lukea tulevaisuuden paperista. Vastavuoroisesti Tsytan lahjoitti yleisölle shown jota se odottikin, ja kaikki poistuivat tyytyväisinä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun häntä..häntäkohdeltiin kuin lasta!
Edes hänen omat vanhempansa eivät olleet kohdelleet häntä kuin lasta. Hyvä jos olivat edes huomanneet hänen syntymänsä tusinan muun pikkudemonin ohella. Mikäli hänen olemassaolonsa mahdollistaneita demoneita kykeni vanhemmiksi kutsumaan, siihen kun yleensä liitettiin biologista kanssakäymistä, mikä jäi hänenkaltaisilleen useimmiten vain viihteeksi. Hän oli vain eräänä päivänä alkanut olla olemassa, ja saanut nimensä niin tehdessään.
Kukaan ei ollut koskaan suhtautunut häneen kuin lapseen. Alempiarvoiseen kyllä, ja sehän oli luonnollista, mutta ei koskaan kuin lapseen.

Tsytan ravisti ajatuksen mielestään ja silotteli hiuksiaan kuninkaan kääntäessä selkänsä. Hämmentävä kokemus oli parempi jättää huomioitta. Aristokraatit olivat tunnetusti omalaatuista porukkaa, ja kuninkaalla oli epämiellyttävä taipumus hermostuttaa häntä jo valmiiksi. Kenties se johtui tavasta, jolla hallitsija katsoi häntä alaspäin, tai itse katseesta, joka tuntui porautuvan suoraan hänen mieleensä.
Tai sitten tavasta, jolla hallitsija porautui hänen mieleensä ja repi sumeilematta rikki kaikki suojaukset, jotka demoni oli nostattanut varmana siitä, ettei kukaan yrittäisikään tunkeutua syvälle helvetinolennon ajatusten kurimukseen. Nimen lausuminen aiheutti vavahduksen, joka tärisytti demonin koko ruumista saaden hänet horjahtamaan. Toivuttuaan järkytyksestä Tsytan kasasi itsensä ja suoristautui, muttei kyennyt kaikkine näyttelijänlahjoineenkaan pyyhkimään pois kasvoiltaan kuvastuvaa järkytystä. Kuninkaan ei olisi pitänyt tietää!
Teidän Majesteettinne tekisi siinä varsin viisaasti, hän huomasi vastaavansa. Hän kostutti huuliaan kielensä kärjellä ja tarkisti ryhtinsä uudemman kerran, alkaen jälleen päästä ellei tilanteen niin oman itsensä herraksi. Hän kumarsi, mutta kumarrus oli edellisiin verrattuna jäykkä, eikä kehuskellut sulavuudellaan.
Myönnän että yllätitte minut, kuningas. En osannut odottaa teidän mahdollisesti tunnistavan minunlaistani, varsin vähäistä kaltaisteni joukossa. Herrani on oppinut. Ja Varsin Vähäinen Kaltaistensa Joukossa myös ajatteli herrani on oppinut, sillä tässä seurassa oli ilmeisen vaarallista ajatella muuta kuin tarkalleen mitä sanoi. Hänen täytyisi lahjoa joku sovelias aatelinen opettamaan hänelle hieman mielen sulkemisen jaloa taitoa, mikäli hän aikoi jäädä hoviin pidemmäksi aikaa.
Haltiakuninkaan leikki alkoi saada uusia puolia.

En usko, että Teidän Majesteettinne tarvitsee silmiä, hän jatkoi suoristautuessaan, sillä mitä on demonin nimi muuta kuin hän itse? Hävisin teille oveluudessa, ja olen käytettävissänne.
Ne kolme ässää. Pätevyyttä ja menestystä. Rohkeutta ja valtaa yhdistettynä älykkyyteen ja myötäkäymiseen, ja hän löi nimensä vetoa että seuraava hänen vetämänsä kortti olisi ollut voiman ja vaikutusvallan täydentävä neljäs ässä. Hän hillitsi halunsa vilkaista neuvonantajaa.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Helmi 2012, 23:46

Demonin reaktio nimensä kuulemiseen sai Aranin virnistämään, melkeinpä jopa naurahtamaan. Art puolestaan katsoi vuoroin Tsytania, vuoroin Arania, eikä tiennyt mitä tästä pitäisi oikeastaan ajatella. Kumman puolella pitäisi olla, jos kaksi viekasta olentoa lähtisi leikkiin keskenään. Aranin tuntien, ei Tsytanilla tulisi olemaan helppoa. Yksikin väärä ajatus, väärä liike tai väärä sana ja demoni saattaisi löytää itsensä mitä kamalimmista paikoista, ehkä jopa sieltä, mistä oli tullutkin
Mutta kyseessä oli Demoni.. pitikö noita sääliä? Tuntea myötätuntoa alistettua olentoa kohtaan, olentoa jonka hengellä saatettiin käydä häikäilemättä leikkimään?
Aranin omahyväinen virnuilu ei ottanut loppuakseen Demonin käydessä myöntämään yllätyksensä.
Aliarvioit minua pahemman kerran, demoni Kuningas kävi toteamaan lähtiessään lähestymään Tsytania jälleen kerran Sinusta ei ollutkaan niin paljon iloa kuin osasin olettaa.. ehkä Art katsoi sinua yläkanttiin, ehkä ei. Mutta ei leikki tähän vielä loppunut.

Askeleet veivät määrätietoisen uhkaavasti suoraan demonin eteen, katsomaan tuota alakanttiin, suoraan silmiin.
Eihän yhdestä demonista mitään haittaakaan ole Kuningas kävi tuumimaan katsellessaan punaista paholaista se ilkeä virne kasvoillaan.
Ehkä herrani kannattaisi nyt miettiä kahteen kertaan, mitä aikoo tehd---
En kysynyt mielipidettäsi Vanhempi haltia kävi keskeyttämään neuvonantajansa, joka ei pitänyt yhtään siitä, mihin tämä tapaaminen alkoi uhkaavasti johtamaan. Art kuitenkin sulki suunsa, kuten kuningas tahtoi. Hänellä ei ollut nyt sananvaltaa tässä keskustelussa. Vaikka mielipiteitä olisi ollut vaikka muille jakaa.
Arathetiin eksynyt katse laskeutui takaisin Tsytaniin, toisen käden noustessa ehkä turhankin tunkeutuvasti demonin leukaa pitelemään, varmistaen ettei tuon katse ja kasvot karkaisi harhailemaan minnekään.
Jätit miekkojen ässän mainitsematta Kuningas avasi suunsa puhuen yllättävän lempeällä, rauhallisella äänellä Se pistää kiehtomaan mutta enemmän minua kiehtoo sinun tosimuotosi. Näytä se minulle, Tsyderenimodarennashel. Näytä se
demonien tosimuodot osasivat olla pelottavia. Jotain, mitä tähän maailmaan ei kuulunut. Jotain mitä tämän ulottuvuuden olentojen ei kuulunut nähdäkään. Niitä oli monenlaisia, ei mitään tarkkaa määritelmää. Yleensä ne olivat kuitenkin sanainkuvailemattomia. Aran tiesi, mitä siitä saattoi seurata. Mutta välittikö hän? Ei oikeastaan. Tällä hetkellä kuninkaalle tärkeintä oli saada tuntea se dominoiva asema, jonka halusi saavuttaa demonin kohdalla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 01 Maalis 2012, 00:50

Kuninkaalla oli varmasti ollut oma hiekkalaatikkonsa lapsena. Moista omistautumista leikin johtamiselle ei katsottaisi hyvällä edes ainoan lapsen kohdalla, mitä hallitsija varmaan oli myöskin, ainakin nykyään ellei lapsuudessaan. Tuollainen mieli pitäisi siitä tarkkaa huolta. Tuollainen mieli piti myös neuvonantajaa pelkkänä statussymbolina ja valtaansa korostaakseen kuin todellisesta tarpeesta.
Kenties Tsytan oli ollut liian kunnianhimoinen ja hänen kannattaisi kääntää katseensa valtaistuimelta sen taakse.

Sillä hetkellä hänen katseensa oli kuitenkin kohdistunut pitkän kuninkaan vihreisiin silmiin, eivätkä ne olleet kohde joka olisi viisasta jättää huomioitta. Demoni tunsi vaistomaista halua vetäytyä taemmas haltiaruhtinaan solakalle muodolle sopivien pitkien, hoikkien sormien vangitessa hänen leukansa, mutta pysyi aloillaan kuin hovipalvelija, millainen hän omalla ylimaailmallisella tavallaan olikin aina vähän aikaa kerrallaan. Saatuaan epämiellyttävän demonstraation kuninkaan mielenlukutaidoista hän ei edes hämmästynyt kuullessaan toisen tietävän piilotetusta kortistakin, mutta sitä seuraava vaatimus oli jo röyhkeä. Sävy, jolla kuningas oli aiemmin puhunut leikistä ja hyödyllisyydestä antoivat osaltaan osviittaa demonin varalle punottuihin suunnitelmiin, mutta tosimuodon vaatiminen ennen kuin minkäänlaisesta sopimuksesta oli edes keskusteltu, ei kuulunut kutsumisen ja hallitsemisen etikettiin. Erityisesti tilanteessa, jossa vaadittu muoto edellytti ehdotonta alastomuutta tai vaihtoehtoisesti nosti esille tarpeen housuista, joiden takamuksessa oli reikä.
Nimeen sidotut säännöt olivat kuitenkin paljon herrasmiessopimuksia vanhempia, eikä Tsytanin lievä paheksunta moista karkeutta kohtaan suojannut häntä kaltaistensa heikkoudelta. Punaisten silmien välähdys ei johtunut hymystä, joka ei väreillyt kapeilla huulilla käskyn voiman kulkiessa demonin ruumiin läpi, pakottaen, pakottaen.

Muutos itsessään oli lyhyt.
Tsytanin ihonväri tummui ja vaihtoi sävyä, kunnes se vastasi hänen hiuksiaan, jotka puolestaan irtosivat puikkojen otteesta, levisivät ja villiintyivät harjaksi. Kasvojen poikki kulki liplatus terävien haltiapiirteiden kadotessa ja muotoutuessa epämääräisiksi, mieleenpainumattomiksi. päälaelle ja otsaan muodostui joukko kyhmyjä, jotka kasvoivat ja kaartuivat rusehtaviksi sarviksi. Pupillit katosivat näkyvistä silmien värjäytyessä keltaisiksi, ja punttien ompeleet valittivat jalkojen kasvaessa, kääntyessä ja leventyessä muotoon, jota ei oltu koskaan suunniteltu vaatetettavaksi. Kiukkuisen nykäisyn saattelemana pitkä, elegantisti liikahteleva häntä läiskähti esille paidan helman alta.

Tsytan käänteli päätään kaulaansa venytellen totuttautuen pitkästä aikaa pitkien sarvien painoon, astuen samalla ulos saappaistaan. Se kävi hieman hankalasti, sillä hänen housujaan ei oltu tarkoitettu kolmeen kertaan taipuville jaloille, joiden reisiosa oli lähes kaksi kertaa leveämpi kuin housujen keksijällä oli ollut mielessä, ja toisekseen koska pehmeälle matolle laskettuja sorkkia ei oltu tarkoitettu saappaisiin tungettavaksi. Kyseiset vaatetuselementit kaatuivat liikkeen seurauksena maahan, mutta niille ei suotu liiemmin huomiota. Reunoiltaan hämyisä demoni tarkasteli itseään naksauttaen paheksuvasti kieltään. Toinen punainen käsi nosti sukkelasti tiimalasin paitojen alta ja käänsi sen ympäri.
Pahoittelen, Teidän Majesteettinne, mutta vaikuttaisi siltä, että olen sopimattomasti pukeutunut. Vyön ja housunkaulusten välistä tiensä vapauteen löytänyt häntä keinahteli päästään rauhallisesti, pysytellen riittävällä etäisyydellä lattiasta ollakseen sitä pyyhkimättä, mutta kuitenkin omistajalleen mukavan rennossa asennossa. Tsytan ei pitänyt tavasta, jolla hänet oli pakotettu paljastamaan itsensä (etenkin kun tilanteella oli pitemmän päälle taipumus käydä vaaralliseksi), mutta tosimuoto oli omalla tavallaan mukava. Kuin olisi sujahtanut omiin nahkoihinsa. Sarvineen kaikkineen hän veti pituudessa vertoja haltiakuninkaalle.
Minun on kuitenkin huomautettava, että herraltani jäi kenties muutama huomaavaisuudenosoitus, höm, osoittamatta. On sangen harkitsematonta pyytää miestä riisumaan nahkansa ilman asiaankuuluvia järjestelyitä.
Viimeksi muokannut harlekiini päivämäärä 01 Maalis 2012, 15:24, muokattu yhteensä 1 kerran
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Maalis 2012, 01:22

Demonin lähtiessä muuttamaan muotoaan, kävi kuningas ottamaan askeleen jos toisenkin kauemmaksi tuosta. Ties kuinka suuri Tsytanin tosimuoto oli. Ties mihin suuntaan leviävä. Jokin kuitenkin kertoi, ettei tämän demonin tosimuoto ollut kovin iso. Siinä missä Arankin, otti Art varmuuden vuoksi askeleen kauemmas. Neuvonantaja ei pitänyt yhtään tästä tilanteesta. Ei leikistä, johon kuningas oli lähtenyt. Ehkei olisikaan pitänyt tuoda demonia tänne.. toisaalta taas, mitä haittaa tästä oli? Kai Aran tiesi mitä teki.. ei kuningas nyt niin tyhmä ollut, että kävi sieluaan demonille lupailemaan pienistä.
Haltiat seurasivat molemmat mielenkiinnolla demonin muutosta. Se oli nopea, mutta vaikuttava. Kuten kaikki muodonmuutokset yleensäkin.

Kun Tsytan oli päässyt viimein tosimuotoonsa, kävi tuon kaivamaan paitojensa alta tiimalasin ja käänsi sen ympäri. Miksi? Aran epäili tosimuodolla olevan rajansa, mikä olisi harvinaisen ymmärrettävää. Kuningas kävi kuitenkin naurahtamaan kuivahkosti demonin huomauttaessa pukeutumisestaan.
ehkä hankimme sinulle paremmat vaatteet ehkä emme Kuningas totesi lähtiessään jälleen vaeltelemaan pitkin kirjaston avarinta käytävää, jolla kolmikko seisoskeli. Kuningas selvästi mietti jotain, mutta ei käynyt sanomaan ääneen.
Miettivä katse siirtyi Demoniin tuon huomauttaessa asiaankuuluvista järjestelyistä.
Turhanpäiväisiä Kävi törkeähkö vastaus ilmoille kuninkaan askeltaessa ympäri demonin sekä neuvonantajansa.
Joko saitte tarpeeksenne? Arathet kävi rikkomaan hiljaisuusyrityksensä udellen nyt kuninkaan ajatuksia demonista. Neuvonantaja tiesi, että toisinaan kun kuningas tuolla tavalla lähti ympäri pyörimään mietteliäänä, oli tuo menettämässä näköään. Kuningas ei kuitenkaan koskaan halunnut näyttää mahdollisia heikkouksiaan, mitkä sairaudesta johtuivat.
En. En tietenkään. Tämä demoni jää hoviin, keksin hänelle vaikka mitä käyttöä! Aran kävi murahtamaan Arathetille kaksikon välille nousten selvästi jonkinlaisen jännitteen. Tsytanista puhuttiin kuin eläimestä näin Aranin osalta eikä kuningas kyllä todellisuudessa pitänyt demonia heidän vertaisenaan olentona. Se kyllä oltiin jo huomattu.
Lieneekö kuitenkaan kovin viisasta pit
Hovin maagit ja velhot voivat näyttää demonille paikkansa, mikäli tuo käy koppavaksi
Jälleen kerran neuvonantaja keskeytettiin, puheen vaihtuessa tällä kertaa haltiakieleksi. Osasi Tsytan sitä tai ei.

Katse kääntyi neuvoantajasta takaisin demoniin, askelten käydessä taas tuon lähettyville.
Eikö totta, Tsytan? Sinähän jäät tänne hoviin viihdyttämään meitä korttitempuillasi.. ja ehkä jollain muullakin, hmm?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 01 Maalis 2012, 02:03

Tsytan keskittyi pitämään kasvonsa peruslukemilla kuunnellessaan puheita, joita ei suinkaan oltu kokonaisuudessaan kohdistettu hänelle. Hän leikitteli ajatuksella riisuutumisesta ja kulkemisesta häpeämättömän vapaasti luonnollisessa tilassaan pitkin palatsia. Ajatus olisi voinut olla peräti toteutuskelpoinen, mikäli moiselle tempaukselle olisi suotu aikaa enemmän kuin neljätoista minuuttia. Mahdollisista paheksunnoista olisi kuninkaan syyttäminen vain itseään, mikäli kieltäytyisi järjestämästä demonille soveltuvia vaatekappaleita siveyden nimissä.

Pupillittomat silmät seurailivat kuningasta miehen kierrellessä kuin korppikotka saaliinsa ympärillä, käyttäen hyväkseen mahdollisuutta suoraan tuijotukseen; ulkopuolisen olisi mahdoton tietää, mihin suuntaan tasaväriset silmät katsoivat, ellei sitten hienoisista pään liikkeistä. Ruumiistaan nautiskeleva demoni tosin liikahteli paikallaan muistakin syistä.
Nyt kun silmät ja kasvot eivät enää kyenneet ilmaisemaan miehen tunnetiloja, olivat hänen ajatuksensa luettavissa pitkälti hännän nytkähtelyistä niille, jotka eläimellisiä viestintäkeinoja kykenivät tulkitsemaan. Hännän pää heilahteli laiskasti, mutta hyödyllisyyden vilahtaessa keskustelussa koko häntä nytkähti terävästi ennen kuin palasi takaisin verkkaiseen liikehdintäänsä. Hammasrattaiden raksuttaessa kaartuvien sarvien alla tasapainoa parantava uloke pyörähteli milloin laajemmissa, milloin suppeammissa kaarissa vaihtelevalla nopeudella riippuen aivoitusten sävystä.

Tsytan oli sillä hetkellä tilanteesta varsin huvittunut huolimatta tapahtuneista epämiellyttävistä yllätyksistä. Hän oli seurannut neuvonantajaa kotiin, ja talon isäntä oli vakaasti päättänyt pitää hänet. Hänen häkkinsä siivoajasta kaiketi päätettäisiin myöhemmin.
Haltioiden puhuessa hän tunnisti muutamia sointuvan kielen sanoja, muttei harmikseen ymmärtänyt koko ajatustenvaihtoa. Sepulchren haltioilla oli ollut erilainen murre, eikä hän ollut Cryptinvuosinaan perehtynyt paikalliseen haltiakieleen tarpeeksi kattavasti. Läheisesti itseään koskettavat ilmaisut, kuten puheessa vilahtaneet maagi ja demoni hän sen sijaan tunnisti varsin hyvin, ja niiden kautta saattoi kutakuinkin päätellä keskustelun sisällön.
Hän ei lainkaan pitänyt siitä.

Punademoni taivutti lyhyesti etuvartaloaan eleeseen, joka saattoi kenties vastata kumarrusta. Hymy kulki hänen kasvojensa poikki kuin rantautuva aalto, ilmestyen pehmeästi ja häilyväisenä, jolloin oli vaikea sanoa säilyikö hymy piirteiltään epäselvillä kasvoilla vai syntyikö se uudestaan aina silmien tavoittaessa demonin huulet. Kuninkaan sanat olivat jättäneet varsin roimasti tulkinnanvaraa, mutta yhdessä asiassa ei ollut epäilystäkään: kyseessä ei ollut pyyntö.
Olen vain nöyrin palvelijanne. Yhteisestä sopimuksesta taitoni ovat käytössänne ja ruumiini hallittavissanne. Tsytan ei suinkaan aikonut jättää omaa pientä vakuutustaan hankkimatta. Kuninkaan taito päästä hänestä perille niin helposti ja nopeasti oli aivan liian merkillepantavaa, jotta asioiden olisi voinut antaa edetä omalla painollaan. Uusi hymy oli aiempaa selkeämpi.
Mitä herrani käskeekin.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Maalis 2012, 02:29

Demonin mainitessa ohimennen sopimuksesta kävi Aranin ilme vakavoitumaan hetkeksi. Art oli jälleen lähellä avata suunsa, mutta päätti pitää sen kiinni. Kaiketi se oli tarpeetonta. Eiköhän Aran tiennyt, minkä kanssa oli tekemisissä. Toivottavasti. Olisi harvinaisen sääli, jos kuningas osoittautuisikin niin typeräksi, että menisi lupailemaan demonille liikoja.
Vai että sopimuksia Aran totesi mietteliään kuuloisena, askelten lähtiessä jälleen viemään ympäri demonia Demonien kanssa ei pitäisi tehdä sopimuksia, sillä ne yleensä päätyvät vain toisen osapuolen tappioksi ja se osapuoli ei kuulopuheiden mukaan koskaan ole demoni.
Ajatus sopimuksesta minkään olennon kanssa ei kuulostanut houkuttelevalta. Vähiten demonin kanssa. Vaikka Aran uskoikin olevansa tarpeeksi kelju pystyäkseen demonin kanssa moiseen leikkiin, pieni itsesuojeluvaisto kuitenkin huusi takaraivossa pysymään poissa moisista leikeistä. Toisaalta vallanhalu ja voiman tavoittelu ajoivat kuningasta toisinaan jopa järjettömiin tekoihin. Tärkeintähän kuitenkin oli, että hän sai haluamansa.. eikö?

Mitä jos tekisimme sopimuksen, jossa sinä palvelet minua, ei kysymyksiä, ei vastaväitteitä. Vastaisesti minä en kutsu tällä sekunnilla sisään maagia, joka lähettäisi sinut saman tein sinne mistä olet tullutkin, säälittä Aran kävi jatkamaan hetken mietintähiljaisuutensa jälkeen, kävellessään takaisin Tsytanin luo tuota ympäri kaarreltuaan. Nyt kasvotusten demonin kanssa, ehkä turhankin lähellä jonkun mielestä.
Tai vaihtoehtoisesti voimme olla kaikki kavereita keskenämme ja tehdä niin, kuin parhaaksemme näemme tässä tilanteessa, hmm? Ärsyttävän iloisenoloinen hymy nousi suippokorvan kasvoille Meistä tulisi varmasti hyvät ystävät, vai mitä luulet?
Art tiesi ettei Aran todellakaan aikonut demonia ystäväkseen lähteä kutsumaan vastaisuudessa. Ei kuninkaalla ystäviä ollut. Vain henkilöitä, jotka olivat päässeet paistattelemaan kuninkaan varjoon tuon suosiosta. Mikäli ystävä alkaisi kyllästyttämään, potkaistaisiin tuo säälittä pois sieltä varjosta. Sellainen ystävä oli tämä kuningas.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 01 Maalis 2012, 15:44

Ehdotuksessa oli tiettyä houkuttelevuutta. Tsytan väläytti kuninkaalle lämpimän hymyn, joka oli peräti havaittavissa. Maagi oli taikasana, joka sai demonin harkitsemaan kantaansa uudemman kerran. Harkitsemaan, ei luopumaan. Siltä erää hän arkistoi Aranin käsiteltävä myöhemmin -kansioon leimattuna varoituksin särkyvää ja tulenarkaa, sekä käsiteltävä muista erillään. Toistaiseksi olisi parasta nöyrtyä pelaamaan hallitsijan säännöillä kunnes Kuun vaihe lähenisi loppuaan. Mikäli kortin vaikutus olisi riittävän laaja, pienten lisämausteiden avulla kuningas saattaisi olla hyvinkin kypsä elämänsä aallonpohjan matalimmassa kohdassa. Sitä ennen oli paras olla ajattelematta koko asiaa. Demoni työnsi päättäväisesti tulevaisuutta koskevat ajatukset mielestään ja piti ne poissa työllistämällä mielensä kiinnostumaan valtavasti kirjahyllyjen koristekaiverruksista, kuninkaan vaatteiden kuvioinnista ja tavasta, jolla pölyhiukkaset tanssivat valossa.

Kysymys on enemmänkin periaatteesta, hän yritti vielä, joskaan ei kovin pontevasti, sekä lajilleni kohdistetuista rajoitteista. Vain yhteisen sitoumuksen kautta kaikki kykyni ovat herrani käytettävissä. Tämä asia ei valitettavasti ole päätettävissäni. Se oli melkein totta. Tsytan piti pienen tauon ennen kuin lisäsi nöyrästi: Tässä tapauksessa voinemme varmasti tehdä pienen poikkeuksen.
Hän kohotti tiimalasin silmiensä korkeudelle ja tarkisti ajan. Oli kulunut vasta muutama minuutti, mutta oli parempi olla ottamatta riskejä.
Näin rajoituksiin päästyämme, majesteetti, suonette minulle anteeksi.. Hän kurtisti otsaansa keskittyneenä ja kutsui tosimuotonsa takaisin. Sarvet vetäytyivät kalloon, häntä katosi läiskähtäen, nivelet natisivat takaisin haltiaruumiille sopivaan asentoon ja ihonväri vaaleni. Kellertävyys katosi demonin silmistä ja hohkava punaisuus kiertyi pupilleihin sen tilalle. Tsytan kätki tiimalasin näkyvistä antaen hiekan valua rauhassa pohjaan ja siirsi paljaita jalkojaan matolla. Hänen päänsä tuntui kummallisen kevyeltä ilman pröystäilevän sarvikruunun painoa, ja hän harkitsi uutta muuntautumista tilanteen rauhoituttua vain saadakseen olla vielä hetken oma itsensä. Ruumis, jota olisi kutsuttu hänen avatarikseen jos hän olisi ollut jumala oli toki hyödyllinen ja varsin miellyttävän näköinen, mutta siinä oli vakavia ulkonäöllisiä puutteita. Kuten massiiviset sarveisainekerrostumat kasvojen ympärillä ja näppärä selkäranganjatke.

Tsytanin esiintyjän rooli oli pahasti latistunut sen jälkeen kun kuningas oli alkanut leikkiä uudella lelullaan, ja hän pistikin korttinsa pois kaikessa hiljaisuudessa. Ennen sitä hän kuitenkin käänsi uteliaisuuttaan pakan ympäri vilkaisten pohjimmaista korttia. Sauvojen Ässä. Demoni liuutti kortit pussiinsa ja tunki massin vyöhönsä. Niinpä niin.
Herrani on varmasti kiireinen mies, enkä tuhlaisi hänen aikaansa joutavanpäiväisyyksiin.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Maalis 2012, 00:45

Periaatteelliset kysymykset tuppasivat aina närkästyttämään kuningasta. Hän vähät välitti muiden periaatteista, säännöistä, maailmankatsomuksista. Hänen pillin mukaansa piti tanssia, mikäli halusi tässä hovissa selvitä. Demonilla oli kuitenkin rajoitteensa, jotka virallinen sopimus toisen osapuolen kanssa olisi käynyt rikkomaan.. mutta vaikka ajatus pienesti kuningasta houkuttikin, ei tuo siltikään käynyt mitään sopimaan. Kenenkään kanssa.
Tsytan kuitenkin huomautti, että ehkä tässä tapauksessa voisi tehdä poikkeuksen.
Ehkä niin olisi parempi Kuningas kävi toteamaan perään, ottaen sitten askeleen, toisenkin kauemmaksi demonista, joka kävi muotoaan muuttamaan.
Arathet seurasi yhä hissun kissun vierestä. Muodonmuutos oli jälleen mielenkiintoista seurattavaa ja sen palavan mielenkiinnon saattoikin nähdä neuvonantajan kasvoista. Kuningas puolestaan näytti siltä, kuin näkisi moista joka päivä. Vaikuttuneisuuden merkkejä ei näkynyt kuninkaan kasvoilla, eikä liioin eleissäkään. Mies seisoi paikallaan neutraalein kasvoin, kunnes Tsytan oli jälleen humanoidi illuusiossaan. Harmi sinänsä, demonimuoto oli paljon kiinnostavampi.

Demonin viimeinen huomautus sai kuninkaan naurahtamaan.
Kiire on yksi ammateistani. Mutta aika olkoot minun orjani. Kuitenkin, olet oikeassa. En voi koko päivää viettää demonia ihaillen, sillä velvollisuudet kutsuvat Arathet saattakoot sinut sopivaan paikkaan, mistä saat ottaa itsellesi sijan asettua.. enemmän tai vähemmän mukavasti. Ensi kerralla odotan sinulta lisää temppuja, Tsytan Kuningas kävi toteamaan, vilkaisten sitten merkittävästi neuvonantajaansa, joka kävi nyökäten kumartamaan herralleen. Noiden sanojen jälkeen ei Aran jäänyt odottamaan minkäänlaista vastausta, kummaltakaan, vaan poistui kirjastosta mitään sanomatta.
Artin katse seurasi kuninkaan poistumista, siirtyen sitten demoniin. Hetken hiljaisuuden jälkeen suippokorva kävi hymähtämään pienesti.
Vaikutat siltä, että sinulla on jotain suunnitelmia mielessäsi ja varmasti on, kerta kuningas haluaa kanssasi leikkiin lähteä. Sitä en tiedä mitä ajattelet, eikä se varmaan minua liikutakaan, mutta varoitan vain, että saatat olla leikissä itse pääpirun kanssa Arathet kävi toteamaan harvinaisen vakavalla, mutta ystävällisellä sävyllä.
En tiedä mitkä ajatukset päässäsi saivat kuninkaan päättämään, että jäät hoviin, mutta kai sekin aikanaan selviää, nyt kuitenkin haluaisit varmasti tietää, mihin sinut sijoitetaan punkkaamaan, hm?
Riippuen demonin vastauksesta, oli Arathet valmiina lähtemään viemään demonia pitkin linnaa, näyttäen ehkä pari tärkeintä paikkaa ja lopulta viedä tuon vapaalle huoneelle, jossa demoni saisi tehdä olonsa enemmän tai vähemmän kotoisaksi, siinä vieraanvaraisessa vankilassaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 05 Maalis 2012, 01:48

Tsytan kumarsi hillitysti poistuvalle kuninkaalle kommentoimatta verbaalisesti hallitsijan mietteitä. Lisää temppuja.. mitä kuningas oli odottanut? Tulen syöksemistäkö? Hänen töksähtelevästi alkuun päässeeltä korttiesitykseltäänkin oli vedetty pohja suorastaan julkealla liiveihin tunkeutumisella, mikä oli sittemmin vesittänyt koko shown. Hyvin harva sai päähänsä käskyttää tuntematonta demonia vailla asianmukaista suojausta, ja vielä harvempi onnistui siinä turvautumatta ensimmäiseenkään manauskirjaan, joka olisi antanut hänelle edes hetkisen aikaa valmistautua. Hänen nimensä ja syvin olemuksensa oli tempaistu armotta näkyville ja polkaistu kuninkaan saappaan alle kuin torakka. Ajatus moisesta turvattomuudesta sai Tsytanin epävarmaksi, mutta toisaalta kutkutti hänen rinnassaan. Kuningas oli määrätietoinen, itsevarma ja syntynyt komentamaan, toisin sanoen ihanteellinen palveltava kelle tahansa täysiveriselle demonille. Nykyään niin monet isännät olivat ominaisuuksiltaan pelkkä vitsi. Kuninkaassa oli haastetta.

Demoni valitsi lukuisesta hymyvalikoimastaan numero kuudentoista, eli lievästi ahdistuneen vastatessaan Arathetin varoitukseen.
Olen tavannut itse pääpirun, eikä kuningas vielä yllä hänen tasolleen. Vielä. Aranin tapauksessa se olisi vain ajan kysymys. Hallitsija olisi käynyt vaikka Belialin oppipojasta, ja tehnyt mestarinsa ylpeäksi. Tsytanin hymy suli numeroon kahdeksantoista, hieman itsevarmempi.
Uskoisin haasteiden vain kiehtovan Hänen Majesteettiaan, kuten minuakin. Hän kumartui kiskomaan saappaat jalkoihinsa ja nosti keihäänsä väliaikaiselta telineeltään. Tämän areenan näytös oli päättynyt ja seuraisi väliaika, minkä jälkeen tiedossa olisi oletettavasti sangen mielenkiintoinen jatko.
Näkisin mielelläni, mitä ylhäisyydellä on varalleni asetettuna. Minulla on hieman ylimääräistä matkatavaraa, hän kohotti keihästään tuuman verran, ja lepuuttaisin mielelläni niin jalkojani kuin mieltänikin hetken verran pitkän vaellukseni jälkeen. Sen jälkeen, mikäli teille sopii, tutustuisin mieluusti linnaan. Itsekseni, ellette pane pahaksenne; Hänen Majesteettinsa antoi minulle paljon ajateltavaa. Pelkkä seuraavan siirron pohtiminen ei ollut ainoa syy, miksi demoni haeskeli hetken omaa rauhaa. Kukkaistuoksuinen haltianeito oli herättänyt hänessä nälän, jota yksikään hedelmäkori tai paisti ei kykenisi tyydyttämään. Kenties hän aivan sattumalta törmäisi naiseen tutustumiskierroksellaan, ja nainen aivan varmasti suostuisi auttamaan eksynyttä matkalaista, todella valitettavaa, kääntyi varmasti väärästä kulmasta, no jos neiti aivan välttämättä vaatii

Eloisasieluisia haltioita ei tullut vastaan Tsytanin seuratessa Artin kannoilla seinävaattein ja kasvein koristelluita käytäviä pitkin, monitasoisten, pylväiden ja mattojen somistamien aulojen poikki lyhyttä portaikkoa alas ja vielä muutaman käytävän ja pienen salin poikki kunnes he saapuivat hillitysti koristellulle ovelle, yhdelle useamman rivistöstä.
Silmiä lepuuttavan hämärään huoneeseen siivilöityi valoa koristellusta ristikkoikkunasta, ja kuten koko muu linna, sekin oli täynnä kasveja. Sisustus oli ylellinen, muttei mennyt liiallisuuksiin. Vierashuone kertoi vierailijoiden paikan palatsissa: vieras oli sellaisena kunnioitettu, muttei yhtään sen enempää. Huoneita oli kaksi. Ovi avautui niistä isompaan, johon kuului koreileva sänky ja pieni oleskelutila mattoineen ja takkoineen kylmiä öitä varten, toinen oli pienempi ja tuntui olevan rakennettu enemmän tilan kuin minkään varsinaisen käyttötarkoituksen vuoksi.
Halpojen majatalojen enemmän tai vähemmän koinsyömiin, askeettisiin huoneenkopperoihin tottuneelle Tsytanille huone vastasi pientä palatsia. Hän kumarsi lyhyesti neuvonantajalle.
Kuningas on hyvin ystävällinen. Hän tarjoaa enemmän kuin kaltaiseni kurja, köyhä matkalainen voisi toivoa. Kurja, köyhä ja likainenkin vielä. Olisikohan tässä linnassa niitä paljonpuhuttuja kylpylöitä?
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Maalis 2012, 22:02

Miten itse tahdot. Mutta varoitan, täällä seinillä, katolla ja lattialla on korvat ja silmät. Mitä ikinä teetkään, siitä tullaan varmasti kuulemaan taholta tai toiselta Haltia kävi toteamaan Tsytanin pyytäessä, että saisi tutustua linnaan yksinään. Ei siinä mitään väärää ollut, päinvastoin. Ehkä tuo ehtisi paremmin katselemaan paikkoja rauhassa omaan tahtiinsa.. lisäksi Artin eikä kenenkään muun tarvinnut vaivata päätään moisella kiertokävelyllä. Tietenkin vaarana oli, että Demoni joko eksyisi paikkoihin johon tuon ei todellakaan kuuluisi mennä tai sitten tuo kirjaimellisesti eksyisi linnan käytäville. Linna osasi olla sokkeloinen ja hankala kulkea, jos ei tiennyt minne mennä ja mitä etsi. Kaikilla käytävillä ei edes vartijoita liikkunut, joten jos sattui vähemmän tärkeille käytäville eksymään, ei kukaan ollut kertomassa tietä pois sieltä.

No, matka kuitenkin lähti viemään pois kirjastosta, kohti linnan vierashuoneita. Arathet katsoi parhaaksi sijoittaa demonin alemman kerroksen vierashuoneisiin, ennemmin kuin ylempiin huoneisiin tai palvelijoiden tiloihin. Eihän tuo varsinaisesti palvelija ollut, mutta ei kyllä vieraskaan kai? Oli miten oli, demoni saisi nyt kokea luksusta, mikäli sellaiseen ei ollut tottunut.
Huoneessa ei ollut asustellut kukaan toviin, joskin se oltiin silti pidetty siistinä ja valmiina uusille vieraille. Kaikki oli puhdasta, pölyä ei näkynyt missään ja lipaston päällä oli jopa tuoreita kukkia. Kaikki pidettiin tiptop valmiina joka huoneessa vierailijoita varten. Kuningas tarjosi vierailleen vain parasta.
Olet onnekas, kun saat majoittua vieraille tarkoitettuihin tiloihin harva sinun kaltainen pääsee edes vilkaisemaan tänne Arathet totesi Tsytanin perään, vilkaisten sitten demonia.
Mikäli sinulla on jotain asiaa, lähimmät vartijat voivat ottaa minuun, jopa kuninkaaseen yhteyttä. Se on tosin eriasia, liikeneekö herralta aikaa sinun tapaamiseen.. ehkä, ehkä ei. Mutta jos kuningas haluaa tavata sinut, suosittelen hankkiutumaan hänen luokseen mahdollisimman pian

Mutta nyt jätän sinut rauhaan.. lähetän räätälin luoksesi, sekä palvelijan. Pyydät heiltä mitä tarvitset.. jos mitään tarvitset. Nyt näkemiin Olivat viimeiset sanat neuvonantajalta, joka kävi nyökkäyksen myötä kävelemään poispäin demonille omistetusta vierashuoneesta, suunnaten sitten omiin tiloihinsa toimittamaan omia askareitaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron