liian pimeää..

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2008, 11:21

Art

Khiar kertoi aistivansa asioita. Se selvensi Artille hieman, sen takia nainen käveli melko varmoin askelin? Tuohan olisi ollut hyvä taito kaikille sokeille.. Mustia läiskiä tyhjyyhdessä? Minkä värinen oli tyhjyys, jos kerran kaikki muut olivat mustia läiskiä?
Sitten Khiar kysyi, oliko Artilla mitään erityisiä kykyjä. Art naurahti pienesti ja hieraisi takaraivoaan pudistellen päätään.
"ei minulla mitään erityisiä kykyjä ole.. omaan vain tavallista huonomman tasapainon, siis haltijana.. mutta osaan piirtää melko hyvin" Art sanoi.. itse asiassa Art osasi piirtää paremmin mitä kukaan tähän asti vastaan tulleista, hän piirti aina jokaisen kivenkin viimeisintä murusta myöten pilkun tarkkaan.. mutta hän ei ollut hyvä kehumaan itseään, joten jätti nyt nekin väliin.
Tosiaan, Artilla oli huonompi tasapaino mitä muilla haltijoilla.. hän ei edes itse tiennyt syytä siihen, varmaankin sen takia, ettei hän nuorena riehunut muiden kanssa pihalla, vaan luki ja opiskeli, niin kuin isä oli pakottanut.
"minkälaista se sitten on?" Art kysyi ja täsmensi pian kysymystään "Tyhjyys.. miltä se näyttää?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 27 Touko 2008, 14:09

Khiar

Khiar oli hämmästynyt. Mutta samalla hieman huvittunut. Perin vähän hän haltijoista tiesi, mutta oli toki kuullut näiden taidoista, joihin tasapainokin lukeutui. Mutta tietystihän haltijoitakin oli erilaisia, kuten nyt vaikka muodonmuuttajiakin. Art oli haltija, jolla oli huono tasapaino ja Khiar muodonmuuttaja joka ei osannut muuttaa muotoaan. Huvittavaa. Ja, jostain kumman syystä, Khiar ei ollut erityisen hyvä piirtämään.
Mitään nainen ei kuitenkaan kerinnyt sanoa, ennen kuin Art esitti oudon kysymyksensä. Oikeastaan niin oudon, että se sai Khiar pysähtymään hetkeksi. Sitten hän naurahti ja jatkoi taas kävelyä.
Tyhjyys näyttää Hmm, tyhjältä? Kuin mustia palloja valkoisella paperilla, mutta ilman sitä valkoista paperia. Tyhjyys ei näytä miltään, Art, se on vain synkkä, pelottava olemattomuus, jota ei edes sanoin voi kuvailla.
Hassua miten vaikeaa oli kertoa jostakin, jonka oli nähnyt (tai aistinut) niin monta kertaa, että se oli jo täysin tuttu.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 13:14

Art

Art pysähtyi siinä missä Khiar ja katsoi tätä kysyvästi, kun näinen naurahti ja lähti taas kävelemään. Khiar selitti että tyhjyys näytti tyhjältä? Kuin mustia palloja valkoisella paperilla, mutta ilman valkoista paperia? Art meni sekaisin.. hän ei osannut kuvitella mitään, mikä ei näyttänyt miltään! Tyhjyys oli hänen mielestä suuri, musta tila, missä ei ollut mitään, ei edes valkoista paperia! Tyhjyyden piti olla väritön.. mutta olihan musta ja valkoinenkin värejä? Millainen tyhjyys sitten oli? Näin syvällisiä Art ei ollut miettinyt pitkiin aikoihin ja nyt hän ymmärsi miksi: Hän meni aivan sekaisin.. nyt hän ei varmaan nukkuisi pariin yöhön, miettiessään tuota kysymystä. Viimeksikin kun hän oli miettinyt, onko ihmisten jumalaa oikeasti olemassa, häneltä oli mennyt viikon yöunet.
"Tässähän tulee pää kipeäksi.." Art totesi naurahtaen, jättäen asian tällä kertaa tähän.. hän miettisi asiaa sitten itsekseen, ei hän viitsinyt Khiaria näillä kysymyksillä tai ajatuksilla vaivata.
"Olemme pian perillä" Art totesi, nähdessään majatalon jo lähestyvän.
Sielläkin oli jo melko hiljaista, tosin nyt majatalon edessä näkyi olevan muutama korkea-arvoinen haltija, jotka juttelivat majatalon isännälle. Art kyllä tunsi nuo kaikki, mutta ei hän näiden kanssa paljoakaan aikaansa viettänyt. Kaikki hänen aikansa meni joko Aranin tai Henryn kanssa ja se vähäninen vapaa-aika meni yleensä veljien kanssa... paitsi nyt hän oli käyttänyt aikaansa Khiariin, eikä yhtään katunut sitä. Khiar oli sen verran mukava ja omalaatuinen tyyppi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 28 Touko 2008, 18:38

Khiar


Se on ymmärrettävää. On vaikea ymmärtää jotain, mitä ei ole itse nähnyt, eikä pysty koskaan näkemäänkään. Äitijumalan nimeen toivon, ettei sinun koskaan tarvitsisi nähdä tyhjyyttä. Olet silloin nimittäin melkoisella varmuudella kuollut, taikka kuolemassa.
Khiar jutteli huvittuneella, pirteällä äänellä. Art kertoi heidän olevan pian perillä ja Khiar nyökkäsi tyytyväisenä. Olikin jo korkea aika päästä lepyttämään Äitijumala. Onneksi Äitijumala oli ylijumalista kärsivällisin ja ymmärtäväisin.
Toivon kovin, että tapaamme vielä, sillä haluaisin kovin tutustua sinuun paremmin.
Khiar käänsi päätään hieman Artin suuntaan ja hymyili. Nainen mietti, että hänen täytyisi kyllä päästä jotenkin osoittamaan kiitollisuutensa. Eivätkös haltijat olleet metsien väkeä? Kenties hän voisi rukoilla Shereliä ja Feriusta ja kenties suorittaa näille pienen uhrin. Mutta kyllä sitä täytyisi joku muu, joku näkyvämpi, tapa keksiä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 19:08

Art

Heh.. Art tosiaan toivoi ettei hän koskaan tulisi näkemään tyhjyyttä, mutta kai sekin aika joskus tulisi. Eihän hän ikuisuutta elänyt, mutta toiveissa oli kuolla normaalisti vanhuuteen ennemmin kuin nuorena taisteluissa. Ei sitäkään kyllä tiennyt...
Art vilkaisi Khiariin, kun tämä kertoi haluavansa tavata uudestaan. Art hymyili ja nyökkäsi, mutta muisti sitten että eihän khiar mitään nähnyt.
"Minustakin olisi mukava joskus tavata uudestaan, kunhan sota ja aika vain sallii. Mutta lupaan, mikäli aikani vain riittää, tulla katsomaan sinua.. enkä pistä pahakseni vaikka piipahtaisit linnalla joskus" Art sanoi ja pysähytyi majatalon ovelle, tervehtien pienesti majatalon isäntää ja haltijoita.
"mutta nyt minä lähden, uskon että pärjäät tästä eteen päin. Oli mukava tutustua" Art sanoi, kumarsi pienesti ja otti Khiarin käden omaansa ja suuteli pienesti tämän kämmentä. Sen tehtyään hän peruutti pari askelta, kunnes kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kohti linnaa.

// Aksu ja Art kuittaa, kiitos pelistä ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 29 Touko 2008, 08:21

Khiar

Nainen hymyili, kun Artin kertoessa ettei hänkään pistäisi uutta tapaamista pahakseen. Äitijumala oli johdattanut hänet kahden hyvän miehen seuraan, todellakin. Harmillista tosin, että Hän antoi lastensa sotia. No, Äitijumalan päätöksiä ei sopisi arvostella, kyllä Hän tiesi mitä teki kun oli sodan tänne langettanut.
Kuin myös. Näkemisiin.
Khiar hymyili ja hämmentyi suuresti tuntiessaan Artin kosketuksen. Hymy palasi pian, kun nainen tajusi toisen aikeet. Hän kumarsi pienesti haltijalle hyvästiksi ja asteli majatalon sisälle

// Loppu. Kiitos pelistä :D //
Lazu
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron