Kirjoittaja Crimson » 17 Huhti 2012, 22:03
Silmät lukivat kirjan tekstiä, joka oli enemmän ja vähemmän mielenkiintoista nuoremman mielestä. Hän kun ei itse pahemmin vastaavanlaisia nidoksia lukenut, koska ne eivät kiinnostaneet. Hyvä jos luki mitään. Silti hän osasi lukea. Ja kirjoittaa. Koska vanhempansa välttämättä sitä häneltä olivat vaatineet tuon nuorempi vielä ollessaan. Ehkä siksi, että hänestä oltaisiin sotilaan sijasta tahdottu lääkäri. Henkilö, joka auttoi toisia. Ei henkilöä, joka saattoi toisia siihen kuntoon, että nuo joutuivat vastaavanlaisen henkilön luona vierailemaan jos ylipäätään edes jäivät eloon tämän punatukkaisen paholaisen kohdatessaan.
Punapää ei pistänyt vastaan, kun Darius kävi vetäisemään nuorempaa lähemmäs itseään, omaan kainaloonsa. Kirja laskeutui miehen vatsan päälle, mikä sai Iriadorin katseen seuraamaan tekstin perässä niin kauan kuin vain suinkin saattoi. Kunnes lähes valkea katse siirtyi kenraalin sanojen myötä katsomaan tuota kohti. Kauanko hän aikoi jatkaa mykkäkouluaan? Vaikka koko loppu elämänsä! Ääneen puhuminen oli kiusallista. Pelottavaa kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut aikaisempina tunteina. Eikä nuorempi tiennyt, mitä olisi käynyt edes sanomaan. Eikä tuo tahtonut suututtaa Dariusta, jos leipälävestä olisikin alkanut tulla ulos jotain, mitä Iriador ei vanhemmalleen tahtoisi ikimaailmassa sanoa.
Katse laskeutui alas haukansilmästä ja nuorempi nosti toisen kätensä kenraalin rinnan päälle, jolloin yksi sormista kävi lipumaan varovasti, hellästi ympäri toisen rintakehää.
Olin aika sekaisin, Iriador lopulta aloitti, ääneen, En aluksi tunnistanut kuningasta tuon valepuvusta. Enkä tiedä miksen kokenut tarvettaa muuttaa puhetapaani sen jälkeen, kun tunnistin. Enkä osannut ajatella mitään järkevästi sillä hetkellä .. enkä kyllä osaa vieläkään. Tiesin että tein väärin, ja että suorastaan kerjäsin ongelmia. En vain jostain syystä pystynyt lopettamaan, Iriador päätti lopulta pitkän selityksensä, jonka aikana oli kuulostanut sen lisäksi että näytti hyvin maassa olevalta, sekä painoksissa olevalta itkemisen jälkeen.
Enkä käynyt missään vaiheessa olettamaan, että rangaistuksena päättäisit pahentaa vesikammoani, sanojen myötä hyvin syyllistävä ja kylmä katse nousi takaisin Dariukseen, ja sormi, joka tuon rintakehällä oli liikkunut, pysähtyi niille sijoilleen.