Ukkonen

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 20 Touko 2008, 14:23

Deanoic

"Siellä ei ole kummoista", Deanoic totesi Lounatuulen huomauttaessa, että tahtoisi käydä joskus ihmisten kylässä, "Kaikki on samanlaista kuin täälläkin, paitsi värittömämpää ja tylsempää..." Hän sanoi ja huomasi jo alkavansa kehua haltijoiden kylää ja haukkumaan ihmisten kylää. Hänenhän piti olla puolueeton! Toisaalta, saattoihan moinen mielipide hänen suunnaltaan johtua siitäkin, että hän oli viettänyt niin kauan aikaa ihmisten kylässä ja niin vähän aikaa haltijoiden kylässä.
"Luulen, että pysyisit ainakin suunnistamaan hyvin ihmismassan keskellä!" Deanoic tuumi virnuillen ja saattoi jo kuvitellakin tilanteen. Mutta jälleen, pituudesta olisi siinäkin tilanteessa hyötyä.

"Voimme me lähteäkin, eiköhän kojut tullut pääpiirtein selattua", Dean sanoi ja hymyili. Tosiaankin aika oli kulunut yllättävän nopeasti tähänkin mennessä. Hän ei ollut edes tiedostanut, että olisi väsynyt yöllisestä, mutta ei hän tuntenut oloaan vieläkään väsyneeksi. Lounatuulen seura jaksoi omalla tavallaan piristää häntä kummasti...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2008, 14:52

Lounatuuli

Tosiaan.. olisihan Lounatuulen paljon helpompi suunnistaa ihmisten keskellä, kun nyt sattui olemaan pidempi mitä normaalit ihmiset. Mutta siinä tapauksessa Lounatuulen pää paistaisi kuin majakan valo muiden keskeltä, mikä taas kääntäisi katseita melko lailla.
Lounatuuli nyökkäsi pienesti Deanille, kuntämä sanoi jo olevansa valmis lähtemään.

"no mennään sit--" Lounatuuli aloitti mutta pysäytti lauseensa, nappasi Deania käsivarresta ja veti tämän sivummalle. Tietä pitkin saapui suuri joukko ratsailla olevia haltijoita... ratsuina tietenkin yksisarvisia tai pegasoksia, mutta Lounatuulelle tuo nyt ei ollut mikään ihme. Kaikki olivat omilta osiltaan haavoittuneet ja loukkaantuneet, Lounatuuli näki jopa yhden haltijan jolta oli pistetty silmät puhki.. tai ainakin hän oletti, koska haltijalla oli sideharso silmillä ja se oli värjääntynyt punaiseksi.
"Sota jättää jälkensä.." Lounatuuli huomautti katsellessaan kulkueen perään, kun nämä olivat jo kävelleet heidän ohi.
Sinänsä hassua, Cryptissä ei käyty yhtä suurta sotaa, joka olisi ratkaissut kaiken, vaan ympäri valtakuntaa riehui pienempiä sotia.. Lounatuuli olisi itse kannattanut 'kerrasta poikki'- menetelmää, mutta jätti senkin sanomatta.
"no, mennään" Lounatuuli sanoi ja lähti suunnistamaan kohti metsän reunaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 20 Touko 2008, 16:09

Deanoic

Deanoic oli vähällä huudahtaa, kun Lounatuuli tarttui häntä käsivarresta, mutta hiljeni sitten täysin, kun näki minkä takia toinen oli vetänyt hänet sivummalle. Hän tuijotti näkyä hetken silmät suurina ja sulki sitten silmänsä, kunnes avasi ne jälleen Lounatuulen puhuessa.

"Sodasta ei ole kuin haittaa molemmille", Dean mutisi hiljaa, "Mikseivät he vain ole kykeneviä lopettamaan?" Hän kysyi huolestuneena. Entistä huolestuneemmaksi hänet sai sodan leviäminen myös puolueettomiin, häntä tuskin moiseen taistelemaan, vaikkakin yöllä hänestä voisi olla hyötyä, mutta Movyanin kohtalo pelotti häntä enemmän. Nuo toistensa kanssa sotivat lajit eivät veisi hänen veljeään sotaan mukaan. Deanoic käänsi näylle selkänsä, muttei lähtenyt vielä jatkamaan eteenpäin.
"Minne sitten?" Hän kysyi mietteliäänä lähtiessään viimein Lounatuulen kannoilla poispäin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 10:47

Lounatuuli

Mikseivät he vain ole kykeneviä lopettamaan? Hyvä kysymys, tuota pitäisi kysyä kuninkailta.. ehkä heillä olisi vastaus siihen kysymykseen, Lounatuuli ei siihen osannut vastata.
Tai no, osasi hän omasta näkökulmastaan, mutta otetaan huomioon että kaikilla täällä oli oma näkökulmansa asioihin.. ja tuskin se lopettaminen niin helppoa oli, kun kyseessä oli kunnia.. kukaan ei luovuttanut kunnialla.
Ei Lounatuuli ainakaan olisi lopettanut taistelua, jos olisi jo kauan ollut sodassa.. enää ei merkitsisi voittaminen tai häviäminen mitään, siitä vain haluttiin eroon, eikä luovuttaminen käynyt! Luovuttaminen oli heikoille, eikä kumpikaan kuningas halunnut näyttää heikolta.. noidan kehä, yksinkertaisesti.
"mh..." Lounatuuli päätyi vastaamaan näin Deanin ensimmäiseen kysymykseen, sen pahemmin kommentoimatta asiaan.
"siinäpä hyvä kysymys.." Lounatuuli vastasi Deanin kysymykseen siitä, mihin nyt mentäisiin. Hän katseli eteensä päin kun he astelivat metsään, miettien itsekseen mitä he nyt voisivat tehdä..
"en minä keksi enää mitään.. yleensä en tee päivisin mitään muuta kuin olen, syön ja ehkä lentelen.. lohikäärmeenä kun ei pahemmin muuta voi tehdä." Lounatuuli sanoi lopulta pienesti hymähtäen ja käänsi katseensa Deaniin.
"Ehdotuksia?" hän kysyi, kävellen kokoajan eteenpäin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 21 Touko 2008, 21:04

Deanoic

"Äh, ei mietitä sotaa nyt...", Deanoic sitten huokaisi hiljaa ja koetti saada risteilevät ajatuksensa selviksi. Hän tahtoi sodan loppuvan, mutta silti hänellä oli kumma tapa koettaa välttää kyseistä aihetta. Hän ei vain kyennyt puhumaan sodasta, sota - tai no alkoivathan vainotkin usein samasta syystä kuin sotakin - oli johtanut hänen vanhempiensa kuolemaan, eikä sen ajattelu piristänyt hänen oloaan. Hän ei siitä päivästä paljoa muistanut, mutta sen minkä muisti, hän tahtoi kovasti unohtaa.

"Eikö sellainen elämä pitkästytä sinua?" Deanoic kysyi silmät suurina ja tajusi vasta hetken päästä jatkaa, posket punaisina, "En minä siis pahalla...ehkä vain itse koetan aina tehdä jotain, en vain voi olla paikoillani ja vain...olla..." Hän sitten korjasi. Jos hän nyt olisi loukannut Lounatuulta hän ei antaisi sitä ikinä itselleen anteeksi. Toisaalta monen sadan vuoden nukkumisen jälkeen lohikäärmeen mielestä hereillä oleminen, syöminen ja lentely oli paljon tekemistä. Deanoic alkoi oikein kunnolla miettiä mitä yleensä teki...Hän nukkui aamut, herättyään jutteli aikansa Movyanin kanssa, kävi syömässä ja lähti kiertelemään siellä täällä toivoen seuraa tai tekemistä. Ei hänellä itselläänkään siis sen paremmin mennyt, mikä hän oli sanomaan, että Lounatuulen elämä oli pitkästyttävää, kun ei itsekään tehnyt paljao enempää.

"Ei vielä", Deanoic tuumi, "Ehkä niitä tulee mieleen kävellessä..." Hän kurtisti kulmiaan ja koetti miettiä olisiko lähiseudulla jotain...Hänen mieleensä ei kyllä tullut mitään, mutta ehkä se todellakin tulisi mieleen kun saisi rauhassa kävellä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2008, 13:15

Lounatuuli

Lounatuuli katsoi hymyillen alas Deaniin ja puristi päätään. Ei häntä pitkästyttänyt yhtään nykyinen elämäntilansa.
"ehei, ei ollenkaan. Mitä muutakaan voisi tehdä? Keräillä jotain? ei, minulla ei ole edes pesäluolaa enää, joten en voi keräillä mitään. Tutustua uusiin henkilöihin? en minä sitäkään voi, kaikki juoksevat pää kolmantena jalkana pakoon lohikäärmettä enkä minä nyt niin seurallinen tyyppi ole... loppujen lopuksi, olehan lohikäärme, lohikäärmeet ovat kuin eläimiä.. meidän tehtävä on selviytyä. Sitäpaitsi, aikaa riittää, minä tulen elämään ikuisuuden vielä ennen kuin kuukahdan! Tai no, tavoitteena olisi ellei joku tule ja seivästä" Lounatuuli selitti ja naurahti lopussa pienesti.
Tosiaan, tavoitteena oli elää vielä pitkään. Vielä oli koettavaa, mutta mitä sitä suotta kiirehtimään. Lounatuuli oli jopa ajatellut palaavansa juurilleen ja lentävänsä lohikäärmeiden maahan vielä joskus... ehkä sitten jos sota ikinä loppuisi.

"hmmm..." Lounatuuli äännähti mietteliäänä, katsellessaan ympäriinsä metsässä... missä ei näkynyt mitään mielenkiintoista.
"kai tässä voisi pikku hiljaa jo takaisin päin alkaa laahustamaan.." Lounatuuli sanoi, vilkaisten taivaalle.
"en muuten tiedä sinusta, mutta minä ainakin huomasin tänne tultaessa, kunika ilma keveni.." Lounatuuli huomautti vetäen keuhkonsa täytyeen raikasta ilmaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 22 Touko 2008, 13:56

Deanoic

"Niin, en tullutkaan ajatelleeksi", Deanoic tuumi Lounatuulen kertomusta siitä, mitä edes voisikaan tehdä. Selviytyminen taisi olla kaikilla se suurin tavoite, koska kuolleena oli paha tehdä yhtään mitään ja unelmat jäisivät täyttämättä siinä samalla, jos kuukahtaisi ennen aikojaan. Toisaalta, aika moni oli jo kuollut, ainakin niin Dean oletti ja se oli saada hänet surulliseksi. No, ehkä hänen pitäisi vain koettaa ajatella muita asioita, eikä kääntää ajatuksiaan aina sotaan.
"Miltä se tuntuu? Elää niin kauan?" Deanoic kysyi, vaikka eihän Lounatuuli määrittelemäänsä ikuisuutta ollut vielä elänyt, mutta satoja vuosia ainakin ellei tuhansiakin. Se oli jotain, mitä Dean ei ihmisenä - eikä edes ihmissutena - osannut ajatellakaan.

"Kaipa sitä voisi", Deanoic sanoi ja lähti hipsimään syvemmälle metsään, tietäen edes miten he täältä aikoivat pois päästä. Toimisiko tuo eksyminen nytkin?
"Se on raikkaampaa täällä", hän vastasi, kun Deanoic siirsi puheenaiheen ilman kevenemiseen. Raikkaalta se tosiaan tuntuikin, ilma oli harvinaisen raikas, vaikka he metsässä olivatkin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 12:56

Lounatuuli

Miltä se tuntuu? Elää niin kauan? Lounatuuli mietti hetken kysymystä. Toisaalta se tuntui pitkältä ajalta, mutta toisaalta taas lyhyeltä... ottaen huomioon että tähänkin asiaan oli monta näkökulmaa. Lohikäärmeestä 500 vuotta ei tuntunut missään, Haltijasta 500 vuotta oli jo kiitettävän paljon ja ihmisestä 500 vuotta oli jo liikaa.
"se.. se tuntuu aika yksinäiseltä" Lounatuuli vastasi lopulta, mietittyään asiaa heidän kävellessään "Se on yksinäistä, ikuisuus yksinään. Saattaa sitä ystäviä saada, mutta näillä on paha tapa kuukahtaa pois ennen kuin vuosisata edes vaihtuu.. haltijatkin kuolevat nopeammin mitä me. Kai se on yksi syy miksi lohikäärmeet eivät ystävysty tavallisten kuolevaisten kanssa, ei ole helppoa menettää ystävää" Lounatuuli sanoi ja lauseensa lopussa vilkaisi hymyillen Deaniin.
Tosiaan.. Deanikin tulisi joskus aikanaan kuolemaan ja jälleen Lounatuuli jäisi yksin. Mutta sitä Lounatuuli ei halunnut ajatella, ei nyt eikä tulevaisuudessa.. aika tulisi kun tulisi, tosin olihan mahdollista että Lounatuuli kuukahtaisi ennen Deania..

"Toivottavasti ei ala satamaan.." Lounatuuli huomautti vilkaisten taivaalle, jossa lipui astetta tummempia pilviä. Lounatuuli ei pitänyt sateesta, ei sitten ollenkaan. Sateen jälkeinen raikkaus oli kyllä ihanaa, mutta märkä nurmikko ei ollut yhtään kivaa!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 15:21

Deanoic

Deanoic nyökkäsi hiljaa ja puri huultaan. Mikä piru olikin saanut hänet kysymään moista?
"Noh, minä en ole kuolemassa viel pariin kymmeneen vuoteen", Dean sanoi lohduttavasti, 'ehkä' hän lisäsi mielessään, muttei sanonut sitä ääneen. Lounatuuli oli kai jo saanut surullista mietittävää tarpeeksi, ja sen vähänkin hänen takiaan. Nyt Deanoic olisi voinut kirota itsensä, mutta päätti sen sijaan koittaa unohtaa aiheen. Hänen kuolemansa ei olisi vielä lähellä, jos hän toimisi viisaasti ja välttelisi vaaratilanteita. Oman kuoleman ajattelu ei tuntunut Deanista mukavalta, etenkään kun ei ollut aavistustakaan siitä minne joutui vai joutuiko enää minnekään...

"Vaikuttaisi pahasti siltä, että alkaa", Deanoic ulvahti. Hänessä oli tunnistettavia kissan piirteitä, hän ei pitänyt vedestä, mutta rapsutus kelpasi aina. Veteen tätä sutta ei saisi pakottamallakaan, ellei jonkun toisen henki riippuisi siitä.
"En pidä vedestä", hän mutisi hiljaa ja naurahti jatkaessaan, "Et arvaa kuinka vaikea minut on saada säännöllisin väliajoin kylpyyn!" Movyanilla oli kokemusta tästä, koska hän sai aina raahata veljensä suihkuun. Deanoic puolestaan koetti - kuin pikkulapsi - paeta kylpyvettä, mutta veljensä oli häntä vahvempi...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 20:34

Lounatuuli

Dean huomautti että näyttäisi hyvinkin siltä että alkaisi satamaan. Lounatuuli hymähti pienesti, kiroten siinä samalla sadepilvet jotka kerääntyivät uhkaavasti taivaalle.. miksi edes piti sataa?! Sitten tuli puheeksi Deanin kylpeminen. Lounatuuli hymyili erittäin leveästi kun kuvitteli Deanin veljen raahaamassa tätä kylpyyn ja Dean olisi huutanut täysillä kuin pieni vauva, jolta oltaisiin juuri viety tutti.
Lounatuulen ei edes tarvinnut kylpeä/peseytyä. Hän ei edes hikoillut koskaan, lohikäärmeet eivät hikoilleet. Ainoa syy miksi hänen ehkä joskus täytyi peseytyä, oli se jos hän likaantui.. esimerkiksi mutaan tai muuhun vastaavaan 'luonnolliseen' likaan. Silloin Lounatuuli yleensä kävi kylpemässä järvessä, mikä sijaitsi metsässä.. ei hän oikein muualla voinutkaan kylpeä, merestä hän ei pitänyt, joessa kylpeminen olisi ollut silkkaa itsemurhaa ja haltijoiden piilopaikan lammessa hän ei kehdannut kylpeä.. hän kun oli yleensä ihmismuodossa kun kylpi ja kyllä hän jonkin verran alastomuuden päälle ymmärsi! Edes hän ei kehdannut ilkosillaan hyppiä missä sattuu.

Sitten se alkoi.. sade. Pienet pisarat tunkeutuivat läpi lehtien ja tipahtelivat maahan soinnukkaasti.
"Piru vie.." Lounatuuli totesi ja painoi kasvonsa alaspäin, hän ei yhtään pitänyt pisaroista kasvoillaan.
"pitäisikö etsiä sateen suojaa.. tämä tuskin on vain pieni sadekuuro" Lounatuuli kysyi, vilkaisten Deaniin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 23 Touko 2008, 21:08

Deanoic

Dean mietti mitä Lounatuuli mahtoi ajatella juuri nyt, kun tämä ei puhunut mitään, mutta hän ei tohtinut kysyäkään. Se olisi ehkä ollut jo liian uteliasta, kysellä nyt jokaisesta pienestäkin ajatuksesta.
Hän sen sijaan, että olisi kysellyt, siirsi katseensa taivaalle ja tunsi pisaran tippuvan silmäänsä.
"Kannatan!" Deanoic valitti ja inisi hiljaa. Jos hän nyt olisi ollut susi, hänen korvansa olisivat olleet luimussa ja hän olisi etsinyt sateensuojaa häntä koipien välissä. Nyt hän kuitenkin käänsi katseensa Lounatuuleen ja kohotti kulmiaan.
"Mitään ideoita? Täältä tuskin löytyy piilopaikkaa noin vain? Vai löytyykö?" Hän kysyi ja saattoi kuvitella Movyanin ja tämän pirullisen virneen, jos Dean palatessaan kertoisi joutuneensa sateeseen. Deanoic ei tätä metsää tuntenut, kun ei ollut haltijakylässä ennen käynyt, mutta hän eli nyt siinä toivossa, että Lounatuuli tiesi jonkin sopivan paikan, jossa voisi odottaa sateen loppumista.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2008, 18:37

Lounatuuli

Lounatuuli mietti hetken aikaa.. ei hänkään tätä metsää paremmin tuntenut, hän kun sattui tietyistä syistä viettämään enemmän aikaa aroilla. No, kyllä hän jotenkuten metsän tunsi, joten..
"vähän matkan päässä on suuri - todella suuri - tammi... sen latva saattaa olla niin tuuhea, ettei sade pääse läpi" Lounatuuli sanoi ja katseli ympärilleen, kunnes lähti kävelemään kohti länttä.
Siellä päin puu hänen muistaakseen oli... ja siellähän se olikin. Puu oli todella korkea, korkeampi mitä muut ympärillä. Sen runko oli paksu ja jo vanha, Lounatuuli ei olisi ihmetellyt vaikka tuo runko olisi ollut ontto. Lounatuuli oli ollut oikeassa, sade ei päässyt tunkeutumaan tammen lehtien läpi, joten sen rungon vieressä oli täydellinen sateen suoja. Siellä olikin jo yksi kettu, jota tosin pinkoi pakoon täyttä vauhtia, kun näki Lounatuulen ja Deanoicin lähestyvän.
".... äsh, nyt on epämukava olo.." Lounatuuli huomautti nostellen märkää hihaansa hieman ylemmäs.
Hänen hiuksensa olivat aivan läpimärät, samoiten kaavun yläosa, varsinkin hartioista... ja sade vain yltyi, nyt piti toivoa ettei alkaisi ukkostamaan. Lounatuuli vihasi ukkosta. Se sai hänen aistinsa sekaisin ja teki erittäin huonon olon. Lounatuuli ei tiennyt johtuiko se hänen aurasta vai mistä, mutta silti se tuntui epämukavalta.. hänelle tuli niin levoton olo.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 19:23

Deanoic

Dean seurasi Lounatuulen perässä tammen luo ja puun nähdessään hän hyppelehti sen alle suojaan.
"Se pitää sadetta", hän sanoi ja katsoi ylös tuuheaan latvaan. Toisen mainitessa epämukavasta olosta Deanoic laski katseensa vaatteisiinsa ja läpi märkiin hiuksiisan.
"Eikä, vastahan minä eilen kävin pesulla!" Hän ulisi surkeana, "Sinä teit sen tahallasi!" Dean huusi sateelle ja veti kätensä puuskaan. Sade osasi ajoittaa tulonsa aina niin, että hän sattui olemaan ulkona siihen aikaan, eikä se ollut mukavaa. Märät vaatteet painautuivat ihoa vasten tahmeina ja Deanoic koitti kiemurrella niin, etteivät vaatteet painautuisi hänen ihoaan vasten, mutta se osoittautui niin vaikeaksi, että hän pian antoi periksi.

"Vaatteeni painavat monta kiloa enemmän nyt", hän mutisi levitellen käsiään ja katsoi märkiä vaatteitaan uskomatta edelleenkään, että oli kastunut, "Pöh. En ala..." Deanoicin lapsetus-efekti alkoi taas ja hän nojasi puuhun, otsa kurtussa ja huulet mutrussa, mulkaisten tammen ulkopuolella ropisevaa vettä silloin tällöin vihaisesti.
"Tämä on niiiiin epäreilua, miksi minä aina kastun", Dean aloitti taas ja siirsi katseensa Lounatuuleen, "sano sitten, kun alan raastaa hermojasi niin tiedän lopettaa valittamisen." Hän virnisti hieman epämukavasta ja märästä olostaan huolimatta. Lohikäärmettä tuskin kannatti ärsyttää liikaa, tai saisi pian juosta karkuun ja nopeaa...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2008, 18:33

Lounatuuli

Lounatuuli hymyili leveästi kun Deanoic raivosi sateelle, aivan kuin sade olisi ollut yksi henkilö, jota vosisi syyttää kaikesta. No, jos haltijoiden uskomuksien mukaan mentiin, niin äiti maatahan tästä olisi voinut syyttää.. mutta Lounatuuli ei lähtenyt sateesta ketään syyttämään, hänelle se oli täysin normaali luonnon ilmiö, mikä piti vain kestää. Lounatuuli siirsi katseensa Deanoiciin siinä missä Dean siirsi katseensa häneen ja hymyili pienesti.
"näh, saat valittaa monta vuotta ennen kuin minun hermoni menisivät.. olen melko pitkä jänteinen, paitsi joidenkin asioiden suhteen" Lounatuuli kertoi...
Tosiaan, ne jotkut asiat olivat sitten riitaa haastavat tyypit. Hän ei voinut sietää jos joku tuli häntä uhittelemaan ja vielä nopeammin häneltä meni hermo, jos tämä uhittelija pääsi niskan päälle! Kuten esimerkiksi hän sai kerran köniinsä eläke-ikäiseltä velhon käppänältä, joka ei edes yrittänyt tappaa häntä! Silloin Lounatuulelta oli mennyt hermo totaalisesti ja hän oli riehunut metsässä ylikierroksilla, yrittäen nirhata tuota käppänää... Tomtom sen nukkumatin nimi taisi olla.
"sinä siis.." Lounatuuli aloitti kääntäen katseensa takaisin Deanoiciin, kun se tässä välissä oli kerennyt harhailemaan ympäristössäkin "Olet kieroutunut?" Lounatuuli kysyi.
Ei siinä mitään vikaa ollut, jot oli seksuaalisesti kieroutunut.. kieroutunut? Se oli melko ilkeä sana, mutta ei Lounatuuli sille mitään synonyymia tiennyt...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Touko 2008, 19:09

Deanoic

"No, toivottavasti puhut totta, sillä osaan olla hermoja raastava", Deanoic naurahti ja istahti maahan murjottamaan. Maa oli onneksi puun alta suhteellisen kuivaa, joten hänen ei tarvinnut huolehtia vaatteiden sotkeutumisesta...Hetken hän mietti mitä Lounatuulen mainitsemat 'jotkin asiat', joiden suhteen tämä ei ollut pitkäjänteinen, olivat. Hän kuitenkin päätti olla kyselemättä sen enempää, ehkä toinen kertoisi niistä hänelle jos ei nyt niin myöhemmin.

"Kieroutunut?" Dean kohotti vasenta kulmaansa siirtäessään katseensa Lounatuuleen, "Kuinka niin?" Hän ei aivan ymmärtänyt mitä toinen yritti sanoa hänen olevan...
"Toivottavasti sade loppuu pian", hän alkoi jälleen valittaa, mutta tälle kertaa se oli enemmänkin vain toteamus. Kuitenkin, sateen jälkeen maa olisi märkä, mikä johtaisi siihen, että maa saattaisi hyvinkin olla mutaista. Se ei sinänsä Deanoicia viehättänyt, sillä se tarkoittaisi sitä, että Movyan mahdollisesti pakottaisi hänet jälleen kylpyyn hänen päästessään majatalolle takaisin.
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa

cron