Kirjoittaja Templer » 01 Maalis 2012, 18:49
Soul Safer
Mies käveli hiljaa metsässä, hän laahasi jalkojaan ja nautti kylmän lumen pistelystä paljaissa jalkapohjissa. Soul Safer ei jaksanut miettiä suuremmin mitä hänen ympärillään tapahtui. Häntä todella väsytti. Hetken talsittuaan lumessa hän tajusi, että satoi.. vettä. Huokaisten mies jatkoi eteenpäin, kunnes kuuli jotain takaapäin ja hän pysähtyi niille sijoilleen. Ääni ei jatkunut, eikä toista kuulunut. Sade oli huuhdellut suurimman osan maailman tuoksuista mukaansa ja mies ei haistanut kuin vain kourallisen erilaisia tuoksuja, mutta mikään niistä ei viestinyt vaarasta. Soul jatkoi siis matkaa, vaikka olikin hieman vastahakoinen sitä tehdessään. Mutta ei ollut syytä pysyä pitkään paikoillaan, sitä paitsi oli kuitenkin sen verran kylmä, ettei Soul viihtynyt siinä ilmassa.
Pari metriä käveltyään mies kuuli kuitenkin oksien rusahduksen ja vaikka hän oli nopea, niin ei kuitenkaan kyllin nopea kääntyäkseen taaksepäin, ennen kuin joku oli hypännyt hänen kimppuunsa. Tuo joku ei tullut yksin, vaan pien Saferin kimpussa oli useita isokokoisia hahmoja ja siinä tappelun tiimeksessä Soul Safer huomasi kyseessä olevan vain tavan ihmisiä.. roistoja luultavasti.
Mukavaa, että saavuitte, minulla alkoikin olla nälkä.. Soul ajatteli ja koetti saada sidettä silmiltään. Hän ei ollut kovinkaan vahva, eikä hän ymmärtänyt kuinka oli antanut tämän tapahtua, mutta pian noista ihmisistä olisi jäljellä vain tyhjät kuoret. Ennen siteen pois saamista Safer joutui vain olemaan ihmiset nyrkkeilysäkkinä hetken, kunnes sininen huivi oli poissa tieltä ja Safer tarttui lähimmän hakkaajan päähän ottaen toisen katseen omansa kohdalle ja kun mies katsoi Saferin silmiin, muutta ei tarvittukaan, kun läpikuultava ja hieman sinertävä, usvamainen sielu oli vedetty toisen ravinnoksi. Kun toiset hyökkääjät huomasivat, että yksi heistä oli kuollut, pelkkä kuori, alkoi huuto. Ensin kauhistunut ja hieman arvaamaton huuto, jonka jälkeen oli hetken hiljaisuus. Tuon hiljaisuuden yhteydessä mies vetäisi yhden miehen pään käsiinsä, eikä tuo pelosta jäykkä mies tajunnut sulkea silmiään, vaan antoi katseensa kohdata Soulin silmät ja näin ollen toinenkin hyökkääjä oli menettänyt sielunsa. Nyt kun muut näkivät mitä oikeasti oli tapahtunut, he nousivat ja lähtivät juoksuun.
"Ilmoitetaan tuosta friikistä kuninkaalle!" Yksi hyökkääjistä huusi. Askelia kaikkoni kahteen selvään suuntaan, joten Safer eipäili, että hyökkääjiä oli enää kaksi. Hän ei kuitenkaan voisi ottaa sitö riskiä, että nuo meihet tosiaan kantelisivat hänestä kuninkaalle, joten hän nousi ja muutti muotoaan juosten nopeasti yhden miehistä kumoon. Hänellä ei ollut huivia, joten hän pystyi helposti nauttimaan miehen sielun itselleen. Hän ei jäänyt pitkäksi aikaa siihen, vaan hän suuntasi kohti viimeistä miestä, nähden toisen loittonevan selän hämärästi edessään. Saferin näkö ei ollut hyvä, mutta kyllä hän tunnisti tumman hahmon vaalealla taustalla. Peto oli ottanut vallan, kun hän juoksi toista pikkuhiljaa kiinni, kieli roikkui pitkällä, silmät loistivat ja kuola valui virtana kielen päästä kylmään ilmaan. Soul Keepper muodossa mies pystyi hyppimään helposti kantojen yli ja hän saavutti kömpelöä miestä, kunnes Safer hyppästi toisen selkää vasten kaataen näin ollen miehen maahan. Soul leikitteli hetken miehen pelolla, kunnes yhdellä nopealla heilautuksella käänsi miehen toisinpäin ja katsoi pedon silmillään miehen silmiin. Juuri kun sielu olisi päästänyt irti, Soul ulvahti tuntien potkun kyljessään.
Se ei miestä kuitenkaan auttanut, vaan kuin refleksistä Soul Keepper otti kiinni hampaillaan hyökkääjän kurkusta ja puristi, kunnes veri tahti maan. Hän oli vihainen.. ja katsoi, kuinka toisen sielu oli lähdössä ruumiista. Ensin Soul olisi vain halunnut päästää sielun menemään, mutta lopulta hän otti viimeisen katsekontaktin kuolevaan mieheen ja näin ollen riisti toisen jo melkein vapaan sielun. Tuon sielun saamisen myötä Safer rauhoittui. Hän oli saanut kostonsa. Rauhoittumisen myötä tulivat myös kipu ja väsymys. Soul muutti muotonsa takaisin ihmiseksi ja se teki kipeää, mutta hän ei välittänyt, koska kivun pois sulkeminen oli yksi hänen vahvuutensa. Koska sen kanssa ei voinut kunnolla elää, se täytyi unohtaa. Nyt kuitenkin Safer oli saanut niin kunnolla selkäänsä, ettei hän pystynyt sulkemaan kipua niin hyvin pois, että hän olisi voinut kulkea tavallisesti. Sitäpaitsi satoi ja pisarat tuntuivat jotenkin raskailta, kylmiltä ja melkein loskamaisilta, eikä mies pitänyt siitä, kuinka ne raskaasti putoilivat hänen päälleen aiheuttaen omanlaisen kipunsa. Saferin olisi löydettävä suoja tältä raastavalta sateelta.
Matka kesti vielä hetken, kunnes Safer hahmotti jonkun edellään. Hän oli väsynyt, verinen ja tuskissaan, nyt jopa lumi tuntui uskomattoman epämukavalta ja kylmältä. Safer ei osanut rakastaa sitä.. hän halusi pois. Tällä hetkellä vain tuo yksi kulkija näytti toivolta.. joten mies lähti kiihdyttämään askeliaan.. hän käveli hieman kumarassa, koska hänen kylkeensä sattui. Jokainen askel oli askel kohti tuntematonta ja Soul Safer toivoi, että toinen olisi auttavainen.. eikä ainakaan hyökkääjä. Sade oli kiiihtynyt, eikä Safer suuremmin tiennyt missä hän liikkui, se ei ollut tärkeää tällä hetkellä. Nyt mies oli tarpeeksi lähellä sanoakseen "auta" mutta hän ei sanonut, koska se olisi ollut kuin suoraan myöntäisi heikkoutensa. Hän ojensi kätensä ja laski sen toisen olkapäälle, mutta samassa hänen jalkansa pettivät ja Soul murtui maahan, lyötynä, märkänä ja omaa kuolemaansa toivovana.
//Täällähän minä! Ja herran toin mukanani. (: Anteeksi viivästys.//