Kirjoittaja Crimson » 22 Heinä 2012, 23:23
Haltia luki nuoren sepän tuimia kasvoja silmillään, käyden tuon kommentin myötä sitten kurtistamaan kulmiaan ja suulle ilmestyi häijy hymy. Kädet nousivat malttamattomasti puuskaan, samalla kun Delathos korjasi ryhtiään.
Joko sinä ehdit pyöräyttää minulle pentujakin? Oletpas kätevä nainen, kuuraparta sadatteli mukamas vitsikkäästi ja virnisti sitten pervosti, Mitä aikaisempaan kommenttiisi lehmästä tulee, niin en kuvitellutkaan että salaatti sinulle maistuisi, mutta kyllä sinä aika eläin olet ainakin sängyssä.
Del seurasi Kalin pukeutumista tarkoin, samalla kun kulmaa alkoi nykiä yhä enemmän. Ja taas yhä enemmän kun seppä laski aseen vaatimattomasti sivupöydälle odottamaan vuoroaan. Pakkasherra olisi voinut sillä sekunnilla heittäytyä naisen kurkkuun kiinni ja pakottaa tuon hoitamaan kiireisin työ pois alta heti ensi hätään mutta ei. Delathos ei ollut sellainen, vaikka päälle päin saattoikin näyttää vaimonhakkaajalta, itsepäiseltä paskiaiselta joka teki mitä halusi, milloin halusi. Tai no, sellainenhan mies juuri oli, mutta naisten lyöminen ja pahoinpitely eivät silti olleet hänen juttunsa. Varsinkaan noiden omassa kotoluolassa. Ties vaikka Kali kävisi siitä hyvästä vielä polttomerkitsemään haltian, jos tuon kimppuun yritti käydä. Olipa kuinka laiha luikero tahansa, oli rastapää silti jo osoittanut ettei suurempikaan leka jäänyt toimettomaksi hänen käsissään.
Kuuraparta lähti astelemaan kohden Kalia. Hitaasti. Ehkä myös astetta varovaisemmin silti hyvin määrätietoisen oloisesti, sillä hän tiesi mitä haluaisi toiselta. Ja Delathos tahtoi sen nyt. Heti. Ei päivien, viikon tai peräti kuukauden päästä.
Haltia kiersi rastapään taakse ja nojautui sen verran eteenpäin, jotta tavoitti naisen toisen korvan.
Koettelet kärsivällisyyttäni, seppä hyvä, Delathos totesi hyvin luihulla äänellä lähes kuiskaten toisen korvaan, samalla myhäillen ja virnistellen kierosti itsekseen, kun selkäänsä suoristi taas pystyyn ja palasi vaate pinonsa luokse vetämään loppujakin kuteitaan niskaansa, vaikka yltyvä lämpö talossa sanoi toista.
Sinähän korjaat miekkani, nyt heti. Ei minulla ole koko päivää aikaa istua pajallasi odottamassa, saatikka sitten hikoilla tässä kuumuudessa, kun työt tuolla jossain odottavat tekijäänsä, mies selitti muristen pukeutuessaan, palaten sitten Kalin luokse ja työnsi naamansa lähes kiinni rastapään omiin, Ja minä EN työskentele ilman miekkaani.