Kirjoittaja Crimson » 16 Huhti 2012, 02:57
Iriador ei onneksi ollut kateellinen Aranille siitä, ettei omannut ajatustenluku taitoa. Ehkä joskus sitä oli saatettu toivoa, että olisi voinut jonkun ajatuksia lukea, mutta ei ei punatukka oikeasti tahtonut mitään vastaavaa ominaisuutta itselleen. Taitoa käyttäisi helposti väärin, ja sillä taas keräisi itselleen ongelmia. Tosin ei ilmeisesti, jos oli kuningas. Iriador kävi tympääntyneenä hymähtämään toisen vastaukselle, sillä se ei ollut miellyttänyt häntä lainkaan. Ei oikeastaan olisi tarvinnutkaan, mutta punatukka kerkesi jo toivoa, ettei olisi edes kysynyt mokomaa. Mutta tehty mikä tehty, eikä tehtyä voinut muuttaa.
Siinä missä ei edellinenkään vastaus, ei kultakutrin kuivahko naurahdus ollut miellyttänyt Iriadoria lainkaan. Nuorukainen pisti merkille pienen käden liikahduksen ja ehti jo ottaa haparan askeleen taaksepäin, mutta ilmeisimmin liian myöhään, sillä Aranin tiukka ote tarrasi hänen leuastaan kiinni. Haudanvakavat kasvot laskettiin lähemmäksi nuoremman kasvoja. Kasvoja, joilla vallitsi nyt jo lievää pelkoa kielivä ilme. Nuoremman lähes valkeat silmät tuijottivat vanhemman vihreitä silmiä, samalla kun korvat rekisteröivät jossainmäärin epäsuoran uhkauksen päästettävän ilmoille.
Ote irtosi kuitenkin lopulta. Iriador otti muutaman askeleen taaksepäin saadakseen etäisyyttä mieheen, samalla kun hieroi leukaansa otteen jäljiltä.
En, enkä tiedä haluaisinkokaan tietää, Iriador vastasi Aranille. Kaikki se lempeys ja isällisyys oli kadonnut kuninkaasta. Tämäkö nyt oli se pahempi puoli tai no ainakin osa siitä - tästä siniverisestä, josta Dariuskin oli käynyt aikaisemmin mainitsemaan ohimennen?
Punatukka oikeastaan nyt vasta alkoi tajuta, kenen kanssa sanasotaan oli lähtenyt. Ärtymykseltään tuo ei ollut saattanut edes käsittää puhuvansa kuninkaan kanssa, jonka takia pieni pelko alkoi huomaamatta kaivertaa koloa miehen rinnassa. Pelko ei kuitenkaan käynyt takomaan järkeä nuoremman päähän, vaikka tuolla olikin jo käsitys siitä, että Aran voisi tehdä hänelle mitä vaan. Ihan mitä vaan! Saamatta siitä minkäänlaisia rangaistuksia, tuskinpa edes minkäänlaisia tunnuntuskia.
Ja taas kultakutri otti puheeksi Dariuksen ja kyseisestä aiheesta ahdistamisen. Silkkaa arvaustako, vaiko päätelmä kenties jälleen yksi niistä alhaisista ajatustenluku hetkistä? Iriadoria ei kiinnostanut. Ilme vaihtui jälleen uhoavaksi, suorastaan jäätäväksi.
Ei, punapää kävi lopulta vastaamaan, En vain tahdo puhua siitä.
Miksi edes kiusaat minua täällä? Mikset painuisi tekemään jotain, mitä te siniveriset nyt sitten ikinä teettekään ja jättäisit minut rauhaan, SEN SIJAAN, että ärsyttäisit minua tahallasi? Puhuisit asioista, joista en tahdo puhua? Lukisit mieltäni, vaikken siihen lupaa ole antanut? Ja kaiken päälle uhkailetkin vielä---, Iriador hiljeni, ---Niinkuin maailmanomistaja konsanaan, tuo lisäsi vielä kovin hiljaisesti muuten kiivaan uhoamisensa jälkeen, samalla kun totuus kävi kolkuttamaan hälytyskelloja nuoren miehen päässä. Käsi paiskautui suun eteen ja sillä hetkellä Iriador oletettavasti ensimmäistä kertaa elämässään toivoi, ettei olisi olemassa tai vähintään olisi jossain muualla, kuin Aranin edessä aukomassa päätään.