Ajan tappoa

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Darayka » 04 Kesä 2008, 13:29

Réhn hymähti. Sokea muodonmuuttaja ja kaksi puolihaltijaa, joista toinen oli naiivin luottavainen veljo ja toinen vampyyri. Ei sitä juuri sekalaisempaan seurakuntaan olisi voinut joutua. Ja kaiken lisäksi oli vielä tuo kissa, joka näytti pelkäävään ja inhoavan Réhniä erittäin suuresti.
Poika katsahti vähän kummastuneena Fugua, punniten tämän sanoja mielessään. Ensin se hyökkää noin vain suuren ihmislauman kimppuun - ei niin että Réhnillä olisi siihen mitään valittamista- ja sitten väittää kivenkovaan, ettei sota ole 'hänen juttunsa'. Kummallinen heppu. Réhn katsahti sokeaan naiseen päin. Tämä oli sanonut olevansa haltioiden puolella, mutta Réhn ei nähnyt siinä oikeastaan mitään suurta hyötyä. Mitä apua tästä muka voisi olla?
Puolivampyyri päätti tarkkailla molempia puolia hieman enemmän.
Fugun ehdotus lähtemisestä kuulosti fiksulta. Réhn oli aikaisemmin miettinyt ihan samaa.
"Voisi olla ihan hyvä idea. Jatketaanko samaa matkaa?"

//Haluutko vielä mun kaa jatkaa peliä, tässä tai jossain muualla? Mulle ihan sama ^^//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 05 Kesä 2008, 10:05

Fugu, Khiar

Jep, jatketaa vaan.
Fugu vastasi ja vilkaisi Khiarin suuntaan, joka nyökytteli epävarmasti, mutta hyväksyvästi. Sitten Fugu vilkaisi ympärilleen ja lähti astelemaan etelään päin.
Ne tulee tuolta, jote päästän parhaiten pakoo, jos mennään tänne.
Selittäessään Fugu osoitti ensin koilliseen ja sitten eteenpäin. Jos tarkkaan kuunteli, saattoi jo kuullakin lähestyvät äänet. Silti Fugu tepasteli rennosti eteenpäin, kiirehtimättä yhtään. Khiar seurasi jälleen varmoin askelin (liian varmoin sokealle).
Kun he olivat päässeet kauemmaksi taistelupaikalta, Fugu laski kissansa maahan ja katseli mietteliäänä ympärilleen.
Jaahas, tietääkös kumpikaa teist, mihi kannattais mennä? Meinaa, ne tyypit o hajaantunu, niit o paljo ja ne varmana löytää meijät pian. Kandeis siis hommata joku piilopaikka.
Coco katseli hetken Fugua ja alkoi sitten puhdistaa itseään. Kissa kyllä vilkaisi ohimennen Réhniä ja Khiariakin, mutta oli kait jo hyväksynyt, ettei näistä kahdesta pääse eroon.

// Jatketaan vaan tässä peliä :> //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 05 Kesä 2008, 19:12

Réhn nyökkäsi Fugun vastaukselle, ja käveli rennosti tämän ja Khiarin perässä. Kauempaa kuuluivat jo lähestyvien ihmisten vielä heikot äänet. Réhnin kasvoilla leikittely pieni hymy. Hän pystyisi vielä taistelemaan, ja niin pystyi Fugukin. Ja jos tilanne kävisi vaikeaksi, hän pääsisi pakenemaan melko nopeasti. Kahden muun taakse jättäminen ei toisi hänelle suurta harmia.
"En tunne seutua, joten en osaa sanoa. Jospa kysyt vaikka tuolta kissaltasi", Réhn sanoi ja virnisti leveästi. Kissa ei enää näyttänyt välittävän heistä, oli kai jo kyllästynyt tuijottamaan. Réhn vilkaisi taakseen. Äänet lähenivät koko ajan hiljalleen, ja nuori vampyyri oli kuulevinaan koirien räksytystä. Ihmiset olivat outoja, ottivat susia hoitaakseen ja kouluttivat niistä itselleen taisteluapua.
"Pitää toivoa, etteivät etsi kovin sitkeästi. Eivät nimittäin varmaan tykkäisi meistä vaikkei ketään oltaisi nirhattukaan, ne kun tapaa nähdä punaista heti kun saa eteensä minkään haltiaa muistuttavankaan olennon."

//Juu, hyvä :3 ...uhhuh, tulipa lyhyt//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 06 Kesä 2008, 21:16

Fugu, Khiar

Oi, niin tietysti! Loistava idea!
Fugu hymyili innostuneena. Hän kaivoi taskustaan kauniin hopeisen huilunsa ja alkoi soittaa. Khiar, joka oli osittain lohikäärme, tajusi soiton olevan jonkinlaista puhetta, mutta ymmärsi siitä lähestulkoon yhtä paljon, kuin jostain tuhansia vuosia sitten kuolleesta kielestä. Kultaseni, etsisitkö meille turvallisen paikan? Ole kiltti, kaunokainen, paha jahtaa meitä Fugu leperteli kissalleen, vaikka ihmisen korviin se kuulostikin vain soitolta. Kissa kallisti päätään, kuin miettien mitä tehdä, ja lähti sitten kipittämään eteenpäin.
Nyt ku tosin mietin, ni ne koiratki saatto kuulla. Ja ymmärtää.. Nää, tuskin. Koirien kieli on nii paljo yksinkertasempaa ku kissojen
Khiar hymähti huvittuneena, sillä Fugu jutteli eläinten kielestä, kuin vaikkapa päivän säästä.
Coco oli johdattanut luolan suulle, joka tosin oli niin pieni, että ihminen vain juuri ja juuri mahtui siitä sisään. Jos luolassa ei olisi toista sisäänkäyntiä he olisivat loistavassa turvassa tai kuolettavassa ansassa. Coco kuitenkin oli päättänyt, että tämä luola oli paras piilopaikka ja meni sisään. Fugu tietysti seurasi kissaansa, kuten Khiarkin (tosin nainen tarvitsi hieman apua sisäänpääsyssä).
Jaa-a, ne taitaa olla aika lähellä.
Fugu mumisi. Hän oli ottanut viikatteen selästään ja käynyt maahan istumaan, nojaillen samalla seinään. Khiar istui risti-istunnassa hieman syrjemmällä.
Enpä kyllä ihan tällaista osannut odottaa, kun läskin kävelylle
Nainen sanoi hiljaa, ihan vain välttääkseen hiljaisuuden. Saattoi jo kuulla ihmisjoukon askeleet, sekä koirien haukunnan, aivan läheltä. Coco ei ollut laisinkaan ilahtunut koirista ja sähähti vihaisesti. Fugu reagoi siihen välittömästi nappaamalla kissan syliinsä ja pitämällä kädellään sen suun kiinni, vaikkei kissa järin ilahtunut asiasta ollutkaan.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 07 Kesä 2008, 23:14

Réhn katsoi hämmästyneenä, miten Fugu rupesi soittamaan kummallista sävelmää kissalleen. Ja heti, aivan kuin sille olisi puhuttu, kissa rupesi johdattamaan heitä eteenpäin. Kaksi muuta käveli kissan perässä, ja tuijotettuaan hetken hölmönä näiden touhuja, Réhn lähti myös liikkeelle.
Fugun puheista päätellen soitto toimi kai jonkinlaisena... puheena kissoille. Kätevää. Tosin se koirien houkuttelu osuus ei kuulostanut järin lupaavalta, ne elukat kun tapasivat purra lujaa jalkaan, ja repivät joskus vielä nahan ja lihan irtikin. Miekallahan niistä tosin varmasti selviäisi.
Réhn seurasi muita sisään pieneen luolaan. Suuaukko oli pieni, ja vaikka Réhn oli laiha ja notkea, niin sisäänpääsy tuotti pieniä vaikeuksia. Toivonmukaan he pääsisivät poiskin.
Réhn antoi miekkansa olla selässään, mutta veti puukkonsa tupesta vyöltään, ja pyöritteli sitä hiljaa sormissaan. Terään oli edelliseltä kerralta jäänyt pieni pisara verta, ja se oli kuivunut puukon kärkeen. Réhn pyyhkäisi sen pois, ja onnistui saamaan pienen viiltohaavan sormeensa. Nuori vampyyri tuhahti, ja laski molemmat kätensä maahan syliinsä.
"No, pitäähän sitä elämässä olla jännitystä", Réhn sanoi hiljaa hymyillen. Äänet kuuluivat lähempää ja lähempää, ja Réhn pystyi melkein haistamaan sotilaat luolan ympärillä.
Yksi koira haukkui muita kuuluvammin. Sen askeleet tuntuivat lähenevän jatkuvasti. Réhn pidätti henkeään, innostunut pilke silmäkulmassaan. Koiran hengästynyt läähätys kuului aivan luolan ulkopuolelta. Askeleet kiersivät heidän takaansa, ja nousivat sitten ylös sitä pientä kalliota, johon luola oli muodostunut. Ääni kaikui pienen onkalon seinissä. Ilmeisesti ainakin yksi ihminen ja koira, molemmat heidän päänsä päällä. Vain luja kerros kiveä välissä.
Réhn vilkaisi Fugua, ja nyökkäsi ylöspäin, merkiksi siitä, että vihollinen oli siellä. Fugu oli kyllä ihan fiksu tyyppi, ja osasi varmaan itsekin päätellä sotilaiden olinpaikat, mutta... tämä vaikutti välillä myös kovin hitaalta ja lapselliselta, eikä turha varovaisuus kai tällä kertaa pahitteeksikaan ollut. Varsinkin, kun tästä luolasta ei kvoin nopeasti paettaisi.
"Ovat täällä", hän kuiskasi niin hiljaa, ettei sitä edes juuri kuullut. Hän vain lähinnä muodosti sanat huulillaan.
"Suunnitelmaa?" hän jatkoi yhtä hiljaisella äänellä, toivoen että Fugu ymmärsi.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 09 Kesä 2008, 10:41

Fugu, Khiar

Äänet lähestyivät. Ne olivat jo ihan lähellä. Khiar vaikutti hieman hermostuneelta, kun taas Fugu vain nojaili rentona seinään. Mitä sitä nyt turhia murehtimaan.
Askeleet kuuluivat aivan heidän yläpuoleltaan. Khiar käänsi hieman päätään, kuin kuullakseen paremmin ja Fugukin kohottautui hieman valppaampaan asentoon. Réhnin viittominen vielä varmisti, että vihollinen oli tosiaan suoraan heidän yläpuolellaan.
Sitten vampyyri kysyi, oliko Fugulla suunnitelmaa. Mies näytti ensin hämmentyneeltä ja sitten mietteliäältä. Lopulta hän sitten huvittuneesti virnistellen pudisti päätään. Fugu vilkaisi luolan suuaukolle päin. Muutamat miehet olivat jääneet siihen seisoskelemaan. Kirotut koirat, kyllähän ne nyt heidät haistoivat!

Etsitään toinen ulospääsy?
Fugukin lähes vain muodosti sanat huulillaan. Saattoihan hän toki olla hieman naiivi ja tyhmä, mutta onneksi miekkonen ymmärsi, ettei tällaisissa tilanteissa sopisi leikkiä. Jos paikalla olisi ollut pelkästään eläimiä, niin Fuguhan olisi helposti voinut rupatella niiden kanssa hetkisen ja pyytänyt sitten niitä lähtemään pois. Senpä takia miekkonen oli harmissaan, että mukana oli ihmisiäkin. Ihmiset kun eivät ymmärtäneet soittoa ja vaikka olisivatkin ymmärtäneet, niin tuskin ne nyt sitä olisivat totelleet.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 10 Kesä 2008, 13:47

Réhn

Toinen ulospääsy, tästä pahaisesta luolasta? Réhn virnisti, ja nyökkäsi pienesti. Melko toivoton idea, mutta luultavasti ihan yrittämisen arvoinen, kun ei kerran parempaakaan ollut.
Réhn nousi seisomaan, muttei mahtunut olemaan ihan pystyssä, luolan katon ottaessa vastaan. Välillä olisi ollt mukavaa olla lyhyt. Nuori vampyyri lähti kävelemään syvemmälle luolaan hitaasti, ja mahdollisimman vähän ääntä tehden. Tämän silmät kiilsivät innostuksesta; ulospääsyn löytäminen ja hengissä selviäminen olivat kuin jonkinlainen peli Réhnin mielessä.
Käytävä kapeni edetessään, ja seinät haisvat kostealle ja homeisille. Seinässä oli muutamia pieniähalkeamia, mutta romahtamisesta ei kai ollut vaaraa- olihan luola kestänyt ennen heidän tuloaankin, miksei siis kestäisi nytkin?
Katto madaltui aavistuksen, ja Réhn kumartui enemmän. Käveltyään eteenpäin hän huomasi harmikseen, että tämä pahainen tunneli jakautui kahtia. Toinen onkalo oli matala, ja vei loivasti vasemmalle. Toinen, nykyistä onkaloa korkeampi ja hieman valoisampi, vei jyrkästi oikeaan, mutta myös hieman alaspäin. Réhn kohotti kulmiaan.
"Jaa-a. Mihis tästä?"hän kysyi, kääntyen ympäri.
"Onko kisulla ideoita?"
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 11 Kesä 2008, 21:20

Fugu, Khiar

Fugu tarttui Khiaria kädestä ja johdatti häntä eteenpäin. Coco juoksi välillä muutaman metrin Rèhnin edellä. Fugu nurisi ärtyneenä jotain siitä, kuinka onnekkaita lyhyemmät olivatkaan. Miekkonen kun oli porukan pisin, eikä todellakaan mahtunut kunnolla suoraan tähän luolaan. Khiarillakin oli pienoisia vaikeuksia, sillä hänkin oli hyvin pitkä naiseksi.
Fugu ei laisinkaan pitänyt siitä, kuinka syvälle maan alle he olivat matkalla. Metsän eläinten äänet olivat kadonneet, nyt kuului vain ahnaiden ötököiden supinaa. Ja niitä oli aivan joka puolella ja ne olivat kaikki nälkäisiä.
Sitten he saapuivat risteykseen. Kumpikin tie näytti johtavan inhottavasti alaspäin. Fugu kumartui kissansa lähelle ja leperteli ensin tälle hissukseen, mutta kissa ei reagoinut mitenkään. Miekkonen huokaisi ja suostui ottamaan huilunsa esiin. Muutama hiljainen, kaunis sävel saivat Cocon pörhistämään turkkiaan ja sähähtämään vihaisesti.
Anteeksi, kultaseni, anteeksi
Fugu mutisi hiljaa ja silitteli kissaa. Hän katseli hetken ympärilleen ja alkoi sitten soittaa aivan toisenlaista sävelmää. Nopeaa, sekavaa ja paljon riitasointuja sisältävää sävelmää, joka voisi hyvinkin kuulua luolan suulle saakka.
Coco ei tiedä, mut Muut tietäää. Jos jatkaa oikeelle päätyy maanalaselle lähteelle tai jollekki. Sielt saattais päästä uimalla pois
Fugu vilkaisi arvioivasti Cocoa. Kissa ei erityisemmin pitänyt vedestä, mutta se voisi päästä muitakin reittejä pois.
Kun taas vasemmalla käytävä jatkuu pitkälti, eivätkä ne kertoneet mulle, mihin se päättyy, koska ne ei haluu muita sinne. Siel saattaa olla joku eläimen raato tai joku. Mut sielt ainaki pääsis varmuudel ulos. Tosin, toi käytävä ei tost kyl ainakaa suurene. Pienenee vaa, jos jotaki.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 13 Kesä 2008, 18:09

Réhn

Réhn katseli mielenkiinnolla, miten Fugu yritti kommunikoida ensin kissansa ja sitten muiden luolan olentojen kanssa. Musiikki kuulosti aivan liian voimakkaalta hiljaisessa luolassa, ja Réhn tavallaan toivoi, etteivät ihmiset tai niiden koirat kuulisi sitä. Ja tavallaan se toisi tietysti vain lisää jännitystä, mutta ehkä hieman turhan suurella riskillä.
Viimein hattumies näytti saavan jonkinlaista vastausta, ja lopetti soittamisen. Sitten hän selosti muille vaihtoehdot.
Réhn kurtisti kulmiaan lähteelle. Saattaisi tietysti olla, että sitä kautta pääsisi pois, mutta vedenalainen lähde näin syvällä maan alla... jos siitä joku onkalo veisi ylöspäin, se olisi täynnä kylmää vettä, ja luultavasti pieni. Uitavaa matkaa saattaisi olla pitkältikin.
Sitten oli toinen reitti. Se jatkui kai vielä pitkään, ja kapeni entisestään. He joutuisivat varmaankin ainakin jossain vaiheessa ryömimään sen läpi, ellei se rupeasi jossain vaiheessa suurenemaan. Kirotut ihmiset koirineen, pitikö sitä nyt suuttua niin hirveästi muutaman sotilaan nirhaamisesta?
"Eipä vaikuta kumpikaan vaihtoehto kovin hurmaavalta", Réhn mutisi itsekseen, kulmat kurtussa. Hukkuako elävältä, vai hautautuako syvemmälle maan alle? Ei kuulostanut mukavalle.
"Minä en osaa sanoa kumpi näistä nyt olisi parempi. Lähteestä ei välttämättä vie kovin kummoista reittiä pinnalle, mutta syvemmälle maan allekaan meneminen ei välttämättä ole ihan viisasta... Uhkapeliksi menee, mennään kumpaan suuntaan tahansa."
Réhn nuolaisi huuliaan, ja kääntyi sitten katsomaan Khiaria. Tämä oli ollut hiljainen koko maanalaisen retken ajan.
"Noniin; vasen vai oikea?" puolivampyyri kysyi monotonisella äänellä. Hän itse oli ehkä hieman enemmän tuon kapeamman luolan kannalla, koska ei suuremmin välittänyt uimisesta, mutta... hänen suuntavaistonsa maan alla ei ehkä ollut parasta laatua, ja hän mielellään selviäisi hengissä ulos tästä mokomasta loukusta. Uiden tai ryömien.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 13 Kesä 2008, 19:02

Fugu, Khiar

Kun Réhn puntaroi vaihtoehtoja, Fugu nosti kissansa syliin ja alkoi käydä hiljaista keskustelua sen kanssa, ilman huilua tällä kertaa. Khiaria kammotti ajatus vedestä. Hän oli maallakin jo avuton, joten entäs sitten vedessä! Ja suoraan sanottuna, uiminen ei ollut hänen vahvimpia puoliaan
Noniin; vasen vai oikea?
Khiar oli hetken hiljaa, odottaen että Fugu vastaisi. Miekkonen kuitenkin oli hyvin syventynyt kissansa kanssa rupatteluun, tai ainakin esitti olevansa. Khiar vaihtoi epävarmana painoa jalalta toiselle.
Luulisinpa, että vasen olisi kannattavampi suunta. Itse ainakin mieluummin kulkisin ahtaassa luolassa, kuin uisin. Todennäköistä nimittäin olisi, että hukkuisimme kaikki.
Khiar oli kyllä hyvin varma päätöksestään. Hän ei ainakaan suostuisi uimaan. Fugu laski kissansa maahan, vasemmanpuoleisen käytävän eteen. Kissa katsoi hetken Fugua arvioivasti, mutta lähti reippaasti kipittämään eteenpäin Fugun tönäistessä sitä hellästi.
Coco voi mennä edelt. Jos hän pysähtyy tai kääntyy, ni tuol ei oo odottamas mitää mieluisaa.
Fugu vilkaisi muita ja lähti kiireellä kissansa perään. Khiar odotti, että Réhn oli lähtenyt liikkeelle ja lähti vasta tämän perästä itsekin kulkemaan. Hän kulkisi paljon mieluummin muiden jäljessä, koska tiesi olevansa hieman hidas tuntemattomassa ympäristössä. Luolassa ei edes aistinut paljoa mitään, kun nähtävää ei juurikaan ollut.

// Voit vetäistä hahmosi pois, jos haluat sillä lähden huomenna tuntemattomaksi ajaksi pois. Voi mennä parikin viikkoa, joten ymmärrän kyllä jos et jaksa odottaa : ) //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 13 Kesä 2008, 20:40

Réhn

Réhn nyökkäsi Khiarin vastaukselle hyväksyvästi. Fugu keskusteli taas jälleen kissansa kanssa, tällä kertaa ilman kummallista huiluaan. Outo heppu, kerta kaikkiaan.
"Vasen sopii hyvin", vampyyri sanoi pienesti hymyillen. Kerrankin asiat menivät niinkuin hän oli halunnut. Vesi ei todellakaan kiehtonut häntä.
Fugu kertoi, että hänen kissansa menisi edellä, tarkoituksenaan kai tarkistaa luola suurempien vaarojen varalta. Sitten mies lähti nopein askelin rakkaan kissansa perään, ja Réhn seurasi perässä. Hän vilkaisi vielä taakseen, ja näki, että Khiar seurasi hieman epävarmemmin ja hitaammin hänen perässään; ei mikään ihme sokealle.
Luola oli tosiaan pieni, kapea ja matala. Réhn kumartui alemmas, ettei löisi päätään kattoon, mutta hänen selässään roikkuva miekka kolahteli välillä ikävästi seiniin. Réhnin hymy vaihtui ärtyneeseen kulmien kurtistukseen. Mitä hienoa luolissa muka oli? Täällä oli märkää, limaista ja hengenlähtö odotti joka suunnassa. Ja onkalo senkun kutistui kutistumistaan.
'Hiiteen koko luola. Ja ne ihmiset jotka kyttää suuaukolla.'
Luolan nurkissa kuhisi ötököitä, ja Réhn nyppäisi yhden suurehkon koppakuoriaisen kiipeämästä säärtään pitkin.
"Loistavaa", hän mumisi, ja jatkoi Fugun seuraamista, selkä kumaralla.

//Odottelen nyt ainakin jonkun aikaa, pelaisin mielellään tän pelin loppuun :) Katotaan sit miten pitkään menee, ja otan hahmoni pois jos kyllästyn odottamaan//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 18 Kesä 2008, 21:43

Fugu, Khiar

Luola alkoi pikkuhiljaa käydä kovin ahtaaksi. Yhdessä vaiheessa Fugu joutui pysähtymään ja ottamaan viikatteen pois selästään, jottei sen terä osuisi luolan seiniin ja kuluisi. Khiarin sarvet raapivat kattoa lähes koko ajan.
Niiden mielestä oisit oiva ateria, Fugu tokaisi kun huomasi ötökän Réhnin jalalla. Niitä ällöttäviä pikkuotuksia kiipeili hänenkin päällään ja se oli kieltämättä erityisen karmivaa.
Niitä o ihan kaikkialla.. Ne supisee keskenään. Puhuu ruuasta, meijä syömisest. Niitä kuhisee joka puolel
Fugu vilkaisi epävarman näköisenä ympärilleen. Tämän takia hän suorastaan inhosi kykyään. Sitä ei saanut pois päältä, ei millään. Metsässä kävellessä saattoi seurata muurahaisten valitusta tai lintujen kerskailuja. Se vielä kelpasi, muttei ollut mukava kuunnella kuinka miljardit ötökät kaikkialla ympärillä puhuivat heidän syömisestään. Hulluksihan siinä tuli!

Luola alkoi pikkuhiljaa suurentua ja näytti siltä, että he olisivat pian tulossa käytävän päähän. Vain lyhyt matka erotti heidät siitä pienestä kammiosta, joka edessäpäin odotti. Ja kenties sieltä löytyisi uloskäyntikin. Äkisti Coco pysähtyi. Se astui muutaman askeleen taaksepäin, sähähti ja katsoi Fugua.
Kuule kultaseni, siellä saa olla vaikka ihmiste väijytys, mä en todellakaa aijo jäädä tähä hemmeti luolaan!
Mies nappasi kissansa syliin ja astui pienehköön kammioon. He kaikki mahtuivat sinne kyllä, vaikka joutuivatkin seisomaan suhteellisen lähekkäin.
Mistä tuo haju tulee?
Fugukin tunsi sen. Inhottava, mädäntynyt haju. Hieman tarkempi silmäys osoitti, että haju oli lähtöisin ruumiskasasta. Oli tosin epäselvää, mitä otuksia ruumiit olivat aiemmin olleet, sillä tarkemmat piirteet olivat jo kadonneet lähestulkoon täysin.
Mikä ötököiden paratiisi. Oks tääl uloskäyntii? Kuhina o iha karmee, ei sitä kestä kuunella..

// Juu, pariksi päiväksi nyt tässä kotiin pääsin. Anteeksi tökkö teksti, syytän hirmuista väsymystä ;) //
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 22 Kesä 2008, 18:10

Réhn

Réhn seurasi Fugun esimerkkiä ja otti miekkansa alas selästään. Se kolahti ikävästi kallion seinään, ja Réhn toivoi ettei siihen jäisi kolhuja.
Hän nyppäisi inhoten jälleen uuden ötökän irti itsestään.
"Kiva", hän tuhahti. "Sori vaan öttiäiset, mutta en usko että haluatte syödä tästä porukasta juuri minut..."
'Vampyyrin lihassa on vain vierasta verta. Eikä se ole muhinut auringossa niin paljon kuin noiden kahden', hän tuumasi itsekseen. Vai hän oikein loistava ateria... Réhn päätti, että hän ei pitänyt ötököistä. Oikestaan hän vihasi niitä jo näinkin lyhyen ajan jälkeen.

Äkkiä Fugun kissa pysähtyi. Se näytti olevan sitä mieltä, että eteenpäin ei kannattaisi mennä. Réhn oli kyllä kuitenkin ehdottomasti Fugun kannalla. Tämä luola oli oikea loukku!
He kävelivät kammioon, ja Réhn joutui varomaan ettei huitaisisi miekallaan ketään. Hän nyrpisti nenäänsä- puoliksi haltijana hänen aistinsa olivat terävämmät kuin ihmisillä, ja pistävä mädäntynyt lemu poltti hänen sieraimiaan. Kuvottavaa. Kuolema oli hänen silmissään kaunista, mutta mädäntyneestä lihasta hän ei hyötynyt lainkaan.
"Joku isompi täällä varmaan majailee, ei nuo ötökät tälläista kasaa ruumiita tänne ole mitenkään voineet saada kasattua", hän mumisi, ja katseli ympärilleen. Kun tarkempaa katsoi, niin saattoi nähdä miten ruumiissa olevassa lihassa oikein kuhisi torakoita. Mustunut liha oikein muhi ötököiden ryömiessä sen sisässä. Seassa oli muutama isompikin olio - kämmenen kokoisia iljetyksiä- ja Réhn toivoi, ettei jossain piileksinyt vieläkin isompia.
"Etsitään uloskäynti, ennen kuin joudutaan noiden sekaan", hän sanoi, nyökäten ruumiita kohti. Sitten hän astui eteenpäin, lähtien tutkimaan kammiota.

//Ei se mitään :)) tökköä on minullakin.//
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Lazu » 23 Kesä 2008, 17:50

Fugu, Khiar

Fugu silmäili muutaman hetken ruumiita. Tosiaan, aivan järjettömän suuria ötököitä kuhisi siellä.
Niil kaikil o nälkä
Fugu ei selvästikään oikein nauttinut olostaan. Ihmekös tuo, jos kerta saattoi kuulla, kuinka ötökät keskustelivat ihmislihan hyvästä mausta ja suunnittelivat seuraavaksi syövänsä tuoreemman lihan, joka paikalle oli juuri saapunut. Mies nosti kissansa hartioilleen, johon eläin tottuneesti kävikin, ja lähti tutkimaan seiniä. Khiar oli myöskin aloittanut seinien läpikäymisen, tosin hitaammin kuin kaksi muuta.

Täällä on jotain Täältä tulee ilmaa. Kolo on pieni, kissa ehkä mahtuisi siitä, mutta seinä ei kuulosta kovin paksulta.
Khiar oli pysähtynyt muutaman ruumiin lähelle, eikä hänkään erityisemmin nauttinut olostaan. Rosoreunaisesta kolosta Coco mahtui ja todistikin asian ryntäämällä ulos heti kun näki kolon.
Koira olis pysyny täällä
Fugu mutisi ja mittaili koloa katseellaan. Seinä ei vaikuttanut tässä niin paksulta, kenties tässä kohdin oli ennen ollut sisäänkäynti.
Mitäs luulet, saatasko me tää risaks?
Fugu suuntasi kysymyksensä Réhnille ja naputteli seinää viikatteen varrella.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Darayka » 23 Kesä 2008, 22:12

Réhn

Réhn kävi seiniä läpi, antaen kalpeiden käsiensä lipua niiden pintaa pitkin. Kallion seinämä oli kaikenlaisen epämääräisen mönjän peitossa, ja Réhn yritti olla ajattelematta kuinka monen vuoden aikaiset sonnat hänellä oli nyt käsissään. Kaiken hyvän lisäksi hänen käsivarrelleen laskeutui juuri joku lentävä ötökkä, joka samantien upotti pienet, likaiset hampaansa hänen ihoonsa.
Réhn kirosi hiljaa, ja lennätti epäonnisen ötökän luunapilla kovaa vauhtia seinään.
Oli vähättelyä sanoa, että hän oli tyytyväinen, kun jonkinlainen toivo ulospääsystä viimein löytyi. Hymy kohosi vampyyripojan huulille, kun kissa sujahti vaivattoman näköisesti ulos luolasta vapauteen.
Réhn käveli Fugun vierelle, ja kopautti seinää pari kertaa. Se ei tuntunut paksulta.
"Eiköhän me siihen jonkinlainen reikä saada..." hän sanoi virnistäen ja pyöritteli miekkaansa sormissaan.
"Minä lasken kolmeen. Saadaan enemmän tuhoa kun isketään yhtä aikaa, niin kovaa kun lähtee", hän sanoi vielä Fugulle, ja katsahti sitten vielä Khiaria.
"Sinä siellä. Mene kauemmas, jos et tule auttamaan, ettet ole aseiden tiellä!"
Réhn kohotti miekkansa, ja valmistautui iskemään. Hän otti mahdollisimman tukevan asennon ja puristi aseensa kahvaa tiukasti. Vapaus odotti tuon seinän takana.
"Valmiina? 3, 2, 1, NYT!"
Viimeisen sanan huudettuaan hän heilautti miekkansa kohti kivistä seinää, käyttäen kaiken mahdollisen voiman siihen yhteen iskuun.
Darayka
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron