Make me mad || Aksu || K18

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 12:08

Ei uskonut kuningasta, siinä missä ei eliittikenraaliakaan. Darius hymähti itsekseen, antaen sitten olla. Hän olisi voinut pitää avautumissaarnan luottamisesta ja jos ei muusta, niin joukkuehengestä, mutta päätti jälleen kerran pitää suunsa kiinni.
Iriador käännähti ympäri. Ennen kuin Darius ehti katsettaan kirjasta kohottaa, oli punapää tullut lähemmäksi ja nyt repi kirjan vanhemmalta mieheltä pois, nakaten sen pois tilanteesta. Jälleen kerran punapää oli sekoittanut kenraalin sivun. Hienoa. Katse seurasi kirjan matkaa teille tietämättömille, kunnes kullankeltainen silmä palasi vastaamaan korkeahaltian katseeseen. Iriador tuli lähemmäksi, jälleen kerran. Ja jälleen kerran Darius ei käynyt perääntymään millään tavalla.
Tieto siitä, että kuningas oli sotilaan kanssa puhunut kenraalista, ei tuntunut mukavalta. Mitä kaikkea kaksikko oli ehtinyt höpistä, ennen kuin Darius paikalle pöllähti? Tunnevammainen.. Ehkä hän olikin. Mutta niin kävi kun tarpeeksi kauan keskittyi vain yhteen asiaan, sivuuttaen muun maailman ja siten myös tunteilun toissijaiseksi. Sodassa ei ollut aikaa tunteilla. Sillä hetkellä kun vihollinen anoi armoa maassa, ei saanut antaa tilaa inhimillisille tunteille, kuten säälille tai armolle. Mutta ehkä niitä tunteita voisi opetella käyttämään toisissa tilanteissa.. kuten tällaisissa.

Iriador kertoi sanoneensa Aranille, että muuttaisi kenraalia. Kulma kohosi pienesti, kysyvästi samalla kun korkeahaltia kävi vaatimaan jotain, mitä Darius ei todellakaan osannut odottaa. Tai no.. kai se oli odotettavissa, mutta ei näin pian. Kai. Ehkä. Perkele.
Kenraalin kasvoilta saattoi nähdä ei mitään. Jälleen kerran. Kenraali tuijotti kysyvästi nuorempaa, joka oli nojautunut kauemmas. Kysyvä katse, joka suorastaan odotti nuoremmalta ohjeita miten näytetään kasvojenilmeillä rakastavansa toista. Ehkä Darius oli hieman hämillään tilanteesta. Ensiksi nuorempi kävi haukkumaan kenraalia tunne vammaiseksi mikä oli totta ja sitten laukomaan epämukavia käsityksiään kenraalin tavasta piilottaa heikkouksiaan tuon kivikovan, tunteettoman maskin alle mikä sekin oli totta. Iriadorin puheissa oli enemmän totuuksia kuin punapää osasi ehkä arvatakaan.

Äkkiä muuten niin ilmeettömillä kasvoilla käväisi mitä kirjavin, oudoin tunneskaala kenraalin käydessä huokaisemaan syvään. Toinen käsi nousi hieromaan jälleen kasvoja, ohimoa ja otsaa.
Kai tajuat että vaadit aivan mahdottomia Kenraali kävi kysymään samalla kun kohottautui nojaamasta tyynyihin Kuten olet varmaan huomannut ei minulla ole kuin muutama perusilme. Uuden ilmeen harjoitteleminen olisi liian tuskallista.
En ole mies joka vääntelee naamaansa tunnetilojen mukaan Kenraali jatkoi samalla kun nyt itse kävi kontilleen ja siirtyi aivan kiinni Iriadoriin, käyden pakottamaan nuoremman makuulleen. Sitä mukaa kun Iriador painui enemmän tai vähemmän väkisin alemmas, siirtyi kenraali nuoremman ylle. Kasvot olivat lähes kiinni toisen kasvoissa. Leikkisän härnäävästi, joskin minkäänlaista kiusoittelua ei Kenraalin kasvoilta nähnyt. Kuin olisi roikottanut tikkaria juuri ja juuri lapsen ulottuvilla.
Olen mies joka näyttää tunteensa, ajatuksensa joko sanoin tai teoin
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Huhti 2012, 13:55

Iriador tuijotti tuota ilmeetöntä miestä. Pettyneenä kuten oli olettanutkin, mutta mikäpä hän oikeastaan oli mustatukkaa moittimaan tässä kyseisessä asiassa. Vaikka olisi tahtonut. Tuo ei todellakaan osannut näyttää kasvoillaan juuri mitään, ja punapäästä tuntui, ettei tuo tulisi osaamaankaan vaikka miehelle pitäisi pitkäveteisen oppitunnin kyseisestä aiheesta. Tästäkin huolimatta punatukka jaksoi yhä uskoa siihen, että saisi vanhemman kasvoille hieman eloa taottua. Vaikka se pitäisi tehdä väkisin.
Tiedän kyllä, että pyydän mahdottomia, punatukka aloitti tiuskaisten, Kun kyseessä on sinunkaltaisesi tympeä kenraali, joka ei välitä täysin mistään muusta kuin työstään, nuorukainen totesi tympeään äänensävyyn ja nosti kädet puuskaan.

Kenraalin lähtiessä lähestymään nuorempaa nelinkontin, hätkähti punapää pienesti, sillä tuo ele oli viimeinen mitä hän Dariukselta oli osannut tähään hätään olettaa. Kuitenkaan Iriador ei tehnyt elettäkään pistääkseen toiselle vastaan, kun mies hänen päällensä kävi ja pakotti alemmas. Lopulta punapään alemmas perääntyminen kuitenkin loppui, kun nuorempi jäi kyynärpäittensä varaan nojaamaan ja tutkailemaan vanhemman miehen kasvoja edessään, pysäyttäen jokseenkin salaperäisen katseensa sitten keltaisen silmän kohdalle. Hiljaisuus laskeutui jälleen huoneeseen.
Voisit silti minun seurassani riisua sen maskin pois, Iriador totesi lopulta, Edes yhden kerran, ja painoi pienen suudelman vasten kenraalin huulia.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 17:22

Iriador myönsi tietävänsä, että pyysi kenraalilta mahdottomia. Hyvä, että tuo sentään ymmärsi tilannetta jollakin tapaa hänen kantiltaan. Mikäli kyseessä olisi ollut naiskumppani, Darius olisi voinut lyödä vetoa, etteivät neidit olisi edes yrittäneet ymmärtää tätä kränää vanhemman miehen kannalta. Kenraali kuitenkin kävi hymähtämään pienesti punapään todetessa, ettei Haukansilmä välittänyt mistään muusta kuin työstään.
Luulin, että kävimme tämän keskustelun jo läpi

Pieni suudelma painettiin kenraalin huulille pyyntöjen kera. Darius laski sen kiusoitteluksi. Ensin pyydettiin jotain, jota oli lähes mahdotonta antaa ja sitten annettiin pieni, kiusallinen esimaku siitä, mitä voisi olla palkintona tehtävän suorittamisesta. Ähkäisyn ja huokauksen turhautunut välimuoto pääsi ilmoille, kenraalin kasvojen painuessa alaspäin. Kauaa ei kenraali päätään roikottanut nuoremman edessä, kun tuo yllättäen kävi laskemaan mustan pehkonsa vasten Iriadorin rintakehää, käsivarsien kietoutuessa nuoremman kehon ympärille.
Vanha koira tuskin uusia temppuja oppii Kenraali kävi mumisemaan kasvot painettuina vasten Iriadorin rintakehää. Näytti siltä kuin vanhempi mies olisi saattanut purskahtaa itkuun. Ehkä hän meinasikin ja tunsi pakottavaa tarvetta peittää kasvonsa, ettei minkäänlaisia tunnetiloja kykenisi vahingossakaan tulkitsemaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Huhti 2012, 21:20

Nuoremman pää kallistui hieman Dariuksen äänähdyksen ja päänsä alas painumisen jälkeen. Kysyvä katse tuijotti haukansilmää, joka nyt vuorostaan painoi päänsä vasten nuorempaa ja kietoi kätensä tuon ympärille. Hiljainen hymähdys karkasi punatukan huulilta kenraalin sanoihin, jotka tuo hädintuskin oli edes erottanut miehen mumistua ne hänen rintakehäänsä vasten.
Vanha koira ei opi muuta kuin uusia temppuja, punapää tuumasi, Tarvitaan vain vähän viitsimystä ja kärsivällisyyttä.

Iriador kävi laskemaan itsensä kunnolla makuulle, sillä kädet alkoivat hiljalleen puutua koko painon maatessa niitten päällä. Sen lisäksi että Darius roikkui sillä hetkellä nuoremmassa kiinni. Katse seilasi pitkin kattoa, eikä korkeahaltia kyennyt keksimään mitään sanomista. Ehkei tarvinnutkaan. Ehkä hiljaisuus oli nyt vain parempi. Hän oli vihansa purkanut, itkunsa itkenyt ja Dariukselle sanonut, mitä hänellä oli sanottavana. Eikä Iriador kumma kyllä käynyt katumaan mitään, mitä oli sanonut. Tai tehnyt.
Toinen käsi nostettiin pään taakse ja katse laskeutui korkealta katosta kenraalin mustaan hiuspehkoon. Pitkän rauhallisen henkäyksen jälkeen, vapaa käsi vietiin vanhemman miehen pään päälle. Hetken Iriador empi, piti kättään vain ilmassa, mutta laski sen sitten lopulta vasten Dariuksen sileitä hiuksia, joita alkoi varovasti, rauhallisin ja pitkin vedoin sukimaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 21:54

keppiä ja auktoriteettia siinä tarvitaan Kenraali kävi huomauttamaan Iriadorin tuumailuihin. Kävi siis harvinaisen selväksi, että kaksikolla oli todennäköisesti hieman erilainen käsitys tottelemattomien eläinten koulutuksesta. Darius oli hieman brutaalimpi tapaus, Kenraali kun ei pitänyt kurittomuudesta. Ja koska hänellä oli lyhyt pinna tottelemattomuuden suhteen, vaihtuivat myös kurinpalautus metodit harvinaisennopeasti ilkeiksi. Todennäköisesti myös vääriksi.
Iriadorin käydessä makaamaan, ei Darius päästänyt irti. Ei nostanut kasvojaan irti nuoremmasta. Käänsi päätään korkeintaan hieman sivuttain, jotta oli mukavampi pitää kasvojaan vasten nuorempaa. Hiukset kuitenkin peittivät harvinaisen tehokkaasti haukansilmän kasvot kutakuinkin kaikista suunnista.

Jälleen sanaakaan ei vaihdettu. Darius oli vaipunut hetkeksi omiin maailmoihinsa, kunnes havahtui Iriadorin kosketukseen. Korkeahaltia lähti sukimaan kenraalinsa hiuksia. Darius kieltämättä kävi jopa hätkähtämään moisesta kosketuksesta, jähmettyen hetkeksi paikalleen. Pian Kenraali käänsi päätänsä niin, että saattoi nähdä Iriadorin kasvot. Kenraali kuitenkin katseli nuorempaa hiuksiensa takaa turvasta, ellei Iriador käynyt pärstää verhoavia karvoja sukimaan sivummalle.
Sinun piti levätä Darius kävi toteamaan, mutta sen sijaan että olisi noussut nuoremman ympäriltä ja antanut tuon vaipua rauhassa uneen, kävi kenraali tiukentamaan otettaan hellästi nuoremman ympärillä, hieraisten päätään parikertaa vasten Iriadorin rintakehää.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Huhti 2012, 22:20

Kenraalin hiusten silittely oli jokseenkin terapeuttista. Punatukasta tuntui hyvältä osoittaa läheisyyttä toiselle. Sukiminen oli jokseenkin myös terapeuttista se sai nuoreman ajatukset rauhoittumaan ja kehon rentoutumaman ja viimein vapautumaan jo pitkään jatkuneesta stressaavasta tärinästä. Iriadorin olotila oli kaikin puolin hyvä, ja tuo myös tahtoi sen pysyvän sellaisena.

Silmät puoliummessa punapää jatkoi mustien hiuksien sukimista, kunnes Darius kävi kääntämään päätänsä nähdäkseen nuorempansa. Mustat hiukset tosin kävivät verhoamaan miehen kasvoja niin, ettei Iriador saattanut niitä nähdä. Harmi. Korkeahaltia ajatteli jossain mielensä perukoilla ja päätti olla koskematta kyseisiin hiuksiin, jotka toisen naamaa suojasivat.
Darius kävi muistuttamaan, että punapään piti levätä. Uupumuksensa puolesta punatukka olisi voinutkin ottaa astetta pitemmät torkut, mutta koska se ei käynyt häntä haittaamaan, ei hän myöskään unta vielä tarvinnut. Samassa Iriador tunsi kuinka vanhemman ote ympärillään tiukkeni hieman, johon nuorempi kävi suomaan pienen lempeän hymyn toiselle.
Ei minun tarvitse, tuo vastasi toiselle lyhyesti. Käsi lopetti hiusten sukimisen lopulta pitkään hellään vetoon, jonka jälkeen laskeutui siirtämään mustia kutreja varovasti pois toisen kasvoilta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2012, 22:39

Hymy Iriadorin kasvoilla oli enemmän kuin ilo silmälle. Ilo, jota Kenraali ei osannut näyttää muulla tavalla, kuin pienellä, nopealla hymyllä kasvoillaan. Kasvoillaan, jotka vielä olivat hiusten peitossa. Korkeahaltia kävi toteamaan, ettei tarvinnut lepoa. Se oli vale, kenraali päätteli. Mutta ei käynyt inttämään vastaan. Tuntui paremmalta olla Iriadorin lähellä, kun tuo oli hereillä. Eikä vain tuhissut vieressä. Lopulta Iriador kävi siirtämään kenraalin kasvoja verhonneet hiukset pois. Dariuksen kasvoilla oli jokseenkin levollinen, rauhoittunut ilme. Ilme, jonka saattoi tulkita joko väsymykseksi tai haaveiluksi.. tai joksikin ihan muuksi.
Hetken Darius vain tuijotti nuorempaansa, kunnes kädet vedettiin pois Iriadorin ympäriltä. Kenraali kohottautui vain muutaman sentin irti nuoremmasta, käyden raahaamaan itsensä ylemmäs, kohden Iriadorin kasvoja.

Lupia kenraali ei kysynyt. Ei mitään johdattelevaa puhetta tai vihjailuja. Sen sileän tien kun Darius oli päässyt kasvotusten nuoremman kanssa, laski haukansilmä huulensa vaatimaan vastakaikua nuoremman huulilta. Hellästi, muutama kiusoitteleva, pieni suudelma laskettiin rauhallisesti Iriadorin huulille, kunnes suudelmat muuttuivat kerta toisensa jälkeen pidemmiksi.
Kauaa ei huulille suodut suudelmat kuitenkaan jatkuneet, kenraalin käydessä jakamaan lempeän rauhallisia suudelmia nuoremman kaulalle. Toinen käsistä kävi harhailemaan pitkin korkeahaltian kylkeä, leikkisästi nostaen välillä tuon paidan reunaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Huhti 2012, 00:43

Iriador silmäili vanhemman levollisessa tilassa lepääviä kasvoja, käymättä tekemään mitään suurempaa analyysiä niistä. Punatukalle riitti tämä epäsuora viittaus siitä, että Dariuksella oli hyvä olla. Sanoja tai tekoja ei tarvittu ilmaisemaan sitä. Ja vaikka Iriador ehkä olisikin tahtonut nähdä miehen kasvoilta jotain muuta kuin tyynen rauhallisen ilmeen, ei hän käynyt siitä ääneen valittamaan. Ehkä joku toinen kerta. Mutta ei nyt. Ei nyt, kun kaikki tuntui taas olevan hyvin ja ikävät ajatukset oltiin saatu arkistoitua pääkopassa jonnekin, josta niitä ei heti käytäisi onkimaan uudelleen esille. Traumaattiset kokemukset saivat nyt luvan väistyä hyvän olon tieltä!

Darius irroitti kätensä pois nuoremman ympäriltä ja kävi raahautumaan ylemmäs, suoden sitten lähes samalla hetkellä Iriadorin kasvot tavoittaessaan suudelman punatukan huulille. Ja siitäkös nuorempi mielissään oli. Pieni hymy ehti käväistä jokaisen suodun suudelman välillä, joihin Iriador pyrki vastaamaan lempeästi.
Suudelmat vaihtuivat lyhyistä hiljattain pitempiin ja lopulta niiden tie vei nuoremman kaulalle. Sitä mukaan kun mukavuuden tunne levisi punapään kehoon, ojensi tuo myös enemmän kaulaansa Dariukselle Iriador suorastaan kerjäsi lisää suukkoja ja miksei myös jotain rajumpaakin tehtävän itselleen, vaikkei olisi vastaavanlaista halua itselleen osannut sillä hetkellä kuvitella. Ottaen huomioon sen, että tuo oli vieläkin jokseenkin varovaisin mielin liikkeellä. Toinen käsi nousi lopulta hipelöimään mahdollisia mukavia väreitä aiheuttaen kenraalin selkää ja vastakkaisen puolen jalka puolestaan lähti liikkumaan vasten kenraalin omaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2012, 01:00

Kenraalin onneksi ei nuorempi käynyt mitenkään vastustelemaan vanhemman pikkuhiljaa kasvavaa läheisyyden ja lempeyden tarvetta. Ja tarvetta päästä pukille. Suudelmia jaeltiin säästämättä nuoremmalle, loppu viimein lempeiden leikkisien suudelmien muuttuessa pieniksi näykkäisyiksi. Hengitys oli muuttunut raskaammaksi, vaikka pysyi yhtä tasaisena, rauhallisena. Raskas hengitys kuitenkin kertoi jo jotain siitä, mihin tämä tulisi johtamaan jos punapää antaisi kenraalin jatkaa.
Tuntuihan se ehkä tavallaan väärältä alkaa nuorempaa tällä hetkellä painostamaan moiseen toimintaan, olihan tuo juuri saanut rupatella mukavia kuninkaan kanssa ja käynyt kylvyssä kylmässä saavissa. Ei paha, eihän? Iriador ei kuitenkaan ollut työntänyt kenraalia heti ensitöikseen pois kimpustaan, joten Darius laski tämän myöntäväksi vastaukseksi. Luvan antamiseksi.

Vaistomaisesti lantio kävi työstämään lähes huomaamatonta liikettä. Huomaamatonta siinä mielessä, ettei liikettä pahemmin nähnyt, mutta varmasti tunsi. Ainakin Iriador. Toisen kosketus selässä sai pienet mielihyvänaallot kulkemaan pitkin selkää, nostattaen niskakarvat pystyyn.
Kun Darius oli hetken Iriadorin kaulaa työstänyt, liukui miehen kasvot punapään ihoa pitkin takaisin kohtaamaan tuon kasvot. Puoliksi ummistunut silmä avattiin ja kerrankin kenraalin kasvoilta saattoi nähdä jonkun tunnetilan: Sen palavan halun päästä intiimimpään aktiin nuoremman kanssa.
Jos et halua tätä, niin poistu siitä nyt Darius kävi toteamaan samalla, kun Iriadorin kyljellä seikkaillut käsi kävi nyt röyhkeänoloisesti nostamaan nuoremman paitaa ylemmäs. Sormet lipuivat kevyesti pitkin korkeahaltian vatsaa, aina rintakehälle asti.
Kohta en enää pysähdy
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Huhti 2012, 21:10

Iriador nautti jokaisesta sekunnista Dariuksen käsittelyssä, pyrkien näyttämään sen niin tyytyväisellä hymyllä kasvoillaan kuin myös vanhempaa miestä hyväilevillä kehonsa liikkeillä. Kenraalin lantio lähti hiljattain liikehtimään, joka sai nuoremman lähtemään mukaan tuohon pienellä toistuvalla liikkeellä. Toinen käsi nousi pitelemään Dariuksen kylkeä, toisen yhä jatkaessa sormenpäillään liukumista ylös ja alas pitkin kenraalin selkää, tuottaen lisää mukavia värinöitä toiselle. Ainakin toivottavasti, sillä punatukka tahtoi jakaa sen mielihyvän toisen kanssa, mitä sillä hetkellä tunsi.

Haukansilmä nosti lopulta kasvonsa punatukan pään tasalle. Sanojensa myötä mies kävi nostamaan Iriadorin päällä ollutta paitaa rajummin ylös ja hivutti kättään toisen rintakehälle saakka, todeten, ettei pian enää pysähtyisi, jos punapää hänen antaisi jatkaa.
Iriador hymähti. Ei kai hän tässä enää olisi, jos ei Dariusta tahtoisi. Tosin, olo ei juurikaan puhunut puolestaan - mutta mielihyvä ja halu toista olivat sillä hetkellä suurimmat tuntemukset nuoremman päässä ja kehossa, mikä puolestaan sivuutti täysin kaiken muun ja sai punapään tahtomaan tätä enemmän kuin mitään muuta. Mustatukan selällä seikkaillut käsi liukui toisen rintakehälle ja siitä taas toisen kasvojen kautta siirtämään hiuksia toisen korvan taakse. Iriadorin kasvoilla lepäsi hetken ajan epäröivä ilme tuon käydessä puremaan jo alahuultaan, kunnes ilme vaihtuikin ilkikuriseksi virnistykseksi kaiken päätteeksi.
En olisi ollut tässä enää hetkeen, jos en tahtoisi, punapää totesi virneen kuitenkin sitten vaihtuessa lempeäksi hymyksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2012, 22:07

Nuoremman käsi liukui selästä rintakehälle ja sieltä siirtämään hiuksia pois kenraalin kasvoilta. Darius tuijotti intensiivisesti nuorempaa. Kulma nousi pienesti mitä pidempään Iriador pidätteli vastaustaan. Sen hetken ajan sekunnit tuntuivat jälleen minuuteilta, kun Kenraali odotti vastausta nuoremmalta. Käsi rintakehällä tuntui hetken ajan työntävän poispäin, mutta se oli mitä suuremmalla todennäköisyydellä kenraalin omaa harhakuvaa. Ei tuo nyt voisi perääntyä! Ei nyt, kun oli päästänyt kenraalin jo aloittamaan! Darius ei kuitenkaan ollut henkilö, joka kävi väkisin makaamaan ketään.. joten jos Iriador sanoi ei, oli Kenraalin tyydyttävä omaan kivaan.

Lopulta Iriador vastasi, kera ilkikurisen virneensä. Tuo virne sai vastaukseksi pienen, pervohkoksi laskettavan virneen kenraalin kasvoilta. Hyvä tietää, että molemmat olivat samoilla aaltopituuksilla.
Olenko kamala henkilö, jos kerron kaivanneeni tätä? Kenraali kysyi samalla kun huulet kävivät suomaan pienen suudelman nuoremman huulille, jatkaen sitten matkaansa takaisin kohden tuon kaulaa.
Vapaana oleva käsi seikkaili leikkisän hitaasti pitkin Iriadorin vatsaa alemmas, aina tuon jäljelle jääneiden housujen reunalle. Sieltä kenraalin käsi kuitenkin nousi ylös, availemaan omien housujensa vyötä. Suudelmia jaettiin samalla nuoremman kaulalle ja lopulta huulet palasivat hakemaan huomiota nuoremman huulilta. Ensin kevyesti pieniä suudelmia, kunnes makuelin halusi päästä maistamaan toista. Vaativasti, mutta silti hellän hillitysti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 21 Huhti 2012, 10:46

Dariuksen pervo virne sai vielä enemmän intoa tahkottua nuorempaan.
Pieni suudelma otettiin vastaan huulille ja hetkeen Iriador ei sanonut mitään, vaan antautui jälleen mielihalujensa ja tilanteen vietäväksi - melkein jopa unohtaen kysymyksen jonka Darius hänelle oli esittänyt.
Jonkun toisen mielestä ehkä voisit olla, muttet minun, punapää kävi lopulta toteamaan haukansilmälle vastaukseksi. Hitaasti vatsalla alaspäin siirtyvä käsi sai pieniä mukavia väreitä aikaiseksi, kunnes ne lakkasivat yllättäen. Iriadorin olisi tehnyt mieli katsoa miksi, muttei viitsinyt työntää Dariusta pois luotaan niinkin typerän asian takia.

Suudelmat kaulalta nousivat jälleen suomaan huomiota nuoremman huulille, ja kahta kertaa ei tarvinnut punapäätä komentaa, kun tuo lähti niitä myötäilemään ja vastasi huulten jokaisessa kontaktissa parhaaksi katsomallaan tavalla. Lopulta suuta piti raottaa jo hieman enemmän Iriadorin pistäessä merkille Dariuksen kielen, joka seikkaili suudelmien välissä. Oma makuelin kävi vastaamaan tuohon leikittelyyn varovan hillitysti, samalla kun silmät painettiin kokonaan kiinni.
Sillä välin kun lähempi kontakti ylempänä oli käynnissä, nousi toinen käsi varovasti Dariuksen mustien kutrien sekaan painamaan kevyesti toisen päätä punapäätä kohden. Kuin kertoen ettei saanut lopettaa. Jalkakin kävi nousemaan hieman, ja polvella alettiin hitaasti ja leikkisästi hivuttaa toisen paitaa välillä ylemmäs. Iriador ei jaksaisi tätä kiusoittelua enää kauan. Ja siitä hän kävisi vaikka ääneen mainitsemaan jos olisi tarve! Hän tahtoi Dariuksen nyt. Ei viikon tai kuukauden päästä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2012, 18:12

Iriador ei käynyt myöntämään, että olisi pitänyt kenraalia kamalana henkilönä tuon halujen takia. Hyvä, Kenraalin ei ollut siis syytä tuntea minkäänlaista häpeää ajatuksistaan, jotka olivat saattaneet viikkojen varrella pyöriä päässä.. koskien Iriadoria.
Kenraalin suudelma sai vastakaikua samalla mitalla. Lisäksi korkeahaltian toinen käsi nousi painamaan Dariuksen takaraivoa, aivan kuin vihjaillen ettei minnekään saanut karata. Eikä haukansilmä aikonutkaan. Punapään toinen polvi alkoi pian leikkisästi nostamaan kenraalin paitaa pikku hiljaa ylöspäin, saaden vanhemman miehen hymähtämään kerran jos toisenkin suudelman lomasta.

Kun oma vyö oltiin saatu auki, laskeutui käsi hivelemään Iriadorin housujen reunaa. Kiusallisen hellästi, nykien pienesti alaspäin kunnes käsi pysähtyi kuin seinään, siinä missä suudelmakin.
Joku koputti ovelle. Darius avasi silmänsä, näyttäen siltä kuin he olisivat juuri jääneet kiinni itse teosta. No melkein, mutta minkäänlaista näköyhteyttä ovella koputtajalla ei ollut huoneessa olevaan kaksikkoon. Eikä tuo sisälle päässyt, ovi oli lukossa. Kenraali pakotti itsensä kohoamaan pienesti irti nuoremmasta, tuijottaen yhä ovea. Ehkä koputtaja oli mennyt pois? Ei, koputus toistettiin uudestaan ja tällä kertaa oven takaa Kenraali kuuli tutun äänen. Yksi vanhemmista kuiskauksen jäsenistä kyseli, oliko Kenraali paikalla.
Darius vilkaisi nopeasti Iriadoriin, mutta nousi sitten ylös sängyltä. Sanaakaan ei sanottu nuoremmalle, eiköhän tuo itsekin tiennyt että nyt ei ainakaan ääneen kannattanut kommunikoida. Haukansilmä sulki vyönsä nopeasti, asetteli paitaansa paremmin ja kävi hieman möyhimään hiuksiaan.. jotta näyttäisi siltä, kuin olisi ollut lepäämässä, nukkumassa, jonka johdosta hiukset olivat sikin sokin.
Pysy piilossa.. Darius kävi toteamaan Iriadorille telepaattisesti. Nuorempi sai pysyä sängyllä, johon ei nähnyt ovelta. Kenraali ei todellakaan aikonut päästää tosita alaistaan sisään.

Nopeasti Darius kävi kävelemään ovelle päin. Matkalla tuo nappasi kaikki näkyvillä olevat Iriadorin koltut ja heitti piiloon, jotten niistä voinut päätellä mitään.
Lopulta kenraali kävi avaamaan oven, pienesti raottaen.. kuten yleensäkin. Ei mitään epäilyttävää siinä. Kaksikko kävi nopean, lyhyehkön keskustelun. Vanhempi kuiskauksensotilas oli tullut tuomaan kenraalille papereita, liittyen työtehtäviin. Papereita, jotka oli pitänyt toimittaa suoraan kenraalille, ilman välikäsiä tai viivästyksiä. Darius otti paperit vastaan, kiitti sotilasta ja sulki oven
Kun ovi oli suljettu, kuunteli kenraali hetken loittonevia askeleita käytävällä, kunnes nojautui vasten seinää läimäisten paperinipun kasvojaan peittämään. Se oli ollut turhankin lähellä. Kiinnijäämisen riski oli aina epämukava asia tiedostaa, mutta nyt kun se oli käynyt näinkin konkreettisesti lähellä, oli Darius melkein saanut sydänkohtauksen. Toisaalta, toihan se omanlaista viehätystä tilanteeseen Kiinnijäämisen riskin voisi luetella vaaraksi ja vaaran taas pulssia kohottavaksi myönteiseksi kokemukseksi tässä tapauksessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Huhti 2012, 21:11

Koputus oveen sai punapäältä jäämään muutaman sydämenlyönnin välistä. Aktit loppuivat kuin seinään, silmät pamahtivat auki ja katse siirtyi tuijottamaan oven suuntaan tarkastamaan, ettei kukaan ollut sattunut tulemaan vahingossakaan sisään. Sehän tästä vielä puuttuisi, että hän jäisi kenraalin kanssa vehtailusta kiinni itseteossa! Varsinainen huipennus päivälle, joka oli jo valmiiksi pilattu kahden henkilön toimesta.
Darius vetäytyi hieman kauemmas nuoremmasta, joka sai Iriadorinkin vetämään kätensä irti toisesta ja päästämään tuon nousemaan vapaasti ylös sängyltä. Sanoja ei vaihettu. Eikä kyllä tarvinnutkaan. Iriador tiesi hyvin kuinka lähellä kiinni jäämisen riski nyt oli, ja pysytteli mielellään hiljaa tässä tapauksessa. Ennen ovelle poistumista, kävi haukansilmä telepaattisesti kuitenkin vielä kehottamaan piilossa pysymistä, johon punatukka soi toiselle pienen nyökkäyksen, ennen kuin vetäytyi pieneksi kasaksi vasten seinää.

Darius nakkasi punapään vaatteet piiloon ja marssi sitten ovelle. Iriador vetäytyi tiukemmin vasten seinää kuullessaan oven avautuvan. Pysytteli hiljaa. Kuunteli kenraalin ja ilmeisesti toisen kuiskauksen jäsenen keskustelua, sivusilmällä tarkkaillen jatkuvasti mahdollisuutta, jos yllättäen pitäisikin haihtua pois kaikkien näkyviltä.
Onneksi Dariuksella ei tuntunut olevan aikomustakaan päästää toista sisälle huoneeseensa. Ja oliko tuo nyt ihmekään. Tuo luultavasti itsekin tiesi kuinka lähellä saattoi olla sotaoikeuteen joutuminen. Kuinka lähellä oli tilanne, jonka merkkeihin viimekertainen tehtävä oli lopetettu ja jonkinsortin vihanpito aloitettu.

Ovi tuntui kuitenkin sulkeutuvan ja huoneeseen laskeutui jälleen vaihteeksi niin vahva hiljaisuus, että sen ylitse saattoi kuulla oven toiselta puolelta kantautuvat reippaat loittonevat askeleet, kun tarkasti kuunteli. Iriador rohkeni viimein hengittää kunnolla ja huokaista helpotuksesta. Tuo ei kuitenkaan tehnyt elettäkään liikkuakseen sijoiltaan, vaan jäi kuuntelemaan vielä hetkeksi paikoilleen. Pää otti lopulta kääntyäkseen tarkkailemaan muuta kuin omia varpaita ja Iriador vääntyi varovasti esiin nurkkauksestaan, jääden sijoiltaan tuijottamaan Dariusta, joka oli kasvonsa piilottanut saamiensa papereitten taakse.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Huhti 2012, 23:20

Kenraali tasaili hengitystään ja sydämenlyöntejään. Hänellä oli ristiriitaisia tunteita tästä tilanteesta. Jännityksen tuoma lisäadrenaliini pisti kehon ihan sekaisin. Kehon, joka ei tiennyt olisiko tästä pitänyt olla innoissaan ja jatkaa siihen mihin jäätiin, vai käpertyä nurkkaan häpeämään ja voivottelemaan kuinka lähellä kiinnijääminen oli jälleen ollut.
Paperi nippu kasvoilta valui hiljalleen alas kenraalin käden mukana, samalla kun katse kääntyi kohden Iriadoria, joka oli uskaltautunut ovelle kurkkaamaan. Ilmeetön kasvo katsoi nuorempaa, eikä sanoja päästetty ilmoille yhtään. Toinen käsistä liukui lukitsemaan oven kenraalin selän takana. Heti, kun lukko oli napsahtanut kiinni, tapahtui jotain odottamatonta.
Darius repesi nauramaan. Ensiksi pienesti pärskähtäen, kunnes kenraali nauroi keuhkojaan pihalle ovella seistessään, joutuen jopa kyyristymään pienesti naurukohtauksensa myötä. Oli sekin tapa reagoida jännittäviin tilanteisiin. Tämä oli kuitenkin jotain ennen kuulumatonta kenraalilta.

Kun oli saanut suurimman osan nauruistaan pihalle, käveli Darius heittämään paperit pöydälleen ja suuntasi sitten takaisin sängyllä, pärskähdellen vielä muutamaan otteeseen nauramaan. Hän ei edes tiennyt miksi nauroi, mutta ei myöskään nähnyt syytä miksi ei olisi nauranut.
Sängyn luo päästyään läsähti kenraali makaamaan mahalleen pehmeälle pedille, kasvojen uppoutuessa peittoon.
Mitäköhän vielä.. Kenraali mumisi hymisten nuoremmalle, kääntäen pienesti kasvojaan kohden punapäätä. Lopulta tuo kuitenkin käännähti selälleen makaamaan, katsellen Iriadoria.
Kaikenlaista sinusta koituukin minulle
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron