Kirjoittaja Agna » 26 Touko 2012, 11:41
Fred
Voi, miten aurinkoinen päivä! Uskomaton, lämmin ja linnunlaulun täyteinen. Fredin mielestä se oli siis oiva päivä lähteä kalaan. Hän oli jo varhain aamulla kukonlaulua ennen pystyssä, ja puki päälleen säätä mukailevat vaatteet. Pientä märkyyttä kestävät nahkasaapikkaat, ohuet kangaspöksyt ja pellavapaidan jolla oli varaa hulmuta tuulessa. Mukaansa pieneen varavaatenyssykkään hän pakkasi toiset housut kastumisen varalta, sekä hieman evästä. Leipää, omenoita ja palan tuorejuustoa pienessä purnukassa. Se oli erittäin hyvää.
Kun kaikki oli valmiina, miekkonen veti vielä niskaansa hupullisen viitan naulakostaan ja astui ulkoilmaan. Mikäli alkaisi sataa tästä kauniista aamusta huolimatta, hän ei ainakaan olisi aivan litimärkä palatessaan takaisin. Ulos ehtiessään Fred huomasi unohtaneensa ongen sisälle, joten laski nyssykän maahan ja palasi hakemaan sitä. Hän otti mukaansa vyön, johon ongen sai mukavasti kiinni. Vyön hän kiinnitti selkään, ja poistui sitten ovesta sen verran kumarassa ettei onkivapa katkennut ovenpieleen osuessaan. Hevosiahan Fredillä oli tältänykyä kaksi, kun Evelyn oli kerran jättänyt omansakin heille. Evelynin hevosesta Fred ei liiemmin piitannut, eikä hän ratsastanut sillä muuten kuin pitääkseen konin kunnossa. Tälle reissulle hän otti ilman muuta mukaan Springin, uskollisen, isokokoisen tammansa. Se ei onneksi ollut ottanut hiekka- tai mutakylpyjä, joten harjaamiseen ei tarvinnut panostaa hirmuisen kauaa. Kun alkuhoito oli valmis, Fred varusti hevosensa ja nousi selkään onki ja nyssykkä matkatavaroinaan. He karauttivat suorinta kulkureittiä Aodhá-järvelle, jonne oli melkoinen matka hevosellakin. Aurinko oli noussut jo taivaalle kokonaan, eikä enää näyttänyt oranssilta kuulalta taivaanrantaa hivelemässä.
"Kas noin", Fred tokaisi laskeutuessaan Springin selästä, ja taputti tätä kevyesti turvalle. Hän irrotti ohjat toiselta puolelta ja sitoi ne puun oksaan kiinni, jolloin Spring sai jonkin verran tilaa liikkua ja ylettyi syömään maasta ruohoa sillävälin kun Fred kalasteli. Hän asettui järven rantaan ja tutkaili rantavettä asiantuntevasti edestakaisin. Kyllä, kyllä. Tässä kohdassa oli selvästi kalaa, kuplista ja kuhinasta päätellen. Fred riisui viittansa ja asetti sen rannalle eväspussinsa viereen, ja poisti onkensa vyöltään. Hän rapsutti kevyesti kaulaansa ja alkoi etsiä maasta kovakuoriaisia, joka oli helppoa, sillä maa oli hieman märkä vieläkin. Ötökät olivat siis mielellään pinnalla. Parin kivenkääntelyn jälkeen Fred löysikin loistavan paikan täynnä muhkeita matoja, ja listi heti alkuunsa yhden kiinnittäen sen onkensa koukkuun. Hän heilautti vapaa ja seurasi katseellaan madon, koukun ja kohon laskeutumista järviveteen. Valkea koho jäi kiikkumaan veden pinnalle, ja Fred istahti maahan odottamaan.