Peilityyni

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Huhti 2012, 12:08

Terreth

Mies nyökkäsi naisen ohjeelle ja lensi rauhallisesti tytön vierellä. Kallio oli jokseenkin jyrkkä, mutta Amber selviytyi todella hyvin siitä. Puoliverinen lenteli hiljalleen ja kuuli kuinka nainen neuvoi laskeutumaan punapää lensi tasanteen yläpuolelld ja laskeutui pehmeästi. Hän jäi odottamaan naista ja näki sitten tämän. "No tulithan sinä." Terreth sanoi pehmeästi ja katsoi sitten sinne minne Amberkin katsoi. Järven kauneus, luonnon hiljaisuus ja auringon sätee. Mikä näky! Mies ajatteli. Se oli todella kaunista. "Kaunis näkymä tosiaan. Oikein arvokkaan näköinen." Puoliverinen kehui. Hän ei ehkä sitä huomannut, mutta moestä alkoi ahdistamaan tämä näkymä osittain kiekkaan päivän syystä. Tällä kertaa mies oli muistanut ottaa naamionsa. Sen hän asetti kasvoilleen peittäen komeat kasvonsa. "Olen pahoillani. En pysty tähän" Puoliverinen sanoi ja lähti alas. Pois auringon kirkailta säteiltä. Hän asettui varjoon, siinä hän tuijotti omia vapisevia käsiään. Hiki virtsi hitaasi. Perhana... Mies ajatteli.

Hänen tarkoituksensa ei ollut jättää Amberia yksin. Mutta hän ei pystynyt olemaan kirkaudessa. Se ahdisti häntä liikaa. Vaikka hän tunsikin naisen vierellä rauhallisuutta, hän ei pystynyt. Ei vain pystynyt. Terreth peitti kasvonsa ja naamionsa kämmenellän. Raskas hengitys ja mies valui alas puuta pitkin. Hän oli itsekkin pettynyt itseensä. Hän ei halunnut nähdä Amberin hämmentyneitä kasvoja tai vihaisia tai huolestuneita. Puoliverisellä oli ihan tarpeeksi paha olo, ettei pystynyt tähän.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 26 Huhti 2012, 23:09

Amber

Tyttö seisoi kallion laidalla ja tähyili edessä aukeavaa järveä. Näky oli suorastaan henkeäsalpaava: Kimalteleva järvi, pilvetön taivas ja aurinko. ''Olen itseasiass aika nopea'', Amber virnisti ja katsoi punapäätä olkansa takaa. Luonnon ihana hiljaisuus hiipi tytön korviin lyhyen keskustelun jälkeen, ja se jos mikä rauhoitti mieltä. Peilityyni järvi sai maiseman näyttämään kaksi kertaa kauniimmalta, mutta valitettavasti Terreth ei näyttänyt olevan samaa mieltä. Mies oli vetänyt maskin kasvoilleen ja asettunut varjoon. ''Onko kaikki kunnoss?'' Amber kysyi huolestuneen näköisenä ja katsoi kulmat kurtussa miestä. Mies kertoi, että ei pystyisi olemaan tälläisessä valossa ja kirkkaudessa. Hän ei yksinkertaisesti kestänyt. Amberia harmitti myös se, että miehen komeat kasvot olivat jääneet maskin alle piiloon, eikä niitä nyt pystynyt ihailemaan. Hikeä valuva mies lähti laskeutumaan alas kalliota. Hänen täytyi olla tosi huonossa kunnossa, kun ei lentämäänkään näyttänyt pystyvän. Neito oli ehkä hieman pettynyt mieheen, joka oli juuri jättänyt tämän seisomaan kalliolle yksin. Amber jäi katsomaan miehen selkää, joka hiipui hiljalleen kauemmas ja kauemmas hänestä. ''Terreth...'', Amber aloitti ja toivoi, että poika kuulisi nuo hiljaisetkin sanat. ''Tuolla kallion päällä olisi luola, johon ei valo kovin hyvin pääse. Siellä on hieman vilpoisampaa ja varjoisampaa. Jos siis tahdot..'' Amber sanoi ja säväytti toiveikkaan hymyn kasvoillensa. Terreth ei saanut lähteä vielä, hän ei vain saanut. Päivä oli mitä ihanin neidon mielestä, mutta Terrethille se oli aivan toinen asia. Luolassa molemmilla olisi hyvä ja turvallinen olo, vaikka luola ei kooltaan ollut mikään maailman suurin. ''Miten olisi?'' Amber kysyi ennen kuin lähtisi laskeutumaan alas Terrethin perään. ''Tiedätkö, siellä voisit ottaa myös maskisi pois. Näkisin ainakin suloiset kasvosi''.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 27 Huhti 2012, 12:58

Terreth

Miesta harmitti hieman, hän tiesi ettei naisista ole kivaa, että mies lähtee ihanasti kesken kaiken kauniin hetken. Olen pahoillani Amber... Punapää ajatteli ja kuunteli sitten naisen antamia vaihtoehtoja. "Hyvä on." Puoliverinen sanoi ja nousi sitten ylös, hän otti naisen kädestä kiinni ja voisi kuvitella kuinka nainen voisi tuntea miehen ahdistuksen. "Mennään, en pysty olemaan tässä kauaa." Puoliverinen ilmoitti ja lähti kävelemään, vähän ajan päästä hän päästi irti naisen kädestä ja katsoi sitten maskin alta aurinkoa. Se oli niin ärsyttävän kirkas, mies käänsi katseensa pois ja käveli rauhallisesti luolan suulle. Hän jäi odottamaan Amberi, sillä aikaa hän riisui maskinsa ja katsoi surullisesti maahan. Hän häpesi itseään, aurinko sai hänet ahdistumaan. Ihan kuin hän olisi vampyyri, joka pelkäsi aurinkoa. Mutta se oli tavallaan sellaista, sillä Terreth pelkäsi aurinkoa vain siksi, että se toi mieleen mikä hän oli. Enkeli ja demoni, niiden lapsi, jolla on enkelin kasvot, mutta hän oli paholainen.
Punapää huokaisi ja katsoi luolan suulla kirkasta säätä. Hän nosti kätensä ylös ja antoi tuulen kiertää ulkona ja tuoda sitä keväistä ilmaa luolan sisälle. Terreth katsoi hiljaa ulos. "Olen raukkamainen. Ulkokuoreni on ylpeä ja rohkea, mutta sydämestäni olen pelokas." Punapää sanoi hiljaa ja hän peitti kedällään kasvonsa. Hän näytti kärsivän. Hän kärsi sen takia mikä hän oli. Hän vihasi isäänsä, rakasti vähän vain äitiään, jonka isä oli surmannut. Miksi? Koska tämä suojeli häntä. Siksi. Elämän piti aina olla näin helvetillistä. Terreth huokaisi ja sysäsi ne mietteet pois päästään. "Anna anteeksi Amber. Että olen tälläinen." Punapää pyyteli vuolaasti anteeksi ja antoi hieman kasvoilleen lempeän ilmeen. Naista kohtaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 01 Touko 2012, 21:33

Amber

Nainen kapusi loivan kallion ylös ja kumartui sitten luolan suulle. ''Tässä se olisi'', hän sanoi ja asteli sisään selkä kyyryssä. Luola ei muuten ollut matala, vaan pelkkä suuaukko. Neitoa harmitti hieman Terrethin tilanne. Ei varmasti ollut mukavaa 'sairastua' päivänvalossa. Amber tunsi olonsa ehkä lievästi hylätyksi, mutta eihän se nyt sentään miehen vika ollut. Kieltämättä oli kyllä outoa, että puoliverinen enkeli sairastuisi valossa. Amberin pitäisi olla se, joka sairastuu, olihan hän sentään puoliksi demoni. Mies otti naamionsa pois. Ihanaa, nyt hänen suloiset kasvonsa näkyivät taas. Terrethin olemuksesta huomasi, että hän häpesi itseään. Kasvot olivat masentuneen näköiset ja lähes täysin ilmeettömät. Toisaalta, milloin Terreth muka hymyilisi? Terreth tarkkaili kirkasta säätä luolan suusta. Jos hän vielä kauankin katsoisi kirkasta valoa, hän varmasti oksentaisi.
''Palaan pian. Odota täällä'', Amber hymähti ja luikahti ulos luolasta. Hän yritti tähyillä jotakin, jolla voisi peittää suuaukon. Esineen ei tarvitisi kovin suuri olla luolan suun koo'on vuoksi. Jokin kangaskappale sopisi oikein hyvin. Ihme kyllä, Amberin huonoa onnea vastaan, neito löysi maasta käytetyn kangaskaavun, joka oli väriltään tumman ruskea. Sai luvan kelvata. Hän ravisteli saastat pois kaavulta ja lähti sitten se kainalossa kohti luolaa. Ei tarvittu kuin pari kiveä pitelemään kaapu luolan suulla, ja voilá! Luola oli nyt lähes pimeä. Pieni valo pääsi kaavun alta paistamaan, mutta toivottavasti se ei ollut liian kirkas. Amber kumartui luolaan ja luikahti takaisin sisälle. ''Kelpaako tuo?'' Amber kysyi ja hymyili leveästi.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Touko 2012, 21:46

Terreth

Mie katsoi mitä nainen puuhasi, tämän asetellessa luolan suulle kangasta. Puoliverinen katsoi Amberiä vieläkin hölmistyneemmin. Sitten toinen kysyi oliko tämä hyvä. "Mitä ihmettä sinä puuhaat?" Terreth kysyi iohan hölmistynyt ilme kasvoillaan. Sitten jotain ihmeellistä tapahtui. Mies tiskahti ja alkoi nauramaan. Heleä nauru kuului puoliverisen suusta ja leveä hymy oli tämä huulilla. "Olet ihan hassu! Ei sinun minun takiani tarvitse peittää luolan suuta. En minhä ole mikään vampyyri." Punapää nauroi ja tirskui lopuksi vähän aikaa. Hän hymyili hetken kunnes otti Amberin kädet omiiinsa. "Ihan totta. En ole mikään vampyyri, kyllä minä kestän valo sinun vuoksesi, se vain ahdistaa hieman minua. Ei siinä ole mitään muuta." Terreth sanoi hymyillen ja antoi tuulen puuskan vettää kangasta valon tieltä. Kirkas välähdys ja luola oli täynnä valoa, no jaa. Kyllä puoliverinen sen kesti.
Punapää katseli hiljaa ulos, mutta keskittyi sittenb naiseen. "Kiitos kuitenkin, kun jaksat holhota minua noin." Punapää sanoi lempeästi ja suukotti naista otsalle
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 01 Touko 2012, 22:03

Amber

Ai mitä Amber puuhasi? ''Laitan kangasta valon eteen, ettei sinun tarvitse kärsiä liiasta valosta'', Amber virnisti ja piteli karheaa kangasta kädessään. Sitten jotakin yllättävää kantautui hänen korviinsa: Nauru. Nauru, joka oli heleä ja pehmeä. ''Osaathan sinä nauraa'', Amber naurahti ja päästi irti kankaasta. Hän istahti miestä vastapäätä ja katsoi tätä sitten. Terreth kertoi, ettei tämä mikään vampyyri ollut. ''No ainakin sinä käyttäydyt niin!'' neito naurahti oikein kovaan ääneen ja katsoi miestä. Hän kuulemma kestäisi valon Amberin vuoksi, mutta neito oli asiasta hieman eri mieltä. ''Rakkaudesta ei tarvitse kärsiä, ainakaan näin alkuun'', hän sanoi miehen puristaessa tämän käsiä. Tuuli pyyhkäisi kangasta pois valon edestä. Nyt luola oli taas täynnä kirkasta valoa. ''Ei näin, Terreth. Ei näin.'' Amber sanoi ja pingotti kankaan takaisin paikoilleen. Nyt alareunassakin oli kivet punnuksina, joten alakauttakaan ei päässyt valo. ''Kyllä minäkin pimeässä viihdyn. Pääasia, että molemmilla on hyvä olo'', Amber sanoi ja painoi suukon pojan otsaan.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Touko 2012, 09:47

Terreth

Mies katsoi kuinka nainen moitti häntä ja sitten laittoi kankaan paikoilleen. Kyllä minä vielä pääsen ahdistukseni yli. Ihan varmasti. Punapää ajatteli ja lupasi itselleen muuttua. Hän hymyili toiselle. Hän piti siitä että nainen koski häntä ja puhui hänelle. Hän piti kaikesta Amberissa. Hän oli täydellinen nainen. Kennelle hyvänsä ei ainoastaan hänelle. "Niin... Minulla on jo parempi olo silloin kun sinä puhut minulle tai hymyilet. Pidän siitä." MIes sanoi kunniallisesti ja huomasi sitten epäonnekseen paidassaan halkeaman. Hän oli tainnut unohtaa paikata sen, kun he olivcat vielä tapeleet. "Katso nyt. Mitä sinä olet tehnyt." Puoliverinen kiusasi ja riisui paitansa pois. Vaikka luolassa oli pimeää, saattoi hyvin erottaa miehen voimakkaat lihakset ja linjat. Hänen lattean mahansa ja leveät hartiansa. Oikea silmän ruoka. Kuka tahansa nainen voisi hullaantua tähän komeaan näkyn.
Puoliverinen kaivoi taskustaan neulaa ja narua. Hän ompeli repeytymän kiinni ja puki paitansa takaisin päälleen. "Mitä haluat tehdä? Minulle on yksi ja sama. Sinä päätät." Terreth sanoi ja katsoi hieman pienistä raoista tulevaa valoa.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 03 Touko 2012, 19:02

Amber

Tyttö istui nyt poikaa vastapäätä ja katsoi tätä. Terreth vain yksinkertaisesti oli niin suloinen. Mies sanoi, että hänellä oli parempi olo, kun nainen puhui hänelle tai koski häntä. ''Se on hyvä se'', Amber sanoi ja hymyili pehmeästi. ''Pidän sinusta'', Amber jatkoi hymyillen. Mies kyllä tiesikin sen jo, mutta silti se oli sanottava jälleen. Amberin silmät osuivat Terrethin paidassa olevaan suurehkoon halkeamaan. ''Anteeksi, että aiheutin tuon'', neito sanoi ja virnisti toiselle. Terrerth jopa kiusasi Amberia hieman siitä, mutta Amber ei antanut sen haitata. Terreth otti paitansa pois, jonka alta paljastui mitä mahtavimmat lihakset. Ainakin mies oli hyvin bodattu, mutta loppujen lopuksi sillä ei olisi mitään merkitystä Amberille. Neidolla itselläänkin oli oikein hyvin bodattu vatsa. Silti neito ei voinut olla ihailematta toisen lihaksia. ''Ainakin sinulta löytyy lihasta'', Amber totesi. ''Niin kyllä löytyy minultakin'', nainen jatkoi virnistelyä ja otti sitten päällimmäisen paitansa pois, joka oli melko paksu ja väriltään ruskea. Sen alla hänellä oli valkoinen napapaita-liivi. Irtohihatkin häneltä löytyi. Mies kysyi naiselta, että mitä tämä haluaisi tehdä. ''En tiedä. Mites sinä?'' Amber hymyili ja piti Terrethin kädestä kiinni.

//Mites tästä jatketaan? :D
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Touko 2012, 19:34

Terreth

Mies virnisti, kuin kuriton kakara ja kaatoi äkkiä naisen pehmeästi kiviseen maastoon. Hän pani kasvonsa Amberin hiuksiin ja haisteli tämän hajua. "Tuoksut hyvälle." Punapää sanoi ihan pokkana ja antoi huultensa koskettaa naisen siroa kaulaa ja siitä sitten olkapäätä. Hän oli noussut naisen päälle, mutta ei aikonu mitään hirveitä tekoja tehdä. Hän suuteli naista hellästi ja mutristi suutaan. "Minulla on tylsää... Mitäs jos minä hieman kiusaan sinua?" Puoliverinen kysyi ja kiusaamisella hän tarkoitti suutelua ja koskettamista toiseen. Mies kierähti naisen viereen ja laittoi kätensä päänsä alle. Ideat olivat lopussa, mutta Terreth oli rauhallinen kuitenkin. "No niin. Aika taitaa olla se että minun täytyy lähteä. Tavataan vaikka huomenna sitten taas. Vaikka tässä samaisessa metsässä. Olet rakas." Terreh sanoi ja suuteli Amberia hellästi poskelle ja siirsi kankaan pois auriongon tieltä. Hän iski kasvojen suojaksi maskinsa ja seisoi hetken luolan suun edess siinä auringossa. "Anteeksi että jätän sinut siihen nyt, mutta minun on nyt ihan pakko mennä. Näkemiin ja tapaamisiin." Punapää huikkasi ja luolan peitti äkkiä pimeys, kun mustat siivet peittivät auringon, sitten hän oli hetkessä poissa.
Puoliverinen lensi ylhäällä ja katsoi alas, kuitenkin kääntäen katseensa taas suoraksi ja hänen kasvoillaan oli taas se tuttu torjuva ilme. Hän ei aikoisi näyttää tunteitaan kuin Amberille. Se oli siinä. Niin puoliverinen oli päättänyt. Mies oli iloinen saadessaan rakkautta ja hyväksyntää, siitä hän oli todella kiitollinen naiselle. Joka oli herättänyt hänessä toisen puolen.

//No eipä tullut mitään muutakaan ideaa, joten kiitoksia, aloitetaanko muuten se veljespeli vihdoin ja viimein? =.=
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 03 Touko 2012, 20:21

//Hmmh :D Minullekin olisi voinut kertoa, että peli lopetetaan nyt :D. Noh. En nyt vastaa tuohon sen koommin, mutta veljespeli voitaisiin kyllä aloittaa, mutta saat kyllä tehdä aloituksen :D. Jatkammeko vielä johonkin peliin Amberin ja Terrethin kanssa? :3
Lotus
 

Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron