Huonoja ja hyviä sattumia || Aksu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Heinä 2012, 20:55

"Toivottavasti sinulla ei ole krapulaa eilisestä?" Kalma kysyi täysin puun takaa Ednalta samalla kun he kävelivät kohden linnaa ja sen muureja, sanomatta mitään muuta koko matkan aikana kun he matkasivat kohden linnaa sisäpuolia.
"Minun pitää käydä sotilastuvalla hoitamassa muutama asia, ei mene kauaa." Kalma ilmoitti ja lähti ottamaan suunnakseen linnan sisätiloja lähtien sitä kautta kävelemään kohden sotilastupia, mutta ennen sisälle menoa käski Ednan odottaa ulkopuolella poistuen itse sisäpuolelle hoitamaan muutaman tarkastus homman ja tarkistamaan olisiko hänelle mitään töitä. Ja sitähän löytyikin tällä kertaa kokonaisen kirjeen verran, joka pitäisi tänään toimittaa perille Nahor kylään Kalman toimesta. Aavekoira otti työn vastaan ilomielin ja poistui kirjeen kanssa ulos sotilastuvasta, jonka laittoi taskuunsa odottamaan perille viemistä. Hän ehtisi viemään sen hieman myöhemminkin, sillä halusi nyt edes nähdä Blackin ja olla hetken aikaa läheistensä kanssa ennen lähtöä. Kalma poistui sotilastuvasta ja käveli vaimonsa luokse.
"Sain illaksi työtehtävän, mutta pystyn varmasti palaamaan täksi illaksi." Kalma ilmoitti Ednalle ettei tuo ihmettelisi opiskelujensa päätteeksi mahdollisesti missä hän oli, jos siis aikaisemmin lopettaisi. No niiden sanojen päätteeksi Kalma lähti kävelemään linnan käytäviä pitkin kohti velhon asuntoa, mutta ei sitä pitkälle ehditty menemään kun matkalla tulikin yht`äkkiä itse nuori kuningas Henry muutaman vartijan kera. Kalman olisi tehnyt mieli hypätä lähimmästä seinästä läpi ja ulos, mutta tyytyi vain kaikessa hiljaisuudessa tekemään tilaa tälle nuorukaiselle ja henkivartija kaartille. Katse kävi Ednassakin ja Kalma toivoi ettei tuo tekisi mitään typerää nyt. Ei Kalma ollut unohtanut kapakka keskustelua!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2012, 22:02

Enda vilkaisi virnistäen Kalmaa tuon käydessä kyselemään, oliko neidolla kenties krapulaa.
Muutamasta tuopista? Älä naurata! Velhonkisälli kommentoi naurahtaen, samalla kun matka jatkui Linnan porteista sisään.
Kalma kävi ilmoittamaan, että hänen piti käydä sotilastuvalla hoitamassa työtehtäviään, ennen kuin voisi tulla Ednan mukaan. Kerta noidanalulla ei ollut kiire minnekään vielä, nyökkäsi tuo miehelleen nopeasti ja seurasi tuota käytäviä pitkin tupaa. Tuvan puolelle Edna ei kuitenkaan päässyt mukaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Naisenalku ei kuitenkaan tehnyt siitä suurta numeroa vaan päätti kiltisti odotella ulkopuolella. Kauaa ei aavekoiralla mennyt, kun tuo palasi ja ilmoitti saaneensa tehtävän, jonka toimittaminen saattaisi venyä pidempäänkin.

No, ei se mitään.. Edna totesi hymähtäen, lähtien sitten Kalman kanssa kävelemään poispäin tuvasta.
Matkalla heitä vastaan saapui korkea-arvoisen näköinen mieshenkilö, kera muutaman henkivartijan. Edna vilkaisi tätä vähintäänkin korkean aseman omaavaa aatelista ja sitten Kalmaa. Aavekoira teki kiltisti tietä tuolle miehelle.. miksi?
Edna ei koskaan ollut nähnyt kuningasta kasvotusten, joten ei noidanalku tuota myöskään tunnistanut. Mutta kauaa ei tarvinnut noidan miettiä tilanteen kokonaisuutta, kun kellot alkoivat soida.
Itse yllytit Edna tokaisi Kalmalle lähtien sitten nopein askelin kuninkaan ja kahden vartijan perään.

HEI! SINÄ! Kuningas Henry? Edna huudahti lähestyessään kolmikkoa.
Henry ei ollut odottanut kummankaan kaksikosta puuttuvan hänen matkaansa. Aavekoiran kuningas oli tavannut kertaalleen, ollessaan vielä prinssi tittelin alaisena. Henry muisti kyllä kasvot, mutta ei sen paremmin tuntenut Kalmaa.. Jackia. Tummaihoinen nainen oli puolestaan täysin uusi tuttavuus. Nyt tuo nainen kävi mitä röyhkeimmällä tavalla lähestymään kuningasta, saaden vartijat käännähtämään ympäri ja tarttumaan aseisiinsa. Aseet oltaisiin varmasti vedetty esille, mikäli Henry ei olisi käskenyt vartijoita laskemaan aseitaan, samalla kun itse kääntyi kohden kaksikkoa ja astui vartijoidensa eteen.
Kyllä olen ja kuka mahtaa kysellä? Monarkki kysyi rauhallisella, jopa ystävällisellä äänellä.
Ednan ääni saatikka ilme ei ollut yhtään peilikuva kuninkaan asenteesta. Päinvastoin, tuo oli jälleen yhtä tuohtunut mitä eilen illalla.
Mikä helvetti teitä siniverisiä risoo?! Annatte yhden häviön pistää koko valtakunnan täysin sekaisin! Miksi suojelette varkaita ja vihollisia!? Aiotko antaa historian toistaa itseään ja olla samanlainen impotentti ääliö mitä isäsi?! Kauanko meidän tarvitsee odottaa, kunnes uudet taruolentovainot käyvät toteen! Älä yritä kieltää, etteikö se olisi jo alkamassa! Sen näkee kadulla---- Saarnalle ei näkynyt loppua. Mustalainen antoi kaiken virrata ulos suustaan, mitä sylki sinne ikinä toikaan. Puhuttelutapa ei ollut lähellekään säädyllinen. Teitittelystä ei näkynyt jälkeäkään, mustalainen puhui ainoastaan monikossa siniverisistä, muuten sinutteli kuningasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Heinä 2012, 23:17

Kalma ehti vain katsahtaa kysyvästi puolisona päälle, joka ilmoitti aavekoiran yllyttäneen tuota- jolloin Kalma myös muisti hyvin kirkkaasti sanansa vaimollensa- aikaisemmin ja ennen kuin Kalma mitään ehti asian hyväksi tekemään tai edes sanomaan Edna oli jo mennyt juoksu jalkaa nuoren kuninkaan puheille.. vähemmän säädyllisesti. Kalma olisi tehnyt mieli lyödä käsi kasvoillensa ja kirota vaimonsa, sekä palata aavistuksen verran ajassa taakasepäin estääkseen tämän. Mutta eihän sellaista voinnut tapahtua.. Vartijat vetivät aseistaan esille ja Kalma pelkäsi jo Ednan puolesta, mutta onneksi Henry esti suojelijoidensa aikeet ja kävi yllättävänkin rauhallisesti puhuttelemaan Ednaa, josta mustalainen ei selvästikkään ottanut vaari ja alkanut keskustelemaan ystävällisesti, siveellisesti kuninkaan kanssa. Kattia kanssa, Ednan käytös oli kaukana siveellisestä ja siintä miten tuon oletettiin käyttäytyvän kuninkaan edessä. Tuo alkoi huutamaan ja saarnaamaan tuolle mitä loukkaavammalla tavalla Henrylle.. kohta tuolle naiselle heilahtaisi hirsipuulle vapaa lippu jos tuo ei lopettaisi! Niimpä Kalma ei jäännyt toimeettomaksi ja seuraamaan hiljaa sivusta kuinka Edna aikoi teettää itselleen kuolemantuomion tai muun rangaistuksen, vaan ennen kuin nainen ehti enempää jatkamaan meni Kalma Ednan ja nuoren kuninkaan väliin siirtäen varovasti naistaan taaemmas samalla mulkaisten pahanpäiväisesti mustalaisen päälle. Tuon onneksi Kalmalla olisi illalla töitä! Katse siirtyi kuninkaaseen... hän oli sitten niin huono näissä asioissa.. Kalma kumarsi asiaan kuuluvasti uudelle nuorelle kuninkaallensa ennen kuin aloitti puheensa.
"Teidän korkeutenne, olen syvästi pahoillani vaimoni käytöksestä hän on vielä järkyttynyt tästä kaikesta, kuten varmasti moni muukin. En usko että hän täysin tarkoittaa sanomaansa." Kalma jopa sanoi melkein nuolevasti kuninkaalle ja toivoi sen menevän läpi, sekä edes hieman lepyttävän kuninkaan mieltä äskeisen melko suorupuheisen saarnan jälkeen. Mutta kuten todettu Kalma oli ollut aina huono puhumaan, etenkin nuolemaan muita ja se oli todistettu monta kertaa.. Mutta toivottavasti edes lievästä yrittämisestä olisi nyt apua.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2012, 15:00

Oletetusti aavekoira kävi puuttumaan tilanteeseen, ennen kuin se ehti siltä seisomalta äityä teloitukseksi. Ednan suusta pääsi herjausten sijaan älähdys Aavekoiran työntäessä nuoren naisen taemmas. Aavekoiran vihaiseen mulkaisuun vastattiin uhmakkaalla, päättäväisellä katseella, joka ei todellakaan ollut ystävällinen.
Henry oli hetken pihalla tilanteesta. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Miksi tuo nainen alkoi raivoamaan kuin hullu? Eipä siinä tarvinnut kauaa miettiä, kun nuori monarkki tajusi naisen vain kertovan omaa mielipidettään kuninkaan toimista. Toimista, joita hän ei ollut edes sallinut saatikka valtuuttanut kenellekään. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, olisi Henry voinut vain heilauttaa kättään huolettomasti ja käskeä Aavekoiran viedä eukkonsa muualle tai jatkaa keskustelua nuoren naisen kanssa. Kuitenkin, nyt tällä tilanteella oli todistajia. Todistajia, jotka eivät katsoneet hyvällä kuningasta, joka antoi kapinallisten päästä kuin koira veräjästä.


Vartijat eivät varmastikaan kunnioittaisi kuningasta, joka ottaisi vastaan herjat niin leppoisasti. Sana leviäisi, halveksunta kasvaisi, pian olisi vallankaappaus käsillä jos kuningas ei näyttänyt alaisilleen paikkaansa. Katseensa siirtyi tuohtuneesta mustalaisesta aavekoiraan, joka kävi aloittamaan keskustelun asiaan kuuluvalla tavalla. Pahoitteli vaimonsa puolesta, sanoi että tuo oli järkyttynyt.
JA KATTIA KANSSA! Edna parkaisi Kalman takaa pilaten näin kaikki mahdolliset anteeksi anelut Mistä minä olisin järkyttynyt muka?! Siitä että nämä rasistiset siat hävisivät paremmilleen?!
Vaimosi ei todellakaan tiedä milloin sulkea suutaan Henry huomautti vakavalla äänellä. Epätavallisen vakavalla hänelle Kuninkaallisen saatikka sitten monarkin herjaamisesta seuraa aina rangaistus. Tiesikö vaimonne sitä? Jo pelkkä kadulla saarnaaminen ohikulkijoille kyseisin aihein saattaa johtaa vankeuteen
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Heinä 2012, 16:12

Edna ei todellakaan osanut pitää suutaan kiinni silloin kun se ehkä kannattaisi ja nyt se tuli todistettua kun Edna kävi suorastaan kumoamaan miehensä anteeki anomisen. Kalma käänsi katseensa, hyvin vihaisen sellaisen, naistaan kohden joka kävi huutamaan ettei todellakaan ollut mistään järkyttynyt. Kalma oli huomauttamassa jotakin vaimollensa kun Henry ehti olemaan nopeampi suustaan ja huomautti sen minkä Kalma itsekin oli huomannut ja myös sen että tästä olisi rangaistus tiedossa jos Edna ei pian pyytäisi anteeksi.. tai lopettaisi hyvän sään aikana.
"Hän on vielä nuori ja hieman kokeilun haluinen typerys.. ja kyllä hänen pitäisi tietää siintä olen kertonut sen hänelle itse, teidän korkeutenne." Kalma asettui vielä puolustus kannalle vaimoaan kohtaan, vaikka tilanne alkoikin olemaan huoletuttava Ednaa kohtaan jos tuo jatkaisi vielä tämänkin jälkeen kuninkaan ja kuningas kunnan herjaamista ääneen, etenkin näin vaikeina aikoina kun kaikki oli muutenkin epätasapainossa tai ainakin vaakalaudalla.
"Anteeksi.." Kalma sanoi ja kääntyi naistaan kohden vähemmän ystävällisenä ja kumarui tuon tasolle alemmas. Hän ei aikonut huutaa tuolle tässä kuninkaan edessä kurkku suorana mikä oli homman nimi vaan aloitti hiljaisella äänensävyllä etteivät vartijat tai edes Henry sitä kuulleet.
"Jos aijot jatkaa tuota rataa en pysty enää pelastamaan nahkaasi, ja sitten oletkin omillasi sen jälkeen kun istut tyrmässä ja odotat rangaistustasi tai teloitusta.. ja kuolleena sinusta tuskin on kenenkään puolesta puhujaa, jos kerta meidän "friikkien" ja muiden mustalaisten puolesta tahdot puhua ja uskon että Hnery kuuntelisi sinua paremmin ilman huutoa." Kalma puhui äänensävyllä, joka oli yhtä aikaa ärtyisä että rauhallinen ja kun oli sanonut sanottavansa suoristautui suoraksi ja kääntyi kuninkaan puoleen osittain.
"Pyydähän hänen korkeudeltaan anteeksi niin päästään jatkamaan matkaa."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2012, 21:34

Enda, Henry, Black


Jälleen mies kävi puoltamaan vaimoaan, yhä pahoitellen tuon sanoja ja vedoten nuoruuden typeryyteen. Voi kuinka nuori nainen muistuttikaan luonteeltaan itse kuningasta, joka oli käyttäytynyt lähes samalla tavalla aikoinaan uhmatessaan isäänsä. Mutta vaikka Henry ymmärsikin hyvin mustalaisen kiukun ja uhman, ei hän voinut antaa asiaa olla. Kuningas katsoikin Aavekoiraa vakavasti, tuon kääntyessä vaimonsa puoleen.
Edna puolestaan kurtisti kulmiaan Kalman kääntyessä hänen puoleensa. Kalma kävi kertomaan kylmiä faktoja tilanteesta, johon nyt oltiin päätymässä. Kalmalla ei ollut auktoriteettia, asemaa tai edes varaa astua vaimonsa puolustajaksi niin kärkkäästi, mitä olisi saattanut haluta. Toisin sanoen Edna oli kusessa. Kalma kuitenkin ehdotti, että noidanalku pyytäisi anteeksi kuninkaalta. Edna siirsi katseensa Kalmasta Kuninkaaseen, joka katsoi nyt naista odottavan vakavana.

Mikä on nimesi? Henry kysyi Ednalta, saamatta kuitenkaan vastausta kysymykseensä. Sen sijaan Edna vain tuijotti tuota monarkkia, jota piti kaiken pahan alkuna. Kunpa Edna olisi tiennyt, että seisoi vastakkain miehen kanssa, jonka ajatusmaailma oli täysin samanlainen mitä omansa.
Hänen nimensä on Edna Eregion.. oppilaani. Teidän korkeutenne on varmasti joskus nähnyt kisällini kävelemässä linnan pihalla Tuttu ääni vartijoiden takaa kävi toteamaan, samalla kun tummanpuhuva mies käveli lähemmäksi viisikkoa.
Black oli sattunut paikalle enemmän tai vähemmän sopivasti vahingossa ja puuttunut tilanteeseen, joka ei näyttänyt hyvältä. Ehkä Kalma olisi pärjännyt tilanteessa, mutta näinä aikoina ei kenenkään kannattanut ottaa riskejä tai jättää mitään ehkä vaihtoehdon varaan. Edna vilkaisi myrtyneenä opettajaansa joka käveli Kalman ja Ednan luokse, laskien kätensä mustalaisen olkapäälle.
Teidän korkeutenne jos kenenkään pitäisi tietää minkälaisia tunnekuohuja nuoruusvuodet saavat aikaan. Pahoittelenkin siis mitä syvimmin kisällini käytöstä ja lupaan, ettei se tule toistumaan enää uudestaan, vai mitä Edna?
Niin anteeksi teidän korkeutenne
Hyvä tyttö.. Nyt, teidän korkeutenne, jos sallitte, meillä olisi hieman kiire Ednan vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä Blackin puheiden välissä, Melko apaattiseen äänensävyyn. Black puolestaan puhui lipevämmin kuin rasvattu ankerias. Lipevämpää esitystä sai hakea. Mutta se näytti toimivan.

Henry oli jokseenkin huojentunut että valtaa omaava henkilö kävi asettumaan mustalaisen puolelle. Nyt hän saattoi antaa asian olla, eikä ketään tarvinnut alkaa rankaisemaan! Niinhän?
No.. Oppilaasi saa tämän kerran anteeksi mutta katsokin, ettei tämä toistu Henry totesi vakavana, joskin tuon silmistä saattoi nähdä sen huojentuneen olon tilanteen ratkettua. Kuningas ja velho vaihtoivat merkittävästi katseita, kunnes Henry kääntyi ja lähti kävelemään vartijoidensa kera poispäin.
Tietenkin, teidän korkeutenne Velho totesi kuninkaalle, samalla kun kumarsi syvään..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Heinä 2012, 23:19

Henry kysyi Ednan nimeä, ja Edna taas näytti siltä kun olisi niellyt maailman suurimman ja happavimman sitruunan koskaan ja vaikutti siltä että Edna aikoisi jälleen avata suuren suunsa ja haukkua nuoren kuninkaan, sekä koko valtakunnan alas.. Mutta onneksi, onneksi tuo ei ehtinyt ikinä suutaan avaamaan kun kuului tuttu ääni, hyvin tuttu sellainen. Kalma kohotti katseensa tummaan puhuvaan velhoon, joka tuli heidän luoksensa ja laski luisevan kätensä Ednan olkapäälle ja alkoi jälleen lipevällä puheellaan saada kaikki puolellensa, esitellen samalla Ednan oppilaansa nuorelle kuninkaalle. Kalma oli hiljaa ja antoi Blackin puhua puuttumatta mitenkään asiaan. Ehkä parempi että tuo hoitaisikin puhumisen kun kerta taitoi tuon asian paremmin kuin lemmikkinsä. Tosin Kalmalta oli vähällä loksahtaa suu auki kun Edna ilman mitään vasta väitteitä pyysi kuninkaalta anteeksi. Kalman olisi tehnyt kovasti mieli sanoa samantien yhtä sun toista moiseen, mutta piti suunsa niin kauan kiinni kunnes kuningas oli poistunut vartijoidensa kera nurkan taakse ja tilanne ainakin osittain rauhoittunut. Kalma ei itse kylläkään ja sen näki ilmeestäkin.

"Jaaa! Kyllä sitä muita totellaan, mutta ei omaa miestä joka yrittää neidin puolia pitää!" Kalma murahti loukkaantuneesti Ednalle heti ensinmäisenä ja näytti hetken siltä kun aikoisi oikeasti nuijia naisensa äskeisestä tempusta maahan niin pahasti ettei tuo kävelisi seuraavaan viikkoon ainakaan. Ei aavekoira sitä kuitenkaan tehnyt, oli hän itsekkin muutamaan otteeseen uhmannut korkea-arvoisia ja antoi sen suhteen mielessään anteeksi tämän kerran vaimollensa.
"Vai tahdotko vain oikeasti kuolla? Vai onko sinusta tullut yht`äkkiä masokisti?" Kalma kyseli vaimoltansa nyt vähääkään välittämättä siintä olivatko he keskellä linnan käytävää ja Black oli ehkä seisomassa nenän edessä. Saisi kyllä tuokin oppilaallensa jotakin sanoa!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Heinä 2012, 15:22

Kun kuningas oli poistunut, kävi Kalma sättimään vaimokettaan. Pieni virne käväisi Blackin huulilla, kaljupään seuratessa aavekoiran loukkaantunutta marmatusta. Edna ei näyttänyt reagoivan mitenkään aavekoiran sanoihin saatikka sitten liikkeisiin.
Näyttää siltä että teillä on paljonkin puhuttavaa Black totesi pitäessään yhä kiinni Ednasta, virnuillen. Ehkä jo nyt Aavekoira alkoi tajuta ettei Edna ollut täysin omassa hallinnassaan.
Kun velho viimein päästi irti Ednasta, kajautti naisenalku ilmoille suuttuneen kiljahduksen. Tuo marssi heti muutaman askeleen kauemmaksi mieskaksikosta ja kävi potkaisemaan lähintä pylvästä suutuspäissään.
Anna olla viimeinen kerta kun käytät manipulointiasi minuun! Edna räjähti opettajalleen, joka ei näyttänyt reagoivan naisen vihaan mitenkään. Black oli jo harvinaisen tottunut naisten kiukkupuuskiin.
Ja sinä! Ettäs kehtaatkin tulla saarnaamaan minulle, miten kuningasta puhutellaan. Sinä itse meinasit ensitapaamisella edesmenneen kuninkaan kanssa nistiä koko siniverisen! Syyttävä sormi kävi osoittamaan nyt velhosta aavekoiraan.

Ehkä kerroin hänelle miten tapasimme, ehkä en Black huomautti Ednan pauhaamisen lomasta aavekoiralle, miten mustalainen mahdollisesti tiesi Kalman ensitapaamisesta Haraldin kanssa.
Olette tekin tekopyhiä moukkia! Noidanalku kävi jatkamaan, lähtien sitten tuohtuneena marssimaan ulospäin.
Kumpi lähtee perään? Black kysyi koiralta katsellessaan noidan perään lähinnä huvittuneena.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Heinä 2012, 18:03

Edna ei reagoinnut mitenkään miehensä saarnaan, ei edes liikauttanut kulmakarvaansa ja se sai Kalman katsomaan naistaan kysyvästi. Mutta ennen kuin Kalma ehti asiasta mitään huomauttamaan oli Black avannut suunsa ja huomautti että nuorella parilla olisi paljon puhuttavaa. Sitä kyllä oli.. mutta Edna oli outo.. ja Black virnuili kuin joku olisi päästänyt suustaan parhaimmankin vitsin. Kalma oli käymässä sanomaan jotakin kun Black nosti kätensä pois mustalaisen olkapäältä josta seurasi vihainen naisellinen kiljaisu, sekä muutama askellus kauemmas mies kaksikosta ja vielä lopuksi potkaisu pylvääseen. Tuo oli Ednaa.. Kävi myös selväksi että Black oli käyttänyt Ednaan manipulointi loitsujaan, joka taas sai aavekoiran vilkaisemaan velhoon nuhtelevasti. Aavekoiran huomio kuitenkin palautui Ednaan, joka kävi valittamaan siintä ettei Kalma ollut laisinkaan sovelias huomauttamaan siintä kuinka kuningasta pitäisi kohdella tarttuen siihen kuinka Kalma oli ensinmäisellä kerralla Haraldin kimppuun käynnyt. Kalma kurtisti kulmiaan, silloin oli tilanne ollut hieman toinen ja Kalma oli ajatellut siirtyvänsä haltoiden puolelle pienen vakoilu reissun jälkeen. Tuli vain pieniä mutkia vastaan.

"Tiedät etten pidä siintä." Kalma huomautti vilkaisten Blackin päälle ja ennen kuin Kalma ehti mitään Ednalle sanomaan oli tuo oli huutamisen kera lähtenyt kävelemään jo pois päin. Kalma hierasi sormillaan silmiensä väliä.. Nainen kuin ampiaisen pistämä karhu ja vielä työ odottamassa taskussa, joka pitäisi tänään viedä. Eikä hän ollut mikään satakieli suustaan. Tässä voisi mennä kauan. Käsi laskettiin alas Blackin huomautuksen myötä.
"..Oletko ottanut tänään jotain muuta kuin lääkkeesi? Vaikutat turhan pirteältä." Kalma kysyi Blackiltä katsahtaen tuon päälle ja siirsi sitten katseensa suuntaan jonne Edna oli mennyt.
"Ja sen takia et tule." Kalma lisäsi ja lähti kävelemään Ednan perään huikaten vielä jotakin hyvästiksi velholle jos tuo nyt päättäisi olla poissa tästä sopasta.

Kauaa Kalman ei tarvinnut Ednaa etsiä, tai edes yrittää tavoitella tuota kun sai tuon kiinni.
"Edna.. Ole kiltti ja kuuntele edes hetki." Kalma aloitti puhumisen Ednalle, eikä kuulostanut enää niin äkäiseltä kuin hetki sitten. Olihan tuo ollut Blackin loitsujen pauloissa, vaikkei kuninkaalle huutaminen asiaan kuuluvaa ollutkaan. Mutta olihan Kalma itse prinssiin käynnyt käsiksi joten.. no turha käydä huutamaan siintä kumpi parempi oli.
"En väitä olevani sinua parempi miten korkea-arvoisia kohdellaan, mutta olen kokenut sen mitä he voivat tehdä.. En tahdo sinulle samaa." Kalma selitti Ednalle kävellessään tuon viereen, mutta ei käynnyt käsiksi tai edes väkisin pysäyttämään.
"Lisäksi, miksi yht`äkkiä näin kamala huuto?" Kalma kysyi katsoen huolissaan naisensa päälle ja ennen kuin tuo suutaan ehti aavaamaan avasi Kalma omansa. "..Sen jälkeenkö kun Merari?" Kalma kysyi hieman tukahtuneella, itseään syyttävällä äänensävyllä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Heinä 2012, 20:47

Velho ei käynyt vastaamaan mitään aavekoiralle tuon käydessä kyselemään, oliko velho ehkä nauttinut jotain muutakin, kun vain omia lääkkeitään. Vanhalla miehellä oli omat syynsä olla pirteänä, mutta ne taas eivät kuuluneet aavekoiralle. Ainakaan velhon mielestä. Niinpä Black tyytyi vain virnistämään aavekoiran kysellessä moisia ja antoi tuon sitten poistua yksin vaimokeensa perään. Hyvästeihin velho vastasi vain pienellä nyökkäyksellä, suunnaten sitten itse kulkunsa kohden omaa tupaansa. Sinne Edna osaisi hankkiutua omin neuvoin, mikäli vielä haluaisi tämän iltaisen oppituntinsa pitää.

Edna puolestaan marssi ripeään tahtiin ulospäin linnalta. Ennen kuin tuo kuitenkaan ehti ulos astua, tavoitti aavekoira noidanalun käytävällä. Aavekoiran avatessa suunsa pysähtyi Edna niille sijoilleen ja kääntyi kohden Kalmaa. Mikäli Kalma olisi ollut yhtään äkäisemmänkuuloinen, olisi Edna saattanut saman tien läpsäyttää tuota ja jatkaa matkaansa. Kuitenkin, nyt kun aavekoira kuulosti rauhallisemmalta, suostui myös Edna rauhoittumaan. Hän oli tulinen, muttei kuitenkaan turhan tyhmä.
Kalman sanat saivat noidanalun rauhoittumaan entisestään, eikä tuo enää näyttänyt niin kiukkuiselta. Edna oli selvästi avaamassa suunsa sanoakseen jotain, mutta aavekoiran viimeinen kysymys pysäytti naisen tyystin. Katseensa valui aavekoirasta maahan ja seurasi hetken hiljaisuus. Edna ei halunnut palata edes muistelemaan tuota tapahtumaa.
Ei tämä hänestä johdu Edna lopulta totesi nostaessaan katseensa takaisin Aavekoiraan. Katseessaan saattoi näkyä kyynel jos toinenkin, joita noidanalku pidätteli parhaansa mukaan Häneen kohdistuva viha on henkilökohtaista, ei muihin kohdistuvaa.
Et voi kiistää, etteikö sitä tapahtuisi jo. Sortoa, sinun kaltaisia, meidän kaltaisia kohtaan Noita jatkoi madaltaen ääntään On vain ajan kysymys kun historia toistaa itseään. Se on vain ajan kysymys, kun saamme paeta henkemme edestä kun he päättävät hankkiutua meistä eroon!.
Katkeraitku kuului selvästi nuoren noidanalun äänestä. Hän ei ollut elänyt vainojen aikaan, eikä äitinsä ollut sitä kohdannut pahimmillaan, mutta isänsä puolelta moinen oli käynyt tutuksi. Äitinsä oli kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei noidanalku tulisi öitään rauhassa nukkumaan, kertoessaan tuolle menneistä vainoista ja suuresta pahasta, mikä heitä tulisi kohtaamaan.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 22 Heinä 2012, 22:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Heinä 2012, 22:00

Edna pysähtyi ja kääntyi miestään kohden jolloin Kalma oli jo valmistautunut ottamaan läimäisyn vastaan, mutta sitä ei ikinä tullut. Sen sijaan Edna näytti paljon rauhallisemmalta, eikä niin päällekäyvältä kuin hetki sitten. Mustalainen muuttui oikeastaan aavekoiran viimeisen kysymyksen myötä jopa surulliseksi ja apeaksi, eikä kyllä mikään ihme. Ei Kalmakaan lämmöllä sitä iltaa muistellut ja syytti siintä edelleenkin itseään vaikka muut toista väittivätkin. Jos hän olisi ollut nopeampi ei mitään olisi käynnyt koskaan.
Hetken aikaa kaikki oli hiljaista ja kun Edna avasi lopulta suunsa ei Kalma voinnut olla hymyilemättä tuolle säälivän näköisenä, kunnes vakavoitui mustalaisen jatkaessa sanojaan. Kalma laski oman katseensa alas vaitonaisena.. hän oli nähnyt ja kokenut monta ihmisten tapoja hoidella erilaisia friikkejä läheltään ja piti myöntää kaikki merkit antoivat myöten että niin tulisi tapahtumaan täälläkin. Kuningas Haraldin aikaan oli vielä ollut sentään siedettävää, mutta sodan loputtua ihmiset olivat alkaneet vieroksumaan ja syrjimään friikkejä enemmän, enemmän kuin yleensä.
"En käy kieltämään sitä." Kalma vastasi sitten naisen sanoihin kävellen lähemmäksi mustalaista, mutta ei tällä kertaa ottanut tuota syleilyynsä. Ei, sen sijaan aavekoira laski kätensä mustalaisen olkapäälle samalla kun katsoi tuota haudan vakavana.
"Siksi olen yrittänyt pitää kotimme salassa mahdollisimman monelta, siksi en ole luottanut ihmisiin koskaan.. Ihminen tuhoaa kaiken mistä ei itse pidä." Kalma sanoi hymähtäen pienesti viimeiselle samalla kun laski kätensä omalle puolellensa. Hänen vihaansa oli ollut muitakin syitä, mutta hän oli saannut jo kostonsa ja oli tyytyväinen ja rauhallinen.. mutta ei kuitenkaan täysin luottavainen ihmisiä kohtaan.

"Ymmärrän pointtisi asiaa kohtaan, mutta en silti oikein haluaisi että hankkisit itsesi tahalleen pyövelin eteen.. Kenen kanssa minä sitten nukun?" Kalma sanoi pienesti hymähtäen ja jatkoi pienesti huokaisten. "Jos olisi mahdollista, tai edes asemaa voisin yrittää hankkia sinulle kuninkaan kanssa keskustelu aikaa.. Usko pois Henry on varmasti valmis kuuntelemaan sinua ilman huutoakin." Kalma sanoi muistellen ensinmäistä tapaamista, joka ei aivan nappiin ollut mennyt ja Henry olisi voinnut hänet teloitettavaksi lähettää yhtä hyvin samantien. Niin tuo ei kuitenkaan koskaan tehnyt.
"Tapasin hänet kun hän oli vielä prinssi.. ihan ok tyyppi korkea-arvoiseksi." Kalma täsmensi vielä.

"Mutta koska en pysty sinulle sellaista järjestämään.." Kalma sanoi raapien mietteliäästi niskaansa kunnes vaikutti saavansa jonkin idean ja käänsi pienen hymyn kera katseensa naiseensa.
"Voisin sen sijaan tarjota sinulle täksi illaksi ihan kunnon ravintola illallisen, kunhan olen ensin palannut töistä. Miltä kuulostaa?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Heinä 2012, 22:26

Katse käväisi aavekoiran kädessä, tuon laskeutuessa noidanalun olkapäälle. Vastoin Ednan odotuksia, ei Kalma käynyt puhumaan vastaan naisen sanoja. Sen sijaan tuo näytti ymmärtävän harvinaisen hyvin. Edna kuitenkin kävi hymähtämään kuivahkonhuvittuneena Aavekoiran käydessä syyllistämään kaikkia ihmisiä tästä.
Uhkana eivät ole kaikki ihmiset vain ne, joilla on valtaa ja vihaa eikä se rajoitu vain ihmisiin Nainen kävi toteamaan aavekoiralle, nostaen kuitenkaan sen suurempaa haloota enää asiasta. Ehkä tämä ei ollut oikea paikka keskustella moisista, linnan seinillä kun tuppasi olemaan korvat..
Edna ei voinut olla naurahtamatta pienesti, Aavekoiran kysellessä kenen vieressä tuo mahdollisesti sitten nukkuisi, jos noidanalku pyövelinkynsiin joutuisi. Siihen kysymykseen nainen ei käynyt vastaamaan sanallisesti, nosti vain pienen hymyn kasvoilleen. Yllättäen, Kalma kävi puoltamaan uutta kuningasta. Edna ei tiennyt, että aavekoira tuon oli joskus aikanaan tavannut. Ehkä tuosta tiedosta olisi voinut olla jotain hyötyä ennen kuin Edna oli mennyt huutamaan päin nuoren kuninkaan kasvoja. Juuri nyt, sillä tiedolla noidanalku ei tehnyt mitään. Niinpä tuo jätti vastaamatta myös siihenkin pointtiin.

Loppujen lopuksi aavekoira kävi ehdottamaan kunnon illallista, jahka olisi saanut työnsä hoidettua. Noidanalku näytti hetken epäröivän ujolta, kunnes lattiaan harhautunut katse nousi takaisin Kalmaan.
hyvä on. Kunhan et liian pitkään viivy Mustalainen totesi pienesti nyökäten, suoden sitten nopean, pienen suudelman Aavekoiran poskelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2012, 09:57

Kalma ei voinnut olla hymyilemättä Ednalle tuon ujostellessa miehensä pyyntöä, mutta loppujen lopuksi mustalainen oli oikein suostuvainen lähtemään miehensä kanssa ulos syömään. Vakuudeksi mustalainen vielä laski suudelman miehensä poskelle, joka jälleen oli helahtaa moisesta punaiseksi ja Kalman olisi tehnyt mieli sanoa ettei yleisillä paikoilla.. mutta ei saannut sanaa suustaan, sen sijaan aavekoira vain hymyili vaimollensa.
"Se on lupaus, tulen ajoissa muista laittaa päälle." Kalma sanoi ja käveli sitten Ednan ohi hukaten tuolle hyvästinsä ja lähti sitten kävelemään ulos linnan käytäviltä ihan vain käydäkseen vaihtamassa vaatteensa ja laittaakseen haarniskansa päälle. Haltoista kun ei koskaan tiennyt näin kylän muurien ulkopuolella.
Koiran saatua laitettu nahkaisen haarniskansa päälle ja tarkistaakseen että viesti olisi visusti mukana vaihtoi mies muotonsa humaanista koiraan lähtien jolkottelemaan ulos kylästä metsään ja päämääräänsä Nahor kylään jonne viesti oli tarkoitus viedä.

Matka Nahor kylään kesti jonkin aikaa siintäkin huolimatta että Kalma oli juossut lähes koko matkan vain sen takia että ehtisi rakkaansa luokse ajoissa kuten oli luvannutkin. Hengästynyt Kalma kävi viemässä viestin perille asti oikealle omistajalleen ja lähti jatkamaan matkaansa, mutta sammutti kuitenkin nopeasti janonsa paikallisessa kaivossa. Matka jatkui jälleen, mutta tällä kertaa koira ajatteli oikaista metsän läpi jos se hieman lyhentäisi matkaa ja nopeuttaisi pääsyä kotiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Heinä 2012, 12:59

Edna, Erudessa, Darius

Aavekoira lähti matkoihinsa, Edna jäi hetkeksi katsomaan tuon perään. Tyttö tiesi itse käyttäytyvänsä välillä turhankin hankalasti, onneksi Aavekoira oli ainakin tähän asti kestänyt moiset tempaukset ja ruikutukset. Kauaa ei Edna kuitenkaan paikoillaan pysynyt, vaan lähti suuntaamaan kulkunsa kohden velhon tupaa. Ehkä oli hyvä vain käydä oppitunneilla, vaikka olikin tuohtunut opettajalleen


~*~

Toisaalla, kaksi eliittikenraaleista oli aamusta jo vaeltanut oman saattueensa kera haltioiden kylään. Silverforest ja Winder olivat lähteneet tarkistuskäynnille kylään, keskustelemaan tuon turvallisuudesta ja tilanteesta. Kuningas itse ei ollut tällä kertaa ehättänyt paikalla käymään, joten monarkki oli lähettänyt kaksi luottomiestään paikanpäälle. Kerta kuningas ei ollut matkassa, ei koko kylän tarvinnut varautua. Kreivikin sai olla rauhassa, sillä Kenraali Idhrenniel hoiti tämän tapaamisen. Kolmikko oli tavannut kylän sotilastuvalla, jossa kuulumiset oltiin vaihdettu asiaankuuluvalla tavalla ja käyty keskustelemaan tilanteesta.
Darius kiitti onneaan, että Acom oli mukana. Haukansilmä ei tunnetusti ollut kovin puheliasta tyyppiä, joten silmäpuoli antoi mielellään toisen eliitin hoitaa keskustelupuolen. Haukansilmä puuttui keskusteluun vain, jos hänellä oli jotain kysyttävää tai joku kysyi häneltä jotain. Muuten tuo seurasi lähinnä sivusta, antaen Acomin ja Erudessan keskustella rauhassa. Ei sillä etteikö Darius noiden kanssa toimeen olisi tullut, varsinkaan Acomin kanssa, hän ei vain nähnyt tarpeelliseksi olla äänessä, kun kaksi pystyi hyvin käymään tämän keskustelun ilman kolmatta.
Erudessa oli huomannut Haukansilmän hiljaisuuden, mutta ei antanut sen häiritä. Nainen tuli ihan hyvin toimeen myös toisen kenraalin kanssa, joskin Erudessa ei voinut sanoa tuntevansa näitä, saatikka olevansa eliittien ystävä. Kenraali käyttäytyi asiallisesti, kunnioittavasti korkea-arvoisempia kohtaan. Vastasi kysyttäessä, eikä käynyt sinuttelemaan kumpaakaan osapuolta.

Kun asiat sotilastuvalla oltiin hoidettu, kävi matka kohden kylää. Kylän kadut tarkistettiin ja vartiointi arvioitiin. Mitään moitteita ei löytynyt, sillä Erudessa oli pitänyt huolen että järjestys ja turvallisuus säilyivät, vaikka suurin osa sotilaallisesta arsenaalista olikin siirtynyt aroille kaupunkiin.
Kun ilta alkoi jo laskeutua, oli luvassa vielä lähimetsän tarkistaminen. Kolmikko hankkiutui ratsuilleen ja suuntasi kulkunsa kylän ulkopuolelle. Mukaan olisi tullut sotilaita, henkivartijoita, mutta Darius kieltäytyi moisesta huvittuneena. Eikö muka kaksi eliittiä ja yksi pätevä kenraali pärjäisi mahdollisille vihollisille, joita tuskin edes liikkui näin syvällä metsissä? Kolme kenraalia, jotka olivat päästä varpaisiin täysissä armoreissa, aseistautuneita ja joiden ratsut osasivat myös pitää huolta omistajistaan? Naurettavaa. Niinpä Kenraalit lähtivät liikkeelle kolmisin.
Blue oli turhankin kiinnostuneen oloinen kahdesta tammasta, jotka matkaseuraksi olivat päätyneet. Yksisarvinen pysyi kuitenkin aisoissa, ainakin niin kauan kun Darius piti tuon komennossaan. Yksisarvinen olikin kolmesta ratsusta suurin ja jykevin, mikä puolestaan lisäsi Haukansilmän jo valmiiksi isoa egoa. Erudessan ratsu oli kaikista siroin, pienin, mutta siltikin pelottava vastus. Pegasoksen kanssa ei kannattanut käydä ottamaan yhteen, eikä ollut epäilystäkään, etteikö Acomin ratsukin osannut isännästään huolta pitää. Tavallisia hevosia tupattiin aliarvioimaan turhankin usein haltioiden keskuudessa.

Täällä asti ei ole näkynyt vielä yhtäkään ihmisten partiota, sitten tannersodan Erudessa kertoi haltiakielellä kolmikon edetessä kesäisen hämärässä metsässä Aikaisemmin ihmiset uskaltautuivat tännekin asti. Nyttemmin olemme nähneet vain yksittäisiä, eksyneitä tapauksia, joiden puolueellisuudesta emme ole olleet varmoja. Jokainen pienikin uhka on kuitenkin eliminoitu.
Darius hymähti itsekseen. Nainenhan osasi hommansa. Pieni sovinisti sisällään antoi myöten Kenraali Idhrenniel kohdalla, tuo ei vaikuttanut yhtään hullummalta naiseksi. Mikäli tuota naiseksi saattoi kutsua.

Kylä oli jo jäänyt melko kauas taakse. Kolmikon oli tarkoitus käydä tietyllä rajapylväällä tarkistamassa, mutta matkaan tuli pieni mutka.
Erudessa oli avaamassa suunsa kertoakseen lisää tilanteesta, kun ykskaks täysin tyhjästä vasten Kenraalin siivekästä ratsua. Aglar pelästyi moista äkillistä iskua, levitti siipensä ja lähti pukittelemaan muutaman kerran, kauemmaksi olennosta joka tuohon oli törmännyt. Erudessa pysyi kuitenkin ratsailla, siivekkään olennon selässä ei sopinut omata huonoa tasapainoa
Koiran kokoinen olento.. oli koira. Kolmikon katseet olivat kohdistuneet tuohon nurin menneeseen nelijalkaiseen.
No mutta, mitä meillä täällä onkaan? Darius avasi suunsa pitkästä aikaa nyt huomattavasti halveksuvanviekkaalla äänellä Jos en väärin näe, niin sehän on itse Kalma, ärsyttävä piikki lihassa. Luulin että olisit jo päässyt hengestäsi. No, ehkä voimme korjata tuon asian tänään.
Tunnette tuon piskin? Erudessa kävi kysymään Haukansilmältä, vaikka kysymys olikin osittain typerä.
Kyllä. Ihmistenriveissä. Eiköhän päästetä piski parka tuskistaan, ennen kuin tuo ehtii tuhoa aiheuttamaan Oli vastaus alemmalle kenraalille, sekä samalla toiselle eliitille. Haltioiden välinen keskustelu käytiin tietenkin heidän omalla kielellään.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 23 Heinä 2012, 15:38, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Heinä 2012, 15:37

Acom, Kalma

Aamu oli alkanut puoliverisen eliittikenraalin kohdalla työn merkeissä. Kuningas oli käskenyt niin Dariuksen kuin Acominkin tarkastamaan kylää kerta itsellä ei aikaa ollut juuri nyt sellaiseen. Kenraaleja oli vastassa Kenraali Idhrenniel, joka otti kaksikon vastaan asiaan kuuluvalla tavalla ja Acom oli suorastaan iloinen ettei mitään suurempia saapumis tervehdyksiä oltu järjestetty. Kun tervehdykset ja kuulumiset oli tehty jokaisen kohdalla siirtyivät eliittikenraalit Erudessan johdolla tarkastamaan kylää. Jolloin Acom sai huomata että hoiti koko puhumis osuuden ja Darius.. no vain melkeinpä patsasteli vieressä, mutta ei se Acomia haitannut. Oli eliittikenraali pistänyt muutaman näkemis kerran jälkeen merkille ettei Darius ollut niitä puheliaampia tyyppejä. Ja mikä taas tuli nais puoliseen kenraaliin Acom melkein jopa piti tuosta, tuo sentään tiesi asemansa ja käyttäytyi sen mukaan ja oli hyvin päteväkin.

Kenraalien matka siirtyi kadulle ja pienen kylä tarkastuksen jälkeen kolmikon matka siirtyi lähimetsään kunhan hevoset oli haettu. Heille jopa tarjottiin henkivartijoita, joka kieltämättä oli huvittavaa ja samalla omalla tavallaan nöyryyttävää näin Acomin mielestä. Luulivatko nuo että hän tai Darius olisivat saanneet asemansa vain sukkia kutomalla ja teetä juoden? He osasivat itseään puolustaa ja hän olisi kerjäläinen jos joku mitätön friikki tai ihminen hakkaisi kaksi eliitti- ja yhden kenraalin yksin taistelussa. Lisäksi olivat viellä ratsut, vaikka Acomin oma olikin se "mitättömin" hevonen, mutta ei hävinnyt kahdelle taruolennolla suojeluhalussa. Niimpä suojelijoita ei otettu vastaan ja kenraalit lähtivät metsän suuntaan samalla kun heidän saattajansa kertoi tilanteesta joka kuulosti oikein hyvältä.
Matkan aikana Acom tosin pisti huomioksi Dariuksen ratsukon mielenkiinnon kahta tammaa kohtaan, jotka tuskin noteerasivat kiimaista yksisarvista. Onneksi Darius sentään sai ratsunsa pidettyä kurissa. Sehän tästä vielä olisi puuttunut jos olisi pitänyt kiimaista oria alkaa rauhoittelemaan..

Acom ei vastannut kuin nyökkäyksellä Erudessan kertomaan siihen ettei ihmis partioita ollut enää näkynyt niin paljon kuin ennen ja kaikki tunkeilevat yksittäiset sielut hävitettiin alueelta. Mikä oli hienoa.

Matkan teko kuitenkin sai pysähdyksen varsin yllättävällä tavalla kun jostakin pimennosta syöksyi jotakin ja törmäsi Erudessan pegasokseen, joka pillastui perääntyen tuosta otuksesta. Pegasos kuitenkin rauhoittui nopeasti ja Acom siirsi katseensa maassa olevaan koiraan joka kinkesi itseään ylös. Darius taas ryhtyi astetta puheliaammaksi joka paljasti sen tosi seikan että tuo tunsi tämän karvapallon, eikä millään hyvällä tavalla näin koiran kannalta. Dariuksen viimeiset sanat saivat puoliverisen vrinistämään jopa melkein sadistisesti ja oli sanomassa jotakin kun tämä koira paljastikin osaavansa käyttää suutaan muuhun kuin räksyttämiseen.

"Sori, minulla ei ole aikaa jäädä leikkimään tällä kertaa kanssasi." Kalma ilmoitti ykskantaan ja sen erikoisemmin empimättä kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan karkuun pois paikalta. Acom hymähti. Minne tuo oikein luuli pääsevänsä enään. Erudessa oli vetämässä jo nuolta jouselle kun Acom kohotti pienesti kättään estäen tuota tekemästä niin, vaikka se olisikin ollut kaikken järkevintä.. Mutta Acom, valitettavasti, oli niitä jotka pitivät enemmän toiminnasta kuin istumisesta ja odottamisesta että kaikki tuotiin eteen valmiiksi. Niimpä eliittikenraali itse henkilökohtaisesti laskeutui ratsunsa selästä, otti muutaman juoksu askeleen kaukana juoksevaa koiraa kohden ja muutti muotonsa valtavaksi kissa pedoksi lähtien tuulen lailla koiran perään juoksemaan. Cornelia? Se osaisi pitää itsestään huolta tai tulisi itse perästä. Tyhmä hevonen se ei kuitenkaan ollut.
Kalma kuuli juoksu askeliaa takaa ja käänsi päätään nähdäkseen taakseen eikä näky ollut mikään mieluisin. Kalmalla ei ollut hajuakaan mistä tuo katti oli tullut, mutta perkele sehän sai kiinni! Acomilla ei tosiaankaan ollut mitään vaikeuksia saada tasamaastolla suorassa juoksussa pienempi jalkaista koiraa kiinni eikä aikaakaan kun katti pääsi kosketus etäisyydelle koirasta. Acom nosti toista etutassuaan ja koitti sivuttain raapaista koiraa takajalkoihin niin että tuo kaatuisi ja niin kävikin: koiraan osui vinkaisun kera ja Kalma lensi hienossa kuper keikassa nurin samalla kun Acom hyppäsi koiraa kohden kynnet ojossa. Acom valitettavasti aliarvioi aavekoiran pahoin. Sen sijaan että kynnet olisivat uponneet lihaan ne meivätkin koirasta läpi.. eliittikenraali oli kieltämättä hetken yllättynyt moisesta tempusta ja Kalma sai tilaisuuden karata paikalta jälleen käyttäen tällä kertaa viisaasti maatoa hyväkseen puikkelehtien kaikkien alta mistä Acom ei mahtunut tai päässyt. Sen avulla koira sai tarpeeksi etumatkaa ja Acom kadotti hetkeksi aikaa Kalman näkyvistään jolloin Kalma piiloutui lähimpään luolaan piiloon.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron