Make me mad || Aksu || K18

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 01:49

Toinen käsi täytyi laskea pitämään vierestä tukea, jotta Iriador jaloillaan pysyi kyykyssä ollessaan. Hänellä oli heikko olo. Erittäin heikko. Ja varmasti syystäkin kaiken kokemansa jälkeen. Oloa olisi helpottanut lievästi se, että suussa maistuva veri oltaisiin saatu huuhdottua jollain takaisin alas. Vedelläkö? Mielummin millä tahansa muulla. Punatukka ei kuitenkaan käynyt pyytämään mitään Dariukselta. Yritti vain niellä alas sillä hetkellä miestä kuvottavaa makua suustaan ja pyyhkiä pyyhkeenrievullaan lattiaa.

Pyyhe käytiin kuitenkin repimään pois punapään käsistä, eikä nuorempi käynyt sitä estämään. Haukansilmä levitti pyyhkeen peittämään oksennuksen jälkiä, ja teki sitten jotain, mitä Iriador vähiten oli osannut odottaa tähän hätään. Kaappasi nuoremman syleilyynsä. Iriador mietti, josko pistäisi toiselle vastaan, mutta ei kuitenkaan viitsinyt. Mustatukan halaus oli lämmin. Rauhoittava. Se sai korkeahaltialle turvallisen ja miellyttävän olon kaiken sen sekasorron keskelle, mikä tuon sisällä velloi. Ahdistuskin katosi ainakin hetkellisesti. Ja kaikki se viha, mitä Iriador vielä hetki sitten oli haukansilmää kohtaan tuon hukuttamis yrityksen jälkeen tuntenut, kävi patoutumisen sijasta purkautumaan kyynelinä ulos nuoremman silmistä. Kyynelinä, jotka kävivät virtana valumaan pitkin tuon poskia ja sitten painumaan vasten Dariuksen ihoa.
Anna anteeksi, Iriador kävi sanomaan ääneen ja hiljeni sitten, kun suru pakotti sanat takaisin kurkusta alas.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 13:11

Vastoin pahinta mahdollista reaktiota, ei Iriador käynyt työntämään kenraalia pois luotaan. Sen sijaan tuo alistui tilanteeseen, kuin kidutettu koira. Kenraali ei hellittänyt otettaan, vaan piti lempeän päättäväisesti kiinni nuoremmasta. Antaen tuon vierittää kyyneleitään alas poskiltaan omalle iholleen, huomauttamatta siitä. Hiljaisuus oli nyt hyvä.
Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin Iriadorin ääneen lausutut sanat. Viimein tuo avasi suunsa, käyden pyytämään anteeksi. Kenraali hymähti pienesti, lempeästi. Hänenhän tässä olisi pitänyt pahoitella. Mutta valitettavasti Darius ei nähnyt itseään niin syylliseksi, että olisi anteeksi pyytänyt. Kenraali saattoi vain toivoa, että nuorempi tiesi hänen olevan syvällä sisällään pahoillaan.

Ei ole mitään anteeksi annettavaa Kenraali totesi lopulta samalla kun toinen käsi kävi pyyhkimään jälleen pienesti nuoremman silmäkulmia.
Katse laskeutui alemmas, tarkastelemaan Iriadorin kasvoja.
oletko kunnossa? Oli kysymys nuorelle, viitaten lähinnä tuon äskeiseen veren yökkäilyyn. Tuskin kaikki oli ihan kunnossa, mikäli verta tuli ulos paikoista, joista sitä ei pitänyt Tarvitsetko jotain?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 14:04

Punapää istui hiljaa toisen syleilyssä. Rentona tavallaan lamaantuneena. Ajattelematta sillä hetkellä oikeastaan juuri mitään tietoisesti. Dariuksen sanojen myötä päässä alkoi kuitenkin jälleen virrata liian nopeaa tahtia, ja se sai hetkellisesti Iriadorin tuntemaan erittäin pahaa oloa, joka näkyi yltyvänä kyynelten tippumisena. Vaikka kenraali hänen silmäkulmiaan pyyhkikin, eivät ne kauaa kuivina pysyneet, kun viha pyrki vuotamaan silmistä nopeaa tahtia ulos.
Punapää ei oikein tiennyt mitä Dariuksesta ajattelisi. Tämä oli jo toinen painajainen, jonka mies oli hänelle onnistunut järjestämään, eikä Iriador siitä järin innoissaan ollut. Vaikka Iriador uskoi toisen olevan jossain erittäin syvällä sisällään pahoillaan siitä, mitä oli hänelle tehnyt, ei punatukka voisi olla kantamatta kaunaa Dariukselle. Niin ikävältä, kuin se nuoremmastakin tuntui. Silti hän piti kenraalista. Enemmän kuin mistään muusta.

Punatukka sai taltutettua itkunsa kutakuinkin, vaikka onneton ilme säilyikin miehen kasvoilla. Katse nousi aavistuksen verran tarkkailemaan haukansilmää, kun tuo kävi tiedustelemaan nuoremmaltaan oliko tämä kunnossa. Katse laskeutui uudemman kerran alas ja Iriador päästi huultensa välistä pitkän huokauksen.
En, nuorempi totesi hetken kuluttua hiljaa, En ole kunnossa. Kenraalin jälkimmäiseen kysymykseen Iriador ei käynyt vastaamaan.
Hiljaisuus laskeutui uudemman kerran huoneeseen, kun punapää jäi pohtimaan miksi oli verta hetki sitten yökännyt. Ja miksi se maistui yhä vahvana hänen suussaan. Lievä tärinäkin palasi värisyttämään kehoa, kun pieni pelko alkoi muodostua rintaan uudemman kerran, kun epätietoisuus voinnistaan alkoi häiritä nuorempaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 14:44

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen oli kieltävä. Sitä oli osannut odottaakin, mutta kohteliaisuussyistä oli syytä kysyä toisen vointia. Toiseen kysymykseensä Darius ei saanut vastausta, vaikka hetken odottikin. Sen sijaan kenraali saattoi tuntea pientä värinää nuoremman kropassa, sen hetken rauhallisen velttouden jälkeen.
Hiljaisuus laskeutui taas hetkeksi kaksikon välille. Mikäli huoneessa olisi ollut seinäkello, olisi sen hiljainen tikitys tuntunut huudolta tässä hiljaisuudessa. Darius katsoi Iriadoria. Sanomatta mitään. Näyttämättä minkäänlaisia tunteita kasvoillaan. Juuri nyt kenraali ei osannut tulkita punapäätä. Mitä tuon pään sisällä mahtoi liikkua vai liikkuiko mitään.

Sanaakaan sanomatta Darius nousi lopulta ylös, nostaen Iriadorin lattialta. Kenraali auttoi nuoremman istumaan alkovissa sijaitsevan sänkynsä luokse. Sen ison ja pehmeän sängyn. Jos Darius jostain ei käynyt tinkimään, niin se oli mukavuudesta. Ennen kuin Darius Iriadoria sängylle istutti, kävi kenraali kiskaisemaan sotilaalta saappaat ja märät päällimmäiset housut pois. Märillä housuillahan tuo ei hänen sänkyynsä istahtaisi. Sängyn vieressä olevasta lipastosta ojennettiin Iriadorin viereen musta pitkähihainen, jonka tuo saisi kiskaista päällensä, mikäli ei lähes alasti halunnut kenraalin huoneessa hyppiä. Ei kyllä olisi ensimmäinen kerta kun tuo lähes ilkosillaan siellä oleili.
Lepää nyt Darius kävi toteamaan samalla kun lähti kävelemään työpöytänsä luokse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 18:24

Molempien hetken hiljaisuudessa kököttämisen jälkeen, Darius kävi nostamaan punapään ylös, joka jälleen kerran ei omilla jaloillaan itseään saattanut kannatella. Vaikeat, laahustavat askeleet kävivät kenraalin avustuksella vuoteen luokse. Loputkin märät vaatteet riisuttiin, johon Iriador ei sen kummemmin käynyt vastaan laittamaan tai mitään erikseen kommentoimaan. Viereen laskettiin mustanpuhuva pitkähihainen paita, jonka Iriador kävi laiskasti vetämään samantein päällensä. Häntä vilutti. Sen sijaan kuitenkin että hän olisi mönkinyt peittojen alle lämpimään, värjötteli punapää jostain syystä mielummin sängyn laidalla vähissä pukeissa.

Kenraalin sanojen myötä nuoremman katse kohosi mieheen ja katsoi kun tuo lähti astelemaan pois päin hänestä. Iriador oli sanomaisillaan jotain, mutta sanat ehtivät kadota punapään kieleltä tuon käydessä empimään taas ääneen puhumista. Huulet painuivat kiinni ja mietteliäs katse kääntyi tuijottamaan kippuraan painettuja varpaita. Nuoremmalla oli turvaton ja orpo olo siinä yksin istuessaan. Ja taas kun ääneen itsensä ilmaiseminen tuntui enemmän kuin väärältä, ei punapää saattanut päästää edes pihausta suustaan. Lisäksi suuta kuivasi ja hänellä oli jano. Mutta hän ei halunnut juoda. Oli kylmä, mutta nuorempi ei kaivannut lämpöä. Ja mitä läheisyyden kaipuuseen tuli, ei Iriador edes viitsinyt sitä Dariukselta pyytää.
Pyydän, älä mene. En tahdo olla yksin, punatukka kävi kuitenkin telepaattisesti anomaan. Katse käväisi nopeasti Dariuksessa, mutta laskeutui sitten hyvin pian alas, kun vain hetki sitten tapahtunut ja silloinen armon aneleminen iskeytyi voimalla vasten tajuntaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 18:44

Haukansilmä ehti ottaa reippaasti askelia kauemmaksi sotilaasta, kunnes kuuli tuon äänen päässään. Äänen, joka anoi jäämään luokseen. Darius pysähtyi niille sijoilleen, kääntyen puolittain Iriadorin suuntaan. Korkeahaltia oli yhä surkea näky. Tuskin tuo edes tajusi itsekään, kuinka surkealta näytti. Tosin, olihan Iriadorilla syytäkin näyttää surkealta.
Hetken Darius seisoi paikoillaan, kunnes hymähti pienesti ja käveli takaisin Iriadorin luokse. Toiselle puolelle sänkyä, käyden sitten istumaan vuoteelle. Saappaat vedettiin pois jalasta ja kintut nostettiin ylös. Selkä painautui vasten tyynyjä nojaamaan, samalla kun käsi kävi nostamassa silmälapun pois silmältä. Häpeää peittänyt kasvokoriste laskettiin yöpöydälle ja käsi eksyi nostamaan kirjan samaiselta pöydältä.
En tiedä mitä päässäsi mahtoi liikkua, kun kuninkaalle aloit uhoamaan Kenraali totesi nostaessaan kirjan eteensä, avaten aukeaman jolle oli jäänyt.

Darius olisi voinut vain istua Iriadorin viereen ja jatkaa tuon halailua, mutta kenraalista tuntui, ettei punapää sitä välttämättä kaivannut. Jos kaipasi, saisi tuo itse tulla hakemaan läheisyyttä kenraalin kainalosta. Eihän Darius pahakseen pistäisi. Päinvastoin. Sitä ei kuitenkaan ääneen todettu.
Suosittelen pysymään kaukana Aranista, jos et hiljaa osaa olla Kenraali lisäsi vilkaisten kirjasta Iriadoriin. Iriadoriko muka hiljaa olisi? Sen Darius halusi nähdä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 20:23

Kenraali tuli kuin tulikin takaisin punatukan pyynnöstä, joka tietyllä tapaa huojensi nuoremman mieltä. Jostain syystä punatukka ei ollut kehdannut edes kuvitella, että näin kävisi. Ajatteli vain, että kenraali palaisi samantein takaisin omien puuhiensa pariin ja antaisi nuorempansa olla yksin. Vaivihkaa sivusilmällä kävi Iriador seuraamaan, kun Darius asteli takaisin sängyn luokse toiselle laidalle ja pienen operaation jälkeen kävi makoilemaan kirjaa mukamas lukien nuoremman taakse. Katse kääntyi sittemmin katsomaan toista olan yli, kunnes punapää pyörähti kokonaan ympäri jääden risti-istunnassa seuraamaan haukansilmää ja tuon tekemisiä.

Ilme muuttui astetta nyrpeämmäksi Dariuksen käydessä puhumaan kuninkaasta. Tuo nyt oli viimeinen henkilö, josta punapää olisi tahtonut puhua, saatika sitten kuulla. Ilme muuttui kuitenkin mietteliääksi ja katse jäi arvioiden tutkimaan kenraalia. Voisiko Iriador kertoa toiselle asiat niin kuin hän oli ne itse sillä hetkellä nähnyt, kun oli käynyt pieneen sotaansa Arania vastaan? Vai seuraisiko siitä vain uusi saaviin sukellus reissu?
Epävarmuuttaan Iriador pysyi hiljaa, jättäen kasvoilleen kuitenkin ilmeen, josta saattoi päätellä nuoremmalla olevan jotain salattavaa ja sanottavaa. Tämän hiljaisen hetkensä aikana punatukka oli myös käynyt asettamaan itsensä makuulle ja hivuttautui nyt lähemmäs Dariusta, kunnes oli lopulta tuon kyljessä kiinni silmäilemässä kirjan tekstiä, jota haukansilmä luki.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 20:55

Iriador ei vastannut. Kenraali katsoi nuorempaa pitkään, irrottamatta katsettaan hetkeksikään punapäästä. Katse suorastaan vaati vastausta, jota ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan Iriador pikkuhiljaa hivuttautui sängyn reunalta makaamaan ja kenraalin viereen, tähystelemään mitä vanhempi mies mahtoi lukea. Kirja oli tuttuun tapaan sota-aiheinen. Tällä kertaa kuitenkin pienesti edesmenneen sotilaan elämänkertaa mukaileva tarina, josta jopa löytyi muutakin kuin vain sodasta höpöttämistä. Muun muassa romantiikkaa. Kuitenkaan sen takia Darius ei kirjaa lukenut, ei todellakaan.
Katse pysyi Iriadorissa. Tuon ilme kertoi nuoremman mielessä liikkuvan jotain. Aivan kuin ilkikurisella kakaralla, joka juuri oli tehnyt jotain enemmän tai vähemmän kiellettyä, mutta nyt katui tekojaan eikä kuitenkaan uskaltanut tunnustaa. Söpöä, ehkäpä.

Kenraali hymähti jälleen kerran. Toinen käsi nousi hieman ylemmäs ja Iriador vedettiin kainaloon. Kirja laskettiin omalle vatsalle lepäämään, samalla kun kasvot olivat yhä vaativan kysyvästi suunnattuna punapäähän.
Aiotko pitkäänkin jatkaa mykkäkouluasi?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 22:03

Silmät lukivat kirjan tekstiä, joka oli enemmän ja vähemmän mielenkiintoista nuoremman mielestä. Hän kun ei itse pahemmin vastaavanlaisia nidoksia lukenut, koska ne eivät kiinnostaneet. Hyvä jos luki mitään. Silti hän osasi lukea. Ja kirjoittaa. Koska vanhempansa välttämättä sitä häneltä olivat vaatineet tuon nuorempi vielä ollessaan. Ehkä siksi, että hänestä oltaisiin sotilaan sijasta tahdottu lääkäri. Henkilö, joka auttoi toisia. Ei henkilöä, joka saattoi toisia siihen kuntoon, että nuo joutuivat vastaavanlaisen henkilön luona vierailemaan jos ylipäätään edes jäivät eloon tämän punatukkaisen paholaisen kohdatessaan.

Punapää ei pistänyt vastaan, kun Darius kävi vetäisemään nuorempaa lähemmäs itseään, omaan kainaloonsa. Kirja laskeutui miehen vatsan päälle, mikä sai Iriadorin katseen seuraamaan tekstin perässä niin kauan kuin vain suinkin saattoi. Kunnes lähes valkea katse siirtyi kenraalin sanojen myötä katsomaan tuota kohti. Kauanko hän aikoi jatkaa mykkäkouluaan? Vaikka koko loppu elämänsä! Ääneen puhuminen oli kiusallista. Pelottavaa kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut aikaisempina tunteina. Eikä nuorempi tiennyt, mitä olisi käynyt edes sanomaan. Eikä tuo tahtonut suututtaa Dariusta, jos leipälävestä olisikin alkanut tulla ulos jotain, mitä Iriador ei vanhemmalleen tahtoisi ikimaailmassa sanoa.
Katse laskeutui alas haukansilmästä ja nuorempi nosti toisen kätensä kenraalin rinnan päälle, jolloin yksi sormista kävi lipumaan varovasti, hellästi ympäri toisen rintakehää.
Olin aika sekaisin, Iriador lopulta aloitti, ääneen, En aluksi tunnistanut kuningasta tuon valepuvusta. Enkä tiedä miksen kokenut tarvettaa muuttaa puhetapaani sen jälkeen, kun tunnistin. Enkä osannut ajatella mitään järkevästi sillä hetkellä .. enkä kyllä osaa vieläkään. Tiesin että tein väärin, ja että suorastaan kerjäsin ongelmia. En vain jostain syystä pystynyt lopettamaan, Iriador päätti lopulta pitkän selityksensä, jonka aikana oli kuulostanut sen lisäksi että näytti hyvin maassa olevalta, sekä painoksissa olevalta itkemisen jälkeen.
Enkä käynyt missään vaiheessa olettamaan, että rangaistuksena päättäisit pahentaa vesikammoani, sanojen myötä hyvin syyllistävä ja kylmä katse nousi takaisin Dariukseen, ja sormi, joka tuon rintakehällä oli liikkunut, pysähtyi niille sijoilleen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 22:39

Vihdoinkin Darius sai verbaalista vastausta puheisiinsa. Tällä kertaa jopa ääneen lausuttuna. Nuorempi kertoi olleensa sekaisin, yllätys? Ei sinänsä.. kai. Kuningas oli lähestynyt sotilasta valeasuisena, mutta punapää ei ollut tunnistamisen jälkeenkään älynnyt vaihtaa puhetapaansa ja tyyliään. Toisaalta, voiko Iriadoria syyttää siitä? Kuningas itse oli valeasussa, eikä virantoimituksessa. Kuten ei ollut Iriadorikaan. Jos kuningas olisi halunnut teitittelyä ja oikean asenteen sotilaalle, tuon olisi jo heti alussa pitänyt ilmoittaa henkilöllisyydestään. Dariuksesta alkoi tuntumaan, että kuninkaan vaatima rangaistus oli liioiteltu. Ehkä olisi pitänyt pyytää parempi selvitys tilanteesta, ennen kuin ryhtyi toimiin.
Toisaalta, mikäli kuningas päätti, että häntä oltiin kaltoin kohdeltu, piti tuo myös huolen että väärintekijä sai rangaistuksensa. Jos Darius ei olisi sitä tehnyt, niin joku muu.

Kenraali kurtisti kulmiaan pienesti närkästyneenä Iriadorin käydessä syyllistävän katseen kera huomauttamaan vesifobiansa pahentamisesta.
Et tiedäkään mitä kuningas olisi sinun varallesi keksinyt Darius totesi vakavasti Jos et sattunut vielä huomaamaan, hän osaa lukea ajatuksia. Aran olisi löytänyt pahimmat pelkosi ja pistänyt rangaistuksesi niiden mukaan, joten olisit todennäköisesti ollut pää sangossa myös hänen miesten käsittelyssä.. Tai pahemmassa. Kyseinen rangaistusmetodi ei ole edes pahin vedellä pelottelun muoto.
Kenraali oli monet kerrat katsonut kun kuulusteltavia upotettiin kokonaan kylmään veteen, pää alaspäin. Kuinka heidät sidottiin pöytään ja kasvot peitettiin pyyhkeellä, jonka päälle heitettiin monta sangollista vettä. Loppu peleissä pöydällä makaavat uhrit olivat varmoja siitä, että olivat hukkumassa. Vaikka päätä peitti vain märkä rätti..
Pahimmat tapaukset kuitenkin sisälsivät kuumaa vettä. Sitä Darius ei kuitenkaan halunnut edes miettiä.
Minun rangaistukseni oli vain pienempi paha siitä, mihin olisit joutunut linnalla. Olisit kiitollinen
Kiitollinen oli kyllä varmasti viimeinen asia, mitä Iriador oli tällä hetkellä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 23:34

Iriador kuunteli Dariuksen puheita, samalla kun syyttävä katse vaihtui astetta tympääntyneemmäksi ja siitä taas vihaiseksi. Kulmat ottivat sitä mukaan terävämmän asteen, mitä pitemmälle kenraali sanoissaan pääsi ja tuon rintakehällä ollut käsi puristui uhkaavasti nyrkkiin. Nuorempi ei nähnyt syytä käydä kommentoimaan mihinkään, mitä mustatukka oli sanonut. Hänellä ei ollut lisättävää aiheeseen. Toisena, hän ei tahtonut enää puhua siitä. Jos punapäällä vain olisi siihen mahdollisuus ollut, olisi hän ottanut ja unohtanut tämän päivän tapahtumat tai vaihtoehtoisesti kääntänyt aikaa taaksepäin ja jäänyt nukkumaan turvalliseen petiinsä kokonaiseksi päiväksi.

Dariuksen mukaan punapään olisi pitänyt olla hänelle kiitollinen. Iriadorilla naksahti päässä voisi sanoa jälleen kerran. Nyrkki pamahti vasten Dariuksen rintakehää.
Kiitollinen?! Phah. Mitä halvattua päässäsi liikkuu?!, punapää ihmetteli kovaan ääneen ja kapusi itsensä käsiensä varaan ja tunki raivon valtaamat kasvonsa lähes kenraalin omiin kiinni ja tarrasi miestä hiuksista.
Olisin kärsinyt rangaistukseni mielummin jonkun toisen käsissä kuin sinun! Kannan sinulle kaunaa aina hautaani saakka siitä mitä teit, enkä anna sinulle anteeksi, elleivät työn syövyttämät aivosi käy vahingossakaan keksimään riittävän hyvää syytä siihen! Tulen pysyttelemään koko loppu elämäni kaukana sateen muodostamista lätäköistäkin, JA SE ON SINUN SYYTÄSI!. Iriador huusi. Huusi enemmän ja lujempaa kuin oli koskaan aikaisemmin huutanut, ja se jollain tapaa pelotti nuorempaa muttei saanut tuota kuitenkaan lopettamaan.
Punapää vetäytyi kauemmas Dariuksesta, jääden kuitenkin käsiensä varaan vielä nojaamaa. Kasvoilla lepäsi mitä häijyin ilme. Iriador oli kuin villi petoeläin, joka olisi saattanut repiä saaliinsa kynsin ja hampain tuhannen kappaleiksi ainoa mikä punapään vielä erotti eläimestä, oli järki, joka kävi hillitsemään tuota ja estämään vastaavanlaisen veriteon. Korkeahaltia suoristi itsensä lopulta ylös. Tuo katsoi kenraalia hetken hyvin kiihtyneenä, antoi ymmärtää että show loppui tähän - kunnes nyrkki lähti salamana iskemään päin vanhemman kasvoja. Niin lujaa, kuin Iriador sai voimaa itseensä vain väännettyä sillä hetkellä. Suorituksensa tehtyään, olipa se sitten läiskähtänyt pitkin haukansilmän kasvoja tai käyty estämään, käänsi Iriador selkänsä miehelle hillitäkseen himonsa iskeä tuota uudestaan päin näköä.
Vihaan sinua.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2012, 23:57

Ehkä kiitollisuuden mainitseminen olisi pitänyt jättää väliin. Minkäänlaisen kiitollisuudenilmaisemisen sijaan korkeahaltialla taisi naksahtaa päässä lopullisesti. Kenraali saikin tuntea nuoremman nyrkin pamahtavan vasten rintakehäänsä, saaden miehen nytkähtämään pienesti.
Iriador nousi ylös. Darius ei tehnyt elettä saatikka liikettäkään estääkseen nuorempaa tulemasta lähemmäs ja tarraamasta kiinni hänen hiuksistaan. Sattuihan se, mutta kipua ei kenraalin kasvoilla näkynyt. Hänellä oli kaikenlisäksi korkea kipukynnys. Ainoa tunnetila, mitä kenraalista pystyi lukemaan, oli hämmennys kysyvän ilmeen kautta.
Korkeahaltia kävi avautumaan fobiansa pahentamisesta, josta tuo syytti täysin kenraalia. Ihmekös. Darius ei sanonut mitään vastaan, tämän hän oli ansainnut. Tai niin hän uskotteli itselleen.

Iriadorin lopetettua huutamisensa, nojautui punapää kauemmaksi haukansilmän pärstävärkistä. Kenraalin kulma kohosi pienesti, tuon odottaessa Iriadorin seuraavaa siirtoa. Tosin, se, mitä sotilas teki, oli jotain mitä Darius ei osannut odottaa.
Pieni yllätyksen ja kivun sekoittama ynähdys karkasi Kenraalin huulien välistä nuoremman nyrkin pamahtaessa vasten näköä. Ei ehkä kaikkein voimakkain veto Iriadorilta, mutta sattui se silti. Ei tuo nyt heikko ollut. Toinen käsi nousi pitelemään omia kasvoja, lähinnä tarkastamaan ettei nenän rusto ollut ottanut pahempaa vahinkoa. Katse ummistettiin iskun jälkeen hetkeksi, mutta pian kenraali oli jälleen silmäilemässä nuorempaa, joka oli selkänsä kapinallisesti esimiehelleen kääntänyt. Viimeiset sanat saivat kenraalin katsomaan sotilasta entistä kysyvämmin.
Ja silti vielä olet siinä? Darius toi esiin pointin, mikä jo tavallaan kyseenalaisti Iriadorin niin sanotun vihan kenraalia kohtaan. Varmasti tuo oli suuttunut esimiehelleen, rakastetulleen, mutta oliko tuo sitten niin tosissaan raivonsa suhteen?
Tai sitten Iriador ei ollut niitä, jotka kävelivät keskustelusta pois suutuspäissään.

....Minäkin rakastan sinua
Viimeisin lisäys ei tullut millään tavalla ilkeästi saatikka vitsikkäästi. Tosissaan, enemmän kuin mitään muuta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Huhti 2012, 00:47

Iriador tuijotti eteensä. Hiljaa. Synkkänä. Kunnes pää kävi pienesti liikahtamaan Dariuksen puhuessa korkeahaltian osumasta selvittyään.
Minulla ei ole tapana juosta tilanteita karkuun, punapää kävi toteamaan ykskantaan heti kenraalin sanojen perään. Vaikka nuorempi saattoi toisinaan iskeytyä hyvinkin pahalle päälle ja laukoa suustaan mitä sattui, oli hän aina myös ollut kantamassa vastuun teoistaan, eikä juoksemassa pakoon pää kolmantena jalkana, kun jotain ikävää pääsikin sattumaan. Se oltiin saatu huomata tänäänkin jo useampaan otteeseen.

Punapää kääntyi ympäri katsomaan Dariusta tuon ilmoittaessa rakastavansa Iriadoria. Nuoremman katse oli kylmä, hyvin torjuvan oloinen. Paikoilleen lasittuneen vaalean katseen annettiin viipyä haukansilmässä pitkään kunnes silmät liikahtivat ja kävivät tutkimaan kenraalin koko olemusta arvioiden. Aranin sanat palautuivat nuoremman mieleen. Sanat, jotka olivat käyneet herjaamaan punatukkaa pelkäksi välivaiheeksi kenraalin elämässä. Sanat, jotka olivat käyneet muistuttamaan Iriadoria haukansilmän tunnevammaisuudesta ja erakkomaisuudesta. Ja nuo sanat olivat syöpyneet Iriadorin mieleen erittäin tiukasti ja siellä ne tulisivat myös pysymään - yhtä tiukasti kuin vaatteeseen pinttynyt tahra.

Katse pysähtyi jälleen kenraalin ainoaan silmään hetken tutkiskelun jälkeen.
Luuletko, että uskon tuota, Iriador totesi jo maltillisemmin, jonka jälkeen tuhahti ja käänsi selkänsä uudemman kerran Dariukselle, Luuletko, että sen jälkeen mitä kuningas kävi minulle herjaamaan, uskoisin mitään mitä sanot minulle?, nuorempi vielä jatkoi, samalla kun pieni kyynel vierähti silmäkulmasta poskelle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 01:02

Iriador ei ollut henkilö, jolla oli tapana luikkia tilanteesta jos toisestakin karkuun. Tai näin punapää kuvaili itseään. Sen.. Darius oli kyllä huomannut, eikä käynyt vastaan väittämäänkään. Kenraalin viimeisiin sanoihin ei vastausta kuulunut heti. Sen sijaan kenraali sai kohdata kylmän, torjuvan katseen. Tuohon katseeseen vastattiin mitäänsanomattomalla ilmeellä, samalla kun oma käsi harhaili vielä pitkin kasvoja iskun mahdollisia vaurioita etsien.
Iriadorin katse eksyi seikkailemaan hetkeksi jonnekin, kunnes palasi vastaamaan Dariuksen katseeseen. Seuraava tuhahdus sai haukansilmän kohottamaan kulmiaan, samalla kun Iriador kävi käännähtämään poispäin uudemman kerran. Punapään seuraavien sanojen johdosta Darius olisi voinut humauttaa nuorempaa nuijalla päähän. Sen jälkeen mitä kuningas kävi tuolle herjaamaan? Iriador, et kai sinä nyt noin yksinkertainen ollut.

Darius huokaisi turhautuneena hieroessaan nopeasti ohimoitaan. Naamapalmu ei ollut kaukana tästä tilanteesta.
Oikeastiko? Kenraali kysyi käden vihdoin laskeutuessa kasvoilta, samalla kun Darius siirtyi lähemmäksi Iriadoria Sinäkö menisit uskomaan ennemmin henkilöä, joka on tunnettu tavastaan tehdä toisten elämästä pelkkää helvettiä, ennemmin kuin minua? Sinä uskot ennemmin miestä, joka juuri olisi halusi passittaa sinut kidutettavaksi vain, koska muotoilit lauseesi väärin? Uskon miestä, joka mitä ilmeisimmin on syöttänyt sinulle pajunköyttä, vain jotta saisi myöhemmin nauttia kieroilunsa hedelmistä katsellessaan jälleen kahta surun murtamaa sielua valtakunnassaan?
Kenraali hiljeni hetkeksi, vetäytyi kauemmaksi nuoremmasta.
Olet naiivimpi kuin uskoinkaan. Mies tuli härnäämään sinua, sinä kiivastuit, hän jatkoi ja selitti mitä itse halusi, jotta saisi aikaan toivomansa lopputuloksen. Kuningas nauttii kärsimyksestä tavalla tai toisella ja se on hänen omaa pientä, sairasta peliään. mutta mikäli haluat mieluummin uskoa miestä, jota et tunne sen paremmin niin mitä minä olen sinua estämään. On sinulla omatkin aivot, en minä sinun puolestasi ala ajattelemaan ja tunteitasi valitsemaan ketään kohtaan

Kirja nousi jälleen ylös, kenraalin laskiessa katseensa siihen. Piti saada jotain muuta ajateltavaa hetkeksi, ettei hän olisi Iriadorin kurkussa kiinni. Darius päätti hiljaa mielessään, että sanoi nuorempi mitä tahansa, tällä kertaa hän ei aikonut punapäätä satuttaa fyysisesti. Ei enää tänään. Ei vaikka Iriador kävisi päälle. Kenraali ei nostaisi sormeaankaan. Kuulosti ehkä mahdottomalta tehtävältä miehelle, jolla ei ollut kovin pitkä pinna
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Huhti 2012, 01:55

Katse kääntyi olan ylitse tarkkailemaan haukansilmää, kun tuo kävi vuorostaan paasaamaan nuoremmalleen. Aluksi Iriador kuunteli tarkkaavaisena toisen puhetta, mutta mitä pidemmälle Darius pääsi, sitä enemmän sanat alkoivat liitää korvien ohi ajatusten keskityttyä välillä johonkin muuhun kuin vanhemman sanoihin. Punapää kävi itse kuivaamaan silmäkulmansa ja upotti sitten päänsä kämmeniään vasten. Hän oli väsynyt tästä kaikesta. Turhautunut siihen päälle olemassaoloonsa ja eksyi taas toivomaan, että osaisi pitää suunsa kiinni tai vaihtoehtoisesti olisi jossain muualla, kuin Dariuksen kanssa samassa huoneessa.

Niska suoristettiin jälleen, kun haukansilmä lopetti saarnansa. Tuo pohti hetken aloillaan, tuijottaen katseellaan jonnekin tyhjyyteen.
En usko häntä, siinä missä en sinuakaan, punatukka kävi lopulta sanomaan lyhyseti, jonka jälkeen syvä hiljaisuus jäi leijumaan ilmaan.

Iriador kääntyi ympäri, vain nähdäkseen kenraalin lukevan jälleen typerää kirjaansa. Punapää hymähti hiljaa ja konttasi sitten toisen luokse, repäisi kirjan miehen kädestä yläkautta ja nakkasi olkansa yli jonnekin kauas, mistä silmäpuoli ei sitä heti käsiinsä voisi onkia uudestaan. Terävä katse tavoitti jälleen toisen yksinäisen silmän, kun punatukka työntyi lähemmäs kenraalin kasvoja.
En koskaan tiedä mitä ajattelet. Mutta sen sijaan, että tietäisin, haluaisin edes kerran nähdä jonkin syvällisemmän tunnetilan tuolta pärstältäsi, joka on tuon parran kasvatettuasi kuin sammaloitunut kivinen muuri. Kuten Aran sen kävi toteamaan, olet tunnevammainen. Piiloutunut henkistä heikkouttasi tuon typerän suojamuurin taakse. Kasvattanut itsellesi ylisuuren egon, jonka takana pyrit piileksimään isoa pahaa maailmaa ja käsittelet salaa tunteesi ilman, että annat niiden heijastua kenellekään, nuorempi totesi ja nojautui sitten taaksepäin toisesta.

Sanoin sille suuruudenhullulle kultakutrille muuttavani sinua, jos on pakko, ja niin aion myös tehdä, Iriador tiuskaisi, Vaikka voisitkin sen teoillasi osoittaa, en usko että rakastat, ennen kuin voit sen myös kasvoiltasi näyttää minulle. Korkeahaltia tiesi pyytävänsä paljon, mutta seisoi hän silti vakaana sanojensa takana.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron