Elves pride//varattu

Rannan tuntumassa on useita vaarallisia karikkoja. Osaa ei ole edes kartoitettu vieläkään. Seireenit tapaavat laulaa näillä karikoilla, houkutellen kokemattomia ja varomattomia merimiehiä surmansuuhun.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Huhti 2012, 17:51

Oscar

Mies nautti Rindoun huulien käsittelystä niin tavattoman paljon, että melkein teki kipeää ottaa kiinni tämän kädestä ja pyytää "Odota", kun vaatteita lähdettiin riisumaan. Kylmä lumi paljasta ihoa vasten ei tunnu hyvältä, kävi itse miten kuumana tahansa.
"Odota hetki, jooko", Oscar pyysi uudestaan ja nousi istumaan pidellen yhä Rindouta sylissään. Mies pyyhki toisella kädellä lunta selästään ja asetteli vaatteensa paremmin.
"Anteeksi, Rindou", hän sanoi pahoitellen, "Vuosi sitten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta nyt..."

//"Anna olla"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 03 Huhti 2012, 22:21

Rindou

Hämmästyneenä Rindou katsoi Oscaria, hänen kulmansa kurtistuivat ihmetyksestä.
"Mutta nyt..!? Missä vika!?" nainen kysyi naurahtaen hermostuneesti. Hän nousi miehen sylistä äkisti pois.
"Mitä eroa siinä muka olisi edelliseen.." Rindou mumisi katsoen jalkoihinsa. Naisen päässä vilisivät tuhannet ajatukset siitä, mitä Oscar sanoisi seuraavaksi tai että miten hän itse siihen reagoisi. Rindou puri alahuultaan, hänen olisi tehnyt mieli puhua, mutta mitä? Hän ei saanut mitään sanoja muodostetuksi. Naisen teki mieli huutaa, raivota Oscarille, mutta sanoja ei yksinkertaisesti tullut. Rindou pyyhkäisi otsahiuksensa pois korvansa takaa ja antoi niiden jälleen valua toisen silmänsä päälle.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Huhti 2012, 22:26

Oscar

Rindoun ilme oli sitä luokkaa, että hän taisi luulla vian olevan hänessä. Viimeistään sillon, kun tuo nousi Oscarin sylistä pois ja näytti siltä, että raivoaisi kohta.
"Siinä, että", Oscar aloitti tyynen rauhallisesti ja kaappasi kourallisen lunta kädelleen, "Minulla meni lunta vaatteisiin. En kestä kylmää enää niin hyvin kuin vuosi sitten." Mies toivoi, että nainen ymmärtäisi tällä, ettei tämä ollut missään nimessä hänen vikansa. Nyt, kun oltiin viimein päästy takaisin tähän kivaan aikaan, mies ei tahtonut sieltä missään nimessä pois.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 03 Huhti 2012, 22:44

Rindou

Nainen käänsi katseensa Oscariin ja tuhahti.
"Tuo oli liian selvä valhe.." Rindou mutisi jälleen katsoen taas kenkiään.
"Miksi et voi vain kertoa totuutta?!" nainen huusi hermostuneesti ja kurtisti kulmiaan enemmän. Rindou asetti kätensä puuskaan ja potkaisi vähän kengän kärjellään lunta. Miksiköhän se on niin vaikeaa..? Nainen ajatteli ja sulki pieneksi hetkeksi silmänsä ja huokaisi syvään.
Avattuaan silmänsä Rindou pyyhkäisi toisella kädellään hiusten peitossa olevan silmänsä alaluomea. Naisen silmät olivat hetkellisesti sumentuneet, mutta hän ei aikonut itkeä, pyyhkäisi vain jo miltei tippumaisillaan olevat pisarat ja jatkoi kaukaisuuteen tuijottamista.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Huhti 2012, 22:51

Oscar

Haltia kävi läpi kerralla kaikki kirosanat ja manaukset, mitä vain tiesi ja osasi, kun Rindou luuli hänen valehtelevan. Toki Oscar olisi voinut lähteä puolustelemaan ja kertomaan, miten paljon hän rakasti Rindouta ja miten hän ei himonnut ketään muuta kuin tätä. Mutta Oscar, ei ollut sellainen mies. Ehei. Hän oli tällainen:
"Mi-? En minä valehtele!" Oscar puuskahti lähtien heti puollustuskannalle, "Eikö sinulla muka ole koskaan mennyt lunta vaatteiden sisään?" Kun kyyneleet alkoivat muodostua Rindoun silmiin, mies tajusi olevansa kusessa. Seuraavat kuukaudet tulisivat olemaan yhtä hauskaa kuvaa kuin ne edellisetkin.
"...Ri-Rindou, se on totuus!" Oscar sanoi änkyttäen kuin nimi olisi ollut outo.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 03 Huhti 2012, 23:13

Rindou

"Olkoon sitten niin, en jaksa väitellä sinun kanssas.." Rindou ärähti ja potkaisi enemmän lunta edestään. "Etenkään sinun.." hän mutisi vielä perään. Huokaisten jälleen raskaasti nainen nosti katseensa Oscarin puoleen.
"Tiedän kyllä, totuus on vihoviimeinen kusipää.." Rindou tokaisi harteitaan kohauttaen. En minäkään osaa totuutta kertoa.. En sinulle.. Nainen koetti pidättää kyyneliään, hän oli varma, että tämäkin päättyisi aivan samalla tavalla, kuin edellinenkin kerta. Välillä nieleskellen ja välillä taas syvään hengittäen Rindou onnistui pidättelemään itkuaan. Nyyhkyttäväksi neidoksi en kyllä ryhdy..! Välttämättä huutamisesta ja raivoamisesti ei juuri nyt tulisi mitään, nainen päätti jättää nämä vaihtoehdot syrjään, toistaiseksi.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Huhti 2012, 23:20

Oscar

Jotenkin Oscar tiesi, ettei hän saisi vakuutettua Rindouta. Hänellä ei ollut paljoa kokemusta naisten tuntemuksista ja tällainen tilanne oli miehelle täysin uusi. Oscar ei vaivautunut nousemaan lumesta ja menemään Rindoun luokse. Hän ei ollut yhtään varma, miten nainen ottaisi sen tilanteen vastaan. Saisiko mies nyrkistä vai suudelmasta. Rindousta ei ottanut selkoa niin helposti. Hetken kiusallisuuden jälkeen mies nousi pudistellen lunta vaatteistaan.
"Jos totuus on kerran kusipää", Oscar sanoi ja tervehti jo mielessään kuukaisia, joina hän ei saisi erään tietyn kusipään kasvoja pois päästään, "Niin minun on kai turha yrittää enää..."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 03 Huhti 2012, 23:31

Rindou

Naurahtaen, Rindoun silmistä alkoi valua kyyneliä. Hän laittoi käden suulleen yrittäen pidätellä itkun sekaista nauruaan.
"Hemmeti.." Nainen mutisi sormiensa välistä. Hän kääntyi ympäri, ettei Oscar näkisi yhtään enempää kyyneliä virtaavan naisen kasvoja pitkin.
"Totuus.. Ehkä totuudet pitäisi aina kertoa ensin.." Rindou sanoi, kuulostaen osittain huvittuneelta, osittain surulliselta. Hän nielaisi ja hiljaisuus lankesi. Hetken kuluttua nainen purskahti todella hullunkuriseen nauruun, joka aina välillä pätki naisen yrittäessä pidättää sitä.
Näköjään minusta tuli sittenkin nyyhkyttävä neito.." Rindou mutisi itsekseen ja pian hysteerinen nauru loppui. Nainen kääntyi takaisin Oscarin puoleen, mutta katseen nainen piti yhä maassa.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Huhti 2012, 23:51

Oscar

"Mikä riivatun nyyhkyttävä?" Oscar puuskahti pystymättä pidättelemään sarkasmia. Rindoun käytös vaikutti niin järkijättöiseltä, että mies uskoi ehkä kykeneväsä jopa unohtamaan tämän, jos lähtisi nyt. Silti hän ei tehnyt sitä.
"...Oletko nyt ihan kunnossa, Rindou?" Oscar kysyi epävarmasti naurun lakatessa. Kaikki tämä säätö vain sen takia, että miehellä oli mennyt lunta vaatteisiin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 04 Huhti 2012, 00:09

Rindou

Nainen mietti vastausta tuohon tovin, käänteli sitä ja mietti.
"Kyllä, tai en. Se on vähän niin ja näin." Rindou tokaisi sarkastisella äänensävyllä. "Jos tiemme nyt eroavat jälleen.." nainen aloitti, nielaisi ja katsahti kohmeiseen käteensä.
"En tiedä.. Pystynkö.." Rindou jatkoi, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Viime kerralla kun hän oli sanonut mitään tunteisiinsa viittaavaa, Oscar oli lähtenyt. Naisen teki mieli kertoa kerrottavansa loppuun, toisaalta hän aikoi pysyä hiljaa. Ehkä olisi parempi vain lähteä.. Rindou hengitti syvään jatkaakseen lauseensa loppuun.
"Olemaan ajattelematta sinua.." Nainen sai vihdoin sanotuksi ja katsoi sitten arasti Oscariin päin. Hän pelkäsi ja samalla toivoi, jotain.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Huhti 2012, 00:21

Oscar

Mies oli jo tyytyä siihen, että he eroaisivat jälleen uudestaan ja luultavasti eivät enää koskaan tapaisivat, kunnes Rindou pisti koko pakan uusiksi. Oscar tunsi punastuvansa ja tämä hieraisi kasvojaan ikään kuin se muka auttaisi jotenkin.
"Jos et kerran pysty..." mies aloitti uskomatta omia korviaankaan, "Miksi sitten eroaisimme?" Veri Oscarin kasvoissa lisääntyi ja se myös näkyi.
"Kun se kusipää totuus ei anna minunkaan unohtaa sinua..." hän jatkoi hiljaa ihan vain sen takia, että kaikki tätä tunteilu alkoi hävettää niin pirusti.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 04 Huhti 2012, 13:20

Rindou

Nainen korjasi kasvoilleen itsevarman ilmeensä. Nopein askelin hän lähestyi haltiaa ja jäi pienen välimatlkan päähän.
"Mitäs nyt sitten..?" Rindou kysyi tokaisevalla äänensävyllä. "Aijomme jatkaa samaa rataa? Riitelemme, hakkaamme toisiamme..?" nainen jatkoi naurahtaen. Nainen laski painonsa toiselle jalalleen ja pisti jälleen kädet puskaan.
"Vaikkakin sehän tässä on ollut hauskinta.." Rindou mutisi ja hänen kasvoilleen piirtyi sarkastinen hymy.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Huhti 2012, 13:37

Oscar

"Kuulostaa hyvältä", Oscar vastasi ja nauroi itsekin, "Milloin aloitetaan?" Mies otti askeleen lähemmäs Rindouta ja jäi siihen.
"Edellinenkin revanssi jäi kesken. Mikä sen aina estää?" Se, että nuo kaksi eivät vieläkään olleet varmoja miten suhtautuisivat toisiinsa. He olivat taistelleet, suudelleet, rakastelleet, halanneet, vihanneet ja taas kerran suudelleet. Seuravaksi olisi taas varmaan luvassa taistelua, mutta millä mielellä? Kuka tietää?
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 07 Touko 2012, 15:04

Rindou

"Haluatko jatkaa revanssin loppuun?" nainen kysyi huvittuneesti ja asetti kätensä lanteilleen itsevarmasti.
"Taidan voittaa sinut, mutta voi sen revanssin silti käydä!" Rindou tokaisi hyvin itsevarmasti ja otti askelen lähemmäs Oscaria. Uusi revanssi tuntui oikeastaan hyvältä, kaiken tapahtuneen jälkeen se olisi jopa virkistävää, eikä se olisi yhtä vihamielistä, pitemminkin reilu kaksintaistelu.
"Aijommeko taistella tässä, vai jossain muualla?" nainen kysyi hymyillen sarkastisen itsevarmasti. Monet tunteet pyörivät Rindoun sisällä, mutta keskustel, jos sitä nyt keskusteluksi saattoi kutsua, oli avannut tunteita, joita nainen tunsi miestä kohtaan.

// Näin pitkän ajan jälkeen on hyvä vastata xD
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Touko 2012, 20:22

Oscar

Haltia virnisti huvittuneesti Rindoun sanoille. Ottelu olisi luultavasti välttämätön heille. Tosin sitä rataa mitä tunteet heillä heittelehtivät, leikkisän haastava ilmapiiri saattoi hyvin pian vaihtua taas toisen kurkkua tavoittelevaksi. Kumpikin tosin taisi toivoa, ettei niin tulisi käymään.
"En ole taistellut pitkään aikaan", Oscar vastasi ja kokeili rystysiään niitä rusauttaen, "Mutta et ole tainnut sinäkään." Vaikkakin, jos Rindou muuttaisi muotoaan sillä ei olisi väliä kummalla oli jäänyt harjoittelu vähemmälle. Nainen oli iso ja vahva toisessa hahmossaan...
"Miksi siirtää muualle sitä, minkä voi tehdä heti?" mies kysyi ensin käsiään levitellen ja yrittäen sitten tarttua Rindoun käsivarteen heittääkseen tuon olkapäänsä kautta paksuun lumihankeen.

//Aina!
Pappis
 

Edellinen

Paluu Karikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron