Kirjoittaja Ylva » 15 Maalis 2012, 19:36
Azrael vaikutti keskittyvän ruokailuunsa antaen toisen puuhailla omiaan. "Kelpaako?" tuo kysyi heilutellen rommia sisältävää leiliä laskien sen sitten kädestään. Toinen ottaisi jos haluaisi. Miehen huulet kääntyivät vinoon hymyyn toisen sanojen myötä. Olisi jopa vastannut jotain sitä enemmän ajattelematta, mutta lähestyvän papin ääni kiinnitti miehen huomion. Tuo joutui kääntämään kunnolla päätään, jotta näki saarnaajaan. Miehen kasvot olivat muuttuneet paljon vakavammaksi saarnaajan huomattuaan. Vihlova tunne pisti miehen ohimoa ja tuon oli pakko hieraista sitä samalla kun kääntyi taas tuijottelemaan kaukauisuuteen. "Et ollut karavaanin mukana kun lähdimme kylästä", mies huomautti yrittäen unohtaa papin läsnäolon. Se osottautui kuitenkin hankalaksi sillä hölöttävä uskovainen oli alkanut lähestymään noita. Azrael kuuli myös siron seuralaisensa murinan. Jaa, että sillä lailla, tuo mietti ohimennen. Nyt oli kuitenkin vakavampi asia käsillä, sillä hiipivä kuvotus alkoi ilmestyä miehen sisällä ja se paheni saarnaajan lähetessä. Tiesi miehellä olevan kaulassaan risti, joka oli siunattu sillä muuten se ei olisi vaikuttanut niin tehokkaasti sekaveriseen demoniin. Todennäkösesti kaikki muutkin "hihhulin" omistama oli siunattu ja sekös miestä otti päähän. Taruolentoja tai ei, demoneja ei koskaan katsottu kovinkaan hyvällä.
Azraelin olisi tehnyt mieli kirota ääneen, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Sen sijaan mies nousi ylös kääntyen lähenevää pappia kohden. "Anna olla, saarnaaja, meitä ei kiinnosta jumalasi", tuo murahti papille huitaisten kädellään poispäin itsestään kuin yrittäen häätää sillä toista. Pappi oli kuitenkin niitä, jotka olivat päättäneet käännyttää jokaisen vastaantulijan halusivat nuo tahi eivät. Mies höpötti jotain "jumalan lapsista" ja Azraelin teki mieli sanoa tuolle ettei todellakaan ollut "jumalan lapsi", mutta hillitsi kielensä sillä halusi välttää tätä konfliktia. Tosin inhottava ja heikottava tunne papin läheisyydessä alkoi käydä rasittavaksi ja nyt näin lähellä pappikin huomasi miehen voivan pahoin. Tuo tiedustelikin oliko miehelllä kaikki hyvin. "Paljon paremmin jos jätät minut rauhaan", Azrael murahti ärtyneenä. Sitten pappi teki yhtäkkiä jotain, mitä sekaverinen demoni oli kokoajan pelännyt. Tuo laski kätensä miehen olalle höpöttäen jotain mitä mies ei kuunnellut. Ainut mihin kiinnitti huomion sillä hetkellä oli rukousnauha, joka oli kieputettu papin ranteen ympärille ja siinä oleva risti poltti ja koko pirun nauha mukaanlukien niin pirusti, että se sai tuon sävähtämään. Mies huitaisi papin käden pois itsestään ja otti askeleen taaksepäin vaistonvaraisesti. "Älä koske minuun", mies ärähti ja sai papin täysin hämilleen. Pappi tuijotti Azraelia oudosti. Onneksi demonilla oli vaatetta olkapäällä, eikä tuon kärähtänyt iho näkynyt, tosin se ei auttanut pidemmän päälle. Pappi osottautui fiksummaksi miltä näytti, yhtäkkiä tuo nappasi vyöltään lasisen pullon ja pirskotti siitä vettä suoraan Azraelin kasvoille ja silloin alkoi oikeasti tapahtua. Miehen iho sihisi ja tuo ärähti kivusta nostaen kätensä autiomaattisesti näkevän silmänsä päälle. Se tästä puuttuisikin että menettäisi näkönsä yhden perhanan papin takia. Mies kirosi ja tuon mitta tuli sillä sekunnilla täyteen kun pappi huudahti syyttävän sanan; demoni! Azrael oli niin ärtynyt, että tuon avatessa silmänsä sen väri oli muuttunut punaseksi tai paremminkin demonin silmäksi ja tuon sormien ja jalkojen luut napsahtelivat. Azrael huitaisi kädellään papin kättä, jossa tuo yhä piti vesipulloaan kuin kilpeä. Osuma sai papin otteen kirpoamaan ja siunattu vesi valui maahan lasin räsähtäessä rikki lennettyä hyvän matkaa papin kädestä pirstoutuen maahan. Azral mulkoili pappia ja yritti kovasti hillitä itseään ettei ottaisi ja näyttäisi sitä hurmaavampaa puolta itsestään eli petodemonimuotoaan.
(No niin, siinä vähän häppeningiä ;) )