Kirjoittaja Pappis » 02 Touko 2012, 06:41
//AAMUDATISS, ja huomaanko tässä pikkaisen silmät ristissä Herkules viittauksen, hyvä öööö... mies?
"Toivottavasti", oli ainoa asia, mitä Mäyrä sanoi Tsytanin vastaukselle heidän alamaisuudestaan. Ottaen huomioon, ettei kumpikaan tiennyt toisesta juuri enempää, oli pieni epäluottamus vain tervettä.
Tsytanin nauruun räjähtäminen Mäyrän toimenkuvauksen loppuun sai tuonkin hymyilemään myöteilevästi. Hän oli saanut toisen nauramaan, vaikkakin tahattomasti, mikä oli kaikissa sosiaalisissa tilanteissa hyvä. Mäyrä saattoi olla joskus turhankin analyyttinen uusia tuttavuksia kohdatessaan, mutta, jos hän tapaisi muita henkilöitä täysin omana itsenään olisi aika varmaa ettei hänellä oli tuttavuuksia ollenkaan. Niin sosiaalisesti sokea hän todellisuudessa oli.
"Toivon totisesti, ettei minun tarvitse täyttää tuota käskyä koskaan", Mäyrä totesi hymyillen ja vilkaisi ylempiä kerroksia päin. Sen jälkeen ei ainakaan tarvitsisi enää hyppiä kuninkaan käskyvallan alla...
"Siinä tapauksessa taidamme olla samankaltaisissa tilanteissa", Mäyrä huomautti punatukan uskollisuudesta. Pidä ikkuna mielessä, mies ajatteli viitaten aiempiin spekulointeihin. Syvyys perisi heidät kaikki, jos he eivät pystyisi pitämään kuningasta tyytyväisenä. Mäyrä oli monesti saanut huomata, mitä sellaisille yksilöille kävi, eikä se ollut kaunista katsottavaa...
Tsytanin tuodessa kaunopuheisuutensa taas esille, Mäyrä tiesi, ettei itse tulisi koskaan varsinaisesti luottamaan tuohon mieheen. Henkilöihin, jotka puhuvat kauniilla sanankäänteillä, ei koskaan ole luottamista, sen hän oli saanut nuorempana oppia kantapään kautta. Kuningas itse tai olla myös samanlainen, mitä verbaalisuuteen tulee, mutta häneen luottaminen oli lapsesta asti ehdollistettu Mäyrään. Sitä ei kyseenalaistettu ja, jos sattuisi käymään niin, että Mäyrä joskus käskettäisiin hyppäämään ikkunasta ulos, tuo nousisi ylimpään kerrokseen ja hyppäisi. Olen tehnyt jotain, mikä on saanut hänen korkeutensa vihaiseksi, olisi oikeuttava tekoon, mitä sillä oli väliä vaikka kaupungissa häntä odotti vaimo ja lapsi?
Kuningas saattoi luottaa punatukkaan, mutta Mäyrä varoi antamasta luottamustaan. Vielä. Ja, jos kerran Tsytan tuli vielä Mäyrääkin vaatimattommista oloista tuo jätti herroittelunkin ilomielin.
"Ymmärrän", mies totesi toisen toimenkuvaan, vaikka ulkonäkönsä perusteella Mäyrä oli luullut toisen avustavan lähinnä kidutuskammion puolella. Virne ei tuntunut kuuluvan pelkästään viihdetaiteilijalle, mutta ulkonäkö saattoi pettää ja pettikin, varsinkin haltioiden linnassa, missä lähes joka kolmas kulki muotoansa muuttaneena tai naamioituna ja Mäyrä näki aiheelliseksi epäillä, ettei Tsytankaan näyttänyt itsestään kaikkea, kuten ei mies itsekään.
"Teillä voisi sanoa käyneen tuuri", Mäyrä sanoi viitaten juuri Tsytanin lievästi sanottuna räjähdysmäiseen arvon nousuun. Tosin matka oli yhtä nopea myös alas, mutta sellaiset oli paras jättää sanomatta. "Harva pääsee esiintymään itse kuninkaalle, ole ylpeä siitä", Mäyrä jatkoi ja aprikoi mielessään olisiko aika ottaa selville, minkä tasoisen rasistin kanssa, hän keskustelua kävi. Mies asetti kätensä huppunsa reunalle ja esitti pahoittelunsa ettei ollut kasvojaan näyttänyt vieläkään, vaikka oli nimensä jo aikaa sitten kertonut. Laskiessaan huppunsa paljastui Mäyrän ruskea sekalainen hiuspehko, jonka seasta saattoi erottaa tuon pyöreäpäiset korvat. Ulkomuodosta ei olsi voinut uskoa, että tuon suvussa on haltiaverta ja Mäyrän fyysisien kykyjen vetävät vertoja jopa itse haltioille. Puolihaltiaksi häntä ei voinut haukkua, muttei myöskään tavalliseksi ihmiseksi...