It's a long road...

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Huhti 2012, 20:14

Mäyrä

Mies oli kerrankin oikeasti vaikuttunut toisen olennon kyvystä. Papin taito kommunikoida jokaisen elävän olennon kanssa oli ihailtava ja kelpaisi sellainen kyky Mäyrällekin. Kaikkien kielten opettele oli vienyt ison osan tämän lapsuudesta, nuoruudesta ja keski-iästä. Osaa murteista hän ei hallinnut vieläkään...
"Isäni vaati oppimaan", Mäyrä vastasi papin kysymykseen. Mäyrä vanhempi, nykyisen Mäyrän isä, oli ollut varsinainen kielinero ja hän oli vaatinut samaa pojaltansakin. Sille tasolla tuo ei ollut koskaan yltänyt, mutta oli silti verrattain taitava.
"Olen opiskellut kieliä koko ikäni, isäni opetuksella. Olen velkaa hänelle paljon", Mäyrä jatkoi ja katsoi ulos ikkunasta aivan kuin hänen muistonsa olisivat heijastuneet sinne.
"Kieliä ei opi ilman matkustelua, tapasi isäni sanoa. Olen silti käynyt vain muutamissa maissa, joiden kieliä osaan", mies kertoi valehdellen vain hieman. Hän ei ollut juuri poistunut Cryptistä koko elämänsä aikana. Sepulchressa hän oli käynyt kerran isänsä kanssa, mutta siihen se sitten jäikin. Cryptin seutuja hän ole sentään kierrellyt pitkin ja poikin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lumppari » 27 Huhti 2012, 00:01

//Lumski-setä häpeää itseään viiveen takia. Netti kusee. Valitse mihin ammun itseäni, niin saat kyseisen ruumiinosan rauhanlahjana. <.<//

Pappi kuunteli Mäyrän kertomusta, näyttäen aidosti kiinnostuneelta. Toisen kertomus vaativasta isästä oli kenties etäinen Calanonin kannalta, mutta pappi osasi soveltaa sen vaativaan oppi-isään. Calanonin oma oppi-isä oli vaatinut kaikilta oppilailtaan täydellisyyttä; Mestaruutta miekan saralla, mahtia magiassa, tietoa ja taitoa kaikessa joita jokainen perusmies saattoi oppia... Eikä Calanon ollut oppinut puoliakaan. Hän hallitsi miekan, muttei pärjännyt miekkamestarille. Hän taitoi magian, muttei voinut kilpailla aidon velhon kanssa. Hän tunsi tavat, muttei ollut aatelinen, tunsi taidot muttei ollut ammattilainen. Todellisuudessa hän oli vain keskitasoinen mies kaikessa, joka luotti magiaan ja Uskoon tuodakseen täyden potentiaalinsa esiin. Mitä hän siis voisi sanoa Mäyrälle kaiken sen jälkeen mitä mies oli jo kertonut itsestään?

"Isäsi ei siis opettanut sinulle Enochiaa? Mitä jos minä opettaisin sinulle kansani kieltä, Arvandoria, kuten monet maalliset sitä kutsuvat?"
Pappi tiedusteli kallistaen päätään. Jo Calanonin silmistä näkyi ettei pappi aikonut jättää lausetta siihen, vaan aikoi jatkaa... ja niin mies tekikin.
"Tottakai kaikella on hintansa... Haluaisin että opettaisit minulle kaiken mitä tiedät ihmisistä. Heidän tapansa, heidän kielensä pienet painotteet, heidän kansansa erot kirjoitetun ja puhutun kielen kesken. Mitä sanot, mestari Mäyrä, voisiko meillä olla sopimus?"
Lumppari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Huhti 2012, 19:41

//Shoot an arrow to your knee.

Mäyrä

Papin ehdotus sai miehen hetkeksi sanattomaksi. Opiskelemaan Arvandoria. Tarkoittaisiko, että hän voisi kommunikoida kaikkien kielen omaavien olentojen kanssa? Tuo kuulosti äärimmäisen vastustamattomalta ja Mäyrä oli jo antamassa myöntävän vastauksen, kun pappi alkoi sanella ehtojaan. Ihmisten tapojen opettaminen... Mäyrä, jos kuka, tiesi kaiken niistä, olihan hän joutunut omaksumaan monien ihmisten roolin, olemaan niin monien ihmisten elämässä. Hän oli saanut tarkkailla ihmisiä objektiivisesta näkökulmasta, mutta tiesi silti heidän tunteistaan ja tavoistaan, vaikka itse oli kehno rehellisiä tunteita kokemaan saati näyttämään. Tällä kertaa miehen kasvoilla oli nähtävissä selvää hämmennystä, mikä johtui yksinomaan siitä, että pappis oli kutsunut häntä mestariksi. Mäyrä ei ollut tottunut sellaisiin titteleihin haltioiden puolelta. Hän oli aina kumarrellut ja ollut uskollinen vakooja. Ei hän ollut arvoinen mestariksi kenellekään heistä.

"Tuota..." Mäyrä aloitti tuntiessaan itsensä pitkästä aikaa häkeltyneeksi. Hän oli aikonut vastata papille oikopäätä kyllä, mutta oli sitten muistanut oman ikänsä ja poikansa, jonka olisi pian aika aloittaa vakoojan koulutus. Mäyrä toimisi nykyisenä "Mäyränä" enää vain kymmenen tai viisitoista vuotta. Silloin, kun hän hallitsisi arvandorin, siitä ei olisi hänelle enää mitään hyötyä.
"Herra Sadron..." mies jatkoi koottuaan ajatuksensa, "Opetan teille ilomielin ihmisten tapoja, mutta sen sijaan, että opettaisitte kansanne kieltä minulle, voisitteko valistaa poikaani? Hän jatkaa työtäni vetäytymiseni jälkeen, mihin ei ole enää monia vuosia aikaa..." Mäyrän poika oli jo aloittanut kouluttautumisensa vakoojaksi ja opiskeli paraikaa yleiskielen eri murteita, ohessa tuo kehitti fyysistä kuntoaan. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Grey Sullivanin pitäisi olla valmis hylkäämään nimensä ja ryhtymään uudeksi "Mäyräksi".
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lumppari » 03 Touko 2012, 14:15

Pappi nojasi kyynärpäänsä vasten pöytää, ristien kätensä leukansa alle ja pohti hetken Mäyrän pyyntöä. Oli täysin ymmärrettävää ettei ihminen ehkä eläisi niin kauaa että kielestä olisi hänelle hyötyä, saati sitten ollut aktiivinen siinä mitä tekikään. Tässä valossa olisi todellakin parempi opettaa Arvandoria pojalle joka tulisi jatkamaan miehen työtä tulevaisuudessa. Tässä oli kuitenkin omat pienet pulmansa jotka asettivat tielle jos ei estettä niin ainakin mahdollisen hidasteen. Arvandorin oppiminen edellytti ei-Eladrineilta myös tiettyä osaamista magiassa, jollaista Mäyrä oli jo jossain määrin aiemmin demonstroinut mutta miehen pojasta pappi ei tiennyt. Tovin pappi pysyi mietteliään oloisena hiljaa, ennenkuin sitten nyökkäsi hieman ja jatkoi haltiaksi.
"Kyllä, voin opastaa poikaasi sinun sijastasi, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Arvandorin oppiminen ja puhuminen olennoille jotka eivät puhu sitä äidinkielenään vaatii tiettyä ymmärrystä ja hallintaa magiassa. Mikäli poikasi osaa jo magiaa, en usko sen olevan este saati suurempi hidaste. Mikäli hän ei ole opiskellut magiaa... No, joudun opettamaan sitä hänelle ensin."

Calanon piti hetken tauon, katsellen Mäyrän reaktiota ehdotukseen, vaikuttaen edelleen tyyneltä ja pieni hymy tuntui pysyvän papin kasvoilla oli puheenaihe mikä tahansa. Hitaasti eladrin kallisti päätään ja vilkaisi ulos ikkunasta öiseen kylään, sitten taas Mäyrään.
"Se ei edellytä mitään niin pitkää ja keskittynyttä opiskelua kuin velhon tai parantajan opit magian saralla, enemmänkin ymmärrystä siitä, taitoa nähdä ja tuntea magiaa pääpiirteittäin. Voisi sanoa että Arvandorin puhuminen ja ymmärtäminen niin sanotun ei-Eladrinin tapauksessa vastaa eräänlaista tasapainotettua yhdistelmää ruumiinkieltä, puhetta ja telepatiaa, ilman että se olisi mitään näistä täysin. Kuten vesi johon lisätään samassa suhteessa suolaa ja sokeria; Se on yhä nestettä, muttei enää vain vettä, ei makeaa eikä liioin suolaista."

//Lyhyehköksi jäi
Lumppari
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Touko 2012, 19:49

//Toi sun suolainen/makea vesi vertauksesi toi mullle hingun kokeilla asiaa :''D "Miltä maistuu vesi, johon on liuotettu sekä vettä että suolaa??" QUEST UPDATED!

Magiaa, niinpä tietysti. Mäyrä ei ollut ehtinyt vielä opettaa Greylle tippaakaan taikuutta, koska oli katsonut parhaaksi hoitaa perusasiat ensin pois alta. Vakooja pärjäisi varsin hyvin ilman hokkuspokkuksiakin, mutta välillä ne olivat välttämätön lisä Mäyrän arsenaalissa, kun jonnekin piti murtautua tai jostain piti paeta. Osa lukoista suojattiin taikuudella ja joidenkin vartijoiden ohi ei päässyt pelkällä oveluudella. Tämän Mäyrä oli saanut kantapään kautta oppia nuorempana.
"En ollut aikonut aloittaa hänen opettamistaan vielä", mies sanoi selittelemättä asiaa sen enempää. Grey oli hänen mielestään vielä liian nuori oppimaan mafiaa, mutta, jos kielen oppiminen edellytti sitä, niin...
"Oma magian käyttöni on rajallista ja olisi siksi parempi, että häntä opettaisi, joku joka tietäisi mitä tekee", Mäyrä jatkoi nyökäten. Samoin tuo reagoi myös papin selitykseen sopivissa kohdissa.
"Ymmärrän", hän sanoi selitykseen loppuun ja nojasi leukansa kättänsä vasten. Hän uskoi suurinpiirtein käsittäneensä Arvandorin perusperiaatteen, mitä se ikinä tarkoittikaan.
"Miten kielen käyttö toimii käytännössä?" Mäyrä kysyi kättään liikautaen. "Jos menisit puhumaan Arvandoriksi esimerkiksi ihmisille haltioiden kylän ulkopuolella", mies oli aluksi epäröinyt ihmisten käyttämistä esimerkkinä, mutta, koska kyseessä oli varsin hyväsydämisen oloinen pappi, hän päätti antaa asian olla, "Miten nuo kuulisivat sanasi, jos tuo kerran on enemmän kuin puhuttua kieltä?" Vakoojan ammatin kannalta uskottavuus oli joissain tilaisuudessa elämän ja kuoleman kysymys. Oli turhaa väittää olevansa kotoisin kaukaa etelästä, jos ei osannut puhua sanaakaan etelän kieliä tai edes lausunut yleiskieltä asiaankuuluvalla korostuksella.

//EDIT
vetelen Mäyrän pois, koska tämä peli on junnannut niin kauan. Kiitos tähän astisesta : )
Pappis
 

Edellinen

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron