Kirjoittaja harlekiini » 30 Kesä 2012, 17:58
Ascreed! Tämän parissa kaikessa rauhassa. Saan kohta Altaïrin armorin, kiäh. Altaïr <3 Pakko pelata kohta ykköstä lisää, koska vaikka itse peli onkin ehkä vähän turhan suoraviivainen, hahmo on ehdoton suosikkini. Ascreed kakkosessa on toki enemmän pelattavaa ja hahmoihin pääsee sisälle vähän nopeammin (Altaïrin menneisyyteen pääsee tutustumaan vasta myöhemmissä peleissä, mikä on sekin ihan hauska lisä. Luen Codex-sivuja aina kun mahdollista, tulee oudot nostalgiat), sillä sälän määrällä on ammuttu vähän yli. Okei, enemmän pelattavaa, mutta toisaalta sen sietäisi paremmin jos kone jaksaisi pyörittää |D Tarttisi kokonaan uuden näytönohjaimen ja ties mitä että toimis kunnolla. Mutta näillä mennään.
Minulla oli rahaa. Sitten kävin Vanhan kirjallisuuden päivillä ja ostin yli satasella luettavaa. Ensimmäisen kojun luona jonne pysähdyin hävisi viisi kymppiä niin että hupsahti, ja vielä jäin harkitsemaan olisiko pitänyt ostaa Don Quiote ja Kärpästen Herra (mutta säästän ensi kesään). Mukaan tarttui Platonin Valtio (tätä on etsitty), Voltairen Candide, Bjarne Reuterin Prinssi Faisalin sormus ja Michael P. Spradlinin Graalin vartija (KOSKA ASCREED! Templareita ja assassiineja!), sekä läjä Lucky Lukeja ja Asterixeja.
Pärjään näillä ehkä kuukauden |D Onneksi kaksi aikaisemmin ostettua kirjaa on vielä lukematta. Alkaa vähän vaikuttaa siltä, että kun muutan pitää etsiä jostain kaksio että saan kaikki kirjat mukaan ja sullottua toiseen huoneeseen. Ja lisää pitää saada.
13-vuotiaalta koiralta leikattiin mätä hammas tuossa suunnilleen viikko sitten. Se on ollut vähän vaisu ja unelias tässä viime aikoina, mutta koska kyseessä on iäkäs collie ajateltiin, että vanhuudestahan se, kun ei se vaikuttanut kipeältäkään millään lailla. Katinmarjat, hammas kun poistettiin tuo nuortui sen kahdeksan vuotta ja on vissiin saanut jonkin hormonipiikin kun paikalliset nartut ovat juoksussa. Nyt tuo museoikäinen hormonihiiri pyrkii syliin kun istun tässä koneella, kulkee kuono kiinni polvitaipeessa eikä rauhoitu hetkeksikään kun energiaa riittää iloisesti. Taisi saada juuri viisi elinvuotta lisää. Totta kai sitä on iloinen, että selvisi nukutuksesta ja voi hyvin, mutta alkaa käydä vähän rasittavaksi. Sen syliin pyrkimisen ja polvelle kuolaamisen voisi ainakin jättää pois.
Lievästi kiusallista vielä istua tässä koneella kun lattianrajasta kuuluu hiljaista läähätystä ja pystyn tuntemaan sen herkeämättömän uskollisen tuijotuksen selässäni. Koko ajan.
Ja kun koira on poissa, kissat tulevat tilalle, ja ballistisin niistä on hionut tähtäyksensä niin tarkaksi syliin hypätessään, että kohta saatte sanoa mua tädiksi.
Ponikin leikkii hengellään. Se on tammikuusta asti ontunut niin ettei sillä voi ratsastaa, kukaan ei tiedä missä vika, klinikalle ei voi viedä koska sen pää ei kestä, ja sen kunto seilaa tasaisesti monttuvalmiista lähes priimaan, mutta pakko sitä on vielä vaan talutella. Jos se ei nyt syksyyn mennessä parane, niin kuoppaan päätyy polleparka, mutta vähän veikkaisin tässä käyvän niin kuin viime vuonnakin, eli se paranee tässä syksyyn mennessä ja kun maa pamahtaa routaan se on taas kolmijalkainen, ja kun lumet sulavat se paranee uudestaan.
Kiva kun on eläimiä \o/
...Josko menisin pelaamaan Ascreediä.