Kirjoittaja Forte » 12 Maalis 2012, 19:17
Vaikka Roherdiron oli luonteeltaan ja kasvatukseltaan hyvin rehellinen ja hyväkäytöksinen persoona, tuntui silti hassulta kertoa omista asioistaan jollekkin ulkopuoliselle, varsinkin sellaiselle, joka oli vastakkaisella puolella sotaa. Sääli, miten paljon sota rajoitti kaikkia, pelkästään jo ajatustasolla ja siviilielämässä. Onneksi sentään Roherdironin kertomukset eivät olleen erityisen olennaisia aikakauteen nähden, Satoshi ei tekisi tiedoilla mitään, vaikka kuulisikin ne, joten Roherdiron uskaltautui kertomaan tälle erikoiselle miehelle jotain itsestään. Ja vieläpä kaikkein eniten varjelemansa asian, kiinnostuksen miehiin. Oli rentouttavaa huomata, ettei Satoshi tuntunut välittävän asiasta tuon taivaallista, jatkoi vain juttujaan omasta, särkyneestä sydämestään. Siihen Roherdiron ei osannut sanoa mitään, eikä hänen varmaan kannattanutkaan. Ei hän pystynyt samaistumaan Satoshin ajatusmaailmaan sillä hetkellä, koska ei ollut kokenut samaa, joten oli parempi olla esittämättä myötätuntoista, kun kerta ei sitä ollut. Roherdiron ei valehdellut, edes ollakseen kohtelias.
Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus Satoshin sanojen jälkeen, Roherdiron vähän katseli ulos heidän piilopaikastaan tummuvaa luontoa. Ei ollut edes yö, mutta tähän aikaan vuodesta pimeys tuli niin salakavalasti ja yllättäen, ettei aina voinut kunnolla edes tietää mikä aika vuodesta oli.
"Mitä luulet, mahdataanko meitä seurata? Lumessa jäljittäminen on kuitenkin aika helppoa.."
Roherdiron lopulta avasi keskustelun taas kysymyksellä ja jatkoi melkein samantien.
"Sinä tosin et ole haltia, joten mikäli vain kerrot olevasi ihmisten puolella, sinulle tuskin käy mitään."
Roherdiron tiesi, ettei Satoshi antaisi heitä ilmi, hän olisi tehnyt sen jo, mikäli olisi halunnut jotain ongelmia Roherdironille. Oli kummallista, mutta toisaalta hyvin avartavaa ja rentouttavaa luottaa henkilöön, johon normaalisti ei ottaisi mitään kontaktia. Ja halusi tai ei, Roherdiron oli Satoshille velkaa henkensä.