Karavaanarit (Awkward)

Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Karavaanarit (Awkward)

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Maalis 2012, 18:05

Azrael

Pienehkö, hitaasti liikkuva karavaani, johon oli liittäytynyt jos jonkinmoista kävijää matkusti pitkin kuoppaista tietä, jonka päällystävä lumi oli enemmän tai vähemmän sohjoa päiväsaikaa taivaalta porottavan auringon ansiosta. Azrael asteli karavaanin sivussa, raha oli tiukalla ja oli otettava sitä työtä mitä sai ja tässä tapauksessa se oli tämän matelevan jonon vahtiminen maantierosvojen ja muiden vihamielisten henkilöiden varalta. Miehellä oli yllään pitkähihainen paita, pitkä nahkaliivi joka oli edestä kiinni muutamalla nyörillä, käsissään nahkanauhasta kieputetut hanskat jotka jättivät sormet näkyviin ja jalassaan mustat housut sekä saappaat. Silmäpuolen ase nökötti tuon selässä, pitkä kahdenkäden miekka ja tuon uumalla roikkui pieni varsijousi ja nuoliviini. Kylmyyttä vastaan oli heittänyt vaatteidensa päälle paksun, harmaan viitan.

Sekaverinen toivoi, että karavaani pitäisi tauon pian, koska tässä sohjossa talsiminen oli kerta kaikkiaan rasittavaa. Vihasi kevättä, oli aina vihannut, siitä ei ollut kuin haittaa ja perkeleen aurinko sohotti koko päivän suoraan silmään. Azrael ei ollut kovin hyvällä tuulella tänä kauniina päivänä, eikä karavaanimatkustajien epämääräiset katseet auttaneet asiaa. Azraelia huvitti se miten nuo luulivat ettei silmäpuoli palkkasoturi nähnyt noiden katseita tai kuiskutuksia. Ei kuitenkaan ollut sokea, vaikka toinen silmä oli käyttökelvoton, mutta oli oppinut elämään sen kanssa, koska silmä oli mennyt sököksi silloin kun Azrael oli ollut vielä lapsi. Kaiken muun lisäksi karavaanissa oli mukana ihmisten jumalan pappi, jolla oli pakko killua helvetin iso risti kaulassa, mikä aiheutti Azraelille ikävää päänsärkyä kun tuo kaapumies oli liian lähellä. Kaikenlisäksi ei uskonut näiden matkustajien ilahtuvan, jos nuo saisivat tietää miehen demoniverestä.

((siinä sitä olis))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 06 Maalis 2012, 22:04

Yaz

'Että sitten inhoan talvea...' Yaz murisi päänsä sisällä, hän oli tajunnut onneksi vuokrata hevosta joltain viljelijältä, sillä sohjossa kulkeminen ei tulisi tälle tytölle kuuloonkaan. Vaikka hänen ei itse tarvinnut sohjossa kulkea, silti hänen vaatteisiinsa lensi kokoajan sohjoa hevosen laukatessa rennosti.

Yaz hiljensi raviin, kun näki edessään karavaanin, samalla hän veti mustan paksun viittansa hupun päähänsä ja kiinnitti viittaa enemmän edestä kiinni, sillä hänellä oli oikean työnsä asu päällä ja korvat esillä, eikä hän ehtisi alkaa ajattelemaan korvien piilottamista. Sillä piakoin hän ottaisi jo karavaanin kiinni, ohittamaan hän ei jaksaisi lähtä joten miksipä ei liittyä mukaan, kun kerta toistaiseksi samaan suuntaan meno näytti olevan.

Yaz ravaili rauhassa eteenpäin karavaanissa, ettei ihan hännille jäisi kuitenkaan samalla vaihteli muutamien ihmisten kans sanaset siinä, mukavaa porukkaa näytti olevan matkalla. Pian hänen silmänsä tavoittivat miehen, joka sai hänet voimaan pahoin, risti ei siihen vaikuttanut, mutta miehen olemus. Yaz aisti miehen olevan jumalahörhöjä ja se sai hänet voimaan huonosti. Pian hänen silmänsä tavoittivat toisen miehen, joka näytti välttelevän jumalahörhöä.
Neitokainen hymähti virnuillen, sillä jotenki hän aisti ettei mies ollut ihminen, tai ainakaa ei vaikuttanut siltä, eihän kuitenkaan varma voinut olla. Yaz päätti jäädä seuraamaan tilannetta, ei tehdä hätiköityjä päätöksiä siitä että oliko tuo mies ihminen vai ei..



//Oho... sain ihmeen pitkän kirjotettua otettua huomioon etten foorumilla oo pitkää aikaa kirjottanu :'D
Tuo pappi oli kyllä hyvä keksintö.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 07 Maalis 2012, 14:53

Azrael

Azrael ei ollut tietoinen itseään katselevasta silmäparista, sillä oli kiinnittänyt huomionsa pappiin, joka ei näemmä osannut pitää suutaan kiinni vaan höpötti lähinnä uskontojuttujaan kelle tahansa joka kuunteli ja silloinkin kun kukaan ei kuunnellut. Palkkasoturin toive tauosta toteutui pian kun karavaani pysähtyi ja siirtyi vaunuineen ja ratsuineen tien sivuun. Karavaanin johtaja ilmoitti, että nuo pitäisivät tunnin tauon, jona aikana nuo voisivat syödä lounaan ja mitä nyt kukin halusi tehdä. Azrael jäi seisomaan tielle ja katseli matkalaisten säheltävältä näyttävää ryhmittäytymistä tienposkeen. Mies ei edes jaksanut mainita siitä, että parempiakin paikkoja leiriytymiselle olisi noin turvallisuutta ajatellen. Pieni toiminta voisi jopa olla piristävää. Matkalaiset kyhäsivät muutamaakin nuotiota ja nostelivat maahan erinäisiä laatikoita ja arkkuja sun muita minkä päällä saattoi istua sohjoisen maan sijasta.

Azrael pudisti hieman päätään itsekseen jollekin omalle ja suuntasi sitten askeleensa tämän "leirin" laitamille napaten kuitenkin matkalla mukaan yhdestä vaunusta nyytin repustaan. Palkkasoturi istahti yhden avonaisen kärryn lavalle kaivellen eväitään esille ja tietysti pullon kunnon rommia. Ennen rommia kuitenkin joi pitkän kulauksen vyöllään olevasta vesileilistä. Kärry oli leirin laitamilla ja näki siitä aukenevaan maastoon jos nyt joku haluaisi tulla nuo ryöstämään.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 07 Maalis 2012, 18:19

Yaz

Neito huokaisi itseksee, sillä tästä tulisi vielä pitkä päivä. Hän kuunteli puolella korvalla mitä ihmiset puhuivat ja tajusi puheista tauon olevan piakoin paikalla. No eipä se Yazia liikuttanut pahemmi, voisi hänkin pysähtyä tai sitten jatkaa matkaa. Tauon hän päätti kuitenkin pitää, sillä hevonen tarvitsisi sitä kumminkin piakoin, joten sama se on jäädä ryhmään, turvallisempi levätä ainakin. Ei kyllä sen puoleen, etteikö hän pärjäis itsekseenkin, mutta enemmän saisi itse levätä kun enemmän ympärillä.

Pian porukka alkoikin kasaantumaan reunaan, noh ei se ehkä paras paikka olis ollu jää'ä lepäämää, mutta kävi se Yazille. Hän kokosi ohjat ja teki pienen pidätteen, ja hevonen pysähtyi. Yhdellä ketterällä loikauksella hän oli jo alas satulasta ja löysäsi satulavyötä ihan sen takia, että hevonen sais olla vähän vapaammalla. Satulalaukusta Yaz tonki itselleen juomapullon, jossa oli jotain marjamehua, mitä torilta oli ostanu, oishan hällä ollu rommiaki laukussa, mutta ei katsonut soveliaaks ratsastaa pienessä tuiterissa. Yaz vaihtoi parin ihmisen kanssa vaihteeks sanaset, mutta ei jaksanu jää'ä kuuntelemaan kaikkien murheita, niimpä hän päätti siirtyä taka-alalle.
Yaz pyöritteli päätään ja mietti minne menisi, missä ei olisi 10 ihmistä samantien jakamassa murheitansa kaikkien kuullen. Nyt hänen silmää pisti taas tuo sama mies, Yaz päätti mennä lähemmäs ja hajusta päätellen mies kittasi rommia.
"Ai rommiako sitä keskellä päivää juuaan?" Yaz tokaisi miehelle lähemmäs mentyään ja virnisti jälkijunaan.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Maalis 2012, 18:03

Azrael kuuli lähenevät askeleet, mutta käänsi katseensa naiseen vasta kun tuo puhui. Mies virnisti vinosti toiselle ja kohotti pulloaan tervehdykseksi juoden siitä huikan ja laski sen sitten korkki suljettuna vierelleen. "Saa veren kiertämään", mies totesi ja kohautti hieman olkiaan. Azrael harvemmin joi ylipäätään itseään humalaan asti. Rommi naukkailu silloin tällöin oli eri asia. Azrael katseli naisen punaisia hiuksia, ne toivat miehen mieleen jonkun muun, mutta nätit ne olivat silti. "Tohtisiko neiti liittyä seuraan, vai?" mies sanoi varsin kohteliaasti mutta tuon virnuilu ja yksinkertaisesti tuon synkähkö olemus latisti ja vääristi tätä kohteliaisuutta. Oikeastaan Azrael ei odottanut myöntävää vastausta.

Miehen katse suuntautui kaukaisuuteen. Leiripaikka oli niin huono, että se suorastaan huusi hankaluuksia. Tosin niitä löytyi täältä sisältäkin. Ei siinä mitään, että tuli pahoinvoivaksi risteistä, mutta pirun papit olivat niin ärsyttävää porukkaa muutenkin. Toisaalta tämä seutu oli sellaista, että todennäkösimmin nuo saisivat maantierosvot kimppuunsa kuin mitään muuta. Täydelliseenkin kuningaskuntaan kuului myös se ihana pohjasakka. Ajatus huvitti miestä ja se näkyi tuosta myös ulospäin.

((btw sitä pappia voi liikutella ihan vapaasti jos haluaa))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 13 Maalis 2012, 22:41

Yaz pudisteli päätään miehelle ja virnusi päänsä sisällä, olihan hän nämä ukon köriläät oppinut tuntemaan melkoisen hyvin. Hänethän kumminkin oli yksi vastaavanlainen kasvattanut ja opettanut pärjäämään tässä elämässä ja tässä maassa, kun vanhempia jokka sen ois kuulunu tehä ei sattunut olemaan.
Neitonen aivan yllättyi miehen ehdottaessa seuraan liittymistä. Tämä saikin nyt neitosen epäröimään, että olikoha tämä miekkonen tässä sittenkää hänenlaistaan sakkia, eli taruolento vai oliko hän sittenkin tuiki tavallinen ihminen. Neidon nenään kumminkin tuli haju joka ei viitannut ihmiseen. Vastaamatta mitään neito hypähti ryminällä kärryn päälle. "Samahan son" hän sitten vastasi vasta myöhemmin. Ennen kun hän heittäyty selälleen kärrylle levähtääkseen, hän päästi hevosen vapaaski. Hevosen omistaja oli opettanu Yazille kutsuma vihellyksen ennen kuin luovutti hevosen neitokaiselle.
"Liian rauhallista..." Yaz mumisi puoleksi ääneen ja puoleksi itselleen, tämä mumisi niin hiljaa, että vain taruolento voi sen kuulla, ihmisen kuulo ei ole tarpeeksi tarkka erottamaan mitään muminasta.

Yhtäkkiä neitokainen tunsi kylmiä väreitä selkässään ja luidensa ytimissä, seuraavaksi hän kuuli jo papin äänen liiankin läheltä. Pappi oli alkanut saarnaamaan heitä lähimmäisille ihmisille jumalasta ja tämän teoista ja anteeksi antamuksesta. Ei siinä mitään, mutta yllättäen Pappi alkoi lähestyä kärryn lavaa saarnaten edelleen. Tällöin Yaz pääsi vaimean murinan, niin ettei Pappi pystynyt kuulemaan sitä kumminkaan. Muriseminen nyt tuli aika automaattisesti, olihan hän puoleksi susi-tyypin demonia. Samalla neitokainen veti huppuaan paremmin päähän viellä, ihan siltä varalta että tuo kammottava pappi saattaisi huomata pilkahduksen korvista ja tajuta jopa mikä hän on. 'Pysy kaukana minusta... Hyvin hyvin hyvin kaukana!' neito huusi päänsä sisällä. Mitä lähemmäks pappi pääsi, sitä huonommaks Yaz tunsi olonsa.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Maalis 2012, 19:36

Azrael vaikutti keskittyvän ruokailuunsa antaen toisen puuhailla omiaan. "Kelpaako?" tuo kysyi heilutellen rommia sisältävää leiliä laskien sen sitten kädestään. Toinen ottaisi jos haluaisi. Miehen huulet kääntyivät vinoon hymyyn toisen sanojen myötä. Olisi jopa vastannut jotain sitä enemmän ajattelematta, mutta lähestyvän papin ääni kiinnitti miehen huomion. Tuo joutui kääntämään kunnolla päätään, jotta näki saarnaajaan. Miehen kasvot olivat muuttuneet paljon vakavammaksi saarnaajan huomattuaan. Vihlova tunne pisti miehen ohimoa ja tuon oli pakko hieraista sitä samalla kun kääntyi taas tuijottelemaan kaukauisuuteen. "Et ollut karavaanin mukana kun lähdimme kylästä", mies huomautti yrittäen unohtaa papin läsnäolon. Se osottautui kuitenkin hankalaksi sillä hölöttävä uskovainen oli alkanut lähestymään noita. Azrael kuuli myös siron seuralaisensa murinan. Jaa, että sillä lailla, tuo mietti ohimennen. Nyt oli kuitenkin vakavampi asia käsillä, sillä hiipivä kuvotus alkoi ilmestyä miehen sisällä ja se paheni saarnaajan lähetessä. Tiesi miehellä olevan kaulassaan risti, joka oli siunattu sillä muuten se ei olisi vaikuttanut niin tehokkaasti sekaveriseen demoniin. Todennäkösesti kaikki muutkin "hihhulin" omistama oli siunattu ja sekös miestä otti päähän. Taruolentoja tai ei, demoneja ei koskaan katsottu kovinkaan hyvällä.

Azraelin olisi tehnyt mieli kirota ääneen, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Sen sijaan mies nousi ylös kääntyen lähenevää pappia kohden. "Anna olla, saarnaaja, meitä ei kiinnosta jumalasi", tuo murahti papille huitaisten kädellään poispäin itsestään kuin yrittäen häätää sillä toista. Pappi oli kuitenkin niitä, jotka olivat päättäneet käännyttää jokaisen vastaantulijan halusivat nuo tahi eivät. Mies höpötti jotain "jumalan lapsista" ja Azraelin teki mieli sanoa tuolle ettei todellakaan ollut "jumalan lapsi", mutta hillitsi kielensä sillä halusi välttää tätä konfliktia. Tosin inhottava ja heikottava tunne papin läheisyydessä alkoi käydä rasittavaksi ja nyt näin lähellä pappikin huomasi miehen voivan pahoin. Tuo tiedustelikin oliko miehelllä kaikki hyvin. "Paljon paremmin jos jätät minut rauhaan", Azrael murahti ärtyneenä. Sitten pappi teki yhtäkkiä jotain, mitä sekaverinen demoni oli kokoajan pelännyt. Tuo laski kätensä miehen olalle höpöttäen jotain mitä mies ei kuunnellut. Ainut mihin kiinnitti huomion sillä hetkellä oli rukousnauha, joka oli kieputettu papin ranteen ympärille ja siinä oleva risti poltti ja koko pirun nauha mukaanlukien niin pirusti, että se sai tuon sävähtämään. Mies huitaisi papin käden pois itsestään ja otti askeleen taaksepäin vaistonvaraisesti. "Älä koske minuun", mies ärähti ja sai papin täysin hämilleen. Pappi tuijotti Azraelia oudosti. Onneksi demonilla oli vaatetta olkapäällä, eikä tuon kärähtänyt iho näkynyt, tosin se ei auttanut pidemmän päälle. Pappi osottautui fiksummaksi miltä näytti, yhtäkkiä tuo nappasi vyöltään lasisen pullon ja pirskotti siitä vettä suoraan Azraelin kasvoille ja silloin alkoi oikeasti tapahtua. Miehen iho sihisi ja tuo ärähti kivusta nostaen kätensä autiomaattisesti näkevän silmänsä päälle. Se tästä puuttuisikin että menettäisi näkönsä yhden perhanan papin takia. Mies kirosi ja tuon mitta tuli sillä sekunnilla täyteen kun pappi huudahti syyttävän sanan; demoni! Azrael oli niin ärtynyt, että tuon avatessa silmänsä sen väri oli muuttunut punaseksi tai paremminkin demonin silmäksi ja tuon sormien ja jalkojen luut napsahtelivat. Azrael huitaisi kädellään papin kättä, jossa tuo yhä piti vesipulloaan kuin kilpeä. Osuma sai papin otteen kirpoamaan ja siunattu vesi valui maahan lasin räsähtäessä rikki lennettyä hyvän matkaa papin kädestä pirstoutuen maahan. Azral mulkoili pappia ja yritti kovasti hillitä itseään ettei ottaisi ja näyttäisi sitä hurmaavampaa puolta itsestään eli petodemonimuotoaan.

(No niin, siinä vähän häppeningiä ;) )
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 15 Maalis 2012, 22:15

Yaz pomphati istualleen heti kun huomasi toisen nousevan seisomaan ja papin ollessa jo liian lähellä. Neitokainen huomasi tunnelman menevän raskaammaksi, tajuten ettei tämä kovin hyvin päättyisi. Varsinkaan jos tuo kuvottava ukko tulisi vielä metriäkää lähemmäksi, siltä lähtisi pää hetkessä. Yaz "taikoi" jo katanansa esiin viitan alle, sillä jos jotaki tapahtuisi, hänen olisi pakko päästä paikalta pois mahdollisimman nopeaa. Eihän hän ny halunnut kenenkään tajuavan kuka hän oli.
Neitokainen piti tiukasti silmällä tilannetta ja huomasi arvauksensa osuneen oikeaan, mies ei ollut ihminen. Nyt myös Yaz pomppasi kärryn lavalta alas, sillä hän oli valmis puolustamaan "rotu"toveriaan, ei hän ollut varma oliko mies puolidemoni vai täysin demoni, mutta demoni kumminkin jossain määrin näytti olevan.

Heti kun papin vesi oli turvallisesti imeytynyt maahan uskaltautui Yaz puuttua tilanteesee, ei tuosta ukosta nyt ollut enään niin vaaraa, sillä risti ei missää muodossa vaikuttanut Yaziin.
"No niin annahan olla ja häivy" neito murahti papille äkäiseen sävyyn, tuo näytti vähän säikähtävän, mutta ei tarpeeksi. Yaz ei voinut ymmärtää miten joku pysty olemaan noin itsepäinen, varsinkaan heikko Pappi, joka jäisi heti alakynteen. Siinä se nyt vaa saarnasi Yazille pitäen rukousnauhaansa edessään suojana, jonka Yaz yhdellä nopealla liikkeellä riuhtaisi itselleen ja nakkasi maahan katsoen vihaisena pappia, joka ei vieläkään tajunnut lähteä. Neito päätti olla huomioimatta pappia ja kääntyi seurassa olleen miehen puoleen.
"Olekko kunnossa?" neito kysyi ystävälliseen sävyyn, mutta ilme ei ny ehkä mikää ystävällisin ollut, sen verra huonona hänen olonsa oli tuon jumalahörhön takia. Toinen käsi oli vieläkin kaiken varalta viitan alla katanaansa tarttuneena, sillä tuosta hullusta hörhöstä ei tiennyt mitä seuraavaksi keksii tehdä.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Maalis 2012, 23:06

Azrael yllättyi aidosti neitokaisen puuttuessa tilanteeseen. Se tosin samalla rauhoitti kiehuvaa demonia sen verran, että sai itsensä hallintaan. Mies nosti nyrkkinsä eteensä ja tuon sormista kuului inhottavia rusahtavia ääniä kun tuo sulki ne nyrkkiin ja luut asettuivat takaisin ihmiskäteen sopiviksi. Vilkaisi itseään lyhyempää naista, tuon tiedustellessa oliko mies kunnossa, tai ainakin Azrael tunnisti sen sellaiseksi sillä naisen puhetapa oli jotenkin outoa. Vastauksena tyytyi nyökkäämään päätään. Punertavat läikät miehen kasvoilla näyttivät kyllä ilkeiltä, mutta Azrael oli eläessään kokenut suurempaakin kipua ja kierolla tavalla oli tottunut kipuun, joten ei yksinkertaisesti reagoinut tähän kipuun. Miehen katse pysyi pappismiehessä, jonka mesoaminen demonista alkoi herättää huomiota muidenkin matkustajien kesken. Osa ei ollut moksiskaan, mutta hermostuneisuutta oli aistittavissa. Harmi Azraelille, olisi todella halunnut ne rahat.

Sekaverinen demoni mulkoili pappia ja päätti lopulta ettei jaksaisi tätä typerää meluamista enää. Tuo otti muutaman nopean askeleen ja tarrasi pappia käsivarresta kiinni ja raahasi tuon väkisin kauemmas tökkäisten tuon voimalla eteenpäin, mikä sai miehen kompuroimaan eteenpäin tosin vapaana miehen otteesta. "Jos herra on nyt hyvä ja poistuu paikalta. Jos on valittamista, karavaanin johtaja varmasti kuuntelee ne", mies sanoi synkästi ja piti silmänsä papissa, vaikka sanat oli myös muille tarkoitettu. Pappi näytti hetken siltä, että tuo aikoi hyökätä miehen kimppuun aseenaan mustakantinen, pieni Raamattu. Onneksi hän ei kuitenkaan tehnyt niin vaan pakitti pois ristinmerkkejä tehden ja mumisten jotain, mikä kuulosti rukoukselta. Azrael katseli hetken tuon perään ja kääntyi sitten takaisin vaunuille jonne oli jättänyt tavaransa. Mies uumoili, että tästä ei seurannut mitään hyvää. Ennemmin tai myöhemmin tästä tulisi ongelmia.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 16 Maalis 2012, 13:28

Yaz katseli mietteliäänä papin perään joka lipui nyt pois paikalta vihdoin ja viimein. Neito ihmetteli päässään, että miten noin heikko ukko viitsi edes nuin kauan mesota, tai no kyllä hän ymmärsi että mies luulee jumalan suojelevan häntä siinä vaiheessa kun joku vetasee miekalla pään pois. Papin ollessa parin vaunun päässä Yaz vihdoin irroitti miekastaan ja antoi sen vaipua pois ihmisten maailmasta, sillä hän ei jaksaisi kokoaikaa kantaa miekkoja esillä, turvallisempi ettei niitä kukaa näkisi päiväsaikaan.
"Niin tosiaan en ole ollut kuin hetken mukana, kerta samaan suuntaa ollaa kulkemassa. Turvallisempi tämmöselle tytön ruipelolle kulkea laumassa kuin yksin." Yaz viimein vastasi miehen aikasemmin esittämään kysymykseen ja samalla esitte heikompaa mitä oli. Turvallisempaa Yazille olis yksin liikkua, mutta ei hän noin vaa voinut kätellä ihmisiä tyylillä; hei, olen puolidemoni ja palkkamurhaaja, hausta tavata... Nimittäi voisi olla että hän olis sen jälkee seuraavana aamuna hirressä roikkumassa.

"kohta varmaan kannattaisi jatkaa matkaa, jos meinaa päästä suojasemmille alueille ennen pimeän tuloa." Yaz tokaisi tähyillessään taivaalle, ilta ei ollut vielä tulossa, mutta matkaa olisi iha riittävästi ennen kuin pääsisi suojaisemmille alueille. Paikoin karavaani alkoikin pakkaamaan tavaroita kasaan jatkaakseen matkaa, jolloin Yaz alkoi vislailemaan hevostaan. Ei mennyt kauankaan kuin oripoika sieltä jölkytteli takaisin ratsastajansa luokse.
"Onko teillä vielä kuinka pitkä matka vielä edessä?" neitokainen kysyi kiristeässään satulavyötä siihen malliin että uskaltaisi taas selkään nousta. Samalla hän nakkasi juomapullonsa satulalaukkuun, mutta ei noussut selkään. Hän tuumaili, että voisi tehdä ihan hyvää kävelläkkin vähän aikaa, eikä kokoaikaa vain istua hevosen selässä, persus siinä hommassa puutuu vaa.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Maalis 2012, 15:33

Azrael vilkaisi naista sivusilmällä tuon sanojen johdosta samalla kun kokosi omat tavaransa käsiinsä. Vai, että tytön ruipelo. Äskeinen käytös kertoi jotain muuta, nainen oli tiennyt mitä teki ja ollut valmis puollustamaan itseään. Avuton tytönruipelo ei käyttäydy niin. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen, jos ei laskettu muutamaa kirousta palohaavojen takia ja silkan ärtyneisyyden. Olisi halunnut vääntää papin solmuun, mutta tiesi ettei se ollut kovin kannattavaa. Mies tyytyi nyökkäämään päätään naisen toteamukseen liikkeelle lähdöstä. "Seuraavaan kaupunkiin", demoni totesi. Ei tuo muistanut paikan nimeä, eikä sillä sinänsä ollut edes mitään väliä. Kunhan seurasi karavaania ja häätäisi mahdolliset hyökkääjät pois. Sitten ottaisi rahansa ja lähtisi omille teilleen. Azrael asteli takaisin sen vankkurin luokse, jossa miehen reppu oli ja sulloi tavarat sinne.

Miehen luokse ilmestyi paremmat päivänsä jo nähnyt vanhempi mies, joka selitti hermostuneesti ja nopeasti Azraelille miten papin mesoaminen oli saanut aikaan levottomuutta. Karavaanin johtaja tarjosi Azraelille pulta siitä rahasummasta, mitä tuolle oli luvattu, jos mies lähtisi nyt omille teilleen. Azraelin ilmekään ei värähtänyt tuon kuunnellessa melkein jopa tylsistyneen oloisena karavaanin johtajaa. Sekaverinen nappasi rahamassin toiselta ja sujautti sen reppuunsa. Ei jaksanut jäädä haastamaan riitaa ja riitaa tästä tulisi ennen määränpäätä, jos tuo tänne jäisi. Sen tiesi karavaanin johtajakin, eikä Azrael tuolle ollut vihainen. Mies heilautti repun selkäänsä kuitenkin yhdelle olalle ja asteli sitten yllättävää kyllä takaisin punapään luokse.

"Parin kolmen mailin päässä on tienristeys. Tämä poppoo kääntyy siitä oikeaan, minä taas jatkan matkaani toiseen suuntaan", demoni ilmoitti yksinkertaisesti. Miehen huulilla kävi vino hymy. "Jos suunta on sama, saa toki liittyä seuraan kerta tiet ovat vaaralliset tuollaiselle tytöntyllerölle", mies totesi huvittuneisuus silmässään loistaen.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 26 Maalis 2012, 19:47

Kaupunkiinko, tämä kuulostas lupaavalta, mutta ehkä liian pitkältä matkalta kulkea karavaanin kanssa, jonne saatettaisiin hyökätä ja huonolla tuurilla Yaz joutuisi tappelemaan ja paljastamaan itsensä. Hän mietti lähtemistä erisuuntaan heti kuin vain mahdollista lähtä tästä karavaanista, varsinkin kun tuo hullu jumala-kiikoilija oli mukana. Pappi varmasti alkais rukoileen jumalaa hänelellekkin, jos paljastaisi itsensä myös puolidemoniksi-demoniksi.
Yaz pyysi ratsuaan liikkeelle maiskauttaen, sillä pohkeita hän ei voisi antaa maastakäsin. Ori vierellään hän lähti kahlomaan miehen perään joka oli jo ottamassa tavaroitaan. Tämmöset kelit olivat rasittavia kävellä, varsinkin lyhkäselle neitokaiselle, jonka piti yrittää vielä kaiken päälle näyttää naiselta kävellessään, eikä harppoa menemää ku mikäki maajussi.

Yaz katseli kun vahempi mies meni selittämään jotain seurassa olleelle miehelle, joka oli nyt demoniksi paljastunut. Neitonen ei ehtinyt paikalle kuuntelemaan mitä mies oli höpöttänyt, koska ei tosiaan ollut voinut alkaa harppomaan ja hyppimään lumessa eteenpäin. Nyt ei enää olis kiinnostanu se, että näyttäisi vähän edes naiselta vaan se että päällä oli viitta ja kimono. Tai no olisha se miesten mielestä varmasti ollu hauskaa ku vähä sääret vilahellu menemää, mutta Yazista se ei tosiaankaan olis ollu mitenkään mukavaa. Yaz sai tarjoilijan hommissa jo tarpeekseen siitä, että miehet vahtasivat rinnuksia ja läpsivät takamukselle, ku humalassa olivat, onneksi hän ei näitä töitä ollut pitkään aikaan joutunut tekemään.

Miehen kysymyksen Yaz ehti kuulla ja mietti vain sekunnin murto-osan.
"Tulen mukaan, ahistaa olla näin hirveässä ihmilaumassa liian kauan" Yaz sanoi puoleks kuiskaten, sillä olisi voinut saada muutamia murhanhimosia ja halveksuvia katseita siitä että mielummi menee demonin mukaan kuin ihmisten. Eivätpä vaan tienneet nuo ihmiset että toinen demoni tai siis puolidemoni oli mukana myös täässä karavaanissa, piakoin saisivat olla ilman "vaaraa". Paitsi että vaarallisempaa näiden ihmisten oli kulkea ilman heitä nähtävämmin. Ei tainnut hierveän montaa puolustautumiskykystä ihmistä loppupeleissä olla jos rosvot hyökkää. Ehkä tuo pappi rukoilee roistot katoamaan ja saa pettyä, että se jumala ei vastaakkaan kaikkiin pyyhtöihin.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 29 Maalis 2012, 20:13

Azrael hymyili epämääräistä vinoa hymyään neitokaiselle ja nyökkäsi vastaukseksi tuon mukaan tulemiseen. Mies ei piitannut mitä karavaanille tapahtuisi, ei se hänen ongelmansa enää ollut. Reippain askelin mies lähti kävelemään eteenpäin tajuten kuitenkin hidastaa hieman vauhtia toisen jäädessä jälkeen. Tämä seikka saattoi kertoa paremmat hoksottimet omaavalle, että puolidemoni ei pahemmin liikkunut seurassa. Reppu selässään miekan päällä ja varsijousi uumallaan mies asteli hiljaisuuden vallitessa niin kauan kuin tienristeys tuli ja tuo pääsi erkanemaan koko karavaanista. Jonkin aikaa mies matkasi vielä hiljaisuudessa, mutta vilkaisi sitten seuralaistaan. "Et sinä ihan avuton neitokainen ole, jos saanen arvailla", tuo huomautti yllättäen. Joistakin oli häiritsevää miten kuollut silmä kääntyi katsomaan sinne minne mies katsoi, varsinkin kun tuo katsoi jotain silmiin, mutta kaikki näkivät, että silmä oli täysin kuollut jo aikoja sitten. Azrael ei jaksanut mitään epämukavaa silmälappua pitää, näin oli paljon parempi ja jos joku ei tohtinut sitä katsoa niin ei katsonut. Nyt miehen katse oli naisessa tarkastellen eittämättä naisen reaktiota toisen sanoihin.

Azrael antoi toiselle aikaa vastata samaan aikaan kun mietti yhtä sun toista. Punapää ei ollut hätkähtänytkään siitä tiedosta, että mies oli demoni. Noh kaksi kolmasosa demoni jos tarkkoja oltiin, mutta samapa tuo. Harva käyttäytyi niin lähinnä demonien huonosta ja aika pitkälle ansaitusta maineesta. Oli oikeastaan viihtyisää, että joku ei katsonut kieroon tai tuntunut olevan kokoajan varuillaan ja kireä kuin viulunkieli. Vaikka moni ei näyttänyt sitä kovinkaan helposti, Azrael tiesi tuon olotilan olevan kätkettynä mielen perukoille. Moni miehen tutuista jopa oli varautunut tuon seurassa kuin vaistonvaraisesti. Ainoastaan oli ollut eräs tietty henkilö, joka ei ollut käyttäytynyt näin, mutta toisaalta se nainen oli ollut itsekin demoni tai tarpeeksi lähelle sellaista. Mies hymähti omille ajatuksilleen ja vilkaisi uudemman kerran punapäätä. Demonit tai puolidemonit eivät kaltaistaan kavahtaneet, elleivät sitten vihanneet kaltaistaan kuollakseen.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja awkward » 08 Huhti 2012, 13:19

Yaz harppoi minkä kerkesi miehen perässä, ei ollu helppoa olla lyhyt ja persjalkainen tyttö. Neitokainen oli täysin omissa maailmoissaan tuijotellen ympärille, aivanko pitäen silmällä rosvojen varalta, vaikkei oikeasti edes ajatellut mitä näki ja katsoi. Yhtäkkiä neito säpsähti miehen sanoja.
"Ai... No vähä ehkä veret pääs vasta kiehahtaan, kiinni jäin" Yaz naurahti miehelle raapien päätään. "Ehken nyt niin avuton ole mitä annoin käsittää" Yaz vielä täydensi, jotenkin hän luotti mieheen, joka ei ny ihan täysin normaalia ollut. Hyvin syy tähän luottamukseen pysty olemaan se, että mies oli samaa rotua. Yaz katsoi miestä silmiin ja irvisti, häntä ei haitannut miehehn silmä, sillä olihan hän nyt vähän kaikkea elämänsä aikana ehtinyt nähdä, vaikkei vanha ollutkaan.

"Tosiaan..." Yaz muisti, ettei ollut kysyny, mutta alkoi miettiä miten kysymyksen muotoilisi. "... Minkä tyyppistä demonia sinussa on? Tai ainakin päättelin että demonia on?" neito kysyi vähän varovaisella äänellä, sillä kaikki nyt eivät välttämättä tykkää että udellaan asioita nuin vain. Neito alkoi taas vilkuilemaan ympärilleen rosvojen varalle odotellessaan miehen vastaavan kysymykseen. Tosin sivusilmällä hän tutkaili miehen reaktiota kysymykseen.

Normaalia tarkemman kuulon takia Yaz kuuli hangesta raskasta hengitystä, niimpä hän taikoi aseensa viitan alle esille käteen. 'Rosvoja?' Yaz mietti päänsä sisällä, mutta ei sanonut mitään ääneen. Hän ei keskittynyt nyt mieheen, mutta arveli että tämän kanssa kuulleen hengityksen hangesta.

//Sori että kesti vähä vastaaminen, ollu kiirreitä.
awkward
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 12 Huhti 2012, 21:04

((Ei haittaa yhtään))

Azrael hymähti punapään sanoille kommentoimatta tätä asiaa sen enempää. Neitokaisen seuraava kysymys sai miehen kurtistamaan hieman kulmiaan ja vilkaisemaan tuon suuntaan kuin punniten mitä toiselle kannattaisi vastata. Noh, oli aika selvä ettei neitokaista haitannut miehen demoniveri, joten miksipä ei tuohon vastaisi. "Äitini on puolidemoni, jumalat yksin tietävät mitä demonia hänessä on ja isäni oli kuulemma petodemoni", Azrael selitti hyvin tunteettomaan sävyyn. Tuolla ei ollut pienintäkään rakkautta vanhempiaan kohtaan, isäänsä nyt ei ollut koskaan nähnytkään ja sekopäistä äitiään vihais sydämensä pohjasta sen ansiosta mitä nainen tuolle oli poikasena tehnyt. Aihe johon mies ei paneutunut sen enempää edes oman päänsä sisällä ja ehkä vain parempi niin, olisi saattanut itse pimahtaa pahemman kerran. Toisaalta jos joltain muulta kysyttiin ei miehellä kaikki rattaat päässä oikein nytkään pyörineet. Se nyt sitten oli vain näkökulma asia. "Miksi se sinua kiinnostaa?" mies kysäisi kohottaen hieman tummia kulmiaan vilkuillen taas seuralaisensa suuntaan pitäen tuon näkevän silmänsä puolella, jotta toiseen katsominen olisi helpompaa.

Toden totta sekaverinen demoni oli tietoinen siitä etteivät nuo olleet yksin. Saattoi jopa kuulla noiden sydämenlyönnit, jos oikein keskittyi ja jopa aistia noiden tunteet, jos halusi, mutta ei antanut noille niin paljoa huomiota. Miehen käyttäytyminen ei muuttunut tippaakaan, jos nuo ketä ikinä olivatkaan halusivat tappelua, niin parempi näyttää tietämättömältä. Sitäpaitsi, jos nuo päättivät olla hyökkäämättä niin sen parempi, vaikka toisaalta pieni kahakka voisi tehdä hyvääkin, mutta hankaloittaisi keskustelua viehättävän seuralaisen kanssa. Mies hymyili ajatukselle vinosti itsekseen ja pohti josko se sittenkin olisi parempi vaihtoehto alkaa rähinöimään ja katsoa kuinka avuton punapää todella olikaan.
Ylva
 


Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron