It's just good business... (Frett)

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

It's just good business... (Frett)

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Maalis 2012, 22:13

Azrael

Azrael oli niitä miehiä, joita katsoessaan ei tullut mieleenkään mennä häiritsemään tuota jottei saisi mustunutta silmää. Totuus oli tietysti vähän erilainen, mutta ei mies tehnyt mitään muuttaakseen tätä harhakäsitystä. Joten, kuten niin monet kerran aikaisemminkin, tuo istui pöydässä yksin puolitäydessä kievarissa. Miehen edessä oli vajaa olutkolpakko ja toisessa kämmenessään pyöritteli kahta puista noppaa aikansa kuluksi. "Puolidemonin" vasen silmä katsoi tyhjyyteen lähes kokonaan valkoisena, sumeana ja selvästi kuolleena, vaikka siinä ei näkynytkään mitään isompaa arpea vain pieniä haalistuneita kohtia silmän ympärillä. Miehellä oli yllään mustat housut, joiden lahkeet olivat mustien saappaiden sisällä. Ylävartaloa peitti pitkähihainen, tumma paita, jonka kaula-aukko oli iso v. Tämän päällä miehellä oli hihaton, pitkä tummasta nahasta tehty liivi, joka oli muutamalla nyörillä kiinni. Käsissään tuolla oli nahkasta valmistetut hansikkaat, jotka jättivät sormenpäät näkyviin. Vyöllään miehellä oli puukko, selässään kahdenkäden lyömämiekka ja viereisellä tuolilla lepäsi viattoman oloinen varsijousi.

Mies vaikutti olevan omissa ajatuksissaan tuijotellessaan joko pöydänpintaa tai tuoppiaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö olisi seuranut mitä tuon ympärillä tapahtuu. Mies, joka oli tälläkertaa jättänyt hiuksensa auki, nojautui tuolissa taaksepäin huokaisun kera ja kurotti kolpakon käteensä. Tuo katseli nesteen pintaa hetken ennen kuin hörppäsi siitä kulauksen. Ei edes ollut ensimmäinen kolpakollinen tänään ja alkoi ikävä kyllä kyllästyä odotteluun. Hoiti kuitenkin työnsä eikä tämä työnantaja ollut mikään pahempi heppu. Kaiken lisäksi tuon rahatilanne ei ollut niin kehuttava tällähetkellä kun maa yritti olla jonkinlaisessa rauhantilassa. Tosin pohjoisessa tapahtui enemmän asioita varsinkin jos raahautuisi tarpeeksi lähelle pimeäpaikkaa.

[[Siinä ois alotus, vaikkakin ei kovin pitkä))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Frett » 05 Maalis 2012, 17:01

Samuel Grant

Sää kievarin ulkopuolella ei ollut mielyttävin mahdollinen, mikä kävikin ilmi sisälläolijoille ulko-oven läimähtäessä auki sellaisella voimalla että se melkein lensi saranoiltaan. Tämä ei kuitenkaan ollut yksinomaan tulijan voimasta, vaan ulkona puhaltava hyytävä tuuli teki oman osansa siinä ja käytti tilaisuuden hyväkseen puhaltaen kievarin sisälle täydellä voimallaan. Samuel mutisi muutamia värikkäitä kirouksia työntäessään sen kiinni perässään, alkaen sitten tutkimaan asiakkaita katseellaan yrittäen erottaa väkijoukosta sen jota oli tullut tapaamaan. Azraelin kasvot olivat helposti mieleenjäävät ja tehtävä olikin helppo, hän nyökkäsi tälle ennen kuin käveli huoneen poikki istuutuen sitten itsekkin pöydän ääreen sen toiselle puolelle.

"Pitkästä aikaa, ystäväiseni. Kauanko onkaan siitä kun viimeksi tapasimme?"'
Mies kysyi tuttavalliseen tapaan, tuskallisen tietoisena siitä että monen katse oli kääntynyt heihin sillä hetkellä. Hän oli ehkä palkkasoturi jolla ei ollut todellista lojaliteettia sodassa, mutta tällä hetkellä hän työskenteli ihmisille ja hänen olisi noudatettava näitten sääntöjä, niiden rikkomisesta kiinnijäämisen jälkeen voisi vilkuttaa hyvästiksi seuraavalle palkkapäivälle. Muutama vihainen mulkaisu oli tarpeeksi saamaan useimmat lopettamaan tuijotuksensa, vaikka pari jääräpäisintä jatkoivat siltikin. Siihen oli kuitenkin tyydyttävä, ellei Azrael sitten päättäisi tehdä jotakin hieman rajumpaa loppujenkin häätämiseen.
"Onko sinulla sitä? Tiedän että pyysin jotakin erikoisempaa, mutta en tunne muitakaan jotka pystyisivät siihen"
Samuel sanoi lopulta, viitaten kahden käden miekkaan jonka oli tilannut puolidemonilta heidän edellisellä tapaamisellaan.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Maalis 2012, 17:52

Azrael

Dramaattisesti, vaikka ei niinkään tarkoituksella sisälle tullut mies kiinnitti muiden mukana myös Azraelin huomion. Tuolla ei ollut vaikeuksia tunnistaa tulokas ja miehen kiroilun saattelema ovensulkemisprosessi sai pienen, vinon hymyn käväisemään sekaverisen huulilla. Tuo vastasi miehen nyökkäykseen sujauttaen samalla puiset nopat housujensa taskuun. Silmäpuoli hymähti Samuelin kysymykselle ja kohautti siihen vastaukseksi olkiaan. "Jonkun aikaa", mies totesi toiselle. Aika kulki hieman eri uria kun oli tallustanut maanpäällä jo sata vuotta toisinsanoen Azrael ei pahemmin kiinnittänyt siihen huomiota. Tummanpuhuva mies ei näyttänyt myöskään välittävän uteliaista katseista sen enempää ennen kuin Samuel otti puheeksi tilaustyön, jonka tähden Azrael täällä oli. Ennen kuin vastasi mitään toiselle loi hyvin murhaavan katseen loppuihin uteliaisuutta tihkuviin asiakkaisiin ja sen jälkeen mies kiinnitti ainoan näkevän silmänsä katseen seuralaiseensa ja hymyili vinosti. "Kuulen äänessäsi epäilystä, ystävä hyvä", Azrael sanoi hieman huvittuneena.

Sekaverinen kumartui noukkimaan pöydänalla piilossa olevan aseen tai oikeastaan se oli tuolilla, joka oli pöydän alla. Miekka oli kääritty harmaaseen kankaaseen luultavasti lähinnä ettei se likaantuisi, mutta myös estämään uteliaita silmiä katselemasta sitä. Azrael laski luomuksen pöydälle, sille puolelle jossa palkkasoturi istui. "Ei se mikään helppo tilaus ollut, jos rehellisiä ollaan, mutta tuli siitä rahojesi väärtti", puolidemoni selvensi tarttuen kolpakkoonsa ja kaatoi juomanlopun alas kurkustaan. "Sepän ketale nosti muuten vuokran hintaa. Taitanut tulla ahneeksi vanhoilla päivillään", mies totesi viitaten seppään, jonka pajaa oli käyttänyt kerta tuolla ei omaa ollut.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Frett » 09 Maalis 2012, 12:27

"Paristakin syystä. Ensinäkin koska pyyntöni ei ollut laadultaan helposti toteutettava ja sitten sen takia että en ollut varma toisitko sen tänne sivullisten keskelle. Näytäppä se"
Samuel sanoi virnistäen leveästi, huvittuneisuus näytti olevan molemminpuolista syystä taikka toisesta. Vaikka hän ei varsinaisesti luokitellut Azraelia ystäväkseen, mutta heidän ajatuksensa kulkivat ainakin jossakin määrin samoilla raiteilla, joten tietynlainen yhteisymmärrys oli olemassa. Kun ase oli viimein nostettu pöydälle, hän joutui hillitsemään haluaan katsella ympärilleen tarkistaakseen seurasiko kukaan pöydän tapahtumia, sellainen olisi vain ollut omiaan huomioon kiinittämiseen heihin ellei se ollut jo ennestään heissä. Mies veti osan kankaasta sivuun ja siveli esille tullutta kahvaa, harmitellen samalla mielessään ettei voinut paljastaa mestariteosta kokonaan, se olisi ollut ongelmien kerjäämistä.

"Se on sivuseika. Olen enemmän yllättynyt siitä että pystyit valmistamaan tämän tavallisessa pajassa, olin siinä uskossa että tarvitut metodit vaatisivat hieman erikoisempia menetelmiä. Sinä voisit ansaita omaisuuksia jos vain hankkisit itsellesi kunnon välineet ja asettuisit aloilleis, oletko ikinä harkinnut sitä?"
Hän kysyi, vetäen sitten kankaan takaisin kahvan päälle ja kääntyen katsomaan tiskin suuntaan. Eihän hän olisi tästä lähdössä välittömästi mihinkään, sää ulkona oli sen verran karmea, joten ajan kuluksi voisi jopa tilatakkin jotakin.
"Odotas hetkinen"
Samuel lisäsi hetken päästä ja nousi penkiltään suunnatten sitten kohti tuoppeja puhdistavaa isäntää, yrittäen herättää niin vähän huomiota kuin mahdollista. Lyhyen juttutuokion jälkeen muutama kolikko vaihtoi omistajaansa ja palkkasoturi suuntasi takaisin Azraelin luokse istuen samalle penkille kuin aikaisemmin.
"No niin, mihin jäimmekään?"

//Tökerö loppu, kirjotin tätä välkällä ja tuli kiire//
Frett
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 09 Maalis 2012, 23:21

Azrael

Mies katseli kuinka toinen kurkki uutta miekkaansa ja ryysti oluenloppujaan. Samuelin sanat näyttivät huvittavan demoniveristä ja sai tuon hymähtämään. "Sinun onneksesi olen hyvä improvisoimaan... ja hankkimaan ylimääräisiä tavaroita", Azraelilla oli mennyt hyvä tovi tämän aseen tekemiseen ja oli käyttänyt siihen suurimanosan yöstäkin mikä ei sinänsä miestä haitannut, kun tuo tuntui pärjäävän hyvin vähillä yöunilla. Sillä tietysti saattoi olla osaa asiassa, että teki töitä demonimuodossaan, joka oli muutenkin kestävämpi. Silloin pajaan ei ollut muilla asiaa, ihan hyvästä syystä sillä joku herkempi mieli saattaisi järkyttyä kovasti näystä, joka tuota siellä odotti. Tietysti oli muutamia henkilöitä, jotka tekivät poikkeuksen sillä ja tiesivät miehen demonimuodosta ja olivat jopa tottuneet siihen, kuten Seppä. Ei sillä, teki tämän miekan mielellään ja saisi kaikenlisäksi hyvät rahat työstään. Ja olihan se mukavaa vaihtelua.

Azrael suki partaansa pitäessään taukoa puheessaan siristäen silmiään samalla aivan kuin olisi yrittänyt nähdä ajatuksensa. "Tiedänhän minä, mutta kun tämä käy pidemmän päälle niin pirun tylsäksi", silmäpuoli sanoi virnuillen sanojensa lopuksi. "Olen itseasiassa tehnyt pidempäänkin sepän hommia. Täällä esimerkiksi, mutta ei se ole minun juttuni. Minut on kasvatettu taistelemaan, selviämään ja riistämään henkiä. Sinun, jos jonkun se pitäisi tietää", Azrael jatkoi hieman vakavampaan sävyyn, mutta kuittasi kaiken kohauttamalla uudestaan olkiaan ja juomaan tuoppinsa tyhjäksi. Samuelin noustessa ylös ja lähdettyä jo kohti tiskiä sekaverinen huikkasi toisen perään "Tuoppa minullekin", tuo totesi nostaen tuoppiaan, joka ammotti tyhjyyttään. ...olet muutenkin minulle rahapussin auki", Azrael mietti mielessään sanojensa jatkoksi ja virnuili huvittuneena itsekseen laskiessaan kolpakon pöydälle ja syssäsi sen syrjään. Ei viitsinyt ääneen toitottaa, että toisella oli enemmänkin rahaa mukanaan, se suorastaan vaati itsensä varastamiseksi tulemista. Eikä sekaverinen tyhmä ollut. Ehkä hieman hiprakassa tosin.

Azrael oli omissa, hieman humalaisissa ajatuksissaan sen aikaa. kun ihminen haki juotavaa. Joten ei aikaakaan, kun Samuel jo tupsahti takaisin pöytään ja tiedusteli mihin nuo olivat jääneet. Azrael katsoi mieheen näkevällä silmällään ja virnuili yhä epämääräisen huvittuneena. "Sinä oli kertomassa kuinka hieno tilauksesi on ja annat minulle muutamia kivoja kolikoita", palkkasoturi kertoi auliaasti ja ehdottomasti hilpeänä. Azrael oli tarkka siitä, että sai mitä luvattiin työstä jonka on tehnyt. Oli sitten kyseessä kuinka tuttu henkilö tahansa. Piti kuitenkin Samueliin mieluummin hyvät kuin huonot välit, joten ei esittänyt asiaa törkeästi. Kaupanteko oli hyvä hoitaa pois alta ensin ennen kuin aletaan muuta puhumaan.

((Mitäpä tuolla väliä. Näillä mennään.))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Frett » 15 Maalis 2012, 00:27

"Sinun lienee parasta vähän hillitä juomistasi, näytät jo unohtaneen että maksoin sinulle etukäteen. Osasin kuitenkin odottaa jotakin tälläistä ja varasin mukaani hieman ylimääräistä, sain hyvät rahat etukäteen yhdestä helpolta kuulostavasta työstä. Pistää kyllä hieman mietityttämään mistä siinä oikein on kyse, mutta raha on rahaa ja mikäs se maailmaa pyörittää."
Samuel tokaisi ja kurotti vyöltään nahkaisen pussin joka oli selvästi täynä jotakin painavaa, eikä sitä jotakin ollut aivan vähän. Hän korjasi asentoaan hieman sivummalle niin että hänen selkänsä oli muuhun huoneeseen päin ja hänen eteensä jäi pieni alue täysin ulkopuolisten näkymättömiin. Ei ollut mitään järkeä mainostaa olevansa varoissaan, varsinkaan tälläisessä syrjäkylässä josta löytyisi varmasti yksi jos toinenkin kurkunleikkaaja joka otta"isi mielellään hänen maalliset jäämistönsä haltuunsa. Pussin sulkijoina toimivat nyörit oli sidottu monimutkaiselle solmulle joittenka purkamiseen siisti meni tovi, mutta vaiva palkittiin sen uumenista erottuvalla hopean ja kullan välkkeellä.

"Nimeä hintasi, mutta pidä se kuitenkin kohtuuden rajoissa. Raha on katoavaista ja haluaisin estää sitä tekemästä niin jos se vain on suinkin mahdollista. Ei sitä koskaan tiedä jos pitää vaikka lahjoa joku taikka poistua maasta äkillisesti, yllättäviä kuluja on kaikilla
Mies sanoi tietäväinen virne kasvoillaan ja käsi suojelevan oloisesti rahapussin lähestyvillä, valmiina vetämään sen takaisin jos Azrael päättäisi yrittää napata sen itselleen. Kuullessaan askelten lähestyvän takaa päin hän kääntyi katsomaan tulijaa, joka oli kievarin pitäjä kaksi tuoppia yhdessä kädessä ja toisessa kädessä suurehko pihvi kolhiintuneella rautalautasella. Maksu oli suoritettu jo tiskillä, joten Samuel vain otti tuomiset tältä ja työnsi toisen tuopin pöydän yli ystävälleen, tarttuen sitten lautasella olevaan veitseen. Terä oli tylsä kuin mikä, mutta ainakin se voitti lihan repimisen palasiksi joten hän ei valittanut ja keskittyi vain syömiseensä odotellessaan toisen hintapyyntöä.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Maalis 2012, 19:51

Azrael naurahti ja virnuili sitten. "Juon juuri sopivasti", tuo tokaisi kaivaen taas nopat taskustaan aikansakuluksi pyöritellen niitä kädessään. "Sanoinhan, että vuokra nousi eli sinun kustannuksesi nousivat", Azrael huomautti vinosti hymyillen. Ei tuo mitään kohtuuttomia pyytänyt, mutta tiesi myös, että Samuel oli varautunut maksamaan enemmän alunperinkin mitä Azrael oli työstä pyytänyt. Mies seuraili toisen puuhia välinpitämättömän oloisena. Azraelia näytti huvittavan Samuelin suojelevaisuus rahapussiaan kohtaan jopa sekaveriseltä demonilta ja oli aikeissa vastata kun huomasi lähestyvän miehen ja sulki suunsa. Odotti, että toinen lähtisi ja nyökkäsi vain kiitokseksi oluesta, jonka sai eteensä. Hörppäsi juomastaan ja kun kievarin pitäjä oli tarpeeksi kaukana Azrael suviatsi avata suunta. "Parikymmentä kultaa?", ehdotti kohottaen kulmaansa. Se kattaisi nousseen vuokran ja muut ylimääräiset kulut, jota työstä oli tullut ja saisi Azraelkin hieman ylimääräistä itselleen. Azrael ei ollut muutenkaan kohtuuton tälläisissä asioissa. Raha oli mukavaa, mutta täytyi sen olla työnsä arvoista.

Taas kerran kapeat huulet kääntyivät vinoon hymyyn. "Vai heitetäänkö noppaa?", tuo kysyi ja oli hieman hämärää laskiko leikkiä vai oliko tosissaan. Sanojensa päätteeksi mies pyöräytti nopat pöydälle. Ne vierivät puista pöytää pitkin ja pysähtyivät kolahtaen Samuelin lautaseen. Azrael ei ollut mikään uhkapelin suurkuluttaja, mutta tulihan sitäkin tehtyä silloin kun siihen oli varaa. "No, mutta kerrohan toki nyt jotain mukavampaakin... mitä sinä oikeastaan puuhailet tällähetkellä?" petodemoni kysyi kohottaen kulmiaan. Tiesihän tuo nyt mitä Samuel yleispiirteittäin teki ja tiesi senkin että tuo kertoi sen mitä katsoi sopivaksi, eikä Azrael sen enempää udellut. Jokaisella oli omat salaisuutensa. Ja olivathan he tavallaan vastakkaisilla puolilla, vaikka Azrael puolueeton olikin. Se seikka, että Samuel miehineen olivat ihmisten puolella oli aina huvittanut Azraelia.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Frett » 28 Maalis 2012, 19:04

"Enpä tiedä, kuulostaa aika paljolle, ottaen huomioon että kyseessä on vain kohonnut vuokra. Mukana lienee jonkin verran lisää sinulle itsellesi, tai sitten et kerro kaikkea"
Samuel tokaisi ja raotti rahapussiaan, katsellen hetken aikaa sen sisällä kimaltelevia hopeaisia ja kultaisia kolikoita. Hänellä oli helposti varaa maksaa vaaditut parikymmentä kultarahaa, mutta kuten hänen sanoistaan kävi ilmi, hän uskoi että tässä oli enemmän kuin miltä näytti. Vaikka Azrael ei ollut heidän tuttavuutensa aikana antanut miehelle syytä epäillä tätä, oli kieltämätön tosiasia että monet voisivat käyttää tälläistä luottamusta, niin hataraa kuin se olikin, hyväkseen. Tai ehkä hän vain yksinkertaisesti huolehti turhaan ja tässä ei ollut meneillään mitään sellaista. Samuel havahtui ajatuksistaan ja kohotti katseensa puolidemoniin kuvitellen toisen olevan jo menettämäisillään kärsivällisyytensä, mutta todellisuudessa oli ehtinyt kulua vain lyhyt hetki.

Hän ravisti päätään kevyesti selvittääkseen ajatuksiaan ja rupesi sitten latelemaan kolikoita pöydälle sitä mukaa kun sai ne kaivettua rahapussin uumenista. Kymmenen kohdalla mies pysähtyi epäröimään ja hänen kätensä pysähtyi kesken liikkeen, jääden roikkumaan ilmaan pöydällä jo ennestään olevien kolikoiden päällä. Samuel tiesi että tämä summa ei olisi tarpeeksi, eikä hän halunnut viettää loppuiltaa tinkimisen parissa, mutta hän ei myöskään aikonut luovuttaa yrittämättä. Vielä viisi kultakolikkoa löysi tiensä edellisteen seuraan ja sitten hän veti rahapussin lähemmäs itseään.
"Tarjoan viisitoista"
Frett
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 12 Huhti 2012, 20:39

Demoniveristä näytti huvittavan toisen asenne tähän kaikkeen ja vainoharhaisuus rahoistaan, mutta toisaalta tuo kyllä ymmärsi sen. Miehen näkevä silmä seuraili laiskasi toisen laskiessa rahoja ja tuo kohotti kolpakon huulilleen hörpäten juotavaa. "Voisin vaikka loukkaantua, kun epäilet minua. Milloin minä sinua olisin yrittänyt kusettaa?" Azrael huomautti puolessavälissä toisen laskelmia odottaen kuitenkin kiltisti vastausta, jottei toinen menisi sekaisin. Samuel tarjosi viisi kultaista vähemmän, mitä sekaverinen oli pyytänyt ja tämä sai vinon hymyn leikkimään taas miehen huulilla. "Ystävä hyvä, sanotaan seitsemäntoista niin olemme molemmat tyytyväisiä. Kuten sanoit, se ei ollut mikään yksinkertainen työ. Kustannukset olivat enemmän mitä oletin", mies totesi rauhallisesti. Ei tuolla ollut väliä saisiko tuo vähän vähemmän mitä oli pyytänyt, mutta täytyihän sitä lähteä mukaan tähän tinkimisleikkiin ihan periaatteesta. Ei jäisi tappiolle ja saisi hieman edes ylimääräistä niin se oli hyvä. Rahasta tosin oli puute, mutta ei sitä tutun kanssa jaksanut olla liian nuuka. Liittolaisia oli harvassa ja niistä joita oli kannatti pitää kiinni, harvempaan saattoi tässä maailmassa luottaa.

Azrael vei kätensä niskansa taakse ja nojautui taaemmas tuolissaan venyttäen puutumaan alkanutta selkäänsä. Kädet laskeutuivat rauhallisesti takaisin alas ja toine nniistä löysi pikaisesti olutkolpakon. Rauha oli palkkasotureille tylsää ja tiukkaa aikaa. Kun eli miekallaan tuppasi olemaan parempi, että ainakin jotkut kähisivät keskenään. Aina onneksi löytyi joku joka halusi jonkun kanssa käydä kärhämää, vaikka ei niin mittavassa kaavassa kuin sodan aikana. Tietysti oli sitten kaikkia ökömököjä tapettavaksi, jotka vaivasivat milloin mitäkin kylää tai muuta asutusta, mutta viimeaikoina oli ollut ihmeen hiljaista. Azrael oli ajautunut koko rahakysymyksestä aivan omiin ajatuksiinsa.

((sori että kesti.))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Frett » 21 Huhti 2012, 18:47

Oli huonoa kaupankäyntiä suostua myyjän vaatimaan hintaan yrittämättä tinkiä maksettavaa summaa pienemmäksi, minkä lisäksi sellainen tuppasi usein johtamaan ennenaikaiseen rahapulaan. Azrael esittikin sitten vastatarjouksensa, joka oli peräti kolme kultaista alhaisempi ja täten paljon parempi, sillä pystyisi kattamaan ainakin viikon ruuat oikein käytettynä. Loput kolikot löysivät tiensä pöydällä ennestään olevien joukkoon ja rahapussi itse palasi alkuperäiselle paikalleen palkkasoturin vyöllä.
"Tämä kauppa taisi sitten olla tässä, vai oliko sinulla vielä jotakin mielessäsi?"
Samuel kysyi käydessään ateriansa kimppuun, joka oli kaupanhieronnan aikana jäänyt huomiota ja jäähtynyt melkein huoneenlämpöiseksi. Rasvakin oli ehtinyt alkamaan hyytymään, mutta sen hän pisti keittiön ja ainesosien piikiin. Kaikenkaikkiaan annos ei näyttänyt erityisen herkulliselta, eikä ollutkaan, mutta hän oli marseillaan syönyt paljonkin epäilyttävämän näköistä ruokaa jonka alkuperää hän ei edes halunnut alkaa arvailemaan.

Ellei puolidemonilla olisi jotakin sanottavaa tai tehtävää hänelle, palkkasoturi lähtisi kunhan oli saanut syötyä. Hän ei halunnut viettää liian pitkiä aikoja poissa työpaikaltaan, ihmiset saattaisivat ruveta kehittelemään omia teorioitaan siitä mitä hän teki matkoillaan ja se saattaisi synnyttää vakaviakin ongelmia. Viimeinen asia mitä Samuel kaipasi nyt oli se, että joku saisi päähänsä hänen työskentelevän salaa haltioille.
Frett
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Touko 2012, 17:03

Azrael

Demoniverinen pudisti päätään toisen kysymykselle kaupan suhteen. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, oli saanut mitä oli halunnutkin. Azrael tiesi ettei toinen viihtyisi kauaa ja ehkä niin oli parempikin. Mies nosti juomansa huulilleen juoden siitä pitkän kulauksen samalla kun puolisilmällä katseli toisen syömistä. "Jos tarvitset jotain muuta, ota ihmeessä yhteyttä." tuo tokaisi, vaikka palkkasoturi varmasti tiesi jo tämän seikan. Kunhan sanoi lämpimikseen siinä olluttaan hörppien. Ruuan kadottua lautaselta poistui miehen seuralainen paikalta, mutta Azrael päätti juoda vielä yhden kolpakon. Ihan onnistuneen kaupan kunniaksi.

(tää on varmaan tässä. Kiitoksia pelistä.))
Ylva
 


Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron