Aamupäivän ajanvietteitä part 2

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 16:05

Deanoic

"Se ei haittaa?" Deanoic mutisi, Mayenin sanoessa, ettei hän voinut uteliaisuudelleen mitään. Hän kohottaa kulmiaan hieman, eikä voi estää itseään kohottamasta niitä enemmän kun kuulee seuraavan kysymyksen.
"En nyt tiedä miten se mihinkään liittyy, mutta...", hän sanoi hiljaa, hieman hämmentyneenä kysymyksestä, jota ei ollut osannut odottaa. Kysymys liittyi myös aiheeseen, jota hän ei ollut aiemmin juuri miettinyt; naisiin, jotka käyttivät aseita. Deanoic oli hetken hiljaa ja mietti. Hän ei itse ollut hyvä taistelemaan, eikä tappamaankaan, paitsi öisin, jolloin ei hallinnut suttaan. Häntä tuskin sinänsä haittaisi, jos nainen käytti aseita. Itseasiassa Deanilta oli vaikea asiaa kysyä, hänen mielipiteensä olisi varmasti täysin erilainen kuin muilla, johtuen siitä, että hän oli homoseksuaali ja jos hän olisi jonkun kanssa seurustellut niin hän olisi osaltaan ollut sen suhteen "nainen". Hän mutristi huuliaan hieman ja avasi epäröiden suunsa.
"E-en osaa sanoa...Minusta ne saavat taistella, jotka tahtovat", Deanoic vastasi hiljaa ja epäröiden vieläkin, "...Tai siis, kyllähän naisillakin on taistelemiseen voimia, eikä minun mielestäni miehillä ole mitään oikeutta päättää sitä, etteikö nainenkin saisi käyttää aseita ja suojata itseään..." Hän sitten jatkoi ja käänsi katseensa vapautetuista ranteistaan Mayeniin.
"Sinun tulee kuitenkin muistaa, että tämä on homoseksuaalin kanta", Dean naurahti ja katsoi toista pitkään, "En vain ymmärrä miksi kysyit?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 18:19

Mayen


Mayeniä alkoi ahdistaa hieman kun toinen mietti niin kauan vastaustaan. Ehkä hän voisi vielä vaijeta koko asiasta, antaa olla, pitää sen visusti omana tietonaan... Ei. Jos Dean todella aikoo olla hänen ystävänsä hänen täytyisi kestää koko totuus. Mayen odottaa että Dean on vastannut ja nyökyttelee. Toisen viimeinen kommentti sai puolihaltian virnistämään hieman.
"Ai siis mielestäsi homoseksuaalien ja heteroseksuaalien mielipiteet ovat kovinkin erinlaisia?" Hän kysyy naureskellen. Pian hän kuitenkin vakavoituu ja vetää syvään henkeä. "Tuota niin..." Mayen aloittaa asiansa. Hänen äänensä on hieman tärisevä ja hän alkaa purra huultaan. "Tai niinkuin..." Hän mutisee.
Puolihaltia ei keksi mitään tapaa miten selittäisi asiansa. Niinpä hän vain ottaa toisesta saappaastaan esiin tikarin ja viskaa sen katsomatta erästä puuta kohti, se osuu ja uppoaa syvälle. Sen paremmin Mayen ei kykene asiaansa sanoiksi tuottamaan. Hän vain huokaa, luo katseen Deaniin ja odottaa tämän reaktiota...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 20:59

Deanoic

"No siis...", Deanoic aloitti Mayenin kysyessä oliko homoseksuaalin ja heteroseksuaalin mielipiteissä jotain eroa, "...Olen ehkä hieman naisellisempi kuin muut miehet, joten ajattelen asiaa enemmän naisten kannalta...luulisin..." Hän siirsi katseensa maahan, mutta toisen aloittaessa epäröivänoloisena kertomaan asiaansa, hän nosti katseensa jälleen tähän ja hymyili hieman.
Ennen kuin hän ehti rohkaista toista jatkamaan, on tämä jo nykäissyt tikarin ja heittänyt sen puuhun, johon se jäikin törröttämään. Deanoic tuijotti vuoroin tikaria ja vuoroin Mayenia tajuamatta mistään mitään.
"Siis...sinä...", hän mutisi hetken, sulki sitten hetkeksi silmänsä ja hengähti ääneen, "Sinä siis olet...hmm...soturi?" Dean ehdottaa, kun ei ole varma termeistä ja kohottaa Mayenille kulmiaan.

"Hienoa, minulla on suojelija!" Hän sitten hihkaisee ja virnistää, mutta vakavoituu hetkeksi, "Nuo aseet eivät haittaa minua niin kauan kuin ne eivät osoita minua, veljeäni tai ystäviäni..." Sitten hymy palaa hänen huulilleen, hän nousee ylös ja polvistuu Mayenin eteen, antaen vuorostaan tälle lämpimän halauksen.
"Tuo ei haittaa minua, teit mitä hyvänsä", hän mutisee ja syventää halausta. Ja tottakai hänen kätensä menevät Mayenin olkapäiden yli, missä nyt naispuolisen kädet yleensä olisivat ja miehen kädet toisen vyötäröllä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 21:46

Mayen

Jokainen sekuntti Deanin pohtiessa vastaustaan tuntuu Mayenistä ikusuudelta. Kun toinen sitten vastaa ja veikkaa hänen olevan soturi, Mayen tuntee helpotuksen aallon pyyhkäisevän ylitseen. "No melkein..." Hän sanoo helpottuneena ja hymyillen. Tähän aiheeseen voisi palata joskus myöhemmin lisää, pääasia on että Dean tietää siitä nyt.

Puolihaltia nauraa Deanin hihkaistessa hänellä olevan suojelija. Siitä Mayen kyllä pitäisi huolen, ettei kukaan pääse tai pysty satuttamaan hänen uutta ystäväänsä ainakaan hänen ollessa tämän kanssa. Se oli lupaus, minkä Mayen hiljaa mielessään, itselleen vannoi. "Minun miekkani ei nouse sinua tai perhettäsi tai ystäviäsi vastaan..." Puolihaltia sanoo jalosti.
Mayen punastelee hieman Deanin tullessa halaamaan, mutta halaa sitten kuitenkin takaisin ja hymyilee. Hänen kätensä ovat toisen vyötäröllä, missä nyt yleensä olisivat miehen kädet. Deanissä on totisesti jotain mitä ei ole muissa Mayenin ennen tapaamissa ihmisissä ja taruolennoissa...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 21:57

Deanoic

"Hyvä niin", Deanoic vastaa hiljaa ja lopettaa halauksen, nousten sitten ylös ja ottaen pari askelta syvemmälle metsään. Yleensä hän olisi saattanut tarjota toiselle kättään, mutta hän sitten tuumi, että jos toinen oli soturi, niin katsotaan miten tämä pärjäisi metsässä.
"Nyt...", hän aloitti ja käänsi katseensa Mayeniin, "...ensimmäinen tuon kaukaisen tammen luona voittaa. Kysyttävää?" Dean virnisti ja mutristi sitten huuliaan.
"Täytyy kulkea mahdollisimman tasaisella maalla ja jos huijaat minä kutitan sinua", hän siirsi katseensa toisen tikariin ja antoi Mayenille aikaa hakea sen takaisin ja saappaaseensa.

Hetken odotettuaan hän lähti matkaan, siirrellen kasveja tieltään ja edeten mahdollisimman nopeasti tasaisella maalla. Tämä kuitenkin osoittautui loppujen lopuksi varsin hitaaksi ja vaikeaksi, aina sattui joku mätäs eteen ja se täytyi kiertää mikä hidasti suden tahtia. Hän vilkaisi nopeasti taakseen ja pinkaisi juoksuun.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 22:13

Mayen

Hymy kohoaa jälleen Mayenin kasvoille kun Dean ehdottaa kisaa. Nopeasti Mayen on pystyssä ja hakenut tikarinsa sekä sujauttanut sen saappaaseen. "En minä nyt huijjaisi... Varsinkaan kutituksen uhalla..." Hän sanoo nauraen ja lähtee juoksemaan.

Mayenille juoksu on ihan helppoa ja pujottelu ja oksien väistelykään ei tuota ongelmaa. Mayen on perinyt selvästikkin haltioiden aistien lisäksi niiden notkeuden ja vikkelyyden. Mutta tietenkin välilliset melkein äkki käännökset hidastavat hitusen matkan tahtia. Mayen vilkaisee Deania ja sitten tammea. Hän lähenee tammea hurjaa vauhtia ja kiihdyttääkin vauhtiaan loppua kohti. Mitä enemmän vauhtia on sen nopeammin pitää jokainen mätäs ja kuoppa huomata. Se tuo sopivasti haastetta puolihaltian matkaan.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 22:22

Deanoic

Deanoic kirosi itsekseen koko kisan, mutta onneksi hän loppujen lopuksi osasi ottaa sen huumorilla. Hauskanpidossa ei ollut väliä voittajilla, vain sillä, että kaikilla oli hauskaa ja siinä kompuroidessaan hän oli nauraa sydämensäkin irti. Pian hän huomasi pääsevänsä - lyhyenä ihmishahmossaan - nopeammin pitkin askelin ja siirtyi pidempiin juoksuaskeliin, jolloin juokseminen sujui huomattavasti paremmin. Hetken hän juoksi ja tuumi, että haltian taidoista oli nyt hyötyä, mutta kyllä hänessä asuva susikin oli metsiin tottunut. Susi vain ei ollut voimissaan päivisin, mutta eihän tässä kisasta loppujen lopuksi ollut kyse.

Siinä juostessaan Deanoicin mieleen nousi kysymys, eikö voittajan pitäisi yleensä saada jokin palkinto? Minkä palkinnon tässä tilanteessa saattoi edes saada? Jotain pitäisi keksiä, mutta sitä todennäköisesti ehtisi ajatella tammen luonakin. Hetken hän jo luuli hukanneensa koko tammen, mutta näki sen sitten ja juoksi sen luo, katsellen ympärilleen, etsien Mayenia katseellaan...

//Päätä sinä sitten ehtikö hän ennen Deania vai ei 8D Dean on hyvä hävijä, joten sen suhteen ei mitään hämminkiä :)//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 22:42

//Noh noh... Hmmm... Yleensä ihan en oikein tykkää siitä et pistäsin omat hahmoni voittaan, mut jos nyt oli enemmänkin haltia vs. ihminen ja on kyse metäsä juoksemisesta ni ehkä se Mayen pikkasen saattas voittaa... Mut hauskanpidostahan tos kisas olikin kyse ^^//

Mayen

Mayen ehti niukasti ennen Deania tammen luo, hymyilee hengästyneenä ja nojaa puuhun. "Sun... ei... kannata... haastaa... haltiaa... metsäjuoksuun..." Hän huohottaa. Hengityksen tasauksen jälkeen puolihaltia kääntyy katsomaan kunnolla Deania. "Mut sä liikut ihmeen ripeesti metsässä ihmiseksi... tai siis... No tajuut kyllä", hän sanoo ja hieman naurahtaa.
Mayen antaa katseensa kierrellä puissa ja muutenkin metsässä heidän ympärillään. Hiljainen humina kantautuu puista... Mayen pidättää henkeää hetken kuunnellessaan sitä. Niin tavallinen ja normaali ääni, mutta se sai silti Mayenin haluamaan kuunnella sitä ihan hiljaa... Miksi?
Koska sitä ääntä ei kylässä enää kuulisikaan. Eikä metsän suloista koskeuden hajuakaan siellä haistaisi. Mayen antautuu hetkeksi aisteilleen, sulkee silmänsä, kuuntelee metsän ääniä ja haistelee ilmaa...
Hetken päästä Mayen avaa silmänsä, hymyilee ja katsoo Deania.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 15:26

Deanoic

"Pöh", Deanoic naurahtaa ja tasaa hänkin hengitystään hetken, lysähtäen sitten maahan istumaan. Jos hänen vaatteensa olivat aikeissa sotkeentua, niin ne saivat taas siihen tilaisuuden, mutta nopeastikos ne jälleen pesisi.
"Ihmiseksi?" Dean kysyi ja haukahti hiljaa, viestittäen niin, ettei ollut nopea ihmiseksi. Susi hänessä oli tottunut metsään ja siellä kirmailuun, joten itseasiassa hänen tarvitsi vain antaa sudelle valta itsessään ja niin hän pystyi juoksemaan varsin ketterästi niin metsässä kuin muuallakin.

Deanoic kääntää katseensa Mayeniin, joka on jo sulkenut silmänsä. Kyllä hänkin huminan kuulee, mutta sitähän hän saa kuunnella joka yö ja sen hän muistaa vielä aamullakin herätessään jokaista jäsentä raastavaan kipuun, mutta aiheesta toiseen...Mayenin avatessa silmänsä, Dean nousee ylös.
"Miten on, mitä sitten?" Hän kysyy ja katsoo toista mietteliäänä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 18:36

Mayen


Mayen naurahtaa. Kuinkahan monesti hän vielä sanoisi toista ajattelemattomuuttaan ihmiseksi. Kyllähän hän koko ajan oli tietoinen siitä että Dean on ihmissusi, mutta sillti se ihminen-sana lipsahtaa kovin helposti.

Puolihaltia katsoo Deania ja alkaa miettimään mitäs tässä nyt sauraavaksi tehtäisiin... Mayenin ajatukset karkaavat siitä aiheesta yht´äkkiä muulla. Joku tarkkailee heitä... Mayen alkaa vilkuilla ympärilleen eikä näy mitään/ketään. Pikkiriikkisen puiden huminaa suurempi humina kantautuu puolihaltian tarkkoihin korviin. "Joku tulee..." Hän mutisee Deanille kuiskaten. "Joku, mikä liikkuu puissa..." Hän jatkaa yhä kuiskaten ja suuntaa katseensa puiden oksastoihin.
Mitään ei näy...on ihan hiljaiseta...se jokin on pysähtynyt. Mayen alkaa käydä vainoharhaiseksi, etsii katseellaan puista edelleen sitä jotain ja on jähmettyneenä paikalleen...
Kuuluu hento suhahdus ja nuoli syöksyy puiden suojista suoraan Deania kohti. Mayen oli heti valppaana ja syöksyi ystäväänsä kohti, taklaten tämän pois nuolen tieltä. He molemmat kaatuvat pitkin pituuksiaan maahan. Mayenin katse palaa välittämästi siihen suuntaan mistä nuoli oli tullut. Miksi joku nyt heitä ampuisi? He eivät olleet tehneet mitään!
Sitten Mayen keksii yhden syyn. Nuoli ei kohdistunut häneen, koska hänen luultiin olevan haltia, kun taas Deanin luultiin olevan ihminen. Ampujan täytyy siis olla haltia...


//Mie vedän Fireheartin tänne hetkeks mukaan... x3 //
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 18:48

//Kyllähän se passaa :D//

Deanoic

Dean on liian keskittynyt miettimään, ettei edes jaksa keskittää korviaan kuuntelemaan metsää ympärillään, koska ei oleta kenenkään lymyilevän siellä. Mayenin sanat saavat hänet kuitenkin höristämään korviaan ja hän saattaa kuulla erittäin hiljaisen äänen, mutta sen jälkeen ei taaskaan mitään.
"No, se jokin osaa liikkua hiljaa", hän sanoi ja siirsi katseensa samaan suuntaan kuin Mayen, mutta hetkeä myöhemmin, jolloin nuolesta aiheuta suhahdus on jo kantautunut hänen korviinsa. Susi hänessä oli jo asettunut "levolle", koska Deanoic ei sille valtaa antanut ja ihminen oli hidas reagoimaan. Hän vain jähmettyi paikoilleen ja sai kiittää onneaan siitä, että hänellä oli juuri Mayen seuranaan. Hän iski päänsä maahan ja sadatteli ääneen.

"Kiitos...", hän mutisee ja nousee istumaan vihaa uhkuen, "Saakeli...mitä minä muka nyt tein!?" Dean huutaa, vaikkei hänen kysymyksessään niin järkeä olekaan. Hän tahtoo vain tietää, kuka se pirulainen oli, joka oli nuolensa häneen kohdistanut. Deanoic tahtoi sanoa tälle pari valittua sanaa päin kasvoja.
Hän kääntää katseensa Mayeniin, joka on kai jo tehnyt oman päätelmänsä tästä välikohtauksesta, mutta Deanoicilla ei ole aavistustakaan siitä, kuka hänet tahtoisi tappaa...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 19:35

Mayen & Fireheart

Fireheart on puussa ja kiroaa mielessään kun nuoli ei osunut. Hänen nuolensa kun aina osuivat kohteeseensa, mutta nyt tuo haltia oli auttanut tuota ihmistä... Miksi?
Fireheart kuulee kuinka Dean raivoaa ja huutaa. Hän ei pelkää ainuttakaan vihollistaan ja hyppääkin siten näyttävästi puustä suoraa kaksikon eteen. "Minä ammuin." Hän sanoo ärsyttävän tyynesti ja rauhallisesti.

Mayen hymyilee hieman Deanille ja nousee ylös.
Fireheartin hypätessä esiin, puolihaltia näyttää siltä kuin voisi pökertyä onnesta... Hän näkee ensimmäistä kertaa ihka elävänä haltian... Ja näin läheltä vielä. Nopeasti Mayen ravistaa tuon ilmeen kasvoiltaan ja vakavoituu. "Miksi sinä ystävääni oikein ammut?!" Mayen kysyy melkein huutaen.
Fireheart yllättyy kovasti Mayenin sanoessa Deania ystäväkseen. "Mut... Hän on ihminen..." Fireheart änkyttää mikä ei ole hänelle ollenkaan tavallista.
"Eikä ole! Hän on ihmissusi!" Puolihaltia puolustelee ystäväänsä. Kuin sanojensa vahvisteeksi hän halaa Deania ja sitten suuntaa katseensa Firehearttiin. "Jos olisit kuules onnistunut katkaisemaan nuolellasi hiuksenkin hänen päästään olisit vainaa!" Mayen sanoo erittäin voimallisesti.
Fireheart pitää pitkän miettimis tauon. "Sinä et ole haltia..." Hän mutisee. "Puolihaltia kenties?" Fireheart ehdottaa kohauttaen kohauttaen kulmiaan. Hän saa Mayeniltä lyhyen nyökkäyksen vastauksesksi. "Ottakaa anteeksi pyyntöni vastaan..." Fireheart sanoo hieman pahoittelevasti ja tekee kumarrus liikkeen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 19:53

Deanoic

Dean suuntaa katseensa olentoon, joka hypähtää alas puusta ja katsoo tuota hetken arvioivana, kunnes hänkin tajuaa sen. Tuo mies on varmaankin haltia, se selittäisi sen, miksei hän ollut kuullut toisen liikkumista puussa.
Seuraavaa hän oli osittain osannut odottaa. Mayen alkaa lähes huutamaan toiselle. Deanoic oli odottanut tuota kysymystä, mutta äänensävy, jolla Mayen kysymyksensä lausuu saa hänet hämmästymään. Toinen todellakin puolustelee häntä, vaikka nuolen ampunut olikin haltia. Eikö Mayen ollut niin haaveillut haltiametsistä ja haltian tapaamisesta? Ja silti tämä unelmansa toteutuessa puolustelee ihmissutta, johon on vasta samana päivänä tutustunut?

Mayenin kertoessa toiselle, että Deanoic on ihmissusi eikä ihminen, hän tuntee poskiensa punehtuvan. Häneltä itseltään asian myöntäminen ei onnistuisi noin sutjakkaasti. Tässä tilanteessa totuus kuitenkin tuntuu auttavan. Ehkä Dean saa sittenkin olla ylpeä siitä mikä on, näyttäähän siitä hyötyäkin olevan, vaikka ihmiset suhtautuvatkin häneen epäillen, niin muut taruolennot tuntuvat luottavan häneen enemmän, kun tietävät mikä hän todella on.

Deanoic yllättyy halauksesta, mutta vastaa siihen minkä pystyy, pidellen samalla kivistävää päätään. Kipu alkaa tuntua vasta hetkeä myöhemmin, kun hän päänsä löi, mutta se tuntuu sitäkin vahvempana.
"Saat tuon anteeksi", Dean vastaa hiljaa ja katsoo kättä, jolla on takaraivoaan koskettanut. Siinä on hieman verta...Hän vie käden äkkiä maahan niin, ettei Mayen voi sitä nähdä, koska äskeisestä voi päätellä, että tämä saattaisi huolestua aivan liikaa, jos näkisi hänen takaraivonsa nyt.
Deanoic on todellakin valmis antamaan toiselle anteeksi erehdyksen, koska olisi itse todennäköisesti tehnyt samoin. Näinä epävarmoina aikoina kuka vain olisi voinut tehdä samalla tavalla...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 20:35

Mayen & Fireheart


Mayen ei todellakaan huomaa Deanin takaraivosta vuotavaa verta ja hän alkaa ihailla Firehearttia. Tästä näkää että tämä on haltia niin selvästi. Suipot korvat ja äänettömästi liikkuminen eivät ole ainuat asiat, Fireheartin kasvot ovat kapeat ja tarkat, erityisesti silmissä on haltiamaista tarkkuutta. Sekä hänen kehostaan voi melkein nähdä miten notkea ja vikkelä tämä haltia osaisikin olla. Vaikka Fireheart on varsin miehekäs, ei se tee hänestä tippaakaan jäykän näköistä. Mayen tutkii häntä kaikilla aisteillaan, eikä se ole tietenkään ihme kun puolihaltia on koko elämänsä haaveillut haltioiden näkemisestä. Puolihaltia jopa koskettaa Firehearttia, joka tutkiskelee katseellaan Deania ja Mayeniä vuoronperään. Haltialla tuntuu olevan ongelmia hyväksyä heidät heti vaarattomiksi.
"Tuletteko ihmiskylästä..?" Fireheart kysyy. Kysymys on suorastaan turha hänen mielestään. Totta kai he tulivat ihmiskylistä, kun eivät haltiodenkaan parista olleet...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 21:55

Deanoic

Deanoic seuraa ensin Mayenia, joka on kiinnittänyt kaiken huomionsa tuohon toiseen haltiaan. Hän tuntee yhtäkkiä olonsa jostain kumman syystä mustasukkaisesti, mutta varoo näyttämästä sitä ulospäin. Hän vetää jalkansa risti-istuntaan ja tutkii mieluummin kämmenselkiään, kuin tuota puusta loikannutta ilmestystä. Kyllähän hän sen ymmärtää, että Mayen on kiinnostunut haltian tapaamisesta, kun ei ole näitä juurikaan aiemmin nähnyt ja on silti osittain itsekin haltia, mutta Dean, joka ei ole mitään sukua haltioille, ei oikeastaan tiedä mitä hänen nyt täytyisi tehdä. Hän tuntee olonsa vaivautuneeksi ja vilkaisee sivusilmällä kahta muuta, mutta kääntää sitten katseensa taivaalle ja miettii kuinka saada tuon haltiamiehen luottamus, jottei saa toista nuolta tähtäytymään itseensä.

"Olen puolueeton, joten olet turhaan huolissasi", Deanoic sanoi, olettaen, että toinen ehkä olisi haltijoiden tai ihmisten puolella. Kuitenkin, puolueettomuudesta oli vielä hyötyä, joten kai se kannatti mainita, oli tuo haltia kummalta puolelta vain.
Dean siirtyi nojailemaan puun runkoa vasten ja sulki silmänsä, kun jomotus hänen takaraivossaan alkoi, mutta hän ei antanut sen kivun näkyä. Antaisi nyt Mayenin nauttia tämän haltian tapaamisesta, kyllä hän tästä vielä majataloon selviäisi, kunhan olisi ensin viettänyt aikaa Mayenin - ja ehkä tuon toisenkin haltian - kanssa. Hänellä ei nimittäin ollut mitään kiirettä palata takaisin majatalolle tylsistymään...
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa

cron