Kirjoittaja harlekiini » 14 Elo 2012, 01:27
Kevyin mielin. Kenties Lamenderlynin nukkumista saattoi sellaisillakin sanoilla kuvailla, miehen yleisin nukahtamistapa kun sattui olemaan projektinsa ääreen sammuminen ja selkä kipeänä herääminen. Murehtimiset eivät kuuluneet hänen rituaaleihinsa. Idänhaltia taittoi taivalta yhtä kevyin askelin kuin hänen mielialansakin oli, joskin vähän matkaa kuljettuaan hänen tasaiset askeleensa alkoivat murtua epätahtiin, jotka hänelle ominaisen epäsäännöllisesti pitenivät liuuiksi. Pehmeästä villasta neulotut sukat luistivat moitteettomasti sileällä kivellä. Askel, askel, askel, liuku. Askel. Askel, askel askel liuuuuku.
Ei siitä vaivaa ole, hän vastasi. Ei hän muuten olisi sitä ehdottanutkaan. Lam ei kuulunut niihin, jotka varjelivat työhuoneensa ja tutkimustensa sisältöjä henkensä uhalla, mutta entisen opettajan käsitys järjestelmällisyydestä oli syy siihen, miksi kovin moni ei päässyt hänen muistiinpanoihinsa tutustumaan. Uteliaat harvemmin vaivautuivat etsimään.
Käytöltään harvemmansorttiseksi jäämisestään huolimatta ovi aukeni helposti ja kahvan kalahdusta lukuun ottamatta äänettömästi, päästäen kaksikon sisään tilavaan työhuoneeseen. Oven avaamisesta koituva tuulahdus pyyhkäisi muutamia papereita liikkeelle pitkin lattiaa, joka oli tasaisen harmaata kiveä kaikkialta muualta paitsi yhdestä nurkasta, mistä myös seinät olivat hieman mustuneet. Huoneessa aiemmin työskennelleet alkemistit olivat jättäneet pysyvät jälkensä. Idänhaltia väisteli niin tottuneesti huonekaluja ja kirja- ja pergamenttipinoja ettei tuntunut edes huomaavan niitä, ja asetti kahvipannun pienelle pöydälle huoneen keskivaiheilla seisovan sohvan vierelle. Muutama ripeämpi harppaus vei parrakkaan haltian tutkimaan seinustan hyllykköjä, osoittelemaan sille kasattuja muistiinpanoja ja mutisemaan itsekseen. Hän jätti lähes korostellun tarkasti huomioitta osapuilleen käsivarren mittaisen puisen rakennelman seinähyllyllä hieman kauempana. Mallin suomut olivat limittäin kuin kävyllä, kaula kaartunut ja ohuet, liikuteltavat paperisiivet puoliksi levitetyt. Avonainen kita oli täynnä pienenpieniä puisia hampaita, joiden kaivertamisessa oli kulunut kuunkierto jos toinenkin. Tällä kertaa lohikäärme oli kuitenkin vaiti.
Katsotaanpastäällä olevat taitavat olla teeman mukaanja osittain kiinnostavuudenkin, uskoisinkyllä, tämä on luontohyllyhmmtäällä päin olivat kasvitpuut, pensaat jatässä, yrtit ja rohdoskasvit. Hän kumartui tarkastelemaan ristikkohyllyn vinoneliön muotoisiin aukkoihin tungettuja pergamentteja keskivaiheen oikealta puolelta. Tiesin että nämäkin olisi pitänyt lajitella käyttötarkoituksen mukaan, mutta luulin erottelun myrkyllisiin ja terveellisiin riittävän. Minkäs teet.
Lam keräsi syliinsä lukuisia pergamentteja ja kauhaisi viereisen lipaston päältä toiseen kainaloonsa kaksi kirjaa, joista toisesta solahti irtonainen paperi ja toinen oli kaksi kertaa todellista sivumääräänsä paksumpi vanhan opettajan lisäämien huomioiden ja näytteiden tähden.
Lam palasi takaisin sohvan luokse, kippasi saaliinsa matalalle pöydälle sen edessä ja istuuduttuaan mukavasti alkoi henkisen tilansa ja fyysisen vapinansa huomioon ottaen yllättäen vikkelästi selailla läpi enemmän tai vähemmän kellastuneita pergamentteja. Hylätyt päätyivät pinoon pöydän toiseen laitaan, potentiaaliset lähemmäs Yurelia. Jälkimmäisiä ei ollut paljon.
Tästä ei ole hyötyä..eiei tästäkään..tästä kenties, jos hän haluaa parantaa samalla hammassäryn...anisruoho, tämä voisi tepsiäbelladonna, miksi ei? Vaarallinen tosin, hyvin vaarallinen väärin käytettynä, mitäköhän se tekee tässä pinossarosmariini voisi toimia öljynä, mutta en tiedä ruoassakärsämöstä en osaa sanoa, en ole maininnut siitä mitään Haltian kapeat kulmat kurtistelivat ajatusten tahtiin hänen nakellessaan läpikäymiään muistiinpanoja yhdestä pinosta toiseen. Lopulta hän mumisten hylkäsi irtonaiset pergamentit ja kiskoi kirjoista paksumman lähemmäs itseään.
Tämän on kirjoittanut mestari Altorno jo ennen minun aikaani. Opin häneltä paljon, mutta minun on myönnettävä, että perehdyttyäni kasveihin tarkemmin vuosien aikana olisin minä voinut kenties laajentaa hänen tietämystään. Älä käsitä minua väärin, hän säästi minut paljolta etsimiseltä havaintojensa perusteella ja oli selvästi aikansa merkittävimpiä tutkijoita, enkä voi kuin ihailla häntä. Nykyään tiedämme kuitenkin vähän enemmän... Vaan katsotaan, tuntisiko hän nämä asiat paremmin.
Haeskelun lomassa idänhaltian ääni ja olemus olivat muuttuneet. Hänen kätensä tärisivät yhä ja hän vaihtoi asentoaan usein, mutta hänen katseensa oli maanisen pälyilemisen sijasta keskittynyt hänen edessään oleviin papereihin. Hänen äänensä oli yhtä rauhallinen kuin aina ennenkin, vaan nyt hänen puheensa ei lähtenyt harhailemaan ajatusten perässä kuten se niin usein teki. Syventyneenä vanhoihin tutkimuksiin hän oli hetken aikaa se nero, joka oli älyllään ansainnut työpaikan hovissa. Tervejärkisyyden harso oli kuitenkin häilyvä.
Lam kohotti katseensa kääpiöön ja huitaisi epämääräisesti toisella kädellään.
Onhan tässä asiaa, ja epäilyksettä yrtteihin perehtynyt henkilö saisi näistä hyödynnettyä niiden afrodisiakaominaisuudet. Vaan pelkäänpä, ettei minun tiedoillani kerrota, millä menetelmällä näistä kasveista lemmenjuoma on mahdollista uuttaa. Toinen huitaisu, tällä kertaa Yurelille sysättyjen muistiinpanojen suuntaan. Voit viedä mukanasi mitä tarvitset, ja toivon, että niistä on sinulle hyötyä. Lähetä joku tuomaan ne takaisin joskus. Milloin, sillä ei ole niin väliä, en usko tarvitsevani niitä.