Kalma tuijotti häkeltyneenä ja hädissään kuinka Merari Lily kainalossa lähti juoksemaan sortuvasta luolasta, josta hänellä itsellään ei ollut mitään pako mahdollisuuttakaan omin jaloin. Seisomaan Kalma olisi ehkä päässyt, mutta kivi lohkaroiden ketterä väistäminen ja niiden yli pomppiminen oli tässä kunnossa täysin mahdoton ajatus. Joten Kalma ei voinnut kuin siirtää toivonsa enkeliin, joka taisteli Nimuen kanssa parhaansa mukaan ja oli saannut itsekkin jos jonkin moista osumaa vaikka pärjäsikin hyvin noitaa vastaan. Jopa niinkin hyvin että enkelin onnistui saamaan velhottaren nurkkaan ajettua ja iskemään tuon seinää vasten kilpensä väliin lähtien lausumaan jotakin tuntemattomalla kielellä jonka johdosta nainen kävi huutamaan kuin tapettava. Kalma virnisti itsekseen aloillaan, mutta joutui väistämään itse kiveä kierähtämällä sivuun ollen hyvin vähällä murskaantua sen alle. Seuraavaksi kun Kalma nosti katseensa taistelu pariin oli Nimue kadonnut ja Shiloh tullut paikalle ottaen koiran syliinsä kuin lapsen. Kalma tarrautui Shilosta kiinni ja enä pystyi vain toivomaan että Shiloh keksisi miten tästä loukosta pääsisi ulos, sillä koira sulki silmänsä yrittäen sietää kipua jota aiheutui jokaisesta pienestäkin liikkeestä. Kalma vain kuuli mitä tapahtui, kuului vain rysähdyksiä ja viimeiseksi valtava rysähdys kun Shiloh oli tunkeutunut katon läpi ulos. Kalma tunsi raikkaan pakkas ilman keuhkoissaan mutta se ei ollut minkään asteen helpotus vaan se tuntui suorastaan helvetilliseltä kun kirpeä pakkasilma repi rikkinäisiä keuhkoja kylmällä otteellaan. Niimpä Kalma ei oikeastaan kiinnittänyt huomiotaan Shiloon huonoon lentämiseen, tai edes laskeutumiseen. Vasta sitten Kalma uskalsi avata silmänsä kun tunsi enkelin laskevan hänet maahan kiveä vasten nojaamaan kertoen että auttaisi häntä aivan pian. Kalma nyökkäsi pienesti.
Merari ja prinsessa olivat päässeet turvallisesti ulos luolasta ja eteen aukeni kaunis talvinen merimaisema ja Merari meinasi jo kysyä oliko prinsessasta näky kaunis kun takaa kuului rysähdys kun aavekoira ja enkeli tulivat ulos astetta näyttävämmin luolan romahtaessa perästä. Kaksikko laskeutui ja Merari oikein toivoi mielessään että Kalma olisi voinnut jäädä tuonne ikuiseen lepoonsa luumurskaksi ja jauhelihaksi murskattuna. Mutta ei, sen sijaan karvapallo pitikin pelastaa. Enkeli jätti Kalman kiveä vasten nojaamaan ja alkoikin käyttäytymään Meraria kohtaan agresiivisesti kuin hän olisi ollut koko pahan alku ja juuri..
"Miten niin, mitä tarkoitat?" Merari kysyi rauhallisesti enkeliltä joutuen kuitenkin ottamaan askeleen jos toisenkin taaksepäin valkosiipisen tullessa aivan liian lähelle.
"Riivajaa? Anteeksi vain mutta tuo karvapallo oli se joka varasti aluperin kehoni ja käytti omaan tarkoitukseensa. Ja nyt sinä väität että olen meistä se pahempi vaikka suojelin prinsessaa parhaani mukaan!?" Merari äityi ärisemään Shilolle siintä että tuo oikein syyttävästi potki kaikki syyt hänen niskaansa.