Seikkailua etsimässä

Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

Seikkailua etsimässä

ViestiKirjoittaja Lazu » 28 Touko 2008, 18:16

Fugu

Olisi ihan hyvin voinut olla kaunis päivä. Aurinko olisi voinut paistaa lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Ja sitä olisi voinut olla metsässä, jossain puun alla nukkumassa. Mutta ei. Piti olla yö, eikä edes mikään lämmin yö, mutta sentäs kuu möllötti taivaalla. Se valaisi kulkua hieman. Tai siis olisi valaissut. Ellei Fugu olisi vaeltanut jossain saakelin luolastossa. Täällä ei olisi mitään merkitystä sillä, oliko päivä vai yö, pimeää olisi joka tapauksessa. Mutta Fugu tiesi, että nyt oli yö. Linnut eivät olleet enää liikkeellä ja luolaston jokainen ötökkä taas oli. Ja voi että niillä oli kiire! Pitää hankkia ruokaaruokaaruokaa. On kiirekiirekiire. Ihminenihminenihminen! ne supattelivat keskenään.
Lopulta Fugu seisahtui. Häntä kyllästytti. Tähän aikaan pitäisi olla nukkumassa, lepo oli ehdottoman tärkeää. Mutta ei, ehei, hän vaelteli jossain saastaisessa luolassa.
Purhur
Coco, kirjava kissa, puski Fugun jalkaa ja kehräsi äänekkäästi. Miekkonen kävi maahan istumaan ja katsoi kissan vihreisiin silmiin.
Miuh.
Mä tiedän että sulla on nälkä.
Vaikka eihän kissa tietenkään ymmärtänyt, se vain katseli Fugua pää kallellaan. Miekkonen hymyili, otti taskustaan hopeisen huilun ja soitti sillä pari säveltä. Anteeksi, kaunokainen, anteeksi. Täällä on vain hyönteisiä, kaunokainen, mutta etsi toki ruokaa jos haluat. Niin sävelet kertoivat, mutta ihminen taas ei kyennyt ymmärtämään noita säveliä. Ihmisten korviin ne olivat vain musiikkia. Coco taas ymmärsi, ymmärsi täysin ja maukui hieman vihaisen kuuloisena. Fugu hymähti, sillä kissa sanoi, ettei halunnut jättää miestä yksin. Miten kultainen otus.
Lazu
 

Re: Seikkailua etsimässä

ViestiKirjoittaja tuho » 29 Touko 2008, 19:14

Kla'gel

Taas kerran nousi Kla'gel maan pinnalle niin kuin joka vuosi. Hän leijui kiellekeelle jossa oli tunnelin suu. Hän taas tunsi lähes olemattoman ilmavirtauksen, sitä ei maan pinalla asuja ei voinut tunte niin pieni se oli. Enään muutama virsta ja taas olisin siellä kirotussa maanpinnallisessa helvetissä hän ajetteli. Miksi edes ryhdyin tähän? Kävellässeen ylöspäin hän mietti miksei ollut laittanut kulkuriimuja maanpinnalliseen luolaansa.
Sitten hän näki lämpökatseellaan kissan joka oli kuin pieni lyhty valottomassa tunnelissa. Haahahah räjäytänpä tuon surkean eksyneen otuksen Kla'gel suunnitteli mielessään ja suoristi oikeaa kättään kissaa päin. Pian kädestä lensi salama joka oli suunnattu kissaan.
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 30 Touko 2008, 08:29

Fugu

Hmm, hassua. Fugu voisi vaikka vannoa aistivansa jotain outoa. Viime hetkellä mies äkkäsi vetää kissansa pois salaman tieltä. Coco murisi vihaisena salaman lähettäneelle otukselle, Fugun silitellessä otusta rauhoittelevasti.
Hoi kuule, olit melkein osua mun kissaan. Vaan eipä hätää, et osunu. Et varmaankaa tienny et kysees on mun katti, eikä mikää villieläin.
Ei vihan häivääkään. Fugu ei ollut laisinkaan vihainen sille, joka oli melkein tappanut Cocon. Kissa mourusi vihaisena ja katsoi Fugua. Mies ei voinut millään ymmärtää, miksi kissa sanoi salaman lähettänyttä olentoa pahaksi. Eihän ketään saisi tuomita ensivaikutelman perusteella!
Hassu kissa. Jos pelottaa, voit kyllä lähteä.
Fugu puheli rauhoittavalla äänellä kissalle ja laski sen maahan. Vaikkei Coco varsinaisesti ihmisten kieltä tajunnutkaan niin tämän eleen se kyllä ymmärsi, se tajusi että sillä oli lupa lähteä. Mutta Coco tuijotti Fugua, viestien miehelle ettei todellakaan lähtisi vielä.
Hoi, muukalainen. Tuus toki tänne! O aina tutustuu uusii ihmisiin.
Fugun ystävällinen ja ennen kaikkea peloton ääni kaikui luolastossa.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 30 Touko 2008, 18:38

Kla'gel

Kla'gel ei käsittänyt miten se karvapallo oli kerennyt hänen salamansa tieltä vahinkoa kärsimättä ja sitten tuo tyhmä ihminen huuteli hänelle.
Hän voisi teurastaa tuon hullun ihmisen helposti näissä olosuhteissa mutta hänellä oli kiire maanpinnalle ennen kuin se helvetillinen tulipallo ilmestyisi. Kla'gel kaivoin lumottua vyölaukkuaan ja nosti sieltä näkymättömyys tomua ja nakkasi sen itsensä pääle ja alkoi kulkea kohti ääntä ja tyhmää ihmistä. Kun hän oli tulllut tarpeeksi lähelle että huomasi tämän olevan puolirotuinen hän ajatteli pelotella tätä vähän. Kla'gel kiersi pienempään sivu käytävään, joka nousee puolirotuisen yläpuolelle ja ottaa laukustaan pienen käsikäyttöisen varsijousen ja tähtää puolihaltiaa vatsaan ja sitten napsahtaa ja nuoli viuhahtaa kohti puolihaltiaa.
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 30 Touko 2008, 19:35

Fugu

Aijaa, se joku lähti? Ainakaan siitä ei enää kuulunut mitään. Fugu kuitenkin tiesi, ettei hänen omiin aisteihinsa ollut sen vertaa luottamista ja siksi käänsikin katseensa Cocoon. Onneksi kissa oli sittenkin pysynyt täällä, se kyllä tiesi jos joku tuli lähelle.
Äkisti kissa alkoi murista. Fugu seurasi sen katsetta ja kerkesi juuri ja juuri hypätä pois nuolen tieltä. Tai miten sen nyt ottaa. Vatsaan ei kyllä nuoli ollut osunut, mutta jalan se oli onnistunut lävistämään.
Oijoi. Kuules kaveri, mä en oikein usko että toi oli enää vahinko. Mut ei se mitään. En mä sulle uhkaa oo, jos sitä ajattelit.
Sinisilmäinen, naiivi? Kyllä, niitä kumpaakin Fugu todellakin oli. Miekkonen katkaisi nuolen ja kiskaisi sen irti jalasta.
Jaa. Älä suotta hätäile, Coco.
Fugu tiesi, että kissa oli hädissään, eläin kun ei kyennyt ymmärtämään tilannetta. Fugu laski kätensä haavan päälle ja paransi haavansa. Olisi kenties kuluttanut vähemmän energiaa, jos olisi antanut haavan vain olla, mutta kun jalkoihin tulevat haavat tuppasivat aina vuotamaan niin pirusti verta.
Hei kuules kaveri, mä en tykkää tapella. Ennemminki jutustella rauhas ja silleensä.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 31 Touko 2008, 07:00

Kla'gel

Kla'gel oli hämmästynyt tuon puolirotuisen nopeudesta mutta vaikka nuoli ei ollutkaan osunut sinneminne piti se oli osunut silti ja muutaman sekunninpäästa tuo naivi otus nukkuisi. Drow- myrkyn pirullisuus oli siinä että se vaikuttaa todella nopeasti mutta ei tapa, vain nukuttaa uhrinsa jolloin se olisi helppo saalis. Kla'gel silmäili pulohaltian parannus loitsua ja hekotteli mielessään sitä miten tyhmää oli ruveta parantamaan pisto haavaa josta ei tulisi edes verta kunnolla. Kun myrkky alkoi vaikuttaa Kla'gel heijui alas tasanteelta Fugun eteen mutta tarpeeksi kauvas osuma etäisyydeltä.
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 31 Touko 2008, 18:49

Fugu

Coco jutteli Fugulle vimmattuun tahtiin. Tosin äänettömästi, kehonsa kielellä. Kissa pörhisti turkkiaan, luimisti korviaan, siristeli silmiään Yritti kaikin mahdollisin tavoin kertoa Fugulle, että jokin oli nyt pielessä. Kissan vain oli vaikea kertoa asiaansa, kun se ei tiennyt mikä oli väärin.
Hys, Coco Hei, tyyppi. Mikäs sul o mua vastaa?
Alkoi väsyttää. Hiisi, tietysti. Jotain unilääkettä tai jotain. Joo, siitähän Cocokin oli yrittänyt varoittaa. Nyt kissa ravasi neuvottomana miehen vierellä Mikä on? Mitä tapahtuu? Älä leiki kanssani! Käsken sinua lopettamaan! Pelotat minua. Ylös tai raavin! Se maukui surullisen kuuloisena. Fugu nojasi seinään ja huokaisi syvään. Tämä ei nyt kyllä ollut laisinkaan mukavaa. Eläinten äänetkin alkoivat kantautua niin selvinä: Pahapahapaha. Musta haltija, ei hyvä, ei hyvä. Poispoispois, se tappaa. Hyönteisten ajatusmaailma oli kyllä pieni. Mutta mikäs ihmeen musta haltija? Ajatus katkeili, eikä mikään ollut enää järin selvää. Arvaamatta pimeys valtasi kaiken ja Fugu vaipui uneen.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 05 Kesä 2008, 15:15

Kla'gel

Kla'gel sieppasi laukustaan maagistaköyttä ja alkoi köyttää Fugua. Kun homma oli valmis Kla'gel otti puolihaltian viikatteen ja nosti sen sivummalle. Kla'gel nosti Fugun olalle ja kantoi (ehkä pikemminkin leijuu fugu olallaan) tämän ylemmälle kiellekkeelle, josta haltian rääpäle ei pääsisi pois ilman tuskallisia luumurtumia. Hän jättää fugun seinää vasten ja siirtyy itse syrjänpään odottamaan saaliinsa heräämistä, siinä saattaa kulua useampi tunti riippuen miten paljon myrkkyä pääsi elimistöön ja heräämistä odotellessa Kla'gel ottaa sapuskaa ja syö sitä.
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 09 Kesä 2008, 10:46

Fugu

Kului hyvän tovin, ennen kuin Fugu alkoi heräillä. Coco oli jo luikkinut piiloon, se kun pelkäsi vierasta haltiaa kuollakseen.
Hetken ajan kaikki oli vähän sumeaa. Missä hän oli ja miksi ihmeessä hänet oli sidottu? Fugulta meni muutama hetki kaivaa muistinsa onkaloista eräs tulenhallintaloitsu ja vielä kauemmin meni saada se toimimaan. Lopulta mies oli kuitenkin saanut köytensä poltettua rikki. Laskeutuminen ei sujunut niinkään sulavasti ja Fugu arveli, että muutama luu olisi saattanut murtua. Ne pitäisi hoitaa myöhemmin. Hmm, tarvittiinko luunmurtumien parantamiseen keitoksia vai riittivätkö pelkät loitsut? Nopeasti Fugu kadotti nämä ajatukset, sillä hän tiesi että sitä tulisi miettiä myöhemmin.
Miks sä noin teit?
Miekkonen kysäisi kun näki haltian. Äänestä kuulsi silkka hämmennys, ei mies millään keksinyt järkevää syytä toisen teolle.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 16 Kesä 2008, 07:37

Kla'del

Kla'gel nauroi pimeässä ääneen fugulle ja sitä jatkui pitkän tovin kunnes yhtäkkiä han lopettisen ja puhui samalla kun astui pois piilostaan suoraan fugun eteen"Olet joko todella tietämätön tai vain tyhmä " hetken hiljaisuus, joka oli piinaavaa (Kla'gel käytti voimaa)
"voi olla että oletkin tymmänrohkea kun tulit näihin luoliin, puolirotuinen"
"kerros miksi olet tullut tänne ja yksin? "
kaiken tämän Kla'gel puhui todella hyvin ihmisten kielellä. ja viimeisen sanan "puolirotuinen" hän oli sanonut drow ien kielellä
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 18 Kesä 2008, 21:48

Fugu

No, tyhmä en ainaskaa ole. Enkä mä tietääkseni ny kovin tietämätönkää ole.
Tämä pimeys oli kyllä hieman häiritsevä. Fugu tiesi kyllä minkä kanssa jutteli, vaikkei nyt sattunutkaan lajin nimeä muistamaan. Joku haltijan alalaji tai joku vastaava. Oli mikä oli, ei moisella nyt sen kummemmin väliä.
Jaa, niinkös? Musta oli kuules iha kiva tulla näihi luolii vähä tutkiskelemaa paikkoi.
No, tästä kaverista Fugu ei kyllä pitänyt. Hän oli kyllä yrittänyt olla kärsivällinen ja kiltti, sillä hän ei uskonut, että tämä mies voisi oikeasti olla paha.
Miksen mä ois tullu tänne? Nää luolat ei oo kenenkää omistuksessa. Enkä mä yksin tullu, Coco on mukana.
Vähän kuin sanojen vahvistukseksi jostain kuului naukaisu. Kissaparka, Fugu ajatteli, raukka ei uskalla tulla tässä pimeydessä esiin. Pimeys, jossa edes yöeläin ei nähnyt. Surullista.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 03 Heinä 2008, 15:13

Kla'gel

Kla'gel rupesi nauramaan kova äänisesti niin että luolastossa raikui. ( niin mustat haltiat eivä tehneet ikinä!)
"Olet utelias, no..." Kla'gel astelii fugua kohti kädet lähellä miekkojen kahvoja. Kun hän oli aivan Fugun naaman edessä "Olen Drow-haltia, tämän maailman pelottavimpiin rotutuihin kuuluva olento." sitten Kla'gel löi Fugua munuaisen kohdalle, joka lamaannuttaa Fugun.
Fugu lentää rähmälleen iskun voimasta. "En aijo tappaa sinua." Kla'gel ojentaa kätensä auttaakseen Fugun ylös maasta.
"Tiedätkös?...on vaarallista kulkea yksin näissä tunnelaissa.
tarjoan sinulle yhteistyö sopimusta." Kla'gel puhui samalla kun nosti Fugun maasta takaisin seisomaan.
tuho
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 04 Heinä 2008, 21:55

Fugu

Hieman mies kyllä hätkähti, kun toinen puhuikin äkkiä niin lähellä. Häntä ei kuitenkaan hetkauttanut toisen selitys maailman pelottavimmista roduista. Isku, jonka voimasta Fugu lensi inhottavasti maahan, tuli yllätyksenä. Haltia kuitenkin sanoi, ettei aikoisi tappaa Fugua. Miekkosen mielessä kävi vastata siihen jotain, mutta sitten toinen ojensi kätensä auttaakseen hänet ylös. Kaverihan lähetti kerrassaan sekavia viestejä! Fugu tarttui epävarmana käteen ja antoi toisen auttaa hänet seisaalleen.
Vai että semmosta.
Ei se oikeastaan kuulostanut ehdotukselta. Pikemminkin käskyltä. Joko hyväksyisi, tai itkisi ja hyväksyisi. Tai kuolisi.
Okei, sopii. Yhteistyösopimus. Sopii.
Fugu mutisi ja nyökytteli samalla. Kai se sitten sopi. Coco oli etsiytynyt Fugun jalkojen juurelle. Mies nosti kissan syliinsä ja eläin alkoi lähes välittömästi nuolla ja puskea miehen kasvoja. Fugu hymähti ja mutisi hiljaa muutaman sanan kissalleen.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja tuho » 26 Heinä 2008, 11:45

Lazu kirjoitti:Fugu

Hieman mies kyllä hätkähti, kun toinen puhuikin äkkiä niin lähellä. Häntä ei kuitenkaan hetkauttanut toisen selitys maailman pelottavimmista roduista. Isku, jonka voimasta Fugu lensi inhottavasti maahan, tuli yllätyksenä. Haltia kuitenkin sanoi, ettei aikoisi tappaa Fugua. Miekkosen mielessä kävi vastata siihen jotain, mutta sitten toinen ojensi kätensä auttaakseen hänet ylös. Kaverihan lähetti kerrassaan sekavia viestejä! Fugu tarttui epävarmana käteen ja antoi toisen auttaa hänet seisaalleen.
Vai että semmosta.
Ei se oikeastaan kuulostanut ehdotukselta. Pikemminkin käskyltä. Joko hyväksyisi, tai itkisi ja hyväksyisi. Tai kuolisi.
Okei, sopii. Yhteistyösopimus. Sopii.
Fugu mutisi ja nyökytteli samalla. Kai se sitten sopi. Coco oli etsiytynyt Fugun jalkojen juurelle. Mies nosti kissan syliinsä ja eläin alkoi lähes välittömästi nuolla ja puskea miehen kasvoja. Fugu hymähti ja mutisi hiljaa muutaman sanan kissalleen.



Kla'gel

"Juttu menee silleen että sinä viet minut ihmisten kaupunkiin ja toimit minun alibinani päästäkseni sisään portista."Kla'gel sivelee sileitä kasvojaa ja sanoo "Tarvitsen tietää kulkeeko tähän aikaan vuodesta karavaaneja tai kauppias vankkureita."selitän myöhemmin mutta nyt lähdetään ulos...
tuho
 


Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron