You're gonna wear it and you're gonna like it! || Crim

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

You're gonna wear it and you're gonna like it! || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 21:47

Darius

Kevät teki tuloaan Cryptiin. Lumet olivat jo lähes sulaneet kaikkialta, lukuun ottamatta suurimpia kinoksia. Haltioiden kaupunki oli kuitenkin jo lumesta vapaa ja viherkasveja alettiin herättelemään kukoistukseensa. Sodan voittamisesta oli jo jonkin aikaa, mutta silti sitä jaksettiin vielä juhlia. Juhlatunnelmaa kohotti alati lähestyvä kesä, jota jokainen kaupungin asuttaja odotti enemmän tai vähemmän innoissaan. Ensimmäinen kesä kaupungissa.
Vaikka alati lämpenevät kelit houkuttelivat sotilaita ottamaan vapaita, jotta saisivat viettää kevättä rakkaidensa parissa, ei moinen säiden lämpiäminen ollut saanut yhtä kenraalia muuttamaan työpäiviään yhtään lyhyemmiksi. Eliittikenraali, sinisen kuiskauksen johtaja Darius ei ollut hiljentänyt tahtiaan työskentelyssä. Mikään ei näyttänyt muuttuneen kenraalissa, lukuun ottamatta siistiä, tummaa leukapartaa, jonka kenraali oli antanut kasvaa itselleen.

Työntouhussa mies oli paraikaa. Kenraali oli juuri saanut käskyn käydä vakoilemaan erään aatelisen juhlissa. Aatelisen, jota epäiltiin petturuudesta. Olisihan tuon aatelisherran voinut kutsua vain kuninkaan eteen, jolloin kuningas olisi lukenut toisen ajatukset ja saanut miehen kiinni itse teosta? Ei. Tämä herra osasi lukita mielensä. Kuningas ei päässyt aatelisen mieltä tökkimään, ei vaikka halusikin. Suora kysymys ei tietenkään toiminut. Ja kiduttamalla saatu vastaus olisi yhtä tyhjän kanssa. Kun tarpeeksi kauan kidutti, kävi jokainen myöntämään olevansa keisari vieraalta planeetalta. Ei, mies piti saada kiinni kunnon perustein. Piti saada tietää tuon suunnitelmista ja mahdollisista kontakteista. Ennen kuin tuo ehti mitään pahempaa järjestää oman lajinsa päänsä menoksi.
Darius oli saanut kutsun tämän miehen juhliin. Mutta jotta kenraali ei näyttäisi epäilyttävältä, täytyi tuon tuoda mukanaan daami. Joku, joka oli juonessa mukana. Joku joka osasi auttaa, toimia tilanteen edellyttämällä tavalla, harhauttaa tai ottaa harhautuksen aikana hyödyn irti tapahtumista. Mistä sellaisen naisen löytäisi tähän hätään?! Aikaakin juhlien alkuun oli vain muutama tunti.
Askeleet kävivät kohden sotilastupaa. Kenraali mietti ankarasti tilannetta, samalla kun katseensa lipui ohikulkevien sotilaiden seassa. Osa kuiskauksen jäseniä, osa muita erikoisryhmiä, osa tavallisia rivisotilaita, katupartioita.. milloin mitäkin. Niin arkiasuisia kuin myös virkapukuisia. Naisia. Muutama. Tunsiko Darius heistä ketään? Ei oikeastaan.. Yhden, toisenkin, mutta molemmat täysiä tumpeloita. Kuten naiset tuppasivat olemaan. Näin Dariuksen mielestä.

Askeleet hidastuivat, kenraalin pohtiessa yhä kuumeisimmin tilannetta. Mitä tehdä? Katse pysähtyi tuijottamaan erästä naissotilasta. Sotilas, jonka Dariuksin tunsi. Nuori, nätti, pätevä. Toisinaan pätevä. Nuoruuden sokaisema. Turhan itse varma. Katse pysyi neidossa, joka huomasikin haukansilmän tuijottavan itseään. Kenraalin katseeseen nainen vastasi ensin kysyvästi, mutta pikku hiljaa tuon kasvoille alkoi nousta puna, jonkinlainen epävarmuus. Tuijottiko Kenraali häntä noin syvään, mietteliäänä? Noin.. palavasti?
Darius lähti liikkeelle, kävellen kohti naista. Nainen näytti enemmän kuin otetulta kenraalin lähestyessä häntä. Ystävällisen flirttaileva hymy nousi naisen kasvoille ja tuo oli avaamassa suunsa, kun Kenraali kävelikin naisen ohi Mitä?!
Dariuksen askel vei naisen takana, kauempana pyörineen Iriadorin luokse. Ilman minkäänlaisia epäröintejä.
Iriador, minulla on sinulle tehtävä Kenraali totesi napatessaan punapäätä käsivarresta ja lähti vetämään tätä perässään peremmälle tupaan, kohden omaa työhuonettaan.
Mutkan, toisenkin jälkeen kaksikko päätyi Dariuksen huoneeseen. Kenraali sulki oven perässään ja kääntyi sitten kohden Iriadoria.
Mikä on vaatekokosi? Kuinka korkealta osaat puhua? Osaatko kävellä naistenkengissä uskottavasti? Darius kävi pommittamaan korkeahaltiaa kysymyksillä, samalla kun käveli lähemmäksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Huhti 2012, 22:23

Iriador

Nopeasti lähestyvä kesä ja lämpenevät ilmat olivat saaneet koko sotilastuvan kuhisemaan ja jonkinlaiseen sekasortoon. Sotilastuvan suursiivous oli käynnistynyt. Talven aikana kerääntyneistä villakoirista pyrittiin pääsemään tehokkaasti eroon ja jokaiseen nurkkaan kertyneitä tavaroita pyrittiin järjestämään parempaan järjestykseen tai vaihtoehtoisesti heittämään pois, jos ne ilmenivät täysin turhiksi, eikä kukaan niitä mielinyt itselleen. Miksei kukaan ollut tehnyt tätä talvella? Koska kukaan ei halunnut tuuletella tupaa pakkasilla, eikä tavaroita pystytty siirtämään ulos pois kaiken tohinan tieltä. Ne harvat huonekalut olisivat vain kastuneet ja kärsineet kylmässä ilmassa menneet täysin piloille!

Tähän joka keväiseen siivoukseen oli ottanut osaa myös Iriador, hiljattain jo hyvin tutuksi kaikille erityisesti Sinisen kuiskauksen jäsenille - tullut nuorukainen, joka oli toipunut täydellisesti aikaisemmista vastoinkäymisistään fobiansa pahentumista lukuunottamata. Punatukka oli jo oman osansa siivouksesta tehnyt jo aikoja sitten, mutta tylsyyttään auttoi tästäkin huolimatta vielä muita. Paikalta ei sopinut poistua, sillä yhdessä asiat saatiin paljon nopeammin järjestykseen, jonka jälkeen jokaisella riittäisi aikaa viettää loppupäivänsä miten tahtoi, ellei ylimääräisiä käskytyksiä ylimmältä taholta tullut.
Iriador oli etsiytynyt pienen hyllykön juurelle. Tyhjentänyt sen aluksi kokonaan ja hätistellyt pölypallot matkoihinsa, jonka jälkeen oli kärsivällisesti alkanut pinoamaan tavaroita siihen takaisin. Välillä jumittuen lukemaan milloin mitäkin paperin tai kirjan sivun kulmaa, kunnes jokin rikkoi nuorukaisen rauhallisen ajatusmaailman. Ääni oli tuttu peräti jopa liiankin tuttu punatukalle ja se kutsui häntä. Katse ehdittiin kohdistaa paikalle saapuneeseen Dariukseen, kunnes kaikki mahdolliset tavarat lensivät maassa istuvan nuorukaisen sylistä takaisin lattialle. Punatukka joutui kompuroimaan itsensä ylös, kun kenraali lähti kiskomaan häntä jonnekin tehtävän annon ilmoituksen myötä mitähän mahtoi vanhemmalla olla tällä kertaa mielessään.

Matka kävi läpi käytävien. Reitistä Iriador päätteli heidän päätyvän kenraalin työhuoneeseen, ja niinhän he tekivätkin. Punapää astui peremmälle huoneeseen, kun Darius vielä jäi sulkemaan ovea perässään. Sitä seurasi kysymysryöppy, johon Iriador ei millään tapaa ollut osannut olla varautunut. Kulma kohosi kysyvästi, kun kenraali tiedusteli hänen vaatekokoansa. Sitten miten korkealta hän osasi puhua. Viimeinen kysymys kruunasi koko tilaisuuden, kun Darius tiedusteli, osaisiko nuorempi kävellä uskottavasti naisten jalkineilla. Iriador hätkähti hämmentyneenä ja otti sitten askeleen taaksepäin.
Anteeksi mitä?!, punapää totesi hämmentyneen oloisena, Vitsailethan?! Vai kuulinko vain väärin erityisesti sen viimeisen kohdan. Vai onko tämä ilmojen vaihtelu saanut sinunkin pääsi viimein sekaisin?, Iriador puhutteli haukansilmää paikoiltaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 22:52

Iriador ei oletetusti käynyt vastaamaan kiltisti yhteenkään esitettyyn kysymykseen. Sen sijaan mies päästi ilmoille omat kysymyksensä, jota vaativat vastausta kenraalin edeltäviin, outoihin kysymyksiin. Darius ei kuitenkaan näyttänyt minkäänlaisia vitsailun merkkejä. Sen sijaan kenraalin kasvoja koristi tutun ilmeetön olotila.
Tarvitsen seuralaisen tanssiaisiin. Seuralaisen, joka osaa pysyä juonessa mukana. Aatelisherra Cúdissia epäillään petturuudesta. Minun on tarkoitus mennä etsimään todisteita herraa vastaan. Sinä tulet avukseni. Ja sinä saat luvan käyttää mekkoa Darius kävi kertomaan lyhyesti ja ytimekkäästi homman nimen, ollen kuitenkin valmiina selittämään tilanteen paremmin korkeahaltialle, mikäli tuo halusi koko tilannekatsauksen. Darius kuitenkin oli valmistautunut kysymyksiin. Kysyihän hän mitä kummallisinta pyyntöä.. Tai no, ei se ollut pyyntö. Se oli käsky.
Enkä hyväksy kieltävää vastausta. Tämä on tehtävänanto kuiskauksen sotilaalle, ei sairas, perverssi pyyntö rakastajalta Darius kävi täsmentämään tämän käskyn perää.

Nyt varmaan haluaisit kysyä, miksi juuri sinä? Miksei kukaan muu? Joku oikea nainen?
Darius kävi selittämään ennen kuin Iriador ehti mitään kysyä Naiset eivät osaa tällaisia hommia, he harhautuvat aina miettimään jotain muuta tilanteen tullen. Juhlahumu ja turhan täydellinen viattoman vieraan roolin vetäminen johtavat kuitenkin epäonnistumiseen ja minä en. pidä. epäonnistumisista.
Miksei kukaan muu kuiskauksen jäsen? Koska sinä olet kaunein, nuorin ja siroin kuiskauksen jäsenistä. Jos et ole sattunut huomaamaan. Mekko päälle ja menoksi siis Saat itse valita mekon värin, jos se siitä on kiinni Darius kävi lisäämään. Viimeinen lause oli selvästi vitsi, jonka päälle Darius vielä kävi virnistämäänkin, käydessään jälleen ottamaan askeleen lähemmäksi Iriadoria.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Huhti 2012, 23:17

Iriador kuunteli yhtä äimistyneenä, jollainen oli jo hetken aikaa ollut, Dariuksen selityksen. Seuralainen. Tanssiaisiin. Miksi Iriador?! Miksei joku nainen?! Eihän punatukka edes osannut tanssia! Ennen kuin nuorukainen kuitenkaan ehti avata suutaan ja ilmoittaa olevansa hyvin kielteisellä kannalla haukansilmän suunnitelmaan, kenraali esitti hyvin selkeästi, ettei hyväksyisi kieltävää vastausta. Kylläpä kevät toden totta sai toisten päät enemmän tai vähemmän sekaisin. Ja miksikö Iriador, eikä todellakaan ketään kaunista, hoikkaa, suunsa ohi puhuvaa naikkosta? No, koska naiset kuten kenraali oli useaan otteeseen aikaisemminkin ilmaissut eivät vain osanneet.

Viimeinkin silmäpuoli tuntui saaneensa suunsa puhtaaksi, ja Iriador rykäisi kurkkunsa selväksi ennen suunsa avaamista, kommentoidakseen nyt itsekin aihetta.
Olet joko todella hullu tai muuten vain tyhmä, jos todella muka kuvittelet saavasi puettua mekon päälleni! Minähän en sellaiseen kolttuun koske vaikka värin saisinkin valita, nuorukainen ärähti ja nosti hyvin tympääntyneenä kätensä puuskaan, astuen sitten taaksepäin jälleen kun kenraali astui kohden häntä. Punapää ei pitänyt lainkaan miehen virneestä, ja tiesi jo nyt, että vaikka kuinka yrittäisi kieltäytyä lähtemästä Dariuksen daamiksi mokomiin juhliin, ei hän onnistuisi kyseisessä. Ei vaikka juoksisi karkuun, sillä lopulta tuo liero kuitenkin nappaisi hänet kiinni jostain.
Kiitos, mutta ei kiitos. En tasan tarkkaan ole tulossa mukaasi. Enhän minä osaa edes tanssia!, Iriador intti yhä kenraalille vastaan, Mene etsimään joku toinen vapaaehtoisesti röyhelöä ylleen pukeva ja jätä minut rauhaan, sillä tähän leikkiin en ole suostumassa, punatukka ilmoitti, laskien sitten kätensä takaisin sivuilleen, jääden vahtaamaan tilaisuuttaan livahtaa kenraalin työhuoneesta ulos ja pinkoa karkuun pää kolmantena jalkana.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 10:57

Saarnasta huolimatta Darius sai alaiseltaan yhä kieltävän vastauksen. Kenraalin ilme kuitenkin kertoi, ettei tuo ollut yhtään mielissään Iriadorin kiukuttelusta. Kenraali oli tunnettu tiukasta kurista, eikä hän hyväksynyt niskurointia keneltäkään. Vähinten uusilta kuiskauksen jäseniltä.
En itse kutsuisi nerokasta suunnitelmaa hulluksi, saatikka tyhmäksi Kenraali kävi huomauttamaan Iriadorin paasaan Kukaan ei vaadi että tanssisit, tahi lirkuttelisit muiden miesten kanssa kuten moni nainen tekisi siinä tilanteessa. Sinulta vaaditaan vain tehtäviesi suorittamista, jotka tässä tilanteessa ovat valeasuun pukeutuminen ja vakoilu oman kansasi turvallisuuden nimissä. Oman kuninkaasi nimissä.

Enkä minä etsi vapaaehtoisia. Minä otan alaisistani sopivimman. Sinä sovit, koska omaat erikoiskykyjä, jotka tällaisessa tehtävässä tulevat tarpeeseen. Äläkä käy väittämään, etteikö näkymättömänä hiippailu olisi hyvä taito, kun pitää toisen kartanosta etsiä salaisia asiakirjoja Darius täsmensi jälleen, ottaen nyt reippaasti askeleita lähemmäksi nuorempaa ja tarrasi tuon käsivarteen.
Minä en käske toista kertaa. Joko tottelet tai vastaat niskuroinnista sotaoikeudessa Vakavasävyinen ääni kieli siitä, ettei Darius tosiaankaan aikonut tehdä kompromissia tässä asiassa.
Ennen kuin Iriador ehti pahemmin kapinoimaan, kiskoi Darius tuota jälleen perässään. Matka vei pois kenraalin työhuoneesta, kohti sotilastuvan alakertaa. Kerrosta, jossa pidettiin kaikkea tarpeellista aina aseista myrkkyihin ja valeasuihin. Valeasuja, jotka sopivat myös täydellisesti tähän tehtävään.
Jälleen kerran Iriador työnnettiin huoneeseen edeltä ja kenraali sulki oven perästä. Huone oli täynnä hyllyjä, kaappeja ja vaatetankoja, joissa roikkui ties mitä kolttuja. Niin uusia kuin vanhojakin.
Nyt me teemme sinusta nätin Kävi kenraali toteamaan, vilauttaen kasvoillaan pienen virnistyksen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Huhti 2012, 11:46

Iriador kuunteli edelleen erittäin vastahakoisena kenraalin puheita. Nuorukainen toisteli jatkuvasti mielessään, ettei ikimaailmassa pistäisi toisen sukupuolen edustajan vaatteita vapaaehtoisesti päälleen. Ei ikinä! Mutta edelleen Darius oli asiasta hyvin vakavasti toista mieltä. Sen näki jo miehen ilmeestä ja tavasta, jolla tuo alaistaan puhutteli.
Iriador ei käynyt enää vastaamaan vanhemmalleen. Katsoi tuota vain kulmansa asteen verran kurtussa, kunnes yllättyneempi ilme kohosi punapään kasvoille kenraalin lähtiessä astelemaan nopeampaa tahtia tätä päin. Kompuroivia askelia lähdettiin ottamaan pois päin toisesta, mutta ne loppuivat kun seinään haukansilmän tarratessa Iriadorin käsivarteen jälleen. Hyvin murhaava katse nuoremman välittämättä siitä, mitä vastaavasta saattaisi seurata - kohdistettiin sillä sekunnilla silmäpuoleen, joka jo uhkasi sotaoikeudella hangoittelevaa alaistaan.

Jälleen kenraali lähti kiskomaan Iriadoria perässään. Punapäätä, joka tarrasi jokaikiseen oven karmiin ja esineeseen, mistä vain saattoi pitää kiinni ja vetää itseään vastakkaiseen suuntaan. Kaikesta vastaan taistelemisesta huolimatta, Darius sai rahdattua alaisensa mukanaan huoneeseen, joka oli täynnä tavaraa aseista juhlapukuihin. Iriador tuupattiin peremmälle huoneeseen, ja nuorempi jäi niille sijoilleen tuijottamaan eteensä, tajuamatta vieläkään aivan täysin missä oli. Dariuksen sanat saivat tuon kuitenkin kääntymään ympäri ja luomaan saman aikaisemman jäätävän katseen vanhempaansa.
Sinä et saa minusta nättiä edes yrittämällä! Minä en mekkoa päälleni pue - en, vaikka langettaisit ylleni kirouksen! Iriador ilmaisi kantansa, joka ei ollut heidän kahdenvälisen keskustelunsa aikana muuttunut lainkaan parempaan suuntaan. Kiivastuneisuuttaan punapää tarttui kiinni ensimmäisistä vaatteista vieressään ja viskasi ne lattialle. Saman koki myös seuraava, siististi tangolla hengariin taiteltu vaate ja seuraava, ja seuraava, kunnes puoli vaatetankoa oli viskoiltu pitkin lattioita.

Iriador tarrasi kiinni seuraavasta tangolla riippuvasta vaatteesta, valkeasta leningistä, jonka tuo hyvin raa'asti repi irti hengaristaan ja roikotti sitten vieressään katsoen kenraalia.
Kuvittelitko tämän tekevän minusta naisen?! punatukka aloitti ja tiputti mekon lattialle käsistään, Minä EN pue näitä päälleni.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 14:08

Dariusta alkoi pikkuhiljaa jo tympimään Iriadorin niskurointi. Punapään mielipide koltun päälle vetämisestä ei ollut muuttunut vieläkään, vaikka kenraali oli tuon paikanpäälle raahannut. Haukansilmän turhautumisen saattoikin huomata, tuon alkaessa turhautuneena hieroskelemaan ohimoaan Iriadorin alkaessa riehumaan rekvisiittavarastossa kuin.. no, kuin suuttunut kotivaimo. Darius katseli nuoremman raivoamista sanomatta mitään, kunnes Iriador kävi esittämään kysymyksen kenraalille.
Naisen? En. Kuvittelin sen tekevän sinusta vakoojan tehtävässään. Kukaan ei sinua ole naiseksi muuttamassa joskin sinä kiukuttelet kuin eukot konsanaan, oletko varma ettet ole syntynyt väärään kroppaan? Kenraali totesi kävellessään jälleen lähemmäksi.

Onko sinulla jotain naisia vastaan noinkin paljon? Hävettää pukeutua naisten asuun? Darius kysyi kohottaen kulmaansa Luuletko että sinua ollaan muuttamassa naiseksi? Tuolla asenteella olet huonoin vakooja, mihin minä olen törmännyt. Et tiedäkään mitä kaikkea minä olen saanut päälleni vetää tehtäviä toimittaessa.
Kuka tahansa muu kuiskauksen jäsen suostuisi oitis! Mutta kuten todettu, heistä tulisi paljon karskimman näköisiä leidejä mitä sinusta Darius huomautti vetäen nyt itse puolestaan kätensä puuskaan. Darius ei aikonut antaa periksi. Iriadorin oli pakko itse luovuttaa tai jatkaa yhtä kovapäisesti. Se oli kuitenkin varmaa, että Darius saisi tahtonsa läpi, tavalla tai toisella.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Huhti 2012, 14:45

Mistäs sitä ikinä tietää, oli hyvin tympeän kuuloinen vastaus kenraalin ensimmäiseen tuumaukseen. Nuorukaisen toinen kulma kohosi tuon kuunnellessa jälleen Dariuksen sanoja. Ei. Ei hänellä mitään naisia vastaan ollut mutta mekkoja sitäkin enemmän! Erityisesti korsetteja, jollaisen punapää oli kerran aikaisemmin saanut päälleen laittaa juurikin työtehtävissään saadakseen hieman naisellisempia muotoja. Sisuskaluthan siinä olivat vain solmulle menneet ja hyvä jos hengittää saattoi tuon kokemuksen jälkeen Iriador oli itselleen vannonut, ettei kuunapäivänä pistäisi mitään vastaavaa päälleen.

Darius lopetti jälleen, näyttäen nyt hyvin kyllästyneeltä nuorempansa käytökseen. Iriador puolestaan oli kyllästynyt kenraalin kovapäisyyteen ja nosti itsekin kätensä puuskaan syliinsä. Katse siirtyi ensin lattialla lojuviin vaatteisiin, siitä taas niihin jotka vielä siististi roikkuivat tangolla ja sitten lattian kautta Dariukseen.
Sangen naurettavaa, punatukka totesi nyrpeänä ja käänsi katseensa jonnekin toisaalle huokaisten lopulta. Ei hän jaksanut pistää vastaan toiselle, sillä tiesi, ettei Darius luovuttaisi helpolla oikeastaan ei koskaan - ja pahimmassa tapauksessa pahoinpitelisi nuorempansa alta aikayksikön, jos tuota tarpeeksi ärsytti ja vastaan pisti.
Jäinen katse kohosi jälleen vanhemman silmiin pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Hyvä on sitten, punatukka myöntyi lopulta hetken tuijottelunsa jälkeen, yhä selvästi ärsyyntyneenä tästä kaikesta, Puen päälleni mitä tahdot. Mutta tiedä, etten sitä mielelläni tee, Iriador totesi jo astetta nöyremmin ja laski kätensä puuskasta.
Katsokin sitten, että näytän hyvältä, kuului vielä viimeinen vaatimus.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 18:48

Kenraali ei käynyt enää vastaamaan mitään Iriadorin kiukutteluihin ja kommentteihin. Sen sijaan silmäpuoli tuijotti vakavana nuorempaansa, joka myös otti uhmakkaan kädet puuskassa asennon. Hehän riitelivät kuin vanhapari konsanaan. Tosin, jos kyseessä olisi ollut nainen kenen kanssa Darius väitteli, ei tämä suhde olisi kestänyt enää minuuttia pidempään.
Lopulta punapää kuitenkin ymmärsi jutun juonen ja tajusi antaa periksi. Sillä samalla sekunnilla kun Iriador kävi vastaamaan myöntävästi, levisi kenraalin kasvoille pieni virne. Jälleen kerran hän oli saanut tahtonsa läpi. No, koska hän ei saanut tahtoaan läpi? Ehkä silloin, kun vastaväittelijänä oli joku samanarvoinen tai itse kuningas. Eipä Darius kyllä kuninkaan kanssa edes halunnut väitellä. Hän halusi pysyä mahdollisimman kaukana siitä miehestä.

Eiköhän se tullut jo harvinaisen selväksi Darius kävi huomauttamaan Iriadorin kertoessa, ettei tehnyt tätä mielellään. Samalla kenraali kävi kävelemään vaatetangon viereen ja kävi selaamaan kolttuja läpi.
Jos suoriudut tästä tehtävästä voin luvata sinulle palkinnon tai vapaata, miten itse haluat Kenraali kertoi samalla kun kävi läpi mekkoja, joita ei kovin montaa ollut loppujenlopuksi.
Viimein Darius veti esiin punavalkoisen mekon ja ojensi sen kohden Iriadoria. Siisti, yksinkertainen, mutta silti nätti kera korsetin. Pitihän Iriadoriin saada naisellisia muotoja.
En tiedä kuka nämäkin vaatekappaleet suunnitteli Joku, joka ei ajatellut yksinäisiä naisia, joilla ei ole ketään joka auttaisi heitä pukeutumaan Kenraali tuumi ääneen samalla kun antoi mekon Iriadorille, kohottaen pienesti kulmiaan Anna mennä
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Huhti 2012, 20:23

Punatukka katsoi hetken Dariuksen perään, kun tuo asteli vaatetangon viereen ja ryhtyi etsimään sopivaa leninkiä, jonka nuorempi voisi päälleen pukea. Sillä välin Iriador tutkaili kaikkea muuta, mitä ympäriltään nyt ikinä saattoikaan löytää. Mihinkään hän ei kuitenkaan koskenut, antoi vain katseensa kiertää lukuisissa esineissä, mitä silmien tielle nyt sattuikaan tulemaan. Kenraali kävi etsintöjensä lomasta ilmoittamaan, että mikäli Iriador tehtävästä kunnialla suoriutuisi, saisi hän jotain palkkioksi.
Sen verran aikaa, että saan tuhottua mokoman kangasrievun viimeistä lankaansa myöten, punatukka sihisi itsekseen.

Lopulta Darius löysi mieluisensa mekon, jonka kävi ojentamaan punapäälle. Kaksin käsin nuorukainen nosti sen ilmaan nähdäkseen kokonaisuuden; punavalkea mekko, hyvin yksinkertainen, mutta silti oletettavasti kaunis päällä erityisesti, jos kyseessä olisi nainen, kenen ylle mokoma puettaisiin. Ja tottakai siinä täytyi olla se pannahisen korsettikin, josta Iriador oli vähällä manata ääneen, mutta säästi kuitenkin sanojaan myöhemmäksi.

Kenraalin kehotuksen myötä, punapää riisui vaatteensa ja kiskoi valkean mekon niitten tilalle ylleen ja siihen kuuluvan punaisen, hännyksellisen ja erikoiset hihat omaavan takin, jonka korsettiosuudessa Darius sai auttaa, sillä Iriador ei itse saattanut selkämystä solmia.
Lukuisten minuuttien ja kiroamisten jälkeen, koko komeus oli viimein nuoremman päällä ja korsetti liian kireällä, mutta antoipahan pukijalleen oikein sievän kapean vyötärön. Iriador sai kiittää onneaan, jos selvisi ongelmitta läpi kokonaisen illan kyseisen kanssa, eikä pyörtynyt kuin pahainen leidi hapensaannin puutteessa. Leninki oli myös sopinut yllättävän hyvin miehenkin kropalle, eikä puristanut lainkaan. Ainoat huomattavat viat olivat leningin hieman liian lyhyet hihat, sekä rintavarustuksen puuttuminen.
Epäilen hyvin vahvasti, etten tahdo nähdä itseäni peilin kautta, punatukka totesi, samalla kun yritti repiä korsettia mukavammin päälleen, "Muistuta, että tapan sinut, kun tämä kaikki on ohi".


//Tämä, koska oli pakko <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 21:16

No, Iriador ei pahemmin pistänyt vastaan hankkeelle, olihan tuo jo suostunut siihen. Darius kävikin seuraamaan sivusta Iriadorin vaatteiden vaihtoa. Vaikka kenraalin kasvoilla ei näkynytkään ilmeitä, virnuili tuo itsekseen päänsä sisällä. Kun oli aika kiristää korsettia, sai Darius auttaa Iriadoria siinä tehtävässä. Valitettavasti kenraalilla ei ollut kokemusta moisen vaatekappaleen pukemisesta, joten ei Darius myöskään osannut sanoa milloin se oli liian kireällä, milloin liian löysällä. Nyörit vedettiin kuitenkin niin tiukalle kuin saatiin, se oli Iriadorin oma häpeä jos ei happea saanut, eikä siitä mitään sanonut.
Peilikommenttiin Darius virnisti pienesti, mutta kun tappouhkaus päästettiin ilmoille, ei Darius voinut olla naurahtamatta.
Sinäkö tappaisit minut? Kenraali kysyi samalla kun hipaisi pienesti Iriadorin leukaa Sen haluaisin nähdä. Edes sen, kun yrität päihittää minut.
Mutta tarvitset vielä viimesilauksen. Silauksen, jota kumpikaan meistä ei osaa tehdä Haukansilmä totesi samalla kun kutsui paikalle palvelijattaren telepaattisesti. Palvelijatar katsoi pitkään Kenraalia ja tuon alaista, kunnes Darius selitti naiselle tilanteen, joka näytti ymmärtävän paremmin kuin hyvin. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun näki mies vakoojia leningeissä.
No, kun tilanne oltiin palvelijalle selitetty, kävi tuo tekemään työtä käskettyään. Nimittäin meikkaamaan Iriadorin, etsimään tuolle sopivat kengät ja laittamaan hiukset nätisti, kuten naiset nyt sattuivat pitämään juhlissa.

Jääkää te tänne puuhastelemaan, minä menen laittamaan itseni valmiiksi.. Iriador, tule työhuoneeseeni kun olette valmiita Darius totesi koettaen selvästi pidätellä virnuilunauruaan, ennen kuin poistui paikalta laittamaan itsensä juhlakuntoon
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Huhti 2012, 22:30

Jos antaisit mahdollisuuden, näyttäisin kyllä mihin kykenen ja peittoaisin sinut mennen tullen, Iriador sanoi puolittain vitsaillen, mutta virnisti kuitenkin sanojensa päätteeksi. Dariuksen alkaessa puhua jälleen, tiesi nuorempi tasan tarkkaan mistä oli kyse. Päätelmän varmisti pian huoneeseen sisään astunut palvelijatar, joka katsoi pitkään ovelta kaksikkoa, kunnes astui peremmälle huoneeseen oven perässään sulkien. Tilanne selitettiin tuolle ja pian nainen komensi Iriadorin istumaan aloilleen. Kenraali ilmoitti vielä erikseen poistuvansa laittamaan itsensä juhlakuntoon ja että punapään tulisi saapua valmis ollessaan hänen työhuoneellensa. Ja nolata itsensä etukäteen kulkemalla koko sotilastuvan läpi mekko päällä? Iriador saattoi vain toivoa, ettei kukaan tunnistaisi häntä naisen käsittelyn jälkeen.

Työstäminen aloitettiin kasvoista. Koska Iriadorilla oli luonnostaankin jo hyvä iho, ei palvelijattaren tarvinnut sitä juurikaan ehostaa. Silmiä tehostettiin mustin rajauksin ja tummin luomivärein huuliinsa punatukka ei antanut laittaa muuta kuin rajaukset.
Kun kasvot oltiin viimeistelty, kävi nainen paksujen, pitkien punaisten hiusten kimppuun. Niitten läpi harjaaminen oli yhtä tuskaa, sillä nuorukaisen päänahka oli erityisen herkkä. Pienimmätkin kiskaisut saivat miehen kiroamaan ääneen ja lähes toivomaan, ettei hänellä olisi hiuksia päässä ollenkaan. Onneksi hiukset selviytyivät nopeasti, joten harja nakattiin syrjään ja palvelija ryhtyi kyhäämään sopivaa juhlakampausta Iriadorille. Kymmenien minuuttien jälkeen punatukan päässä oli lukuisia lettejä, niin pieniä kuin isojakin. Näistä, ja muista taakse siististi kammatuista hiuksista, nainen kyhäsi miehen takaraivolle siistin nutturan, josta jätettiin taakse roikkumaan pitempiä letitettyjä hiussuortuvia. Etuhiukset jätettiin koskemattomina eteen pään sivuille roikkumaan, sillä ne pehmensivät yllättävän tehokkaasti Iriadorin muuten kulmikkaita kasvoja. Koska aseita Iriador ei saattanut juhlissa missään näkösällä kantaa ja niihin saattoi huonossa lykyssä olla tarvetta, piilotettiin kaksi nelipiikkistä hiusneulaa kampauksen joukkoon hätätapauksia varten. Eihän niillä tappaa saattanut, mutta vahingoittaa haavojen muodossa ainakin saattoi, jos pakko oli.

Kun lopulta myös sopivat korkokengät oltiin löydetty jalkaan, ja niillä kävelemisen todettu luonnistuvan hyvin, oli Iriador palvelijattaren mukaan valmis juhliin. Nainen muistutti punapäätä vielä naisellisista tavoista, ennen kuin päästi toisen menemään.
Iriador asteli hiljakseen eteenpäin toistaiseksi tyhjää käytävää. Tunnistettaisiinko hänet, jos joku nyt tulisi vastaan? Jos tunnistettaisiin, naurettaisiin hänelle oletettavasti vain päin naamaa ja palkaksi nauraja tästä saisi mustan silmän. Matka kävi läpi muutaman käytävän, lopulta johdattaen nuorukaisen halki tuvan aulan, jossa väki kääntyi ihmeissään katsomaan tuota. Iriador ei kiinnittänyt kehenkään huomiota pelätessään jonkun keksivän hänet valeasusta. Vaikutti kuitenkin paljolti siltä, ettei kukaan tuvalla sillä hetkellä ollut ollut täysin varma siitä kuka kyseinen neito oli, vaikka tietysti näillä saattoi omat epäilyksensä olla. Mekkopukeinen sotilas asteli kaikista katseista välittämättä eteenpäin, saavuttaen nopeasti Dariuksen työhuoneen oven. Iriador koputti oveen muutaman kerran ja jäi sitten odottamaan, että joko kenraali hänet sisään pyytäisi tai vaihtoehtoisesti tulisi avaamaan oven hänelle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 23:12

Dariuksen laittautuminen oli huomattavasti nopeampaa, mitä Iriadorin. Kenraali puki päälleen vaihteeksi lähes kokonaan tummanpuhuvan asusteen. Pitkähkö, elegantti takki kruunasi kaiken, kera hopeisine reunuksineen ja kuvioineen. Jalkoja koristi siistit, mustat housut sekä mustat, puhtaaksi kiillotetut saappaat. Simppeliä, mutta silti siistiä ja eleganttia. Turhaan sitä koreampia vaatteita ylleen kiskoi, ei Darius halunnut herättää ylimääräistä huomiota.
Hiukset vedettiin ponihännälle taakse ja tavallinen, tylsän musta silmälappu vaihdettiin hieman koristeellisempaan, hienompaan. Kai se oli hieman turhamaisuuttakin, mutta kerta kenraali nyt joutui käyttämään jotain peittääkseen häpeänsä kasvoilla, niin kai sitä sai vähän panostaa. Kun tämä nopea muodonmuutos oltiin toteutettu, kävi Darius itse kulkemaan kohden työhuonettaan. Työhuoneelle päästyään Darius istui odottamaan Iriadoria, hykerkikerrellen itsekseen mielessään, miltä mies mahtoi näyttää.

Kauaa ei kenraalin täytynyt odottaa, kun ovelle jo koputettiin. Haukansilmä nosti ahterinsa tuolista ja käveli avaamaan oven, jonka takana seisoikin tuttu mies.. hieman erinäköisenä mitä yleensä. Darius virnisti. Virneen jälkeen Kenraali antoi Iriadorin kävellä sisään, eikä käynyt kiskomaan tätä tapansa mukaan. Ilmeisesti kukaan ei ollut tunnistanut sotilasta, joten mentiin nyt sitten juonessa mukana. Tämä ei ollut Iriador, sinisen kuiskauksen uusi jäsen, vaan joku täysin tuntematon nainen. Nainen, jonka Darius oli daamikseen valinnut.
Sinähän näytät hyvältä Darius totesi kun ovi oltiin jälleen kerran suljettu perässä Tosin et niin hyvältä mitä yleensä.
Nyt, ennen kuin lähdemme, meidän täytyy sopia rooleista.. Kerta sinulla on tiettyjä erikoiskykyjä, sinä saat toimia pikku vakoilijana, sillä välin kun minä pidän huolen ettei kukaan huomaa poistumistasi väen keskeltä Darius aloitti kävellessään peremmälle huoneeseen, työpöytänsä ääreen.
Kartano on yksikerroksinen, joten siellä liikkumisen ei luulisi olevan hankalaa. Sinun pitää vain löytää työhuoneelle, joka oletettavasti on lukossa osaat kai tiirikoida helppoja lukkoja, vai pitääkö meidän ensin löytää avain jostain?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2012, 00:04

Ovi avattiin, ja samalla sekunnilla Iriadorin kasvoille nousi nyrpeä ilme Dariuksen virnuilun takia. Kuitenkin mekkoon sonnustautunut punapää asteli ylevänä huoneeseen, ottaen jo hieman esimakua siihen, miltä naisen tulisi kävellessään näyttään. Lanne keinui kepeästi puolelta toiselle, ei liian rajusti vaan tyylikkään hillitysti. Miehekkään rento kävelytapa vaihtui täysin hyvin sulavaan ja pehmeäliikkeiseen, mikä vielä lisäsi ripauksen tyyliä Iriadorin niin kauniiseen, naiselliseen ulkomuotoon.
Kenraali kehui punapään näyttävän hyvältä.
Kiitos, nuorempi vastasi hyvin ykskantaan, vaikkei ollutkaan varma tarkoittiko Darius todella sitä mitä sanoi. Hälläväliä, Iriador ei enää jaksanut välittää siitä kuinka naurettavalta kenties näytti. Tuleva rooli täytyi vetää uskottavasti juhlien ajan, ja niinhän nuorukainen myös aikoi tehdä.

Iriador asteli peremmälle huoneeseen Dariuksen perässä ja istahti toisen työpöydän kulmalle kuuntelemaan roolijakoa. Hänen pitäisi siis livahtaa aatelisherran työhuoneeseen kenenkään huomaamatta. Helppo homma! Vai olisiko sen näkisi vasta itse paikanpäällä. Punatukka naurahti haukansilmän lopetettua.
Tiirikoin lukon kuin lukon, on vain eriasia kauanko minulla kestää itse tiirikoimisessa. Avain olisi tietenkin kätevä, mutta sen löytämiseen saattaa kulua turhankin kauan aikaa, nuorukainen totesi ja osoitti sitten hiuksiaan, Sitäpaitsi, minulla on päässäni niin paljon metallia, etten usko että sopivan tiirikankaan löytäminen on ongelma. Lisäksi se nainen piilotti aseiksi passeleita hiusneuloja päähäni Iriador valaisi Dariusta sen verran, mitä tiesi hiustensa pitävän sisällään. Muuten hän olisikin aseeton ja suojaton juhlien ajan, mutta tulisi olemaan sitäkin varovaisempi ja tarkkaavaisempi kaiken suhteen.
Hiippailen siis huomaamattomasti juhlamme armaan isännän työhuoneeseen ja---, Iriador henkäisi, Mitä oikeastaan minun pitäisi etsiä?, punatukka kysyi sitten, sillä tajusi, ettei missään vaiheessa ollut käynyt ilmi millaisia todisteita kyseisen herran petturuudesta Darius tahtoi.
Toisena, et voi kutsua minua juhlien ajan oikealla nimelläni, punapää totesi päätään raapien.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Huhti 2012, 00:26

Iriador kertoi päässään olevan metallia enemmän kuin laki salli. Hyvä niin, ainakin tuolta löytyi jotain hyödyllistä ja jotain, millä pitää puolensa hätätilanteessa. Tosin, sellaista tilannetta tuskin tulisi.. toivottavasti. Dariuksella oli mukanaan saappaassa tikari, mutta sillä ei kauaa huidottu, mikäli vastassa olisi täysin aseistautuneita vastuksia. Kuitenkin, kyseessä olivat tanssiaiset. Kukaan ei osannut odottaa yhteenottoja saatikka sitten vakoilua. Toivottavasti.
Iriadorin kysyessä, mitä hänen pitäisi oikeastaan etsiä, kävi Darius hymähtämään.
Cúdissia epäillään petturuudesta.. Joten kaikkea, mitä voisi käyttää todisteena tämän väitteen vahvistamiseksi. Kirjeitä, suunnitelmia, asiakirjoja, mitä ikinä saatatkaan löytää.. Jos mitään ei löydy, yritän puhua hänet pussiin Darius kertoi täsmentäen nyt punapäälle, mitä tuon piti etsiä. Kaikkea mahdollista ja samalla ei mitään tiettyä. Helppoa, eikö? Ei.

Mitä tulee nimeesi Kenraali jatkoi kävellessään lähemmäksi pöydän reunalle istunutta sotilasta, jääden seisomaan tuon eteen. Kenraali näytti mietteliäältä, mutta mitään tuo ei vielä sanonut. Lopulta hiljaisuuden rikkoi hymähdys.
En ole niin luova, että keksisin hyvää valenimeä sinulle Keksi itse mistä nyt ikinä pidätkään Darius totesi, samalla kun vilkaisi ikkunasta ulos. Ilta teki tuloaan, pian heidän pitäisi lähteä, jotteivät myöhästyisi juhlista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron