Kirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 17:25
Eukko kihisi yhä raivoa, eikä Ghost helpottanut tilannettaan mitenkään avatessaan suunsa. Kaikki mitä demoni sanoi, oli vain lisää vettä kiukaalle. Nimue vähät välitti vanhemmistaan, mutta demoni oli mennyt tappamaan sen kaikkein pyhimmän. Gianni. Niin viaton ja nuori kun eukko veljensä viimeksi näki. Ja nyt hän oli kuollut. Tämän demonin toimesta. Demonin, jonka hänen veljensä oli maanpäälle manannut.
Kuitenkin, kosketus poskelle sai tilanteen räjähtämään. Ehkä kaikkein odottamattomimmalla tavalla. Sen sijaan, että olisi repinyt Ghostin kappaleiksi siltä seisomalta ja passittanut palaset takaisin sinne mistä ne oltiin kutsuttukin, kävi nainen karjaisemaan. Köysi demonin kaulan ympärillä irtosi, mutta sen sijaan luisevat käsivarret kietoutuivat mukiloidun miehen ympärille.
Eukko kirosi. Ääneen, huutaen. Ei kuitenkaan yleiskielellä, eikä oman kansansa kielellä. Demonikielellä. Mitä hirveimpiä kirouksia, jotka eivät kuitenkaan ottaneet isäntää mistään. Ote demonista ei hellittänyt huutamisen aikana. Ei laisinkaan. Sen sijaan luisevat sormet suorastaan hakeutuivat kaikkiin mahdollisiin avohaavoihin, työntyen sisään lihaan, mikäli mahdollista
Kun eukko oli saanut huudettua keuhkojensa kyllyydestä, kävi tuo romahtamaan polvilleen maahan. Ote irtosi demonista lopulta ja kasvot painautuivat alas, kohden lattiaa. Kuivan karkeat hiukset valuivat peittämään naisen kasvot täysin. Näytti siltä, kuin eukko olisi nukahtanut
Ricokin otti ja lähti lentämään. Edna ei miehelle mitään todennut, vaan lähti kulkemaan eteenpäin.
Kuitenkin, Rico palasi noukkimaan mustalaisen mukaansa. Syyksi tuo mutisi sen, että Kalma suuttuisi jos kuulisi Ricon hylänneen Ednan yksin metsään. Mustalainen hymähti, antaen asian sitten olla. Turha sitä keskustelua viritellä, Edna kuitenkin onnistuisi suututtamaan Ricon ja ties vaikka tipahtaisi vahingossa tuon otteesta.
Kylän lähelle päästessä Rico nosti korkeutta. Edna katseli ympärilleen, nähden valtavan pöllön jo kaartavan itse linnan pihalle. Velho oli hullu, kun noin suorasukaisesti kävi tunkeutumaan kuninkaallisten kotiin! Tosin, Edna ei tietänyt yhtään Tomtomin suhteista hoviin Rico laskeutui lähelle linnan portteja, muuttaen sitten muotoaan jättäen mustalaisen jälkeensä. Jälleen kerran Edna ärisi tuon perään, mutta lähti sitten itse juoksujalkaa kohden sairastupaa
Tomtom saapui sairastuvalle ensimmäisenä, huomaten Kalman istuskelevan käytävällä. Velho hymähti nähdessään aavekoiran. Vanhus kuitenkin käveli Kalman ohi, suunnaten suoraan huoneeseen jossa kuninkaan velhoa hoidettiin. Vanhus sulki oven perässään, ilmoittaen näin kauniisti Kalmalle, että tuo saisi luvan pitää fyysisen olemuksensa pois tieltä vielä.
Siitä noin vartti eteenpäin ja Edna saapui viimeisenä paikalle. Mustalainen oli selvästi hengästynyt juoksemisen jäljiltä. Lisäksi tuo oli saanut kinata portinvartijoiden kanssa hetken, ennen kuin oma isänsä oli tullut paikalle ja päästänyt tytön linnan muurien sisäpuolelle. Alf kuitenkin piti lusikkansa kaukana tästä sopasta, eikä seurannut Ednaa sairastuvalle.
Edna hiljensi vauhtiaan nähdessään Ricon ja Kalman käytävällä. Ilmeisesti nyt ei voinut muuta, kuin odottaa.
Onko mitään tietoa hänen voinnistaan? Edna kysyi hengästyneenä päästessään tarpeeksi lähelle, alkaen sitten riisumaan päällimmäistä vaatekerrastoaan. Sisällä oli kuuma, varsinkin juoksemisen jälkeen. Lisäksi Edna epäili, että he tulisivat täällä tovin viettämään
Kului vajaa tunti. Sairaanhoitajia meni ja tuli, kunnes Ednan laskujen mukaan kaikki olivat poistuneet huoneesta, jossa Black oli. Vain Tomtom oli sisällä enää. Mitään ei kuitenkaan sisältä kuulunut. Mustalainen kurtisti kulmiaan pienesti ja keräsi rohkeutta. Hän ei enää aikonut vain istua. Mustalainen nostikin ahterinsa ylös ja käveli ovelle, tarttui ovenkahvaan ja astui sisään koputtamatta. Ovi jätettiin auki perässä, mikäli Rico tahi Kalma halusivat seurata.
Huoneessa oli hämärää. Ainoa valonlähde oli pieni sinivihreä kajo sängyn äärestä. Kajo lähti riimuin kirjoitetusta loitsuringistä, joka oltiin piirretty sängyllä makaavan velhon paljaalle rintakehälle. Tomtom puolestaan seisoi sängyn vierellä mumisten loitsuja, eikä näyttänyt kiinnittävän minkäänlaista huomiota huoneeseen saapuneisiin sieluihin.
Edna asteli lähemmäksi, jääden hiljaa seisomaan sängynpäätyyn. Velhossa oli fyysisiä ruhjeita. Paljonkin. Edna ei kuitenkaan osannut mitkä ruhjeista olivat tämänkertaisesta kamppailusta, mitkä vanhempia. Laihemmanpuoleisen velhon kroppaa verhosi niin moni ruhje, vaikkei uskonutkaan tuon ottavan yleensä fyysistä vahinkoa.
Noidanalku kuitenkin aisti velhon olevan myös psyykkisesti vahingoittunut. Sen takia Tomtom oli ottanut osaa parantamiseen. Ednalla ei ollut hajuakaan mitä Tomtom tällä hetkellä teki, mutta se tuntui vahvistavan Blackin heikoksi käynyttä auraa. Blackin hiukset olivat yhä esillä. Pitkä pehko peittikin hyvin Blackin kasvot, joten tuosta ei osannut sanoa oliko velho hereillä vai ei. Ja jos oli, oliko tuon silmät auki