Kirjoittaja Demintty » 17 Huhti 2012, 18:53
Neito katsahti kynnenaluksiaan ja laittoi kätensä kuitenkin sitten takaisin puuskaan kun tajusi toisen tuijottavan tätä. Keijukainen nosti katseensa ylös, hieman nostaen myös päätään jotta näki toisen paremmin, olihan tämän kasvot ollut äsken kohti maata.
Tämä tuijotti toista hetken pirullisesti hiljaisuuden vallitessa. Sitten käärme sanoi että hän saa, saa tietää miksi tuo nyt olikaan tuollainen..Käärme.
Keijukaisen olisi luultavasti nyt olla iloinen asiasta, mutta tämä silti istui yhä samassa asennossa, samalla ilmeellä katsoen toista.Ilmeettömänä. Neito kyllä oli niin tiedonjanoinen nyt, mutta koitti salata sen. Hän ei halunnut vaikuttaa joltakin saakelin riemupelleltä, vain koska sai kuulla toisen menneisyyden, ehei. Ei hän idiootti tahtonut olla, tai ainakaan näyttää sellaiselta.
Sitten toinen aloitti, kertoi että oli ollut ihminen, sen Elaine tiesikin jo, neito halusi lisää tietoa - nopeasti. Keiju siirsi jalkojaan hieman, laittoi ne paremmin jotta niissä kiertäisi kuitenkin veri. Sitten tämä laittoi kätensä syliin jääden tuijottelemaan niitä, kunnes sitten kuuli toisen sanovan, että hän oli lihava. Keijukainen nosti katseensa ehkä hieman liiankin nopeasti toiseen, toisen ehkä liiankin laihaan vartaloon. Elainen kulmat kävivät kurtussa, mutta tämä huomasi kuitenkin, miten toinen häpesi asiaa, ja sitten käärme.. Tuo toinen, sanoi sen ääneenkin. Keijukainen koitti näyttää nyt lmepeältä, mutta ei kuitenkaan liian empaattisen näköiseltä, se olisi ollut vain tyhmää, toinen olisi luultavasti luullut että Elaine juuri sääli häntä.
Elaine kuunteli tarkasti kun toinen alkoi puhua rohdosta, sivuvaikutuksista ja siitä kuinka hän toivoi, että olisi kuunnellut joskus varoituksia. Keiju jäi hieman patsaaksi kuuntelemaan seuraavatkin jutut mitä toiselta tuli ulos. Ainakin sinulla on ollut joskus vanhemmat, ja kavereita.. tämä pyöritteli silmiään mielessään, ja jättikin pari seuraavaa lausetta kuuntelematta, kun mietiskeli sitä missä tämän sisarukset mahtaisivat tässä vaiheessa olla. Tämä kuitenkin nosti katseensa uudelleen toiseen, kun se oli valunut maahan mietiskellessä. Käärme selitti lyhytmuotoisen jutun menneisyydestään, sitten vielä lisäsi että menetti ripsensäkin. Keiju kurtisti kulmiaan ja yskäisi. Keijukainen avasi suunsa, sanoakseen jotain toiselle, mutta sitten kuitenkin sulki sen, koska toinen vielä sanoi että tämän pitäisi olla onnellinen, koska oli vielä normaali. Elaine hymähti ja nosti katseensa ylös päin, sinne mistä aurinko vielä pastoi. Se oli liikkunut, ja osui nyt suoraan neidon silmiin, jolloin Elaine nosti kätensä silmiensä eteen. Sitten tämä kuitenkin kääntyi niin että selkä oli kohden aurinkoa, saisivat siivet nyt edes pikkuisen lämmittyä. "Kukaan tässä maailmassa ei ole normaali.." tämä mutisi katsoen nyt jälleen toiseen siristellen silmiään. "Ja lyön vetoa, että et ole ainoa tyhmä ihminen täällä. Tai edes et ole ainoa henkilö juuri tässä näin, olen minäkin yhtä tyhmä kuin sinäkin." tämä virnisti vilkaisten hieman muualle. "No en ole ehkä yhtä tyhmä kuin sinä mutta melkein." tämä naurahti ja hymyili sitten toiselle. "Et kuule arvaakkaan montako kertaa minä olen sortunut lahjomaan jotain ihmistä kuin viimeistä päivää, tai mitä muuta hölmöyksiä olenkaan tehnyt, kuten esimerkiksi sinut nähdessäni, totta kai minun heti piti keksiä jotain tyhmää, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Ja äsken minä sitten pyytelin anteeksi sinulta, vain sen takia koska olen aina niin saakelin tiedonjanoinen ja utelias." tämä jatkoi pölöttelyä, tämä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään omasta mielestään, kerran puhumaan oli ryhtynytkin. Hän olisi helposti voinut kertoa toiselle ummet ja lammet, mutta tällä kertaa järki tuli vastaan, hyvä niin. "Jos en kuitenkaan rupea kertomaan koko elämänkertaani pienetkin mokat mukaanlukien.. sovitaan vaikka niin, että olen tehnyt yhtäpaljon hölmöyksiä kuin sinä olet tehnyt, ja ollut monta kertaa kuolemaisillani." tämä lopetti lauseensa hieman tympeän näköisenä. "Helkkari miten helppo minut onkaan saada puhumaan.." tämä mutisi katsellen maata jossa istui. Tuli hetken hiljaisuus, jolloin Keijukainen vain tuijotteli maata kuin sokea. Sitten tämä nosti katseensa hyvin toivekkaan näköisenä tuohon.. Tuohon, olentoon. "Nyt kun tiedän että olet oikeastikin ihminen, tai sitten hyvä valehtelemaan..Mikä se tuskin on totta.." tämä lisäili lauseeseensa hieman sanoja lisää. "Niin en halua sanoa sinua käärmeeksi, toisaalta et näytä ihmiseltä, joten en halua sinua siksikään kutsua." tämä lisäili omia teorioitaan miksi hän ei halunnut toista kutsua siksi, ja miksi ei halunnut kutsua toista toksi. "Millä tavalla sinua kutsun sitten?" tämä kysyi hieman vilpittömän kuuloisena, mikä ei kuitenkaan ollut totta, jos hän ei olisi lisännyt vilpittömyyttä, olisi hän vain kuulostanut hermostuneelta, koska halusi välittömästi tietää miksi toista sanoisi, outo kun tämä keiju on..
//No sieltähän tämä tollo täällä saapuu niin mahtavan tekstinsä kanssa.. =.=