Kirjoittaja Darayka » 07 Kesä 2008, 23:14
Réhn katsoi hämmästyneenä, miten Fugu rupesi soittamaan kummallista sävelmää kissalleen. Ja heti, aivan kuin sille olisi puhuttu, kissa rupesi johdattamaan heitä eteenpäin. Kaksi muuta käveli kissan perässä, ja tuijotettuaan hetken hölmönä näiden touhuja, Réhn lähti myös liikkeelle.
Fugun puheista päätellen soitto toimi kai jonkinlaisena... puheena kissoille. Kätevää. Tosin se koirien houkuttelu osuus ei kuulostanut järin lupaavalta, ne elukat kun tapasivat purra lujaa jalkaan, ja repivät joskus vielä nahan ja lihan irtikin. Miekallahan niistä tosin varmasti selviäisi.
Réhn seurasi muita sisään pieneen luolaan. Suuaukko oli pieni, ja vaikka Réhn oli laiha ja notkea, niin sisäänpääsy tuotti pieniä vaikeuksia. Toivonmukaan he pääsisivät poiskin.
Réhn antoi miekkansa olla selässään, mutta veti puukkonsa tupesta vyöltään, ja pyöritteli sitä hiljaa sormissaan. Terään oli edelliseltä kerralta jäänyt pieni pisara verta, ja se oli kuivunut puukon kärkeen. Réhn pyyhkäisi sen pois, ja onnistui saamaan pienen viiltohaavan sormeensa. Nuori vampyyri tuhahti, ja laski molemmat kätensä maahan syliinsä.
"No, pitäähän sitä elämässä olla jännitystä", Réhn sanoi hiljaa hymyillen. Äänet kuuluivat lähempää ja lähempää, ja Réhn pystyi melkein haistamaan sotilaat luolan ympärillä.
Yksi koira haukkui muita kuuluvammin. Sen askeleet tuntuivat lähenevän jatkuvasti. Réhn pidätti henkeään, innostunut pilke silmäkulmassaan. Koiran hengästynyt läähätys kuului aivan luolan ulkopuolelta. Askeleet kiersivät heidän takaansa, ja nousivat sitten ylös sitä pientä kalliota, johon luola oli muodostunut. Ääni kaikui pienen onkalon seinissä. Ilmeisesti ainakin yksi ihminen ja koira, molemmat heidän päänsä päällä. Vain luja kerros kiveä välissä.
Réhn vilkaisi Fugua, ja nyökkäsi ylöspäin, merkiksi siitä, että vihollinen oli siellä. Fugu oli kyllä ihan fiksu tyyppi, ja osasi varmaan itsekin päätellä sotilaiden olinpaikat, mutta... tämä vaikutti välillä myös kovin hitaalta ja lapselliselta, eikä turha varovaisuus kai tällä kertaa pahitteeksikaan ollut. Varsinkin, kun tästä luolasta ei kvoin nopeasti paettaisi.
"Ovat täällä", hän kuiskasi niin hiljaa, ettei sitä edes juuri kuullut. Hän vain lähinnä muodosti sanat huulillaan.
"Suunnitelmaa?" hän jatkoi yhtä hiljaisella äänellä, toivoen että Fugu ymmärsi.