Puoliveriset demonit. Ihmisten ja enkelien lapset

Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Puoliveriset demonit. Ihmisten ja enkelien lapset

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Maalis 2012, 16:03

Terreth

Mies käveli hiljaisessa suolla yhtähiljaisena. Hän huokaisi, hän oli jättänyt kaavun pois ja maskinsa. Koska suolla ei ollut kamalasti valoisaa. Siitä Terreth oli todella iloinen, se ei kuitenkaan näkynyt ulos päin. Eihän mies enää osannut iloita ulkoisesti tai edes nauraa. Se kyllä olisikin ihme, jos hän nauraisi. siotä puoliverinen itsekkin ihmettelisi. Hän näyttäisi varmasti todella hassulta nauraessaa. Tätä punapää jäi mietiskelemään.
Ei. Niin ei vain yksinkertaisesti voinut käydä. Mies epäili ja huokaisi. hän lensi suon päällä katsoen lunta sulavaa. Terreth mietti miten täällä voisi muka tehdä mitään. Miksi hän oli edes tullut tänne tai vaivautunut tulemaan. Oli ihme että punapää oli liikkeellä päivisin. Hän vihasi valoa. Hän vihasi isäänsä, mutta se olikin eri juttu. Puoliverinen raapi niskaansa ja mutisi itsekseen jotakin. "Voi että on rankkaa keksiä tekemistä..." Punapää mietti ja huokaisi. Hän ähkäisi hieman, kun siivet haroivat puiden oksia. Täällähän oli ahdasta. Punapää lensi hieman kaemmaksi ja jäi sitten suon keskelle. Hän lenteli paikoillaan siinä keskellä suota. Eihän siinä ollut mitään muuta tekemistäkään.

//Lotus ja Amber tänne! :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 12 Maalis 2012, 21:19

Amber

Tyttö käveli jalkoja kihelmöivän lumen päällä peläten, että lumi pettäisi alta ja koko jalka uppoisi suon märkiin määttäisiin. Maa jalkojen alla todella oli hyvin epäluotettavaa, vaikka lunta olikin melkoisen paljon. Amber oli vetänyt pitkähihaisen päälle, olihan nyt koleammat ja tuulisemmat ilmat. Aurinko kyllä paistoi, ja se sai lumen häikäisemään silmissä. Kyllä naikkonen piti kirkkaista päivistä näkökentän parantumisen vuoksi, mutta että lumisokeus... Se tosiaan ei ilahduttanut Amberin mieltä, sillä hänellä ei ollut mitään punaisten, pupillittomien silmien suojaksi. Tyttö veti syvään henkeä - kevään raikkaus, pystyikö parempaa kuvitellakaan.
Lumen alta oli hyvistä puolista huolimatta vaikea kaivaa syötävää. Liha olisi käytännöllisempää ruokaa talvella, mutta minkäs pieni kasvissyöjä sille nyt mahtoi. Suurin osa kasveista oli kuollut talven aikana, kun taas toiset lumen alta kasvamassa. Jopa joihinkin puihin oli jo tulossa lehtiä, mutta se ei näin suurelle ihmiselle ravinnoksi riittänyt. Oikeastaan ainoa, mikä tähän aikaan Amberille kävi ravinnoksi, olivat juurekset ja juuret ylipäätänsä. Amber liikkui edelleen varovaisesti, pysähtyen välillä puun juurelle kaivamaan ruokaa. Harvempien puiden juurilta kuitenkaan oli helppo kaivaa mitään, vaikka naisella isot kädet olikin.

Oranssit hiukset lensivät välillä pois silmiltä tuulisen ilman takia. Ne olivat niitä harvoja hetkiä, jolloin tytön toinen silmä näkyisi. Amber jäi suurehkon puun juurelle istumaan ja miettimään, mistä sitä ruokaa saisi. Hänelle oli jo tulossa melko nälkä. Huvikseen hän vielä kokeili kaivaa juuren jos toisenkin tämän kyseisen puun alta - tuloksetta. Amber huokaisi, otti mukavan asennon puun juurelle ja sulki silmät hetkeksi. Ne ihanat luonnon äänet.. Äkkiä tyttö kuuli äänen takaansa pusikosta. Hän avasi silmät ja käänsi nopeasti päänsä äänen tulosuuntaan. Tiheiköstä käveli jonkinlainen peura, aika kookas sellainen.
''Lihaa.. Kyllä se nyt kelpaisi.. Amber ajatteli nälissään, vaikka ihan hyvin tiesi, ettei pystyisi lihaa syömään. Peura sen sijaan näytti myös pysyvän kaukana Amberista, eikä se kyllä mikään ihmekään ollut; mitä sitä nyt näkee punasilmäisen ihmisen katsovan suoraan silmiin puun takaa. Peura loikahteli pois jättäen lumeen kauniit jäljet. Tätä eläintä lumi näytti hyvin kannattelevan, vaikka eläin olikin painavampi kuin Amber. Amber nojautui taas rennosti puun juurelle ja sulki silmänsä.

Äkkiä kuului taas ääniä. Tällä kertaa Amber ei reagoinut siihen yhtä kiivasti, sillä hän ajatteli saman peuran taas palanneen. Hän ei edes vaivautunut raottamaan silmiään, vaan jatkoi sen sijaan rauhallista pohdintaansa. Äänet kuitenkin lähestyivät tätä tyttöä. Peura ei kyllä uskaltaisi tulla ihmisen lähelle. Amber raotti silmiään, mutta ei nähnyt ketään pienehkössä näkökentässään. Aurinkokin oli mennyt pilveen, eikä lumi enää sädehtinyt niin voimakkaasti. Varmuuden vuoksi naikkonen päätti kuitenkin nousta ylös ja kiivetä puuhun tähyilemään. Puussa ei ollut paljoa oksia, mutta onneksi Amber osasi kiivetä yläs ilmankin niitä. Puu oli korkeahko, ja jykevät oksat alkoivat vasta latvaa lähestyttyä. Amber vilkaisi alas, mutta ei edelleenkään nähnyt ketään. Aivan kuin äänet olisivat lakanneet. Tyttöä ei kuitenkaan huvittanut mennä alas, olihan puusta kuitenkin nätit näköalat. Amberin pitkillä ja vahvoilla sormilla oli onneksi hyvä tarttua runkoon, se teki kiipeämisestä huomattavasti helpompaa. Isoimmalle oksalle ei enää ollut paljoa matkaa, onneksi. Tytön jalat olivat hieman jäässä ja niitä kihelmöi. Tyttö saavutti oksan ja istahti tälle kahareisin. Puussa ei ollut lehtiä, joka oli huono puoli piiloutumisen kannalta. Hän tähyili alas, mutta ei nähnyt ketään edelleenkään. Sitten hän katsoi hieman kauemmas ja näki jotakin mustaa. Tämä musta näytti siipiparilta, mutta täysin varma ei voinut olla. Tyttö yritti pitää matalaa profiilia, ettei tulisi huomatuksi. Hän tarttui ylempään, vähän heikompaan oksaan, joka päättikin sitten katketa tytön käden alla.
''Ei... Tyttö ajatteli ja meni matalaksi oksaa vastaen toivoen, että ei tulisi nähdyksi.

//Tulipa pätkä vastaus x)
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Maalis 2012, 09:35

Terreth

Punapää kuuli oksan rasahduksen. Kuka se oli? Eläin vai olento? Puoliverinen kiepsahti ympöri ja nousi ylemmäs ilmaan. Hän lensi sinne mistä ääni oli kuulunut. Pieni värikkään näköinen piste näkyi oksalla. "Tuo on turhaa. Et pysty piiloutumaan yhtään paremmin..." Punapää huikkasi hymähtäen naiselle. Hänen sisällään tuntui kihelmöintiä. Demoni veri se vain oli... Terreth ajatteli ja pysyi mustat siivet takoen toisen edessä. Mies hetken pohtivan mktä teki, kunnes huokaisi ja kääntyi lhteäkseen.
Puoliverien lensi maahan ja laskeutui pehmeästä lumeenn. Jalat ottivat tukevan aasennon. Hän vilkaisi ylös puuhun ja käänsi sitten katseensa takaisin alas. Mies käveli hiljalleen suon tuntumassa, kuitenkin vältellen astumasta väärään kohtaan. Josta hyvinkin voisi tipahtaa suon silmään. Puoliverinen yskäisi hieman. Oli koleaa ja ärsyttävän viiileää. Hänen kasvonsa menivät nenän nyrpistelyyn vain hetkeksi.

Terreth huokaisi kääntyi ja juuri kun hän ei huomannut suo tahtoi omansa osakseen se tarrasi miehen jalkaan, sitten toiseen, kunnes mies oli polviaan myöten suossa. "Ei samperi!" Punapää kirosi ja siivet ilmestyivät selkään. Hän takoi niillä ilmaa, mutta turhaan. Terreth ei päässyt pois. "Juuri näin..." Mies voivotteli ärsyynyneesti. Ja laittoi kätensä puskaan. Ainoat vaihtoehdot olivat kysyä apua tai kahlita itsensä tähän. Ensimmäinen kuulosti ja tuntui paremmalta. Puoliverinen henkäisi hiljaisena ja vilkaisi polviinsa. Suo veti häntä hyvin hitaasti alaspäin. Sitä hän oli iloinen. Jos hän rimpuilisi, uppoisi hän todella nopeasti. "Hei! Hieman apua?" Terreth huusi tietäen etä se nainen joka oli ollut täällä oli vieläkin. Varmaan.

//Pätkä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 13 Maalis 2012, 18:53

Amber

Tyttö puristi silmiään yhteen ja toivoi tosiaan, ettei tulisi nähdyksi. Tämä ihminen tai haltia - mikä ikinä olikaan - oli havainnut näemmä liikettä puussa. Hiljaisessa paikassa kyllä pienenkin oksan katkaisu kuului ja kaikui, tässä tilanteessa se tuntui kaikuvan äärettömiin. Hän painui yhä matalammaksi oksaa vasten, mutta ei se piiloutumista nyt paljoa avittanut.
''Voi kiesus''... hän ajatteli ja katsoi, jos vaikka ylös pääsisi kiipeämään. Juuri kun hän oli nousemassa vaivihkaa ylös, hän kuuli sanat ''Tuo on turhaa. Et pysty piiloutumaan yhtään parremmin''.
''Voi rähmä'' tyttö ajatteli lähes ääneen ja nousi kyykkyasentoon oksalle. Jopa tämä tukeva oksa piti epäluotettavaa ääntä tytön sievien jalkojen alla. Jos oksa nyt tässä tilanteessa alta katkeasi, ohraleipä kyllä ottaisi. Amber lähtikin varovaisesti kävelemään lähemmäksi runkoa. Oksa taisi olla puoliksi kuollut - sisältä laho. Ei se kyllä olekaan ihme tällaisessa ympäristössä. Alas oli kyllä melkoinen pudotus, vaikka alusta olisikin ollut pehmeä. Tyttö oli jo lähes rungolla, mutta sitten puu päättikin lausua taikasanan ja oksa katkesi. Vaikka tyttö olisi pystynyt hyppäämään alemmalle oksalle, ei hän sitä tehnyt, sillä tämä kyseinen oksa näytti varsin epäluotettavalta. Tässä vaiheessa Amberilla kävi nopeasti mielessä, että miksi edes yrittää piiloutua lehdettömälle oksalle, kun on oranssit hiukset ja kaikki maailman muutkin räikeydet. Onnekseen tyttö kuitenkin putosi jalat edellä. Elämän varrelle oli kyllä karttunut sen verran kokemusta puista putoilusta, joten hän tiesi miten laskeutua. Mutta toimisiko se sama tapa lumeen? Amber tömähti lumeen nopiaan, mutta heitti vartalonsa sivulle ja kaatui näin kyljelleen. Se oli lähes täydellinen laskeutuminen viidestä metristä. Missään ei tuntunut, paitsi ehkä jaloissa, sillä olihan tärähdys kova. Tyttö nousi pystyyn ja pyyhki lumia pois vaatteiltaan. Ulkona oli alkanut tuulla kovempaa, ja nyt lisäksi vaatteetkin olivat märät.

Tyttö tähyili ympärilleen etsien tätä tyyppiä, joka oli hänelle jotakin piiloutumisesta maininnut. Aluksi hän ei nähnyt ketään, joten hän kääntyi ympäri ja katsoi taakseen. Siellähän se seisoi, punaisineen hiuksineen. Amber ei uskaltanut mennä vielä lähelle, vaan sen sijaan kiersi miehen vasemmalle puolelle. Mies oli kyllä huomannut hänet, mutta silti häntä ihmetytti. Mies ei nimittäin ollut lähtenyt kävelemään naikkosta kohti tai osoittanut agressiivisuuttaan. Tyttö vilkaisi pojan jalkoihin ja huomasi, että hän oli polvia myöten suossa. Pian poika huusikin apua. Tyttö käveli pojan luokse, mutta ei vielä uskaltanut koskea häneen. Komeat siivet hänellä kyllä oli. Hän mietti vähän tarkemmin. Miksi hän hyökkäisi tytön kimmppuun, jos tyttö vetäisi hänet pois suosta? Nopeasti tyttö tarttui pojan käteen ja alkoi kiskoa.

//Pyh, se mikään lyhyt ollut 8<
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Maalis 2012, 19:08

//Yksärillä vaan paapotaan ja huh! :P

Terreth

Naikkonen tarttui häntä kädestä ja alkoi kiskoa. Mies yritti parhaansa mukaan auttaa, mutta mitä hän olisi muka tehnyt? Hänhän kökötti suossa ja yritti jotenkin kiskoa jalkojaan suosta. Lopulta suo antoi periksi ja luopui yrittämisestä. Punapään jalat lähtivät kauniisti luisumaan suosta. ja samassa mies oli rähmällään naisen päällä. Puoliverinen nousi vikkelästi ylös ja auttoi toisen myös ylös. Hänen kasvoillaan ei heijastunut nolostuminen, vain hieman epävarmat kasvot. "Anteeksi, en tiennyt että romahtaisin päällesi. Olen Terreth. Kuka sinä olet?" Puoliverinen esittäytyi tylysti ja kysyi myös todellla tylysti. Täytyihän kiittää avusta. Niin Tenshi oli sanonut ja nalkuttanut siitä pitköän. Sitä ajatellessaan mies vaipui vain hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
Puoliverinen katsoi hiljaa naista. Sitten hänen katseensa osui ihansti likaantuneisiin housuihin ja kenkiin. "Ei helvetti..." Punapää mutisi ja pyyhkäisi hieman. Märkä olo ei ollut kovin mielekästä. Hän oikeastaan vihasi sitä. Terreth painoi kätensä, vasten kasvojaan ja murahti vain omalle kömpelyydelleen. Miten hän oli näin tyhmä? Oli tässäkin nyt puoliverinen enkeli. Ei osaa kävellä ilma että joutuu suohon tai johonkin muuhun ihanaan paikkaan. Mies huokaisi ja vilkaisi naista. "Jaha. Mitäs neiti täällä oikein puuhasteli? Ruokaa etsimässä kenties?" Mies kysyi tylysti, ei hän oikein paremminkaan osannut aloittaa keskustelua ja moni käsitti sen ryttyilynä tai vihan lietsonnalla. Tai sitten ihan kylmästi. Jokainen otti hänen puhe tapansa omalla tavallaan vastaan. Terreth katsahti vielä kerran jalkoihinsa. Kylmä vesi kasteli jalat kenkiä myöten. Ah miten rakastankaan tätä typerää talvikevättä... Punapää tuumi ja liikkui hieman jalalta toiselle.

//No hyvä!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 13 Maalis 2012, 19:46

Amber

Tyttö kiskoi minkä jaksoi. Hänellä oli kyllä käsissä voimaa, mutta pojan jalat olivat näemmä hyvin pahasti kiinni suossa. Lisäksi poika ei oikeastaan pystynyt tekemään melkein mitään, joten kaikki työ tuli Amberin niskoille. Kaiken kukkuraksi oli todella hankalaa saada tukea jalkojen alta, sillä maaperä oli pehmeää ja se kumpuili jalkojen alla. Tytön kädetkin alkoivat hiota, mutta juuri sillä hetkellä meis tuntui liikkuvan. Suo antoi periksi, joka oli helpotus tytölle, sillä tämä kova kiskominen kyllä tuntui käsissä. Pojan jalat olivat jo melkein irti, ja ennen kuin tyttö edes ehti huomata, oli mies rojahtanut tämän päälle. Noh, ainakin pääsi irti suosta. Mies nousi kuitenkin ripeään ylös ja pyyteli sitten anteeksi. Amber kuuli pojan myös esittelevän itsensä.
Vai että Terreth.. tyttö ajatteli. Poika oli sanonut tämän hyvin tylysti, mikä pänni hieman Amberia.
''Olen Amber'' hän hokasi kuitenkin vastata ripeästi. Naisen paita oli entistä märempi ja likaisempi, mutta ei miehenkään housut hyvässä kunnossa näemmä olleet. Hän jopa kirosi niitä. Sille Amber ei voinut olla nauramatta, joten hän päästi pienen naurun tuhahduksen ja yritti samalla jopa keksiä jotakin järkevää sanottavaa.
''No ei minunkaan vaatteet kovin hyvässä kunnossa ole'' Amber sanoi ja näytti pojalle oikeaa kylkeään. Ilma oli lämpenemässä, mutta siitä huolimatta tyttöä paleli. Poika kysyi häneltä, että mitä tyttö täällä teki. Amberia hieman hävetti kertoa, että hän oli etsimässä ruokaa löytämättä sitä.
''Ruokaa etsiskelen, mutta ei ole tärpännyt. Talvella on tosi vaikeaa löytää mitään kasviksia. Lihaa kyllä olisi, mutta olen kasvissyöjä.'' Tyttö tuhahti ja hymyili hieman teennäisesti.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Maalis 2012, 20:32

Terreth

Mies kuunteli hiljalleen naisen selittelyjä. "Ai. Olet kasvis syöjä?" Mies hymähti vain ja lähtii liikkeelle. Hän ei jäänyt odottelemaan toisen perään. "Minä en kamalasti välitä siitä mitä syön, kunhan se on lihaa tai vihanneksia. Ihan sama. Mitä minä tässä oikein puhun?" Punapää päätteli hiljaisena ja kääntyi naista päin. "Kuulehan Amber." Punapää töksäisi suustaan. "Olen puoliverinen enkeli, etkä sinäkään kamalan tavalliselta näytä. Joten mikähän mahdat olla. Se viiden metrin hyppykin todisti sen..." Terreth mutisi ja hieraisi leukaansa. Hän käveli naisen luo ja tuijotti tätä pitkään.
Ikään kuin tylsyydestään, ettei ollut mitään muuta tekemistä. Puoliverinen katsahti taivaallee ja otti äkkiä naisen ranteesta kiinni ja vetäisi mukaansa. Juuri sillä hetkellä jostakin suunnasta suhahti nuoli, juuri siihen paikkaan jossa Amber oli juuri seissyt. Terreth lensi ylhäällä nainen sylissään. Hän ei tehnyt tätä miellellään. Ei todellakaan. Lopulta mies laski naisen maahan hyvin hitaasti ja tähysteli samalla mahdollisia nuolia. "Se oli hilkulla..." Tämä mutisi itsekseen. Puoliverinen katsahti nopeati kaikkiin suuntiin ja lausui sitten loitsun. Suojaloitsun. "No niin, nyt voimme puhua ihan rauhassa. Ei tässä suossa ole sittenkään turvallista..." Punapää pohti. Hän tuhahti vain ja haukotteli hieman.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 13 Maalis 2012, 21:54

Amber

Tyttöä ärsytti hyvin paljon Terrethin ollessa hänelle niin tyly. Siis kuka kehtaa vain sanoa, että ihan sama lähtien samalla kävelemään pois. Amber ei kyllä itse ärsyynny tai suutu kovin helposti, mutta tämä oli jo jotain tosi epämiellyttävää. Amberin hiukset lensivät taas tuulen mukana pois hänen oikean silmän päältään. Sää oli taas hieman tummempi, mutta toisaalta iltapäiväkin eteni aika nopeasti. Tyttö tuhahti ja pudisti päätään Terrethin selälle. Amber jäi seisomaan toisen kävellessä tylysti pois. Aivan sama se itseasiassa Amberille oli. Miksi kaveerata tyypin kanssa, joka vain tuhisee ja tylyilee. Pian tämä Terreth-herra kuitenkin kääntyi ja kysyi jotakin yllättävää. ''Kuka tahansa ihminen voi selvitä viiden- tai jopa kuuden metrin pudotuksesta vammoitta, kunhan vain tietää oikean laskutekniikan.'' Tyttö jätti kokonaan vastaamatta toisen kysymykseen. Naista alkoi hieman ahdistaa, kun Terreth tuli hänen luoksen ja katsoi häntä pitkään. Amber yritti väkisinkin pudistaa päätä ja mennä hieman kauemmaksi. Tässä vaiheessa olo oli todella epämiellyttävä.
Äkkiä nainen tunsi puristuksen ranteessaan, ja sen jälkeen pienen riehtaisun.
''Mitä helv...'' Tyttö aloitti, kunnes näki nuolen suhahtavan hänen alitseen. Se ei ollut mukava yllätys. Yrittikö joku tappaa hänet? Mies lensi ylhäällä pitäin Amberia sylissään. Naista alkoi ahdistaa kovasti, mutta helpotuksekseen Terreth laski tämän pian alas. Amber sai olla Terrethille kiitollinen siitä, että pelastui nuolelta, mutta silti tämä mies hieman etoi häntä. Mies lausui jonkinlaisen loitsun, se ihmetytti tyttöä.
''En tiedä mitä yrität, mutta minua ei huvita nyt jutella. Nähdään...'' Tyttö sanoi tylysti ja lähti kävelemään pois. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

//Autohittasit...
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Maalis 2012, 10:52

Terreth

Mies tuijotti todella tylysti lähtevää naista. =_= Ilmeellä. Puoliverien kääntyi sinne mihin nainen oli lähtenyt kävelemään. Hän pamautti kätensä yhteen ja samassa näkymätön suojaloitsu katosi. "Kuule Amber. Häiritseekö minun puhetyylini?" Punapää kyyi todella tylysti ja tarrasi naisen olkapäähän kevyesri. Silmäkulma kiiluen. "Enkä minäkää ollut ihan valmis." Terreth sanoi synkästi. Hän kiepsahti Amberin eteen. Mies tuijotti nyt hyvin kylmästi naista.
Hän huokaisi lopulta. "Minulla ei ole juurikaan mitään tekemistä, joten voisin ihan hyvin auttaa sinua etsimään ruokaasi. Punapää mulkasi Amberia, muttei pahasti. Hän kulki edeltä, hänelle oli yhden tekevää seurasiko naikkonen vai ei. Terreth uppouti omiin ajatuksiinsa. Miltäköhän tuntui nauraa? miltä tuntui olla iloien entä onnellinen. Mitä sääli oli? Miksi toisia säälittiin, sehän oli heikkoutta. Varmaa ja epäluotettavaa heikiutta toista kohtaan. Mies punnitsi ajatuksiaan. Hän ei edes muistanut miltä onnellisuus tuntui. Oliko se muka jotenkin niin "kivaa"? Punapää oli monesti nähnyt nauravia kasvoja ja iloisia, eikä siltikään käsittänyt mitä tuo tunne oli. Sen hän oli kieltänyt itseltään jo kaua sitten. Puoliverinen katsahti eteensä, siitä hän poimi kuihtuneen kukan. "Kauneus on katoavaista. Samoin myös elämä." Puoliverinen sanoi hiljaa, tällä kertaa aivan viileästi vain. Ei mitenkään töykeästi. Kuihtunut kukka tippui maahan ja tuuli vei sen mennessään. "Kukaan ei aäily tässä maailmasa ikuisesti." Terreth mutisi.

//Sori. ;)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 17 Maalis 2012, 16:28

Amber

Tyrrö puri huulta hieman vihaisen oloisena. Hän toivoi, ettei poika seurannut häntä. Nainen nimittäin tahtoisi nyt omaa rauhaa, ainakin tämän hässäkän jälkeen. Hän kuuli pienen tapautuksen takanan ja tämän jälkeen puhetta. Terreth oli nyt kysynyt, että häiritseekö tämän puhetyyli tyttöä.
''Arvaa..'' Tyttö sanoi ja kalautti leukaluunsa yhteen. Kysymys oli jälleen yhtä tyly kuin ennenkin. Naikkonen kääntyi ympäri, murra tunsi siinä samalla tarrauksen olkapäällään. Nainen tarttui kiinni miehen kädestä ja riuhtaisi tämän pois olkapäältään. Hän kääntyi ympäri ja näki samalla epämiellyttävän kiilteen Terrethin silmäkulmassa. Amberia ei yhtään helpottanut kuulla, että oliko poika ollut ihan valmis vai ei. Tyttö jatkui huulen puremista ja raapi samalla hieman olkapäätään. Olkapää tuntui saastaiselta. Tyttö huokasi ja pudisti päätään. Hän katsoi alas ja hieroi hieman otsaansa epäluuloisesti.
''Tarvitset ihan selv--'' Tyttö aloitti lauseen, mutta poika keskeytti tämän.
Hän tarjoutui auttamaan ruoan hankkimisessa. Tätä tytön täytyi kyllä tosiaan miettiä hetkisen.
''Ei ole enää oikein nälkä'' tyttö valehteli. Valehtelu sinänsä oli ironista, sillä tytölle itselleen ei pystynyt valehtelemaan. Ja Amber oli muutenkin tosi harvoin sitä valehtelijatyyppiä. Poika kuitenkin kääntyi poispäin ja lähti kulkemaan edeltä. Tyttö puri hammastaan ja jäi seisomaan paikoilleen. Neito jäi hieman ajattelemaan. Toisaalta, hänen ajatuksensakin oli hieman tyhjät. Tuuli oli hieman laantunut, mutta aurinko oli vielä hieman pilvessä. Lämpötila oli kuitenkin laskenut, sillä ilta teki tuloaan. Naikkonen raapi hieman niiskaansa, kun poika toi hänelle kuihtuneen kukan ja mumisi hänelle samalla jotain. Tyttö kyllä siis kuuli, mitä tämä sanoi, mutta sekään ei paljoa kiinnostanut. Lumoutuneena naikkonen jäi kuitenkin katsomaan kuihtunutta kukkaa, jota tuuli parhaillaan vei mukanaan. Vähän ajan päästä sekin katosi näkyvistä.

Amber tunsi polttavaa kipua päässään. Häntä vieläkin ärsytti pojan puhetama ja luonne ylipäätänsä. Tämä oli tytölle niitä harvoja hetkiä, kun hänen demonipuolensa tulisi esiin. Tytön silmät alkoivat hehkua ensin hieman tummemman punaisina ja sen jälkeen lähes mustina. Myös hänen silmänsä alla oleva syntymämerkki alkoi punertaa enemmän. Ihokin kalpeni entisestään, mutta sen sijaan hänen silmänsä muuttui takaisin punaiseksi. Nyt se sitten tapahtui; tytön demonipuoli tuli esiin. HÄnen päätänsä poltti edelleen, ja myös hänen mielessään keitti.
''Nyt kuolee puoliverinen..'' Tyttö vihjaili ja veti puukon vyönsä alta.

//Vedinkin vähän agressiivisempaan kohtaan :)
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Maalis 2012, 16:55

Terreth

Mies kääntyi naiseen päin ja huomasi tämän vetävän puukon esiin. "Hm?" hän vain huikkasi ja otti puukon terästä kiinni ja väänsi sen naisen kädestä irti. Hän puristi puukon terää kämmenessään ja loskaiseen lumeen tippui punaista nestettä. Terreth hymähti vain ja irroitti puukon lihastaan ja pudotti sen sitten maahan astuen sen päälle. Hän nojasi neidon olkapäähän ja vei kasvonsa aivan toisen kavojen eteen. "Jos yrität tappaa minut, olet valitsemassa huonon kohteen." Terreth kuskasi naisen korvaan, hän meni kauemmaksi ja pyyhkäisi verta kämmenestään. Hän roiskaisi vertaan Amberiin päin ja vilautti ensimmäistä kertaa koskaan, jotakin joka oli jo kauan sitten kadonnut miehen kasvoilta. Hymyn häivähdys kävi puoliverisen kasvoilla. "Alat kiinnostaa minua, sinussa on jotain potentiaalia... Jokin vetää minua veressäni sinun puoleesi..." Terrethtuhahti ja yritti lyödä toista poskelle. hän vetäisi kehäänsä esiin ja kohdisti sen Amberiin. "Olen puoliverinen. Enkeli ja demonin lapsi, sinussa on jotakin, josta otan selvää." Puhe loppui siihen kun hän yritti sivaltaa toista kyljestä ja yritti osua olkapäähän. Terreth mutristi suutaan. Juuri kun hän oli löytänyt juttu seuraa, kun hän oli juttutuulella niin toinen kieltäytyi puhumasta ja häipyi. Tehdään se sitten sinun tavallasi. Punapää ajatteli ja heilautti keihästään naisen kasvojen edessä. tarkoitus ei ollut satuttaa, heilautus oli ikään kuin kutsu taisteluun. Anna palaa, mitä sinusta lähtee. Amber. Punapää ajatteli ja murahti vain kun hän yritti taas pitää toista kylkeen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 21 Maalis 2012, 20:06

Amber

Tytön hiukset hulmahtivat aaltomaisesti, aivan kuin äkillinen tuulenpuuska olisi iskenyt suoraan päähän. Silmät muuttuivat hieman hehkuviksi. Myös tytön koko sydän takoi melkein kurkussa asti. Hänen ihonsa muuttui kalpeaksi, jääksi. Terreth veti puukon naisen kädestä, eikä nainen laittanut vastaan, vaikka miten halusi. Hän ei yksinkertaisesti kyennyt. Hänen silmänsä suurenivat ja hengitys muuttui epätasaiseksi. Tätä se teki, kun demoniksi muuttui. Tyttö katsoi, miten poika veti puukon irti lihastaan, tiputti sen lumeen ja astui vielä lopuksi tämän päälle. Äkkiä poika nojautui lähelle tytön kasvoja ja kuiskasi, että Amber oli nyt valitsemassa erittäin huonon tappokohteen. Tässä vaiheessa Amber meinasi puraista häntä kulmahampaillaan, jotka olivat lievästi vampyyrimaiset. Olisi ollut ihanaa tarttua pojan korvaan ja repiä koko helahoidon irti sen päästä. Mies peruutti ja roiskaisi vertaan puolidemonin päälle. Se kuvotti Amberia. Toisen veri ylipäätään, varsinkin kun tiesi, mistä se oli tullut ja miksi.
''Jaa no minäkö muka kiinnostan?'' Neito tiuskaisi ja pyyhkäisi verta paidastaan. Sitten mies yrittikin jo käydä käsiksi. Amber kuitenkin heilautti päätään taaksepäin samalla väistäen puoliverisen iskevän avokämmenen. Amber katsoi, kun hän veti keihäänsä esiin ja yritti sitten pistää sillä tyttöä kylkeen. Se onnistuikin tekemään siihen pienen pintanaarmun, mutta ei pahan - pintanaarmun vain. Se oli viimeinen pisara Amberille; nainen veti keihään esiin niin nopeasti kun pystyi ja viskaisi sen sitten terä edellä kohti vähän kauempana seisovaa puoliveristä. Hän nosti puukkonsa maasta ja katsoi, oliko keihäs osunut mieheen vai ei.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Maalis 2012, 20:22

Terreth

Mies ajatteli hieman, kun häenn täytyi väistää lentävän keihään iskua osumasta kasvoihin. Mies hyppäsi notkeasti kuin kissa voltin ja laskeutui jykevästi maahan. Punapää otti tukevan asennon ja tuijotti murhaavasti puolisokeaan. "Jaaha.. Nyt se sitten selvisi. Miksi vereni reagoi sinuun. Olet demoni puoliksi. Etkö vain?" Terreth kysäisi ja heilautti keihästään naisen ylä vartaloa kohti. Hän huomasi nopeasti Amberin keihään, vetäisi sen maasta ja heitti sen naiselle. "Olet hyödytän ilman tätä..." Puoliverinen kommentoi kylmästi. Hän halusi nyt äkkiä ärsyttää tätä naista. Olihan tämä itse halunnut tätä. "Demoni mikä demoni, ei sitä kannata kieltää. Niin kuin minä. Minäkin olen demoni lapsi." Punapää kehuskeli ja yritti taklata naisen maahan. Puoliverinen ei nyt oikein jaksanut tätä enää. Toinen ei pystynyt lentämään, joten punapää otti tämän ajatuksen esille ja levitti siipensä, tuntien ilma virtauksen siipiensä alla.
Mies lisäsi sitä vähän kerrallan itse. Hän paiskasi siipensä yhteen kohti naista, sitten mies olikin jo ilmassa. Hän hymähtivain ja otti jousen. hän virittis en oikein kireäksi, kohdisti ja antoi palaa. Nuoli yritti saavuttaa neidin olkapään, sillä nyt Terrethinkin demoni veri oli herännyt. Hän oli löytänyt uuden leikkikalun. Amber oli kestävämpi ja nopeampi, kuin tavallinen haltia tai ihminen. Joten ilo otettiin tästä irti. Punapää ampui taas ja yritti osua taas toisen olkapäähän. Tämähän alkoi jo muistuttamaan jotakin kissa ja hiiri leikki. Hah! Puoliverinen naurahti mielessään ja lensi etsin naista.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 21 Maalis 2012, 21:16

Amber

Tyttö huomasi kun keihäs lensi ohi puoliverisen. Väistöliike oli kyllä todella ketterä, Amber mietti itsekeen, kunnes Terrethin kylmä puhe keskeytti tämän ajtaukset.
''Ai miksikö veresi reagoi minuun? Olen puoliksi demoni. Kyllä vain.'' tyttö sanoi ja väisti samalla keihästä, joka oli kohdistumassa hänen rintakehäänsä. Amber hieraisi kylkeään ja huomasi valuttavansa verta. Veri oli lähes mustaa. Neste kiilsi, mutta oli synkkää ja tummaa. Pikku pintanaarmut ei kyllä tytön menoa haitannut. Terreth alkoi ärysttää naista yhä enemmän, Amberin päässä. Naikkonen otti kiinni oman keihäänsä, jonka toinen heitti tälle sotavälineeksi. Ilman sitä taistelu olisi kovin tylsä. Nälkäisenä ei Amber kyllä ollut kovin vauhdikkaassa kunnossa taisteluihin, mutta tämä oli leikkiä siihen verrattuna mitä Amber joskus oli nuorempana kokenut.
''Minä en kiellä sitä, että olen demoni!'' Amber lähes karjaisi puristaen samalla kätensä keihään ympärille. Herra Terreth kerskui olleensa demonin lapsi ja puoliverinen. Amberia puistatti toisen itserakkaus ja hän pudisti päätään vähän. Pian naikkonen kuuli siipien räpäyksen, ja katsoi sitten ylös, jossa tämä puoliverinen heilua niin ''hienon'' jousensa kanssa. Terreth näytti olevaan kovin tosissaan tässä leikissä. Se oli ensimmäinen asia, joka naiselle tuli mieleen sillä hetkellä, kun terävä nuoli upposi hänen olkapäähänsä.
''Aika kuivaa!'' Amber huusi taivaaseen ja viskaisi puukkonsa tuhannen kierteen kera kohti puoliveristä. Tämän jälkeen hän veti nuolen irti olkapäästään. Nuolen kärjessä oli sitä samaa tummaa verta.
''Hmph..'' Amber hymähti katsoen verta joka valui hänen sormiensa lävitse ja tippui sitten pieninä pisaroina maahan valkeaan lumeen.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Maalis 2012, 11:02

Terreth

"Haista paska!" Punapää huusi ja suoraan naista kohti. Hän ei jaksanut enää kuunnella tuon naisen horinoita. Puoliverinen yritti iskeä toista päin maamaa. Hän laskeutui maahan ja huokai sitten. "No niin neiti hyvä. Lopetetaan tämä leikki nyt todella siististi." Terreth huokaisi ja laittoi jousen pois. Hän ajatteli sinetöidä Amberin demoni puolen, mutta hylkäsi ajatuksen. Puoliverinen käveli rauhallisesti naista kohti ja tuhahti vain. "Ei tästä ollut edes viihteeksi." Punapää paljasti lopulta että hänen voimansa olivat käyneet vasta minimitasolla. Mies käveli naisen ohi kylmästi. Hän ei aksanut enää. Mutta epäluuloja oli, joten mies lausui nopeasti suojaloitsun. Koska
ka hän ei tahtonut mennä sisarensa eteen verisenä. Kiitos ei. Puoliverinn ajatteli. Hän häippäsi kauemmaksi suolta ja pääsi jonnekkin joen varrelle. Jossa punapää päästeli höyryjä ulos, katkaisemalla pelkällä verisellä nyrkillä puita kumoon. Demoni, n ovat pahoja. Ne tappavat. Ne pelottelevat. Ne tuhoavat. Kaikki tuo oli totta. Terreth ajatteli, hän ajatteli sitten toisen puolensa huonoja sekä huonoja puolia. "Hitot..." Puoliverinen mutisi ärtyneenä.

//Lyhyttä
Nya
 

Seuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron