Kirjoittaja Niehku » 02 Marras 2011, 20:05
Elwyn
Tälläisiä tapauksia ei sattunut kovin usein ja nyt näemmä oli taas sen aika. Elwyn oli hälytetty jatkamaan toisen epäonnistunutta tehtävää suorittamaan, täydellisesti. Ellei tehtävä olisi tärkeä, unohdettaisiin moiset jatkamiset. Yleensä epäonnistunut jonkinsortin murhaaja oli menehtynyt, joutunut tyrmään tai pahimmassa tapauksessa- yksinkertaisesti paennut keskeyttääkseen operaation. Tämä taisi olla toinen tai kolmas kerta, kun Elwynille annettiin työ tekemään homma kotiin.
Nyt olikin asiassa suurempi mutka; tehtävän lisäksi haltian pitäisi löytää operaation edellinen yrittäjä, nimittäin Delathos N'drayer- elävänä tai kuolleena. Tätä neitokaiselle ei selitetty, mutta kai tämä mies olikin kuitenkin niin pätevä ammatissaan, että tuon toivottiin löytyvän, jotta voitaisiin antaa tälle uusi mahdollisuus.
Elwyn päätti lähteä ilman uskollista ystäväänsä Akashia kohti ihmisten linnaa, tyrmään, jonne pomo oli käskenyt ensimmäiseksi mennä. Jos Delathos löytyisi sieltä, voisivat haltiat yhdessä suorittaa tehtävän loppuun, jos vankina ollut vain suinkin kykenisi.
Tyrmä oli haltialle tuttu paikka. Onnekseen tuo ei ollut viettänyt aikaansa tuolla inhottavassa paikassa päivää kauempaa, sillä oli onnistunut pakenemaan, vaikkakin kovin vaivalloisesti. Nämä rikkeet eivät siltikään ole olleet turhia, kukapa nyt onnistuisi tekemään yhtään mitään, ilman virhettä, jota ei tee ensi kerralla ja jolloin kaikki menee täydellisesti? Bonuksena Elwyn tietää vankilan lähes tarkalleen, joten turhaan seilaamiseen ei hukkaudu paljon aikaa kuten viimeksi. Linnan läheisyyteen oli aina hankala päästä, jopa itse ihmisten. Vartijathan kyselivät kaikenlaista muukalaiselta, varsinkin jos tuo näyttäisi yhtä oudolta ja epäilyttävältä kuin Elwyn. Nainen toivoi, ettei linnan lähelle tarvitsisi kovin usein hiiviskellä, sillä ihmiset saattaisivat lisätä turvatoimia, jatkuvien tappojen johdosta. Huvin vuoksihan haltia ei heitä tappanut, ihan juurikin tuosta samasta syystä, vaikka mieli olisikin tehnyt.
Tyrmä sijaitsi linnan kellarikerroksessa, sikäli hyvässä paikassa, että sinne oli helpompi päästä, kuin itse linnan sisälle. Nyt neito olikin päässyt kolmen tapon jälkeen tyrmän raskaille, kaksiovisten portaille. Tuo avasi toisen ovista ja puikahti sisälle. Samassa sieraimiin tuntui menevän tuo inha, tunkkainen ja hieman hometta muistuttava lemu. Ihmiset! Vain tuo kansa pystyi olemaan tässä ällöttävässä hajussa. Elwyn hiipi eteenpäin, kaikki aistit tarkkaavaisimpina. Lyhyen käytävän päässä oli muutama ovi, josta haarautuisivat pitkät pätkät lisää käytäviä sekä tyrmät vieri vieren seinän toisella laidalla. Haltia ei tiennyt, oliko ihmisillä minkäänlaista logiikkaa sijoittaa haltioita ja ihmisiä sekaisin samalle tyrmäkäytälle, vai olivatko ne siististi kaikki omissa kansoissaan. Mitään tässä ei jääty miettimään, ovi aukesi sisään päin ja johan siinä vieressä seisoikin yksi vartija. Nopeammat refleksit olivat neitosella, joka lävisti miehen kurkun, tietämättä ehtikö tuo edes kunnolla kääntyä katsomaan tulijaa. Nainen kumartui ruumiin äärelle ja kopeloi tämän lantiota, yrittäen löytää vyössä riippuvia mahdollisia avaimia. Ilman tuota pientä, mutta niinkin tärkeää esinettä olisi todella hankala paeta tyrmästä. Elwyn ei ollut varma, saisiko omilla voimillaan vankilasopin oven tai lukon rikottua tarpeeksi äänettömästi ja nopeasti, jotta pako olisi riittävän nopea. Siksi hän halusi löytää avaimet, vaikka ne pitikin kalastella vartijoilta.
Tältä avainta ei kuitenkaan löytynyt, olisihan se ollutkin liian helppoa. Käytävällä ei ollut muita vartijoita, joten Elwyn alkoi kurkkia jokaisen oven kaltereiden väleistä, yrittäen löytää Delathos. Eihän nainen tietenkään tiennyt, miltä toinen näytti, mutta kyllä tuon erottaisi, vaikka kysymällä. Tämä käytävä olikin varsin köyhä vangeistaan, sillä kaikissa sopeissa ei ollutkaan ketään. Vain niissä muutamissa, mutta yksikään ei ollut näyttänyt sopivalta. Joku vangeista alkoikin mölytä apua, tunnistaen tulijan toiseksi, ei vartijaksi. Elwyn ei tuosta piitannut, vaan tuolla oli aikeissaan jatkaa etsintöjään keskimmäisestä ovesta.
Tällä kertaa oven vieressä ei vartioinutkaan kukaan. Ihminen oli varmasti joko sellissä tai käveli arvokkaan näköisenä käytävällä, tarkastellen vankeja. Tällä käytävällä ei ollutkaan yhtä hiljaista kuin edellisessä. Monista huudoista päätellen ainakin yksi oli humalassa. Ennen kuin vangeistakaan kukaan huomaisi vierasta, painautui Elwyn sellien ovia vasten ja hiipi kumarassa. Näin kukaan vangeistakaan ei tajuaisi mitään, vaikka sattuisikin parveilemaan kaltereissa kiinni. Käytävän päässä jutteli kaksi miesvartijaa toisilleen, välillä naureskellenkin. Toisella heistä täytyi olla avain. Yhtäkkiä yksi vangeista alkoi potkia ja hakata sellinsä ovea huutaen raivoissaan jotain epämääräistä.
Oleppas nyt hiljaa siellä, vai pitääkö tulla taas opettamaan käytöstapoja? toinen vartijoista huusi matalalla ja uhkaavalla äänellä. Tosiaan, pauke alkoi käydä hermoihin. Miesvanki ei ilmeisesti edes halunnut kuulla uhkausta, vaan jatkoi metelöintiään. Pitikin sattua, jos vartijat tulisivat, he huomaisivat haltian, sillä kyseinen häirikkösoppi sattui olemaan kahden sellinoven päässä.
No niin, nyt me tullaan! vartija julisti ja tuon toveri seurasi tätä. No, hoituisihan tämä näinkin, mutta ei suunnitellusti.
Elwyn odotti viimeiseen hetkeen, ennen kuin yllätti miehet. Käytävä oli kapea ja siksi ärsyttävä taistelukenttä. Toinen miehistä juoksi päätä pahkaa kohti ovea, toinen taas yritti estää haltiaa menemästä tuon perään. Hälytystä tänne ei kuitenkaan kaivattu, joten Elwyn nopeasti tainnutti pienellä, mutta voimakkaalla käden liikkeellä jääneen vartijan, jolloin tuo lyyhistyi lattialle. Tajuissaan tuo oli, muttei pystyisi liikkumaan hetkeen. Yksi toisensa jälkeen vankien silmäparit ilmestyivät kaltereiden väleihin, kerrankin jotain showta. Nyt haltia jäädytti jääloitsullaan lukon ovesta, jonne toinen miehistä oli matkalla. Mies kirosi hitauttaan ja miekka tanassa asteli kohti haltiaa. Vangit alkoivat huudella riemuissaan kaikenlaista, jopa vislaamallaan neidolle. Jopa ennen rähinöinyt mies kiinnostui näkemästään. Elwyn alkoi ottaa yhteen tuon vartijan kanssa, joka oli selvästi nuorempi makaavasta miehestä. Nuorempi ei suinkaan ollut kokematon, tuo onnistui kamppaamaan haltian. Miekka ei onneksi osunut keskelle neidon vatsaa, vaan kalahti kovalle ja kiviselle lattialle, naisen ehdittyä pyörähtää toiseen suuntaan ja pomppaamaan samoin tein seisaalleen. Makaava vartija kutsui nuorempaa tämän nimellä, jolloin mies tietenkin käänsi katseensa tuohon. Tästäkös haltia saikin tilaisuuden, ennen kuin vartija ehti kääntää takaisin päätään, ryöppysi verta tämän selästä. Vanhempi vartija oli päässyt jaloilleen, mutta hoippusi. Elwyn tiesi, ettei tuosta olisi enää vastusta, ei niin ollutkaan.
Aivan, avain löytyi vanhemmalta vartijalta. Nyt Elwyn aloittikin toisesta päästä käytävää ja käveli sellien viereltä, katsoen tarkkaan jokaisen vangin kasvoja, jotka olivat kiinni kaltereissa, vapauden toivossa. Toivottavasti Delathos löytyisi täältä.
//Täältä tullaan! :3//