Kirjoittaja tynnyri » 26 Huhti 2012, 14:03
Olf
Velho kääpiö selitti Olfille miten pitäisi toimia veren kanssa. Verta tuli aika runsaan oloisesti sormen päästä, mutta Olf ei huolestunut, vaan odotti velhon toimia. Kun Yurel oli painanut kätensä rasia päälle, se alkoi hohtaa ja Olf hieman säikähti tätä, vaikka hän oli päättänyt olla yllättymättä mistään, koska jos jossain tarvitaan verta, niin se tarkoittaa jotain pelottavaa. Hohtava rasia ei tullut ensimmäisenä Olfin mieleen veren kanssa tehtäviin taikoihin. "Mutta eihän Olf olekkaan taikuri tai mikään muu haahuilija," Olf mutisi hiljaa ääni väristen.
Velho pyysi seuraavaksi tonttua piirtämään rasian tiettyyn kohtaa avaimenreiän. Olfia hieman epäilytti lähteä piirtelemään hohtavaan laatikkoon, jotain avaimenreikää, mutta tonttu nielasi ja siirsi sormensa täristen rasian lähistölle. Olf vilkaisi velhoa varmistaakseen, että se on turvallista, mutta äkillinen pelko sumensi tontun näköalan, ettei Olf nähnyt kääpiötä olleskaan. Nopeasti Olf riipusti kuvan ja veti nopeasti sormensa pois. Rasia näytti lopettavansa hehkunnan ja Olf päätti ohjata vieraansa keittiöön nauttimaan teetä. Hmm.. Taitaa velho olla teen suuri ystävä, Olf pohdiskeli mielessään, kun hän oli kaatanut teen pieniin ruskeisiin kuppeihin tuoksuvaa teetä. Tee oli lahja hänen haltiaystävältään, joten se oli varsin laadukasta teetä tontulle.
"Minuun voi aina luottaa, olen toiminut avainten parissa jo monen monituista vuotta, vaikka olenkin nuori tonttu. Olf rakastaa avaimia, kuin äidit lapsiaan ja Olf ei anna niiden karata minnekkään. Sinä ja haltiakuningas voitte olla ihan rauhassa siitä , että nämä ainutlaatuiset avaimet pysyvät tallessa, vaikka maailman tappiin saakka," Olf puheli Yurelille oman luottamuspuheensa, jonka jokainen sana oli kyllä totta. Olf rakasti suuresti avaimiaan, ettei hän ihan hevillä antaisi niiden hävitä.
Kun tee oli juotu Olf pyysi Yurelia seuraamaan vielä, ennen kuin päästäisi kiireisen vieraansa jatkamaan matkaansa. "Tule, niin näytän erään huoneen, jota Olf ei todellakaan ihan jokaiselle näytäkkään. Tämä huone on erittäin tärkeä Olfille," tonttu selitti kulkiessaan avainhuonetta kohti.
Hetken päästä Olf seisahtui hyvin lukitun näköisen ovarn eteen ja otti vyötäisiltään sen suunnattoman pienen avaimen, jonka Olf oli takonut ensimmäisenä avaimenaan, sitten sujauttaen avaimen reikään, joka oli näyttänyt koinsyömältä kololta. Kun avainta käänsi tarpeeksi ovi aukesi ongelmitta paljastaen suuren huoneen, joka oli tupaten täynnä avaimia, pieni, isoja, erimuotoisia ja erimetallista tehtyjä.
Olf käveli huoneen sisään ylpeänä. "Tämä on on minun avainhuone, jossa säilytän minun ja muiden avaimia!" tonttu huudahti kääntyen ovensuulle päin. "Ja tänne rasiakin pääse turvaan," Olf jatkoi tavallisella äänellään.