Kirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2012, 18:12
Iriador ei käynyt myöntämään, että olisi pitänyt kenraalia kamalana henkilönä tuon halujen takia. Hyvä, Kenraalin ei ollut siis syytä tuntea minkäänlaista häpeää ajatuksistaan, jotka olivat saattaneet viikkojen varrella pyöriä päässä.. koskien Iriadoria.
Kenraalin suudelma sai vastakaikua samalla mitalla. Lisäksi korkeahaltian toinen käsi nousi painamaan Dariuksen takaraivoa, aivan kuin vihjaillen ettei minnekään saanut karata. Eikä haukansilmä aikonutkaan. Punapään toinen polvi alkoi pian leikkisästi nostamaan kenraalin paitaa pikku hiljaa ylöspäin, saaden vanhemman miehen hymähtämään kerran jos toisenkin suudelman lomasta.
Kun oma vyö oltiin saatu auki, laskeutui käsi hivelemään Iriadorin housujen reunaa. Kiusallisen hellästi, nykien pienesti alaspäin kunnes käsi pysähtyi kuin seinään, siinä missä suudelmakin.
Joku koputti ovelle. Darius avasi silmänsä, näyttäen siltä kuin he olisivat juuri jääneet kiinni itse teosta. No melkein, mutta minkäänlaista näköyhteyttä ovella koputtajalla ei ollut huoneessa olevaan kaksikkoon. Eikä tuo sisälle päässyt, ovi oli lukossa. Kenraali pakotti itsensä kohoamaan pienesti irti nuoremmasta, tuijottaen yhä ovea. Ehkä koputtaja oli mennyt pois? Ei, koputus toistettiin uudestaan ja tällä kertaa oven takaa Kenraali kuuli tutun äänen. Yksi vanhemmista kuiskauksen jäsenistä kyseli, oliko Kenraali paikalla.
Darius vilkaisi nopeasti Iriadoriin, mutta nousi sitten ylös sängyltä. Sanaakaan ei sanottu nuoremmalle, eiköhän tuo itsekin tiennyt että nyt ei ainakaan ääneen kannattanut kommunikoida. Haukansilmä sulki vyönsä nopeasti, asetteli paitaansa paremmin ja kävi hieman möyhimään hiuksiaan.. jotta näyttäisi siltä, kuin olisi ollut lepäämässä, nukkumassa, jonka johdosta hiukset olivat sikin sokin.
Pysy piilossa.. Darius kävi toteamaan Iriadorille telepaattisesti. Nuorempi sai pysyä sängyllä, johon ei nähnyt ovelta. Kenraali ei todellakaan aikonut päästää tosita alaistaan sisään.
Nopeasti Darius kävi kävelemään ovelle päin. Matkalla tuo nappasi kaikki näkyvillä olevat Iriadorin koltut ja heitti piiloon, jotten niistä voinut päätellä mitään.
Lopulta kenraali kävi avaamaan oven, pienesti raottaen.. kuten yleensäkin. Ei mitään epäilyttävää siinä. Kaksikko kävi nopean, lyhyehkön keskustelun. Vanhempi kuiskauksensotilas oli tullut tuomaan kenraalille papereita, liittyen työtehtäviin. Papereita, jotka oli pitänyt toimittaa suoraan kenraalille, ilman välikäsiä tai viivästyksiä. Darius otti paperit vastaan, kiitti sotilasta ja sulki oven
Kun ovi oli suljettu, kuunteli kenraali hetken loittonevia askeleita käytävällä, kunnes nojautui vasten seinää läimäisten paperinipun kasvojaan peittämään. Se oli ollut turhankin lähellä. Kiinnijäämisen riski oli aina epämukava asia tiedostaa, mutta nyt kun se oli käynyt näinkin konkreettisesti lähellä, oli Darius melkein saanut sydänkohtauksen. Toisaalta, toihan se omanlaista viehätystä tilanteeseen Kiinnijäämisen riskin voisi luetella vaaraksi ja vaaran taas pulssia kohottavaksi myönteiseksi kokemukseksi tässä tapauksessa.