vettä

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2008, 17:08

Emilié

Emilié katsoi kysyvästi Reoddiin, kun tämä sanoi ettei jaksaisi vahtia sitä ja veti pyrstönsä maalle. Emilié meni täysin lukkoon, tämän päivän puolella takaisin järvelle?! Meinasiko Reodd ryömiä pitkin metsiä tuon pyrstön kans--
Emiliélle valkeni, Reodd siis pystyi muuttamaan pyrstönsä jaloiksi! Emilié katsoi hiljaa ja silmät suurina Reoddin muodon muutosta ja oli siinä samalla pudottaa ämpärinsä! Pian Reoddilla oli kaksi jalkaa pyrstön sijaan. Emilié naurahti pienesti, kun Reodd mainitsi lihasvoimastaan ja tämän hoiperrellessa huterasti ämpärin luokse.
"Hehe! Sie osaat muuttaa muotoas! Mie en ossaa, mie osaan vaan sulautua puihin" Emilié sanoi, tarkastellen Reoddin jalkoja. Kätevää..
Lopulta Emilié lähti näyttämään tietä Reoddille, suunnistamalla kohti metsää. Metsässä oli melko kuivan oloista, nyt kun ei ollut moneen viikkoon satanut kunnolla. Toivottavasti liika kuivuus ei haitannut Reoddia, maasta kun pöllysi tomua joka ei ollut kovinkaan hyvä hengitykselle.
"kauan sie sitten maalla pystyt olemaa?" Emilié kysyi heidän kävellessään.
Hän joutui pitämään yhä kaksin käsin kiinni ämpäristä, sen verran se painoi. Onneksi kotipuulle ei ollut kovinkaan pitkä matka.. tosin matka olisi taittunut huomattavasti nopeammin, jos Emilié olisi sulautunut puuhun ja sitä kautta liikkunut. Mutta oli se hyvä välillä kävelläkkin, varsinkin nyt kun oli seuraa. Harvemmin sitä metsän hengillä oli ketään seurana.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Touko 2008, 13:48

Reodd

Reodd virnisti omahyväisenä Emilién hämmästyneelle ilmeelle ja oli jälleen onnistunut yllättämään yhden järvellä vierailevan olennon, joita harvemmin edes näki. Totta kai siitä sai olla ylpeä, vetehiselle se oli saavutus.
"Osaan", Reodd vastasi ja katsoi sitten Emilié mietiskelevänä, kunnes jatkoi; "Millaista se puihin sulautuminen sitten on?" Hän tiedusteli tällä kertaa itse ihmeissään.

Reodd seurasi toista metsään ja katseli ympärilleen, kauan aikaa joka suuntaan. Siitä oli ehtinyt kulua aikaa, kun hän oli viimeksi metsässä käynyt, vaikka se olikin aivan järven vieressä ja hän olisi sinne kätevästi päässyt. Vetehinen kuitenkin pelkäsi eksyvänsä metsään, joten oli perunut ajatukset kulkea metsässä yksin.
Maa oli kuivaa ja tomu, jota maasta tuntui innokkaasti pöllyävän sai hänet hieman yskimään, mutta muuten se ei Reoddia haitannut. Hän selviäisi kyllä metsässä sen mitä oli tarvis, eikä hän todellakaan livistäisi nyt takaisin järvelle, kun oli kerrankin saanut jonkun kanssaan metsään niin, ettei eksyisi.
"Hmmh...en ole aivan varma", Reodd tuumi hiljaa, hän ei ollut koskaan koetellut rajojaan maan päällä, "Sellaiset 20 tuntia hyvällä tuurilla." Tosin sekin oli pelkkä veikkaus, koska hänellä ei ollut varmuutta. Eikä sinänsä huvittanutkaan katsoa kauanko hän voisi olla maalla ennen kuin kuolisi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2008, 14:45

Emilié

Reodd kertoi että pystyisi hyvällä tuurilla olemaan 20 tuntia maan päällä.. no, siinä ajassa he kerkeäisivät ravaamaan kotipuulle ainakin 100 kertaa vaikka maleksisivatkin! Mutta siinä menisi jalkapohjat.
Sitten Emilié pysähtyi ja laski ämpärin maahan, siinä samalla pysäyttäen Reoddin. Reodd oli kysynyt, millaista puihin sulautuminen oli.. Emilié ei osannut sitä selittää, joten hän näytti.
"katso tätä" Emilié sanoi ja käveli suurehkon puun viereen.
Hän asetti kätensä puun runkoa vasten ja samassa hän alkoi vaipumaan puun sisälle, aivan kuin astuen toisen ulottuvuuden porttiin.. ja lopulta hän katosi kokonaan puun sisälle.
Hetkeen Emiliétä ei näkynyt missään, kunnes hän ilmaantui toisen puun rungosta ulos ja naurahti pienesti. Hän hyppeli takaisin Reoddin luokse ja nappasi ämpärin maasta.
"Tuo on sitä sulautumista. Helppo tapa liikkuu ja pääst pakkoon" Emilié sanoi ja lähti taas kävelemään eteenpäin.
"Pia ollaan peril, ei enää pitkää matkaa" Emilié sanoi, parantaessaan otetta ämpärin sangasta.
"Ossaakko sie mittään muuta? Siis jalkojen muuttamisen lisäks?" Emilié kysyi silkkaa uteliaisuuttaan, hän kun ei yhäkään ollut törmännyt vetehiseen aikaisemmin, eikä tiennyt näistä mitään...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 31 Touko 2008, 20:33

Reodd

Reodd tuijotti Emiliétä hetken, kunnes tajusi tämän astuneen puun sisään ja kadonneen. Hän mutristeli huuliaan, eikä suostunut uskomaan näkemäänsä. Emilién ilmestyessä toisesta puusta takaisin maalle Reodd vetäisi kasvoilleen epäuskoisen virneen.
"Tuo oli jotain uskomatonta!" Hän tuumi ja käveli puun luo, johon Emilié oli astunut. Ei, hän ei uskonut itse pääsevänsä puun läpi, mutta sen sijaan hänen mielestään tässä jutussa täytyi olla joku juju. Ei toinen todella voinut kävellä puun sisälle! Reodd kosketti puun karheaa pintaa käsillään, eikä tuntenut siinä mitään järin erikoista. Toisaalta Emiliéhän oli metsänhenki, joten ehkä kaikki metsänhenget pystyivät moiseen, mutta oli se silti jotain, mitä vedessä suurimman osan elämästään viettänyt vetehinen ei suostunut heti todeksi uskomaan.

Reodd tajusi pian Emilién jo jatkaneen matkaansa ja paranteli otettaan ämpäristä. Hyvä, pian perillä, tällä olennolla ei enää kauaa olisi voimia kantaa tätä ämpäriä. Toisaalta, olisihan se ollut noloa myöntää, koska Emiliékin tuntui jaksavan ämpärinsä Reoddia paremmin, mutta minkäs tekee, kun ei ole paljolti lihaksia.
"En erityisesti", Reodd sanoi, eikä ollut varma siitäkään, osasivatko muut vetehiset mitään erityistä, mutta hän ei ainakaan ollut minkäänsortin taikavoimia itsestään löytänyt, "Paitsi on minulla pitkät kynnet, puolustautumista varten..." Hän mutisi ja silmäisi pitkiä ja harivnaisen paksuja kynsiään, joilla sai kuin saikin raadeltua tarvittaessa tiesmitä. Vetehisellä ei nyt kuitenkaan ensimmäisenä tullut mieleensä raadella ketään kynsillään...
"Onko sinulla mitään muuta kuin tuo puihin sulautumis-juttu?" Reodd tiedusteli ja käänsi katseensa kynsistään Emiliéhen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2008, 15:05

Emilié

Reodd kertoi ettei hänellä ollut mitään muuta "taikavoimaa".. paitisi mainitsi hän pitkät kyntensä. Emilié vilkaisi Reoddin kynsiin ja siinä samassa kiitti onneaan ettei Reodd ollut käynyt hänen kimppuunsa noilla kynsillä! Emiliéllä itsellään ei pahemmin olleet mitkään järin pitkät, tai terävät kynnet, hän kun pelkäsi raapivansa puita niillä.
"onhan miul! Mie osaan myös puhua puille ja ymmärtää niitten kielt. Osaan myös puhua eläimille." Emilié selitti..
Hän jätti mainitsematta erittäin hyvän ja lumoavan lauluäänensä, hän kun ei nähnyt siinä mitään erikoista tai mainitsemisen arvoista.. ja olihan se hassua kehua omaa lauluääntään, ainakin Emilién mielestä.
Pian he saapuivatkin suuren ja vanhan tammen luokse. Tammen runko oli todella suuri, halkaisijaltaan varmaan viisi tai kuusi metriä ja sen latvaa ei edes näkynyt. Sen oksat olivat suuria ja tukevia ja juuret kohoilivat maanpinnalla niin, että ne muodostivat pieniä luolastoja alleen.
"täs tää ny ois" Emilié sanoi katsellen puuta hetken aikaa ja lähti sitten kävelemään juurien pieniin luolastoihin.
"Odota siin, mie tuun ihan koht" Emilié huikkasi olkansa yli vielä ennen kuin katosi juuri luolastoihin.

Kului noin pari minuuttia ja Emilié palasi ilman ämpäriä. Hän käveli Reoddin luokse ja otti tältä toisen ämpärin ja kävi viemässä senkin varastoonsa. Juuri luolastoissa hän säilytti ruokansa ja juomansa, siellä kun oli sopivan viileää.
Pian Emilié palasi takaisin ja hymyili pienesti.
"Kiitos kovast.. Mut kai sie hetken aikaa viel voit olla? Mie haluaisin näyttää siulle jotain" Emilié sanoi ja hyppelehti puun rungon viereen. Hän tapautti jalallaan yhteen suureen juureen joka lähti kohoamaan maan pinnalta ja kiertyi puun rungon ympärille, muodostaen näin pienen kierre polun.
"Tule" Emilié sanoi lyhyesti ja lähti hyppelemään "polkua" pitkin ylös päin, johdattaen Reoddia yhä vain ylemmäksi ja ylemmäski.. toivottavasti vetehisellä oli hyvä tasapaino.
Ylhäällä odotti pieni, pesää muistuttava oksa kyähelmä, jossa oli tavaraa vaikka muille jakaa.. se oli Emilién aarre aitta, mutta sitä Emilié ei ollut näyttämässä Reodille.. tällä kertaa mentiin vielä ylemmäs. Emilié johdatti vetehisen aivan puun latvaan, ohuimmille oksille. Oksat olivat kuitenkin sen verran paksut, että ne kantoivat helposti aikuisen miehenkin.. eikä Reodd nyt näyttänyt olevan kovinkaan painava.
"Katos tätä" Emilié sanoi levittäen kätensä, kun huipulla avautui kauniit näköalat.
Yhdessä suunnassa oli metsä, sielä he olivat tulleet. Toisessa suunnassa näkyi ihmisten kylä ja sen takana kirkkaan sinisenä kimmeltävä meri ja yhdessä suunnassa näkyi arot ja niiden takana verikenttä ja vuoret... sieltä näkyi melkein koko Crypt, lukuun ottamatta haltijoiden kylää, joka sattui olemaan piilossa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Kesä 2008, 18:25

Reodd

Reodd ei osannut puhua puille eikä eläimille ja näin ollen Emilién kyvyt saivatkin hänet kateelliseksi. Kuitenkaan, vetehinen ei noilla taidoilla paljoakaan olisi tehnyt, mutta metsänhengelle ne kai olivat elintärkeitä. Sitä hän ei osannut varmuudella sanoa olivatko ne, mutta tärkeät kuin tärkeät. Toisaalta, voisihan se ollakin hauskaa puhua eläimille, joita Reodd kuitenkin harvemmin edes näki, joten hänelle siitä ei ollut kovin hyötyä, moisesta kyvystä.
Reodd ei ehtinyt edes huomata matkan kuluneen, kun jo näkikin edessään tuon suuren tammen. Hän ei edes kunnolla tiedostanut minne Emilié katosi, mutta nyökkäsi kuitenkin tämän lauseelle, josta osa ei edes tavoittanut hänen korviaan. Hän tuijotti puuta silmät suurina ja päästi pitkän henkäyksen suustaan. Luonto todella oli ihmeellinen ja näin vetehiselle ennennäkemätön. Emilié oli varmasti nähnyt vaivaa puun kasvattamiseen, jos nyt oli sen itse kasvattanut, eihän Reodd voinut tietää. Hän ei edes tiennyt Emilién ikää eikä sen paremmin tämän vanhalta vaikuttavan suuren tammenkaan ikää.

"Voin", Reodd sanoi havahduttuaan mietteistään ja seurasi Emiliétä. Hän jotenkin jo osasi arvata korkeisiin paikkoihin kipuamista. Merenelävänä hän ei ollut tottunut korkeisiin puihin ja Emilién lähtiessä kapuamaan tuota ihmeellistä polkua - jonka tämä oli jollain tapaa onnistunut puun ympärille taikomaan - jäi Reodd hetkeksi epäröimään. Hetken mietittyään hän kuitenkin seurasi toista, mutta erittäin varovaisesti. Hänen tasapainonsa ei maan päällä kävellessään ollut mitään parhainta, koska hän oli tottunut veteen ja pyrstöön.
"Voi apua...", Reodd valitti ja nojautui varovasti hieman puunrungon lähelle, parempi kai se oli nojata puun suuntaan kuin toiseen suuntaan, josta todennäköisesti tippuisi varsin helposti alas.
"Tiesitkö, ettei vetehisiä ole luotu puihin?" Reodd kysyi naurahtaen hermostuneesti ja vilkaisi nopeasti alas, vetäen kuitenkin katseensa taas pian eteensä, "Mutta mitä ikinä sinä haluatkin näyttää, minä seuraan..." Hän jatkoi uhmakkaasti ja huomasi tuon mielenkiintoisen pesäntapaisen, muttei maininnut siitä mitään, vaikka olisikin tehnyt mielensä kysyä mitä toinen siellä säilöi.
Hän jatkoi toisen perässä hiljaa ja oli hyvä, ettei hänen jalkansa jo lipsahtanut, mutta hän onnistui vetämään sen nopeasti takaisin. Onneksi hänellä oli vielä suhteellisen nopeat refleksit, vaikka tasapaino ei niin täydellinen ollutkaan.

Seuraava näky sai Reoddin suun loksahtamaan auki. Siinä se oli hänen edessään, kaikki se, mistä hän ei ollut kokenut muuta kuin järven, jossa asui. Koko tuo ihmeellinen maailma, jonka hän oli tahtonut penkoa läpikotaisin. Kuitenkaan voimatta sitä tehdä, kun ei voinut olla poissa vedestä kuin 20 tuntia. Siltikin, se oli niin kaunista. Eikä vetehinen voinut ymmärtää, miten tällaisessa kauniissa maassa saattoi olla verisiä taisteluita ilman mitään järkevää syytäkään.
Jos kaikki taistelua haastavat näkisivät tämän, mitä hän nyt näki, nämä saattaisivat lopettaa taistelunsa heti. Tämä näky todellakin pisti ainakin vetehisen hiljaiseksi.
"Kaunista", Reodd mutisi hiljaa ja oli taas horjahtaa oksalta, "Enkä minä ole eläessäni nähnyt puoliakaan tästä..." Hän jatkoi haikeana ja käänsi sitten katseensa Emiliéhin...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2008, 17:10

Emilié

Emilié oli naurellut itsekseen Reoddin huomautukselle, että tiesikö Emilié ettei vetehisiä oltu luotu puihin. Sehän oli kaiken järjen vastaista, jos toinen kerran asui vedessä niin tuskin tätä oltiin luotu puissa liikkumaan, eihän vetehinen sillä taidolla tekisikään mitään.. paitsi nyt kun sattui Dryadiin törmäämään.

Emilié katseli hiljaa itsekseen Reoddin vierellä maisemia ja antoi tuulen heilutella pitkiä, hentoja hiuksiaan. Toivottavasti ei tulisi kauheaa tuulenpuuskaan, silloin lennettäisiin ja pitkälle! Näin ylhäällä ei ollut mitään mistä pitää kunnolla kiinni ja Emilié nyt sattui olemaan sen verran pieni ja kevyt että lentäisi tuulen mukana kuin lehti. Reoddista Emilié ei ollut kovinkaan varma, mutta melko hintelältä hän näytti näin mieheksi.. kai hänkin sitten tuulessa lentäisi.
Emilié nosti katseensa lopulta Reoddiin kun tämä käänsi katseensa häneen.
"en miekään ole nähnyt puoliakaan näis paikoista läheltä, mie oon nähny ne vaan täältä ylhäältä" Emilié selitti katsellen ympärilleen.
Sitten hän nosti etusormensa pystyyn ja osoitti kohti verikenttää ja pimeää paikaa.
"mut tuol mie en halua käydä.. pelottavia paikkoja. Tuo on se kenttä mis käytiin suuri sota kauan aikaa sit, se sota minkä haltijat hävis. Mie voin vaikka vannoo et sielt kuuluu joskus pimeinä ja kylminä öinä henkien tuskan valituksia.. ne itkee..." Emilié selitti ja sai samalla kylmän väreet.
Vaikka hän olikin elänyt melkein koko ikänäsä yksin, silti hän pelkäsi joitakin asioita! Esimerkiksi kummituksia ja totaalista pimeyttä.
Lopulta Emilié lähti laskeutumaan varovasti alas päin ja pysähtyi pensänsä kohdalle odottamaan että Reodd tulisi perästä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Kesä 2008, 12:12

Reodd

Reodd piti tiukasti katseensa kaukaisimmissa maisemissa, välttäen katsomasta alas. Tämä ei ollut normaalia...hänen pitäisi olla vedessä, ei puussa. Toisaalta, täältä oli huomattavasti paremmat maisemat ja kauniit maisemat myös. Ensimmäistä kertaa Reodd näki koko Cryptin. Ennen tätä hän ei ollut nähnyt muuta kuin järvensä ja metsän puut siinä ympärillä. Eipä hän ollut metsäänkään lähtenyt hortoilemaan yksinään, joten tämä oli myös ensimmäinen kerta vuosiin, kun hän astui pois vedestä. Yllättäen hän tunsi olonsa varsin orvoksi. Ehkä tämä oli sitä koti-ikävää, josta usein puhuttiin. Reodd ymmärsi nyt, kuinka tärkeä hänen oma järvensä hänelle olikaan ja kuinka helposti tähän suureen maailmaan - joka edessään avautui - saattoi eksyä.

Reodd kuunteli Emilién kertomuksen siitä, mitä verikentällä oli tapahtunut ja käänsi katseensa kenttään, joka puusta näkyi.
"Karmivaa...", hän mutisi ja oli jo itsekin sitä mieltä, ettei tahtonut nähdä tuota osaa maailmasta. Ehkä vetehisenä hänen olisi järkevämpää vain pysyä vedessä eikä puuttua maailman tapahtumiin, vaikka hän osaltaan jo vaikuttikin niihin siten, että oli haltijoiden puolella.
Reodd ei pelännyt pimeää, koska järven pohjassa usein oli melko pimeää, mutta sitä enemmän hän pelkäsi ihmisiä, ehkä enemmän kuin mitään muuta ja sotaa hän pelkäsi myös. Vedenelävänä hänellä ei oikein järeitä aseita ollut...
Reodd lähti seuraamaan Emiliétä alas ja rohkaisi nyt kysyä tältä tuosta pesäntapaisesta.
"Mikä tuo on?" Hän kysyi hiljaa, muttei uskaltanut alkaa osoittamaan pesää, vaan nyökäytti sen suuntaan, nojautuen jälleen puunrunkoon.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2008, 17:38

Emilié

Reodd laskeutui viimein alas päin ja tällä kertaa herra kysäisi Emilién pesästä. Emilié vilkaisi Reoddista nopeasti pesään ja siitä takaisin Reoddiin, hymyillen erittäin leveästi.
"Se on miun pesä. Siel mie nukun ja säilytän kaikkein tärkeimmän ja kauneimmat tavarat" Emilié selitti, samalla kun hypähti yhdellä kevyellä loikalla pesäänsä.
Kuului pieni kohahdus sekä kilinää ja kolinaa kun Emilié laskeutui lehdillä päällystettyyn pesäänsä. Hetken hän katseli ympärilleen kunnes nosti ylös hopeisen haarukan ja näytti sitä Reoddille.
"Mie keräilen kaikkee kiiltävää! se on miun pakko mielle.. en tiiä miks, mut jokin niissä kiehtoo." Emilié selitteli, samalla kun pyöritteli haarukkaa käsissään ja katseli sen kiiltävän puhdasta pintaa.
Yleensä jos Emiliéllä ei muuta tekemistä ollut, hän kiillotti pesässään olevia metalli esineitä, ihan vain aikaansa tappaakseen... yleensä iltaisin hänellä ei ollut mitään tekemistä, puutkin kävivät nukkumaan, joten niitä ei tarvinnut kytätä.. totta kai Emilié oli yölläkin valppaana siinä mielessä, jos joku päättäisi lähteä kaatamaan puita öisin.
Mutta harvemmin ihmiset saatika haltijatkaan kävivät yöllä töihin, yöllä nukuttiin!
"Noh, mennään ettet sie ihan kuivu" Emilié sanoi lopulta hymyillen ja laski haarukan takaisin pesäänsä ja lähti kävelemään 'juuri polkua' alas päin, samalla hyräillen iloisesti.
Hänen menonsa puussa oli melko... varomatonta. Hän käveli niin huolimattomasti että olisi varmasti tipahtanut alas, ellei olisi ollut dryadi! ja sehän olisi ollut häpeä jos Dryadi olisi puusta tipahtanut.
"keräilekkö sie mittään?" Emilié kysyi näin ohimennen, ihan vain mielenkiinnosta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Kesä 2008, 12:18

Reodd

Reodd katsoi Emilién pesää hieman kateellisena, hänellä ei ollut pesää, eikä liiemmin tärkeitä tai kauniita esineitäkään. Kukaan ei ollut vuosikausiin tiputtanut mitään hänen järveensä, eikä edes sen lähistölle niin, että hän olisi voinut hankkia itselleen jonkinlaista omaisuutta.
Reodd ei osannut kommentoida mitään Emilién sanoihin, hän vain nyökytteli ja hymyili hieman.
Hänen pakkomielteensä oli enemmänkin kaikki sininen. Hän piti paljon taivaasta ja vedestä, koska ne ainakin osaltaan olivat sinisiä. Mitä nyt taivasta joskus peitti valkoiset tai tummat pilvet ja vesi näytti päältäpäin tummalta, eikä siniseltä. Metsässä ei sinisiä asioita ollut, mutta ei se Reoddia silti haitannut. Hän ei ollut aiemmin edes miettinyt sitä mistä piti ja mistä ei, hän ei itseasiassa ollut miettinyt paljoa mitään. Hän vain tapasi loikoilla järven pohjassa ja olla, mikä oli osaltaan varsin tylsää.

Reodd nyökkäsi jälleen ja lähti varovasti alaspäin, eikä oikein uskaltanut vieläkään irroittaa otettaan puusta, koska pelkäsi edelleen tippuvansa alas, jos päästäisi irti.
"Äh, enpä juurikaan", hän vastasi toisen kysymykseen hieman haikeana, "Ei ole paljoa keräiltävää..." Hän tuumi, eikä keksinyt mitään keräiltävää. Hänellä oli muistoja, ehkä hän keräili niitä ja uusia kokemuksia tässä maailmassa, jota ei lähes lainkaan tuntenut. Emilié oli juuri antanut hänelle yhden uuden muiston ja kokemuksen hänen pieneen kokoelmaansa...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2008, 13:22

Emilié

Reodd kertoi ettei keräillyt mitään. Sääli, Emilié olisi halunnut kuulla että joku muukin keräilisi jotain. Hän oli meinaan ainoa dryadi näillä main joka haali omaisuutta itsellensä. Muut pitivätkin häntä sen takia outona ja pysyttelivät hänestä kaukana. Dryadit kun olivat loppujen lopuksi vain henkiolentoja, ei heidän kuulunut omistaa mitään, muuta kuin pesäpuu tai sydänpuu.
Lopulta Emilié pääsi takaisin maankamaralle ja odotteli että Reodd pääsisi myös alas turvallisesti. Eihän Emilié halunnut että Reodd teloisi itseään, nyt kun herra oli maan päälle uskaltautunut.
Sitten kun molemmat olivat maan päällä, Emilié tapautti käsiään kaksi kertaa yhteen ja puun ympärille kiertynyt juuri lähti hitaasti laskeutumaan takaisin alas, samaan paikkaan missä olikin jo ollut.
"noin. ny si vaan takas järvelle" Emilié sanoi hymyillen ja lähti hypähtelevin askelin kävelemään kohti järveä.
Kyllä, hän aikoi saattaa Reoddin takaisin kotiinsa.. se oli vähintä mitä Emilié juuri tällä hetkellä pystyi tekemään. Olihan Reodd pelastanut hänen henkensä ja sitten vielä auttanut kantamaan vesi ämpärin pesäpuulle! Se oli Emilién mielestä jo suuri apu. Nyt hän tunsi pientä häpeää.. aivan kuin hän olisi ollut vain taakka Reoddille, mutta ei vetehinen vielä ollut valittanut.. ainakaan ääneen.
"onks siul kettään tuttuja tääl?" Emilié kysyi, pitääkseen puhetta yllä.. ei ollut kiva kävellä täydessä hilaisuudessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Kesä 2008, 10:23

Reodd

Reoddkin pääsi takaisin maan päälle ja tunsi olonsa huomattavasti turvallisemmaksi kuin tuolla puiden latvoissa, vaikka tokihan maisemat olivat olleet näkemisen arvoiset, todellakin. Vedessä asustelevalle vetehiselle tuo oli ollut ainutlaatuinen kokemus, eikä Reodd sitä noin vain unohtaisi, vaikka olikin vuosien saatossa unohtanut monia asioita, mutta tuota näkymää ei yksinkertaisesti kykenisi unohtamaan...Eikä moista, varsin pelottavaa puussa keikkumistakaan.
Reodd vain nyökkäsi Emiliélle, kun tämä lähti saattamaan häntä takaisin järvelle. Siitä vetehinen osasi olla kiitollinen, koska kuinkapa hän täältä metsän keskeltä olisi kotiinsa enää löytänyt, kun ei reittiäkään muistanut, eikä matkustelu ollut muutenkaan mukavaa yksinään, jutteluseura kelpasi hänelle juuri nyt paremmin kuin hyvin.
"Täytyy myöntää ettei ole", Reodd sanoi hieman surullisenakin, "Sinun lisäksesi siis. Harvoin kukaan järvelläni vierailee, enkä minä osaa suunnistaa maan päällä, joten en ole aiemmin mihinkään vedestä lähtenyt." Hän selitti ja hämmästyi ainakin itse suustaan tullutta sana tulvaa. Reodd kun ei yleensä käyttänyt pitkiä lauseita puhuessaan. Seura teki ihmeistä yksinäisyyteen tottuneelle Reoddille.
"Sinulla todennnäköisesti on tuttuja?" Hän varmisti, muttei voinut tietenkään olla varma siitä, kuinka usein metsänhenget toisiinsa yhteyttä pitivät...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Kesä 2008, 16:10

Emilié

Reodd kertoi ettei hänellä ollut ketään tuttuja näin Emilién lisäksi. Melko surullista.. Eikö Reoddilla ollut ketään? Emilié olisi tullut hulluksi, jos hänellä ei olisi ollut ketään ystävää tai tuttua. Tosin dryadin oli vaikea olla yksinään, kun kaikki puut olivat heidän ystäviään.. mutta puiden kanssa ei kyennyt kovinkaan syvällisiin keskusteluihin, ne kun vain kuiskailivat satunnaisia asioita ja salaisuuksia, ei niistä ollut juttu seuraksi.. ne korkeintaan kuuntelivat.
"On miul muutama tuttu... ja sitten puut ja Guggy, mut siihen se jääp." Emilié selitti kävellessään eteenpäin.
"siul on varmaan aika yksinäistä sit.." Emilié aloitti heidän saapuessaan jo pikku hiljaa järvelle päin.
"Mitäs sanosit jos tehtäs sopimus?" Emilié kysyi pysähtyen ja kääntyi kohti vetehistä.
"Mie käyn kattoon siuu ain ku kerkeen ja sie autat miuu kantaan vesi ämpärit, sillon ku miul niit on mukan?" Emilié kysyi hymyillen.
Ei hän halunnut jättää Reoddia yksinään järvelle siinä uskossa, ettei kukaan häntä enää tulisi katsomaan.. Emiliélle kyllä kelpasi seura eikä siitä nyt haittaa ollut vaikka hän olisi päivittäinkin tullut käymään Reoddin luona..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 22 Kesä 2008, 16:32

Reodd

"Kukas tämä Guggy sitten on?" Reodd tiedusteli ja toivoi, ettei ollut mennyt liian yksityisyyksiin kysymystensä suhteen. Eipä hän tälläkään tiedolla paljoa tekisi, mutta olihan se aina hauskaa tietää lisää, etenkin kun sitä sai niin harvoin tietää asioita yskinään kun eli.
Reodd saattoi jo nähdä tutun järvensä, eikä ollut käsittänytkään kuinka rakas se hänelle loppujen lopuksi oli. Ilman sitä hän olisi kuollut. Hän ei olisi tahtonut edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos Emilié ei olisi tässä saattamassa häntä. Hänhän olisi todennäköisesti eksynyt ja kuollut kuivuuteen.

Reodd käänsi katseensa järvestä Emiliéhin ja oli jo kysymässä millaisesta sopimuksesta tämä puhui, mutta dryadi ehti vastata ensin.
"Se kuulostaa hyvältä", Reodd sanoi oikeasti tarkoittaen sitä mitä sanoi. Tuollaisesta sopimuksesta kumpikin hyötyisi. Reodd saisi jutteluseuraa, eikä Emilién tarvitsisi niin raataa vesiämpäreiden kantamisen kanssa, kun olisi kantoapua.
"Se kuulostaisi todella hyvältä", Reodd tuumaisi heidän jo lähestyessään järveä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2008, 22:43

Emilié

Emilié hymyili erittäin leveästi, kun Reodd suostui sopimukseen. nyt Emiliélläkin oli joku jolle hän voisi käydä juttelemassa päivittäin! Joku joka kykenisi älylliseen kommunikointiin. Aluksi Emilié oli ajatellut että hän pyytäisi Reoddin opettamaan häntä uimaan.. mutta hän ei kehdannut myöntää sitä, ettei osannut uida. Uiminen tuntui niin luonnolliselta asialta! Eläimetkin osasivat uida.. mutta ei Emilié.
"ai Guggy.." Emilié aloitti nostaen katseensa taivaalle "Guggy on miun lemmikki kauris. Mie oon itte kouluttanu ja kasvattanu sen." Emilié selitti heidän kävellessään.
"Mie pelastin sen aikanaan mettäst.. sen äiti oli kadonnu ja se itte oli haavottunu jot' mie si otin sen hoiviin" Emilié lisäsi, kertoen hieman siitä miten hän ja Guggy olivat tavanneet.
Pian he saapuivatkin jo järven rantaan. Emilié kävi istumaan kivelle ja laski jalkansa veteen, heilutellen varpaitaan veden pinnalla. Ei hän vielä halunnut lähteä, ei hänellä mitään muutakaan tekemistä ollut.
"onks tääl järves kui isoi kaloi? jokkut puhuu et tääl asuis tooodella iso petokala.." Emilié kysyi katsellen tyynelle järvelle päin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron