Kirjoittaja Crimson » 01 Heinä 2012, 23:09
//Foorumi.infon palvelinrikon vuoksi, pelaajien pelivuorot postattu putkeen ja jatkuvat sitten viimeisen vuoroni jälkeen taas normaalisti o7//
Delathos
Lämmin ilta-aurinko säteili vielä pilvien lomasta taivaalta. Ilma oli kovin tyyni. Vain pieni tuulenvire heilutteli puiden latvustoja tosin ilmassa oli sateen tuoksua ja horisontista saattoi erottaa tummempien pilvien lähestyvän. Oli tyyntä mahdollisen myrskyn edellä ainakin vielä toistaiseksi.
Delathos oli taittanut matkaa kohden Nahoria kokonaisen päivän. Muutaman kerran reitiltä eksyminen oli hidastanut rutkasti kuuraparran matkan tekoa, mutta se ei ollut saanut tätä haltiaa luovuttamaan pienen retkensä suhteen. Mikä matkan teon syy sitten oli? No ei varmasti mikään tavanomaisin, mutta Delathosin kohdalla erityisen välttämätön. Lähes sattuman kaupalla oli kuuraparta kuullut puhuttavan näillä kulmin majaansa pitävästä taitavasta sepästä, joka osasi taitavasti takoa ja korjata aseita - niin tavallisia, kuin niitä magiallakin kuorrutettuja. Nämä sepät olivat muutenkin harvassa, joka oli yksinään jo syy siihen, miksi Del oli lyöttäytynyt mokomasta leukojaan jauhavien ukkojen seuraan kuuntelemaan lisää puheita tästä kaverista. Vaikka pakkasherra ei ollutkaan saanut näille huhuille minkään näköisiä vedenpitäviä todisteita, oli uteliaisuus kuitenkin vienyt voiton ja valkojouhi empimättä lähtenyt ottamaan nyt itse asiasta tarkempaa selkoa paikan päälle.
Ehkä Nahorista todellakin löytyisi joku, joka osaisi hänen miekkojansa hieman teroittaa.
Viimeisen matkan tarjonneelle maanviljelijälle haltia kävi antamaan muutaman kolikon palkkioksi vaivannäöstä, ennen matkansa jatkamista hiljaiseen, iltapuvulle käyvään kylään. Välittämättä mahdollisista kiihkoilijoista, Delathos asteli yllättävän rauhallisesti läpi kylän; suuntanaan läheinen, jo entuudestaan tuttu kapakka, jossa pohjoisen herra oli aikaisemminkin iltaansa istunut milloin enemmän ja milloin vähemmän mauttomassa seurassa. Delillä oli odotus, jonka mukaan joko löytäisi jonkun kertomaan kyseisestä sepästä hänelle lisää tai mikä parempaa, kyseisen miekkosen itse. Ajatusmallia tosin haittasi se, ettei pakkasherralla juuri ollut mitään käsitystä siitä, ketä oli oikeastaan edes etsimässä. Saattoi toki olla, että puheet olivatkin olleet pelkkää puppua ja kuuraparta taittanut matkansa turhaan.
Oli miten oli, majapaikan mies ainakin tarvitsi yön ajaksi, jos ei muuta. Aamulla etsintöjä voisi jatkaa paremmassa valossa, jos nyt illalla ei onni potkaisisi.
Kapakkaan astuttiin sisään. Väki oli vähäinen, mutta kirjava, jonka takia yksi suippokorva lisää seinien sisään pyörimään ei kovin suurta hälyä saanut aikaiseksi. Del suuntasi kohden tiskiä, sillä tavalliseen tapaansa, ei tuo saattanut ohittaa yhtäkään kuppilaa ilman, että sen anteja kävisi maistamaan edes halvimman juoman merkeissä. Yöpymissijaa voisi etsiä myöhemminkin tärkeämmät asiat ensimmäiseksi!
Toisella puolella, hieman kauempana haltiaa istui kovin nyrpeänoloinen mies, joka loi syyllistävän mulkaisun Delin suuntaan tuon istahdettua tilaamaan juomaansa. Kun taas toisella puolella vihreätukkainen rastapää mitä pakkasherra astetta pidemmällä vilkaisulla sai selville, niin kyseessä oli nainen. Suloisen hoikka nuori neito Delathos ei jäänyt sen koommin arvailemaan toisen syytä istua tällaisessa paikassa. Kuuraparta hymähti pienesti ääneen, antaen juomalleen vastineeksi sen tarjonneelle miehelle muutaman kolikon, ja loi nyt uudemman vilkaisun tähän hieman erikoisempaan naikkoseen ja tuon jollain tapaa vanhemman haltian silmiä viehättävään ulkoasuun.
Mitä sinun kaltaisesi nätti tyttö tekee yksin tällaisessa paikassa? kuuraparta kävi sitten tuolta tiedustelemaan, odottamatta tietenkään että toinen viitsisi hänelle edes vastata.
Kali
Ilta teki tuloaan kesäiseen valtakuntaan. Päivän työt oli tehty ja väki alkoi suuntaamaan kukin omille teilleen, joko kotiin perheen luokse tahi lähimpään kapakkaan vaihtamaan kuulumisia ja juoruja enemmän tai vähemmän tuttujen kyläläisten kanssa. Nahor kylän kapakat eivät tunnetusti olleet niin ruuhkaisia, mitä itse ihmisten kaupungissa. Ruuhkaa ei ollut, mutta sen sijaan väki oli värikkäämpää, mitä ahdasmielisessä kaupungissa. Täällä taruolennot eivät käyneet piilottelemaan itseään niin hyvin, mitä kaupungissa liikkuessa. Nahor oli tunnettu suvaitsevammasta ilmapiiristä, joskin sekin oli hieman kaikonnut tannersodan myötä. Jos jotakin täällä pahalla katsottiin, niin haltioita, jotka erehtyivät käyttäytymään vähääkään epäilyttävästi.
Monen muun tapaan, oli Kalikin eksynyt kapakkaan kumoamaan tuoppia toisensa perään. Rastapäinen seppä oli jopa asettunut Nahoriin, saatuaan halvalla vuokrattua itselleen kohtuu hyvän työpajan. Töitähän sen eteen piti tehdä, mutta senhän takia Kali Cryptiin oli saapunutkin. Merten takaa matkannut seppä ei kuitenkaan ollut mainostanut pahemmin erikoistaitojaan suurelle yleisölle. Vain harvat ja valitut olivat kuulleet maagisten aseiden taontataidosta, mutta äkkiäkös se sana levisi. Enemmän tai vähemmän muunneltuna. Yleisesti Kali tunnettiin vain tavallisena seppänä tai sepän apulaisena. Moni mies ei halunnut mieltää naista sepäksi tässä kylässä.
Nyt kapea katse seuraili enemmän tai vähemmän kyllästyneen oloisena kapakan tarjontaa seuran suhteen. Tuoppi kävi vähän väliä kuivilla huulilla, josta alkoholi siirtyi kehoon tuhoamaan maksaa pikkuhiljaa. Kali ei voinut kieltää, etteikö olisi pienesti turhautunut elämäntilanteeseensa. Kaikki tuntui pyörivän samaa rataa päivästä toiseen.
Kapakkaan astui uusi kasvo. Tummempi haltia, joka käveli suoraan tiskille, kuin vanha tekijä. Kali ei kiinnittänyt tähän mieheen mitenkään erikoisemmin huomiota, ennen kuin tuo kävi aloittamaan keskustelun naisen kanssa.
Puoliksi tuopin taakse kätkeytyneet kasvot kääntyivät kohti eksoottisemman näköistä haltiaa. Tuoppi laskettiin tiskille, samalla kun pieni virne nousi kapeille huulille.
Toimiiko tuo iskurepliikki useinkin? Nainen totesi kääntyessään enemmän miehen puoleen Mikäli pukille haluat, niin tarjoa pari lasillista, katsotaan sitten uudestaan.
Tuttuun tapaansa Kali ei käyttäytynyt siveellisesti. Estottomuus olikin sekä heikkous että vahvuus naiselle. Ja mitä sitä suotta kiertelemään, jos mies itse aloitti keskustelun noilla sanoilla, saattoi tuon olettaa vain haluavan sitä yhtä, mitä muutkin. Eikä Kali käynyt kieltämään, etteikö pieni illan piristys kelpaisi!
Delathos
Katse kääntyi rastapään ensimmäisen kommentin myötä tarkastelemaan paremmin naista, samalla kun suu kävi vääntymään pieneen virneeseen. Odotukset käytiin kumoamaan ja siitäkös Del iloitsi. Tosin ei näyttänyt iloaan, vaan piilotti sen paksun kuorensa sisään varsin hyvin sillä hetkellä.
Vai iskurepliikki. No kai sen sellaiseksikin pystyi lukemaan, eikä Delathos pahakseen pistänyt vaikka toinen oli näinkin käynyt hänelle vastaamaan. Ties vaikka hän jossain alitajunnassaan tahtoisikin käydä tyydyttämään halujaan pitkästä aikaa, vaikkei sitä näin päällisin puolin itse käynytkään tunnustamaan.
Rastapää ei ollut sanojensa perusteella siveellisin mahdollinen, mikä lisäsi virnettä kuuraparran kasvoilla. Eivät ne sievimmät ja sanoillansa pauloihinsa liehittelevät neidot hänen mieleensä olleetkaan - jos Delin naismausta puhuttiin. Olivat kuitenkin valittamassa heti, kun jotain yritti tehdä väkisin tai luvan kanssa. Tiedä sitten tämän rastapään kaltaisten suorasanaisten, kenties myös rääväsuisten ihmisneitojen tyylisistä kirmaajista, niistä kun pohjoisenherralla oli vähemmän kokemusta kertynyt pienoisen elämänsä aikana.
Toisinaan, haltia sitten lopulta tuumasi toiselle, ottaen rennomman asennon tuolillansa. Toinen käsi kävi nostamaan tuoppia huulille, josta sitä sitten kallistettiin ja juomaa kumottiin alas kurkusta. Katse palasi takaisin naiseen ja Del ohimennen hieraisi leuassa kasvavaa valkeaa, siistittyä partaansa, hymähtäen sitten pienesti miettiessään naisen viimeisintä toteamusta.
Kovin usein kukaan ei kuitenkaan käy noteeraamaan sanomisiani, kuuraparta sanoi, nojaten hieman rastapäätä kohden, Etenkään ihminen, haltia jatkoi ovela, vino hymy suullaan, suoristaen lopulta selkänsä.
Käsi kävi viittoilemaan tarjoilijaa tuomaan nuorelle naiselle lisää juomaa suunsa kostukkeeksi, mikäli tuo yhä mieli sellaista saada. Siinäpähän joisi, mitäpä Delathos siinä menetti kuin muutaman hassun kolikon. Saisi tätä menoa vielä yöpaikankin ja ohessa seuraa koko illaksi. Ja seuraahan mies ei koskaan pahitteeksi pistänyt.
Tuopin sisältöä käytiin taas kumoamaan huulilta alas ja lasin pohja iskettiin sitten taas vasten pöydän kantta.
Sanohan neitiseni, kuuraparta sitten aloitti ja katsahti merkittävästi tyttöä, Satutko tietämään tai tuntemaan yhtäkään seppää näiltä kulmilta?
Kali
Toisinaan. Varmasti, silloin kun kyseessä oli joku aatelisneito, joka oli vastoin isänsä määräystä lähtenyt rahvaan sekaan pyörimään, naamioituen työläiseksi. Sellaisiin naisiin tuo iskulause saattoi tehota. He kun olivat ihastumassa jokaiseen, hieman ronskimpaan tai härömpään miekkoseen, johon saattoivat törmätä pikku seikkailuillaan. Joko haltia ei tiennyt miten erikoisten naisten kanssa piti toimia, tai sitten tuo oli viekkaampi mitä antoi ymmärtää. Ehkä tämä oli vain peliä. Peliä, jonka tarkoituksena oli saada nainen kiinnostumaan haltiasta. Siihen ei kyllä paljoa vaadittu, jo pelkkä miehen ulkonäkö huusi katsomaan häntä!
No jos huomaamisprosentti on matala, täytyy sinun vaihtaa taktiikkaasi Nainen totesi miehen sanoihin, hymyillen siinä missä tuokin.
Ihme ja kumma, kävi haltia tarjoamaan naiselle tuopposen. Ei Kali käynyt kieltäytymään, ei missään nimessä. Omat rahat olisivat kyllä riittäneet juottamaan naisen tainnoksiin, mutta jos joku toinen halusi tarjota, niin ei rastapää käynyt väittämään vastaan. Nopeasti nainen kittasi nykysien tuoppinsa pohjat suuhunsa, jotta tarjoilija voisi samantien viedä tyhjentyneen tuopin pois.
Puheenaihe vaihtui itse asiasta toiseen, haltian käydessä kyselemään sepistä näillä kulmilla. Kali tuhahti.
Ja minä kun luulin että olisit kovinkin innokasta petiseuraa Nainen tuhahti nojautuessaan lähemmäksi haltiaa. Toinen naisen selvästi työtätehneistä käsistä laskeutui seuralaisen reidelle, ehkä turhankin lähelle intiimejä alueita Yleensä tässä vaiheessa herrasmiehet kyselevät kauniin neidon nimeä ja kehuvat sitä maailman kauneimmaksi ja uniikeimmaksi...
Mutta jos kylän sepistä haluat tietää, niin minä voin kyllä auttaa. Tiedän yhden jos toisenkin, mutta se on sitten eri asia, ketä sinä etsit? Jotain tiettyä? Vai kenties ketätahansa, kuten me kaikki tästä kapakasta pedinlämmikkeeksi täksi illaksi..? Nainen virnisti Mutta se tieto maksaa... Ainakin sen verran, että kerrot minulle nimesi
Delathos
Katse seurasi ohimennen kun rastapään toinen selvästi työn raiskaama käsi nousi haltian reidelle, joka sai virneen Delin kasvoilla muuttumaan entistäkin leveämmäksi. Aivan kuin toisella olisi ollut suorastaan tulenpalava hoppu hänen housuihinsa! Kyllä pakkasherra tiesi olevansa haluttu, mutta että näin haluttu se sai miehen kuin miehen leijumaan pysyvästi sentin ylemmäs maan pinnasta.
Oranssina hohkaava katse nousi omasta reidestä naiseen ja Delathos päästi matalan naurahduksen.
Vai herrasmies, valkoparta tuumi, Jos itsellesi runoja lausuvaa prinssiä kaipaat, kehotan etsimään jostain toisesta pöydästä, haltia totesi perään vielä kovin rehellisesti. Kunnes virnisti pienesti ja nojautui kohden seuralaistaan, Osaan runoilla vain omalla kielelläni, vanhempi haltia sanoi, jättäen kaksimielisen lauseensa lähinnä kuulijansa haluamallaan tavalla tulkittavaksi.
Kyllähän hän seuraa kaipasi, sitä Del ei voinut kieltää, muttei hänestä ollut ottamaan väkisin ketään, jos ei itse sattunut toista miellyttämään. Jos rastapää oli suorapuheisuudestaan huolimatta vailla kaunopuheista herrasmiestä joka Delathos oli vain pinnallisesti, ja silloin kun itse välitti muita miellyttää sai naikkonen toden totta etsiä seuraansa jostain muualta.
Mitä nimeesi tulee, olet kaunis ja uniikki ilman sitäkin.
Tuopin jäljellä olevaa sisältöä käytiin kumoamaan taas runsaasti kurkusta alas. Jos ei muuta, sai Delathos nyt mahdollisuuden tietävältä persoonalta tiedustella alun perin tänne hakemaansa tullutta asiaa.
Delathos, valkojouhi ilmoitti, Tai lyhyemmin pelkkä Del. Kutsu kuitenkin miksi tahdot - en juuri välitä millä nimellä perääni huudetaan. Mutta saanen tiedustella arvon neidin nimeä vuorostani? Täytyyhän minun tietää, kuka housuihini on pyrkimässä, kuuraparta tiedusteli virnistäen pienesti.
Satuin kuulemaan ohimennen kun pikkulinnut liversivät täällä Nahorissa majaansa pitävästä asesepästä, kuuraparta sitten aloitti kertomuksensa, Taitava käsistään, osaa kuulemma käsitellä maagisiakin aseita ja näetkös, omani tarvitsisi hieman hiomista, eikä jokainen seppä siihen saata koskeakaan, Delathos selitti. Kokemuksen kautta mies oli oppinut, ettei lumottua asetta kannattanutkaan antaa jokaiselle vastaan tulevalle sepän liiviin pukeutuvalle. Usein miekka oli käynyt räiskähtämään vasten sepän näköä, jonka jälkeen miekkonen itse oli kieltäytynyt koskemasta teräaseeseen pitkällä tikullakaan - ja sekös Delin oli pahalle päälle saanut.