Kirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 00:22
Matkaan lähdettiin. Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Mutta kaikki mikä meni liian hyvin, päättyi varmasti mitä kamalimmalla tavalla. Jos jokin saattoi mennä vikaan, se myös meni vikaan! Ja niin se myös meni. Kaksikon kiirehtiessä varovasti eteenpäin, ei Darius älynnyt katsoa taakseen. Ei, ennen kuin Iriador oli pysähtynyt ja älähtänyt ääneen. Kenraali pysähtyi ja käännähti ympäri, nähden itse Cúdissin lähestyvän kera muutaman vartijan. He olivat päässeet kintereille ja ilmeisesti aatelisherra omasi taitoja, joita käytti nyt Iriadoria vastaan.
Alta aikayksikön oli Darius muutamalla harppauksella palannut Iriadorin luo ja nappasi tuon maahan tiputtaneen muistikirjan, sujauttaen sen taskuunsa. Vastoin omia käskyjään, Darius ei kuitenkaan lähtenyt livohkaan kera todisteiden, vaan asettui seisomaan Iriadorin eteen, vetäen tikarit esille. Kyllä hän saattoi käskeä alaisensa jättämään hänet taakseen, mutta johtajana hän ei itse voinut ketään jättää jälkeen. Hän oli vastuussa jokaisesta kuiskauksen jäsenestä. Olisi raukkamaista uhrata omansa, säästääkseen itsensä hengen. Ja raukkamainen Darius ei ollut.
Heti samalla sekunnilla Darius sai ottaa yhteen vartijoiden kanssa. Jälleen kerran kamppailu oli enemmänkin nyrkkirystyä, kuin teräaseilla leikkimistä. Muiden, paitsi Dariuksen osalta. Hän ei mielellään tässä tilanteessa olisi keneltäkään henkeä lähtenyt riistämään, mutta ei enää aikonut säästellä tikareiden puhdasta pintaa.
Cúdis pysyi kauempana, mutta päätti puuttua peliin. Yrittäen samaa temppua Dariukseen, mitä Iriadoriinkin. Aatelisherran toimissa oli vain yksi aukko. Tuo ei voinut käyttää voimiaan kahteen kohteeseen samaan aikaan. Hetken Cúdis keskittyi Dariuksen häiritsemiseen, kunnes mies päätti jättää kenraalin mukiloimisen alaisilleen, keskittyä itse tuon seuralaisen kiduttamiseen.
Darius otti osumaa, pahemmin mitä käytävällä, mutta onnistui kutakuinkin pitämään kaikki vartijat kauempana Iriadorista.. kaikki, paitsi itse Cúdista. Aatelinen oli hiippaillut Iriadorin luo ja vetänyt nyt oman teräaseensa esille, asettaen sen vasten punapään kaulaa. Yhdellä huudahduksella Aatelinen kiinnitti Kenraalin huomion, saaden taistelun pysähtymään jokaisen osalta hetkeksi.
Laske aseesi, tai nätti seuralaisesi saa kärsiä seuraukset. Emmehän haluaisi näin kauniin neidon kärsivän sinun sankarillisuutesi takia, emmehän? Cúdis totesi mitä imelimmällä äänellä.
Darius ei voinut olla pärskähtämättä. Enää kenraalin pokka ei pitänyt Iriadorin valeasun suhteen. Kaikki katsahtivatkin hymisevää Kenraalia kysyvästi. Hyminä kuitenkin loppui, kun joku kävi iskemään polvensa kenraalin vatsaan. Jälleen ilmat pärskähtivät pihalle, kenraalin tipahtaessa maahan nauramaan. Tämä oli mitä oudoin tilanne alkaa nauramaan yhtään millekään, mutta kenraali ei voinut enää yksinkertaisesti pidätellä itseään.
Mikäs nyt noin hassua on, Winder? Cúdis kävi tiedustelemaan, samalla kun Darius koitti henkeä saada pidellessään vatsaansa toisella kädellään.
Uskoisitko, jos sanoisin ettei edessäsi ole nainen? Darius pihisi hyminänsä välistä, nostaen katseensa kohden Cúdissia ja Iriadoria