Kirjoittaja Onzki » 05 Huhti 2012, 13:57
Ysulyan
Tiikeri nosti hiukan suurta päätään, nousi ja asteli hiukan kyyryssä luolan suu aukolle ja peitti sen vartalollaan, ettei lumi ja rakeet olisi tuiskuttanut sisään. Tämä haukotteli, ja ihmetteli miten tämän pää ei jo haljennut, niin lujaa tämä oli puuta päin juossut. Haavasta ei enää vuotanut verta, mutta jyskytys päässä oli lähes sietämätöntä, mutta kipuun tottunut tiikeri herra vain piteli päätään ylhäällä, toivoen että Amber ei huomaisi irvistyksiä, jotka syntyivät kun tämä liikautti pienestikään päätään. Eihän nilkkaasi enää satu? Entä kylkesi? Tämä kyseli niin kuin aina, kanaemo-ilmeensä kanssa. Jos nilkkasi turpoaa, voin hakea lunta sitä ainakin riittää ja hankkia jostain kangasta, ettet vilustu enempää Tämä sanoi, ja päätti tehdä näin.
Pärjäät kyllä hetken, käyn katsomassa jos löytäisin mitään Kaikki on mahdollista. Tämä mutisi, ja nousi seisomaan, astuen ulos luolasta. Tämän onneksi pyrytys ei ollut enää paha, ja näki eteensä. Tiikeri asteli eteenpäin, haistellen ja katsellen ympärilleen. Tämä löysi jonkinlaisen laukun, joka oli punottu selvästi itse, ja taiteili sen kaulaansa, se tuoksui aivan yrteille, ja paketti oli aivan pehmoinen. Ysu kaivoi laukun lumen seasta, ja tämän onneksi laukku ei ollut kastunut hirveän pahasti. Joku ihminen/haltia oli selvästi hukannut laukkunsa pyryssä, mutta se oli tiikerille yks hailee. Ysulyan haisteli, jos olisi haistanut jäniksen tai jonkun muun eläimen, ja tämän nenään pistikin jänis, aivan lähellä vieläpä, ja veri tuoksui vielä voimakkaammin. Tämä asteli hiljaa hajua lähemmäs ja löysikin kuolemaisillaan olevan kanin, joka oli haavoittunut pahoin. Ysulyan painoi tassunsa kituvan eläimen päälle ja painoi, niin että kuului vain inha rasahdus kun eläimen niska murtui. Ysulyan nosti eläimen hampaisiinsa, ja lähti tarpomaan kohti luolaa, laukun ja jäniksen kanssa. Luola löytyi helpommin kuin aiemmin, ja tämä astui sisään, ja tiputti kaiken lattialle. Syötkö lihaa? Tämä kysyi, ja unohti että oli parempi pitää töykeys pois äänestä. Anteeksi, pääni.. Tämä mutisi, ja pyöritteli jäniksen nurkkaan, haistellen laukkua. Löysin nämä, ja laukussa on jotakin, joka voisi olla hyödyllistä Tiikeri sanoi, ja tökkäsi laukun toista kohti. JA minä en vastaa siitä mitä laukun sisällä on, koska en todellakaan tiedä Tämä murahti, ja kävi makaamaan. Tiikerin katse pysyi naisessa, ja naisen puuhissa. Ihana hiljaisuus oli laskeutunut luolaan, jos ei laskettu tuulen ujellusta. Kerros itsestäsi jotakin, niin minäkin uskallan kertoa sinulle jotakin. Mukava kuunnella toisten höpinöitä, mutta en ala kertomaan sinulle koko lapsuuttani, siitä voi olla varma. Tämä sanoi, taas hiukan tylysti. Tämä oli monesti meinannut kertoa tuolle naiselle, minkälainen raaka murhaaja oli. Taas sama päivä hiipi tiikerin mieleen:
Verestä punaiset tassut... Äidin tuskasta vääristyneet kasvot...Ysulyan havahtui, ja huomasi, että oli vähällä rueta itkemään! Häpeä hiipi tämän kasvoille, ja tämä pudisti päätään, samalla laskien sen, ja katsoen suoraan eteensä, kuin transsissa
//:3 voivoivoi, ku yritin vastata nii aina kone meni kiinni ku olin just saamassa tekstin loppuu!:D kyllö vitutti, ku joutu kolme kertaa alusta alottaa, mut selvisin! Hyvvee pääsiäistä!:3//