Mahtava riistaeläin

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Helmi 2012, 15:41

~Saphira~

Susi astui nyt yhden askeleen valmistuakseen ulvomaan vieläkin kovempaa, mutta sitten joku pisti tämän tassua. Tämä vilkaisi tassuaan ja näki kuinka tämän koru, oli rikki. Surulisin silmin leukakin loksahti auki sudella. Mitä hän oli mennyt tekemään? Hän rikkoi juuri taika korunsa, joka ihmiskesi muututtua muuttuisi rikkoutuneeksi sauvaksi. Tai siis varmaan yksi niistä kivistä olisi halkeutunut. Suden käsikorun itse kivi siinä oli halkeutunut, mikä sen oli aiheuttanut? Tietenkin pakkanen, kirottua. Susi harmitteli vielä tuota koruaan, kunnes kuuli jonkun äänen, miehen äänen, tutun sellaisen. Susi nosti katsettaan, kun Fred seisoi siinä edessään, n. metrin päässä ja huuteli jo toista kertaa heitä tälle. Susi otti mahdollisimman lempeän katseen mieheen ja lähti varovasti kävelemään tuota kohti.
Saphira katsoi toista pää vinossa sitten askeltaen miehen taakse. Tämä kyyristyi, lopulta meni makaamaan maahan. Sitten päästi pari inahdusta toistensa perään. Hira katsoi ensin koruansa, sitten eteensä haistellen nokka taivasta kohti, lopulta siirtäen katseensa mieheen päin todella rauhallisesti, tulisiko mies tällä kertaa kyytiin? Miestä tämä ei kunnolla edes nähnyt, vain sen ääriviivat ja joitakin yksityiskohtia sumeasti.
//Oh my sry, lyhyt :(
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Helmi 2012, 18:54

Frederic

Susi viimein näki hänet. Se otti pari askelta miestä kohti ja vaikka ilma oli huono ja näkyvyys sitäkin huonompi, Fred näki kuitenkin suden lempeän katseen ja vastasi siihen hymyllä. Susi meni jopa miehen ohi. Tuo laskeutui taas, kuin pyytäen miestä nousemaan selkään. Fred nyökkäsi pienesti, vaikkei pitänytkään ajatuksesta tuon eläimen kyydissä. Tällaisella myräkässä olisi varmasti vaikea juosta ja mies olisi vain haittana. Susi vilkaisi takaraajaansa ja Fred tajusi, että siinä oli koru. Eli ei toinen ollut täysin luonnonvarassa asuva eläin, vaikka senhän Frederic tiesikin jo.
Hieman haluttomana mies kapusi uudestaan suden kyydittäväksi, kun toinen vilkaisi häneen.
Hän ei tiennyt minne toinen hänet veisi, miksi tuo edes halusi hänet kyytiinsä, vai oliko millään edes tarkoitusta mihinkään. Olihan Fred nyt jättänyt naisenkin, mutta kai toinen selviäisi, sisällähän oli lämmintä, ruokaa ja turvaisaa. Mies voisi vaikka tulomatkalla käydä katsomassa olihan naisella kaikki kunnossa, jos nyt tulomatkaa tulisikaan. Jos hän nyt edes löytäisi takaisin kotiinsa täältä taikka pääsisi edes koettamaan kotimatkaa.

//no eipä minulla sen parempaa muuten voit kyydittää minun puolestani Frediä minne tahdot, että siihen saat vallan, mutta hahmon satuttaminen on asia erikseen. Itse kun en voi kovin tässä mitään tehdä, kun suurin valta liikkumisessa on sudellasi. ;) //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 07 Helmi 2012, 19:21

~Saphira~

Mies nousi suden selkään. Hvyä niin, sillä lumimyräkästä olisi pakko päästä nopeasti pois. Ainakin jos tämä ilma jatkuisi näin.
Saphira käänsi päänsä sivulle, jotta näkisi miehen edes sivusilmällään.
Mies istui nyt hyvin selässä, ei hira kyllä tiennyt miksi Fredin siellä edes pitäisi olla kunnolla, eiväthän he kovin kovaa edes pääsisikään, ehkä v'hnitään vain hölkkä vauhtia, tosin pitihän hänen tietysti mukavuuden vuoksi olla kunnolla selässä. Saphira koitti selventää ajatuksensa ja käänsi päänsä katsomaan eteensä. Hän näki vain parinmetrin päähän hahmotuksella, mutta se riittäisi, ihmisenä hän ei ollut nähnyt sitäkään.
Saphira lähti liikkeelle ensin hitain askelein, tuuli tuli oikealta puolelta, onneksi ei sentään vastatuulen pitänyt liikkua. Saphira alkoi koventaa tahtiaan, ja lopulta olikin jo pienessä hölkässä. Tuuli nojautti heitä kuitenkin hieman vasemmalle puolelle, toivottavasti miehellä olisi hyvä tasapaino, sillä olihan Hira tavallista sutta isompi, paljonkin.
Nainen katseli eteensä päin välillä nuhkutellen ilmaa. Tasainenrytmi pitäisi säilyttää jotta pakkasessa säilyisi täysin, oli vaarallista juosta talvella, kylmä ilma virtasi keuhkoihin josta voisi jopa kuollakkin, siis keuhkokuumeeseen ja sivusairauksiin.
Nainen väisteli vähän väliä puita jotka tulivat yllättäen vastaan hölkässä.
Hira oli kuvitellut että mies ei todellakaan tulisi enään hänen kyytiinsä, näköjään hän oli ollut tosissaan kun alkoi etsiä sutta. Mies oli myös katsellut tämän tassussa olevaa korua, sen ajattelu kirpaisi naista, se oli rikki, oma vika. Mitäköhän mies ajatteli tästä, hänellä oli kultainen koru tassussaan ja oli kohtelias kuljettaen miestä jokapaikkaan, suojiin, mutta silti satuttikin tätä, silti mies oli tullut tämän kyytiin. Suden suulle nousi pieni virne, minkälaisen virneen nyt sudenhuulilla saikaan. Saphira pysähtyi hiljattain ja alkoi nuuhkia tuttujen hajujen toivossa, että olisi kohta perillä. Ei ollut mennyt nyt edes kauan ja he olivatkin perillä, samainen mökki nökötti heidän edessään. Ovi oli toisella puolella. Susi laskeutui maahan makaamaan jotta mies tulisi pois kyydistä. Tämä nousi ylös ja käveli miehen taakse tyrkäten tätä mökin suuntaan. Sitten tämä meni edeltä kiertäen kulman ympäri lopulta ovelle. Tämä pysähtyi kuitenkin oven eteen odottaen että toinen avaisi tälle oven. Hän ei kuitenkaan jaksanut odottaa joten nousi ovea vasten voimalla, ja kun tämä laskeutui, ovi aukesi raolleen lyönnin aiheuttamana jolloin Saphira pystyi rakoon työntää kuononsa ja avata näin oven. Onneksi ovessa ei ollut minkään laista syysteemiä jotta sen sai noinkin auki.
Saphira asteli vielä isona karvakasana sisälle ja kun hän käveli viltin ohi, tämä sieppasi sen suuhunsa jatkaen kuitenkin kävelyään. Tämä tuli keskelle lattiaa ja meni pötköttämään siihen. Tämä oli kuitenkin ensin tiputtanut viltin viereensä jotta mies tajuaisi tulla. Susi odottaisi vielä hetken ennen kuin alkaisi ihmis-Saphirana selittelemään tapahtunutta.

//Mmm.. :D Jotkut ottavat vaan pahakseen jos menee ottamaan toista kyytiin joten en viittiny ottaa (:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Helmi 2012, 17:37

Frederic

Susi lähti liikkeelle, ei mitään hurjaa vauhtia, mutta liikkelle kuitenkin. Lunta tuprusi jo kovaa vauhtia ja miehen oli pakko nostaa kaulustaan ylemmäs, koska hän oli jäätyä eläimen selkään. Fred painautui suurehkon suden selkään kiinni, koska häntä palelsi. Hän hädintuskin tunsi edes enää varpaitaan taikka sormiaan, koska e hänellä ollut tähän ilmastoon vaadittavia vaatteita. Lopulta susi näytti löytävänsä oikean osoitteen. Se rupesi taas makaamaan ja Fred kierähti kuin eloton kivi luontokappaleen päältä. Hän otti käsillään tukea maasta, mutta hänen kätensä olivat aivan liian kylmät, joten hänen piti taistella, että hän pääsi lumesta pystyyn. SIllä välin susi olikin jo itse avannut oven ja mennyt sisään. Fred seurasi perästä, hän sulki oven ja katsoi tuttua mökkiä. Mitä tämä nyt oli olevinaan?
Fred ei jaksanut miettiä sen kummempia, vaan hän meni suden viereen viltin luo, missä toinen jo selvästi odotti häntä... tai jotakuta toista, mutta koska paikalla ei ollut enää edes naista - eikä Fred jaksanut miettiä sitä sen enempää - hän laskeutui kylmissään lattialle ja painoi päänsä suden kylkeä vasten vetäen viltin päälleen. Mies ei jaksanut edes pitää silmiään auki, vaan hän sulki ne ja koetti ajatella jotain lämpimämpää.. hän tärisi.

//vastaus jehee//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Helmi 2012, 19:21

~Saphira~

Nainen, tai paremminkin naaras makasi lattialla ja katsoi kuinka mies laittoi oven kiinni ja tuli tämän iereen hieman epävarmana. Susi katsoi toista vihrein mutta tyhjin silmin. Oli oikeastaan vaikea hallita ilmeitään, kun ei ollut pitkään aikaan omistanut kasvojaan, siis ihan oikeasti että niitä joutuisi ylläpitämään. Susi tiesi, vaikka ei tuntenut kuuman turkkinsa läpi, että toinen olisi äätymäisillään, ja lisäksi toinen vain tärisi. Nainen oli painanut päänsä lattiaa vasten, ja katseli nyt hieman ylöspäin miestä joka oli sulkenut silmänsäkin. SItten tämän mieleen tuli oma korunsa, se oli rikki. Vaikuttaisikohan se mitenkään siihen että tomiiko sen magia enään? Sitä ei susi voinut tietää ennen kuin vaihtaisi muotoaan, häntä kuitenkin ujostutti toisen läsnäolo.
Naaras nosti päänsä ja inahti sitten, tämä alkoi varovasti nousta, jotta mieskin tajuaisi hieman väistää. Hira pääsi jaloilleen ja ravsti kevyesti turkkiaan, katsahti koruaan ja sitten ulos ikkunasta. Naaras sulki elottomat, mutt asäihkyvät silmänsä. Nyt keskityen, koko alkoi pienetä, muodot muuttua samalla kun karvatkin lähtivät pois. Kohta paikalla oli kaksi jalkainen, kaksi käsinen, hiukset omaava Saphira jälleen ihmisenä. Tämän kädessä oli nyt sauva, jonka keskikokoisin pallo oli rikki, siihen oli tullut särö. "Sen yleensä pitäisi kestää maaginsa takia kylmiäkin pakkasia." tämä sanoi kulmatkurtussa ja ottaen sauvansa molempien käsiensä tarkkailuun. Nainen tuijotteli lyhyen aikansa sauvaa, kunnes laski katseensa mieheen. "Minulle tuli syyllisyyden tunne, kun menit etsimään minua." Saphira sanoi hieman ,mutisten ja tuijotellen miestä, joka oli kyllä yllättynyt, ihan varmasti. Saphira istui lattialle, hieman kauas miehestä ja katsoen tätä, sitten taas sauvaa. "Tekisitkö palveluksen ja odottaisit että selitän?" tämä kysyi hieman anovasti, jos toinen nty lähtisikin loukattuna pois. No ainakin vielä ulkona satoi hirveenä lunta joten se ei varmaan houkuttelisi miestä ehkä niin paljon.

//(:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Helmi 2012, 18:07

Frederic

Yhtäkkiä susi halusi nousta ja päästi pienen äännähdyksen. Fred väisti hieman, mutta piti yhä silmiään kiinni, häntä kylmäsi enemmän kuin paljon. Susi liikkui kauemmas hänestä, Fred kuuli, kuinka se lopulta pysähtyi ja mies raotti silmäänsä. Hetkessä susi alkoi muuttamaan muotoaan ja tuon paikalla olikin tutun näköinen nainen. Fred oli hämmästynyt, mutta liian väsynyt sanomaan mitään. Hän vain tuijotti toista, ehkä jopa peloissaan, koska mistäpä hän voisi tietää mitä toinen hänelle tekisi. Nainen rupesi puhumaan sauvastaan ja Fred huomasi, että yksi sen kivistä oli rikki.
"Mitä..?" Fred lopulta ähkäisi ja katsoi sekavin tuntein naista, joka istuutui alas ja pyysi miehen odottaa ja antaa kertoa asia läpi. Fred nyökkäsi, hänellä ei ollut kiire minnekään, sillä tuolla ilmalla mies ei halunnut enää ulos. Hän vain tärisi ja laittoi vilttiä tiukemmin ympärilleen. Hän otti paremman asennon ja nyökkäsi toiselle vielä toisen kerran, kuin sanoen, että toinen voisi aloittaa.

//Enpä saanut pitkää roolausta tähän >://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Helmi 2012, 20:01

~Saphira~

Saphira naurahti hieman ontosti kun näki miehen ilmeen ja sen mitä hän sanoikin. Nainen istahti kunnolla lattialle ja laittoi sauvansa vierelle. "Sinähän muistat sen karhun minkä näit aikaisemmin?" saphira änkyttikin hieman sanalla "karhun" kohdalla mutta koitti silti jatkaa. "Se olin minä." tämä naurahti, nyt ei enään niin ontosti. Sitten tämä lähti mökimään, konttaamaan, jotain siitä väliltä lihaa kohti. Hän sieppasi kaikki lihat jotka olivat jääneet lattialle, sitten mennen taas valtikkansa viereen tunkien suuhunsa yhden lihan palan. Nopeasti sen nielastuaan tämä alkoi taas jatkaa juttuaan. "Tuo susi olin minä." tämä sanoi ja vetäisi paljon henkeä keuhkoihinsa ottaen jälleen lihan palasen. Sen syötyään tämä nosti lihasta katseensa mieheen. "Anteeksi muutes kun lähdin sen jäniksen perään. Kuten sanoin aikaisemmin olen metsästäessä ihan toinen tyyppi." tämä lausui samalla taipuen taakse päin ja pidelleen yläpuolellaan lihan palasta, lopulta tipauttaen sen suuhunsa. "Vein valtikkani tämän häkellyksen taakse ja tulin siis ihmisenä luoksesi. Sitten hetken päästä sinä kyselitkin sudesta, joka sinut tänne toi." Saphira sanoi naputellen nyt lattiaa kynsillään. "Minun oli pakko valehdella, en saisi paljastaa taitojani." tämä sanoi ja huokaisi sitten. "Mutta sitten sinä lähdit juoksemaan puolihulluna tuonne ulos, joten minun oli pakko tulla perään." tämä sanoi jo yhtenä sanana eikä pidellyt taukoja. "Toin sinut takaisin tänne, ja tässä ollaan." Hira jaaritteli loput. "Osaan muuttaa siis muotoani tietyiksi eläimiksi ja muuttaa kehoankikin. Selitinkö nyt tarpeeksi hyvin että varmasti ymmärsit?" Saphira kysyi hieman huolestuneena, hän ei todellakaan tykännyt selittää ulkopuolisille henkilöllisyyttään.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Helmi 2012, 19:36

Frederic

Nainen rupesi selittämään ja kysymään karhusta. Hän oli sulkenut silmänsä, koska niin oli helpompi, mutta kun kysymys karhusta todella tuli ilmaan, hänen oli pakko avata silmänsä ja katsoa kysyvästi naiseen. Lyhyen hetken jälkeen mies nyökkäsi hitaasti ja hieman epävarmasti. Nyt nainen tunnusti olleensa karhukin... ja Fred oli saalistaa oikean ihmisen... tai no muodonmuuttajan, mutta tällähetkellä hän näytti olevan ihminen... ellei sitten ollut vain tekeytynyt sellaiseksi. Toinen lähti kohti lihapalaa ja Fred katseli toisen hidasta liikehdintää. Hänestä tuntui hyvin erikoiselta... hän ei tiennyt oliko tuolla lisää ässiä hihassa, kohta toinen sanoisi kuitenkin haluavansa syödä hänen aivonsa tai juoda hänen verensä. Silti Fred ei pelännyt, mitäpä hän pelkäisi, pelkkää naista, joka oli juuri ollut susi.
Toinen söi lihaa, se oli pysäyttänyt hänen kertomuksensa, mutta kun liha pala oli hyvää vauhtia kulkemassa kohti vastaa, nainen aloitti taas. Hän sanoi vain yhden lauseen ja taas lihapalanen joutui toisen suuhun. Se jätti Fredille aikaa miettiä vain paria sanaa "tuo susi olin minä" kyllähän Fred sen oli tajunnut, mutta kun toinen sanoi sen, se melkeinpä muutti merkitystään. Toinen jatkoi taas ja Fred havahtui ajatuksistaan sulkien taas silmänsä ja jättäen itsensä rennosti nojaamaan käsiin, jotka olivat nyt hänen ruumiinsa takana. Toinen pahoitteli, että oli lähtenyt jäniksen perään, mutta Fred ei virkonnut asiaan mitään. Taas pieni tauko ja Fred aukaisi toisen silmänsä katsoen, kuinka toinen pudotti lihapalasen suuhunsa. Miestä huvitti hieman, kuinka tuo nainen pysäytti keskusteluaan koko ajan vain syödäkseen tavallista peuranlihaa niin intohimoisesti. Fred näki silti vain edessään suden syömässä raatoa, joten hänen oli suljettava silmänsä, jotta mielikuva haihtuisi hänen mielestään.
Toinen jatkoi viimein ja tälläkertaa taukoja ei enää syntynyt, puhe soljui suoranaviivana sen loppuun saakka ja Fred keskittyi kuulemaan toisen sanojen korkeuden vaihtelut samalla sisäistäen jokaisen sanan, jonka hän oli kuullut. Lopulta toinen kysyi tajusiko Fred asian. Mies oli hetken hiljaa, haisteli vain hieman ummehtuneelta haisevaa mökin ilmaa ja hengitti sitä sisäänsä tasaisin vedoin, kunnes nyökkäsi pienesti, tuskin edes tarpeeksi selvästi. Hän avasi silmänsä ja nosti katseensa toiseen.
"Kyllä." Hän sanoi pehmeästi ja jäi hetken miettimään omaa ääntään, kuinka karhealta, mutta silti jotenkin samettiselta, se kuulostikaan naisen äänen jälkeen.
"Pystyt muuttamaan muotoasi ainakin suden, karhun ja ihmisruumiin välillä." Fred tiivisti.
"Eipä jäänyt epäselväksi." Fred sanoi mutristaen hieman huuliaan.
hetken hiljaisuus vallitsi, eikä mies tiennyt mitä sanoa, tilanne oli hyvin vaivaantunut ja outo... ainakin hänelle.
"Synnyitkö ihmisenä vai mikä oli alkuruumiisi?" Fred lopulta kysyi, hän oli aina ollut kiinnostunut muodonmuuttajista ja tässä oli yksi. Ehkä toinen jopa voisi kertoa jotain itsestään, nyt kun kuitenkin oli siinä. TAi sitten toinen juoksisi pois.

//vastaus kesti, koska en päässyt koneelle ja en osannut jatkaa peliä etiäpäin, kun en oikein keksinyt mitä Fred olisi voinut tehdä. >: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 16 Helmi 2012, 20:03

~Saphira~

Nainen katsoi paperia johon lihanpalasia oli laiteltu. Siinä oli vain enään yksi lihan palanen. Hitto.. tämä mietti, samalla kun sieppasi lihanpalan ja laittoi sen suuhunsa. Sitten mies rupesi vihdoin puhumaan, hän ei ollut kovin monipuhienen. No se syy oli varmaan naisen, hänhän se siinä kokoajan pälpätti eikä antanut toiselle puheenvuoroa, tosin ei toinen siitä välittänyt näköjään. Nainen kuunteli kun mies kävi läpi ääneen hieman niitä juttuja mitä nainen oli sanonut. Sitten mies kysyi jotain, oliko hän syntynyt ihmisenä. Olenko minä tässä nyt se suurisuinen pälpättäjä.. tämä esitti mielessään retorisenkysymyksen. "Olen syntynyt ihmisenä, aivan. Olin tämän näköinen kun...No miten sen sanoisi..Sain taidon." tämä pohdiskeli koska ei ollut koskaan ennen kertonut asiaa kellekkään, eikä tiennyt miten asian ilmaisisi selkeästi. Sitten tämä hätkähti kun mietti aikaisemmin mitä mies ensin oli sanonut. "No en oikeastaan enään siis omista kasvoja, on paljon helpompaa olla kasvoton, ei tarvitse ponnistella pitämään niitä yllä." tämä puhui, saaden itsensäkin kyllästymään. "Osaan muotoilla kehoani ja jos eläinhahmoista puhutaan niin osaan muuttua, sudeksi, karhuksi, hiireksi, haukaksi, ketuksi ja.. no siinä ne taisi olla." tämä sanoi nousten seisomaan. Nainen käveli arkun luokse mistä aikaisemmin oli hakenut peuranlihan. "Anteeksi.." tämä polvistui arkun eteen. "Mutta en ole syönyt melekimpä mitään pariin viikkoon." tämä sanoi ja otti arkusta lisää lihaa. Nainen nousi katsoen meiheen, lopulta virnistäen. "Olen ollut sairaana enkä siksi ole voinut metsästää itselleni mitään tai käydä kylällä." tämä käveli toisen eteen ja istuutui. "Suhtaudut asiaan todella hyvin. Mistä voit tietää jos haluan nyt kokoajankin suolistaa sinut ja syödä?" nainen virnisti mielikuvasta, ja rupesi sitten avaamaan paperiin käärittyä lihaa, taisi tällä kertaa olla hriven lihaa, ainakin hajusta ja koostumuksesta päätellen. "Eihän sinulla ole nälkä? Ajattelin vaan kun minä mussutan kokoajan jotain ja sinä täriset vain siinä." tämä kysyi kiiluvin silmin. "Voin kyllä hakea sinulle vaikka leipää tai leivoksia, et luultavasti tykkää raa'asta lihasta." tämä puhua pälpätti, jälleen jättämättä toiselle puheenvuoroa, kunnes itsekkin tajusi asian, pysähtyen odottamaan toisen vastausta. Sitten tämä kuitenkin kyllästyi ja tuhahti. "Sattuisitko tietämään ketään joka osaa korjata..." tämä mietti hetken. "Esimerkiksi vaikka koruja?" nainen hoksasi pian. "Meinaan kun tämä minun valtikkani.." hän kääntyi yläruumillaan ympäri ja tarttui valtikkaansa näyttäen sitä sitten miehelle. "Meni varmaan pakkasen takia rikki, vaikkakin se on kyllä suojattu magialla, mutta kai sillekkin voi joskus tapahtua jotain." tämä hymyili toiselle nyt lempeästi.

//Kaikilla on omat syynsä miks ei pääse vastaamaan (: itekki pääsin just ja just koneelle.. Tämähän voi jatkua vaan juttelu pelinä hetken, tosin jos et halua niin.. :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Maalis 2012, 20:36

//vetäsen hahmoni pois, kuten jo sovittua että lopetettaisiin peli, näin se käy vain yhä nopeammasti :D
Mutta kuitenkin thanksita pelistä vaikka loppua kohden menikin tylsäksi, hyvää seuraa saatiin taas :)
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron