Kirjoittaja Aksutar » 10 Maalis 2012, 19:10
Taistelun tiimellyksessä alkoi myös luola ottaa vauriota. Kävikin pian huomattavan selväksi se, ettei luola ollut niin kestävää tekoa, mitä olisi toivonut. Lentävät loitsut, paineaallot ja noiden yhteen osuminen rasittivat luolaa niin, että se lähti sortumaan. Aavekoira kävi siitä huomauttamaan enkelille, joka vilkaisi nopeasti maassa makaavaa koiraa nopeasti, mutta ei voinut kauaa tuohon huomiotaan keskittää. Eukko ei antanut enkelille hetkeäkään aikaa harkita hyökkäyksiään. Vaikka olikin alakynnessä, ei Nimue periksi ajatellut antaa
Lily oli huomannut myös luolan sortumisen. Joskin pelon kangistama nainen ei kyennyt siihen reagoimaan millään tavalla. Tuo piti vain käsiään korvillaan ja hiljaa mielessään rukoili. Ne rukoukset Shiloh kävi kuulemaan, mutta kuten ei aavekoirankaan kohdalla, ei hän prinsessaa ehtinyt huomioimaan pahemmin. Isomman lohkareen kuitenkin tehdessä matkaansa naisen niskaan, kävi Lily nostamaan katseensa ylös.
Itse hän ei olisi ehtinyt reagoida mitenkään lohkareen tipahtamiseen, mutta luojan kiitos Merari oli pelissä mukana. Jack ehti tönätä prinsessan lohkareen alta pois, joka tippuessaan otti kuitenkin osumaa Merarin olkapään kanssa. Kädet prinsessan korvilta olivat siirtyneet tuon suun eteen, naisen katsoessa järkyttyneen näköisenä Merariin. Miehen käydessä kyselemään oliko prinsessa kunnossa, nyökytteli nainen päätään nopeasti. Miehen vielä todetessa, että heidän pitäisi poistua, nyökytteli Lily jälleen. Aivan samaa mieltä. Lily kävikin tarttumaan Merarin käteen tuon auttaessa prinsessan ylös, jonka jälkeen Lily saikin löytää itsensä miehen olalta.
Lilyn olisi tehnyt mieli huomauttaa Merarille Kalmasta, mutta jätti sanomatta. Merari tuskin oli kovin innoissaan Kalmaa pelastamassa. Lily toivoikin, että enkeli pitäisi aavekoirasta huolen.
Kaiken tämän ajan Shiloh ja Nimue olivat ottaneet yhteen. Eukko alkoi selvästi jo väsyä. Polttelevan paha olo sisällä väänsi sisukalut nurin, lisäksi taikomisenkin suhteen alkoivat rajat tulla vastaan.. Enkeli puolestaan ei näyttänyt minkäänlaisia väsymisen merkkejä, vaikka siivet vuosivatkin verta. Lopulta Shiloh sai yllätettyä Eukon ja ahdistettua tuon nurkkaan, painaen eukon kilpensä ja seinän väliin. Enkelin suusta alkoi kuulua nopeasti lausuttuja, tuntemattomalla kielellä puhuttuja sanoja, jotka saivat Nimuen kirjaimellisesti huutamaan kivusta. Niin kilven kosketuskin, kuin pyhä saarna kärvensivät synkkää sielua kuin tuli paperia. Eukon huuto ei ollut kovinkaan korvaystävällinen. Korkea, moniääninen. Se kuitenkin peittyi osin sortuvan luolan ryminän alle.
Enkelin katseen harhautuessa hetkeksi kattoon, kävi eukko pamauttamaan miehen kauemmaksi itsestään paineaallolla.. jonka jälkeen pahasti osumaa ottanut eukko katosi luolasta. Pakeni, toisinsanottuna. Ehkä hyvä valinta, mutta silti raukkamainen.
Shiloh ei jäänyt sen pahemmin ihmettelemään eukon katoamista, vaan kiirehti Kalman luo. Miekka löysi tiensä tuppeen, mutta kilpi pidettiin kädessä. Nostettiin suojaamaan sekä itseä, että aavekoiraa tippuvilta kiviltä. Vapaana oleva käsi kiertyi Aavekoiran ympärille, nostaen pienemmän miehen vasten enkelin rintakehää. Ote oli tiukka ja pitävä, eikä koirasta päästetty irti. Tuon mahdollisista kivuista ei vielä välitetty, sillä juuri nyt tärkeintä oli päästä pois.
Paineaalto, toinenkin suunnattiin kohden luolan kattoa, joka kävi murenemaan entistä pahemmin moisista iskuista. Jopa niin pahasti, että raitista ilmaa, kuun valoa alkoi tulvimaan suurimmista halkeamista. Silloin Shiloh painoi Kalman entistä tiukemmin itseään vasten ja iski siipiään muutaman kerran voimakkaasti maata kohden, nousten näin ilmaan. Lento jatkui kohti kattoa, kilpi nostettiin ottamaan isku kivisen katon kanssa. Tämän seurauksena Enkeli sekä Aavekoira paiskautuivat läpi yllättävän ohuehkon kallion, päästen pois sortuvasta luolasta juuri ajoissa..
Lily ja Merari ehtivät myös pois. Matka tomun peittämän käytävän läpi sujui kutakuinkin mutkitta, vaikka käytäväkin tiputteli jo kiviä katostaan uhkaavasti. Pihalla raittiin kylmä ilma oli tervetullut, joskin se sai Lilyn yskimään pienesti. Kun pihalle oltiin päästy, Lily pakottautui irti Merarin otteesta, seisomaan hankeen. He olivat meren rannalla, melkein vesirajan tuntumassa. Meri ei ollut jäässä lainkaan, mutta lunta rannalla riitti ihan yhtä paljon, mitä sisämaassakin.
Prinsessan katse kääntyi merta ihailemasta kuitenkin luolaan, jonka katto suorastaan räjähti auki. Enkeli kohosi läpi kallion, käyden lentämään korkeammalle taivaalle. Enkelin lento ei selvästikään ollut sujuvaa, sillä tuon siivet olivat ottaneet pahemman kerran vauriota.. lisäksi Aavekoira lisäsi elopainollaan lentämisen hankaloittamista. Prinsessan kädet nousivat jälleen kerran suun eteen tuon jännittäessä kaksikon laskeutumista..
Shiloh huomasi prinsessan ja Merarin rannalla, käyden kaartamaan noiden luokse. Lasku ei tosiaan ollut mikään maailman elegantein, mutta Shiloh onnistui silti laskeutumaan niin, ettei isku vaikuttanut Kalmaan. Ainoastaan enkelin jalat ottivat vastaan tömähtävän laskeutumisen, tuon joustaessa jaloillaan iskua. Aavekoira laskettiin maahan makaamaan, puoli istuvaan asentoon vasten rantakiveä.
Odota hetki autan sinua kohta Shiloh totesi lempeän isällisellä äänellä, hymyillen pienesti, kääntyen sitten kohden Meraria.
En tiedä mikä olet tai mistä tulet, mutta sinä et vaikuta yhtään sen synnittömämmältä, mitä noita Enkeli aloitti lähtiessään ottamaan vakavan varmoja askelia lähemmäksi Meraria Olet se riivaaja joka koiraa kiusasi, etkö olekin? Syntisi ovat samat, mitä aikoinaan hänestä löysin.. nyt ne ovat poissa, mutta siirtyneet sinuun..