Kirjoittaja Crimson » 25 Heinä 2012, 12:39
Pää kääntyi aavistuksen suuntaan, johon Darius oli laskeutunut hypätessään alas kiveltä. Sen verran mitä punapää saattoi erottaa toisen liikkeistä, saivat ne pienen hymyn kohoamaan sokean kasvoille, joka leveni hieman nuoremman tuntiessa vanhemman otsan kosketuksen omassaan ja hengityksen kasvoillaan. Kosketus poskelle sai nuoremman hymähtämään hiljaa ja ojentamaan hieman päätään.
Ehkä sinun pitäisi siinä tapauksessa viettää aikaa kanssani enemmän, punatukka totesi hieman olkiaan ja käsiään kohauttaen. Ehkä moinen oli kuitenkin liikaa vaadittu kenraalilta. Iriador tiesi millainen Darius oli töittensä suhteen. Kiireinen mies, työnarkomaani ei paljoa paikallaan joutanut seistä. Silti nuorempi ei voinut käydä kieltämään, etteikö olisi mielellään viettänyt aikaansa itse enemmän Haukansilmän kanssa. Olipa se sitten pelkkää kahdenkeskistä jutustelua, retkeilyä, harjoittelua tai vaikka sängyn pohjalla painimista - laatuaikaa se oli silti muuten niin rajoitetun elämän omaavalle sokealle Iriadorille.
Kánon haukunta kuitenkin rikkoi kahden eliitin romanttiseksikin lasketun hetken. Iriador suuntasi toista korvaansa paremmin haukunnan suuntaan, erottaen yllättävän tarkaksi muodostuneella kuulollaan haukunnan ja koiran juoksuaskelien lisäksi toistakin rummutusta heinikon seasta. Jäniskö? Oletus muodostui vääräksi siinä vaiheessa, kun joku törmäsi vasten Iriadorin ainoata panssaroitua kohtaa, nimittäin jalkoja. Jänis olisi muuttanut reittinsä siinä silmän räpäyksessä, kun olisi kaksijalkaisia nähnyt, mutta tämä otus ei tehnyt niin.
Punapää hätkähti hieman otuksen yhteentörmäyksestä ja ihmetteli syvästi, kun tunsi sen vielä yrittävän ylittää itseään. Eläin ei kuitenkaan saanut otetta juuri mistään, paitsi suomuista kudotusta takista, muttei sekään tuntunut antavan pahemmin sijaa otuksen tassuille ja kynsille. Lisäksi se kompasteli takatassuillaan maahan jätettyyn sokeansauvaan.
Kenraali kävi ilmeisesti noukkimaan otuksen nuoremman jaloilta, jolloin ilmoille pääsi ilkeän kuuloinen sähähdys ja vihainen, matala maukaisu. Puuman pennunko Káno oli löytänyt? Ei vaan kissan. Tai niin Darius ainakin kertoi.
Valkoinen, nuori naaras kissa, kovin pentumaisen pieni ja myös sen oloinen. Ja vieläpä sokea sattuipa somasti.
On ihme ettei sitä olla syöty jo, Iriador tuumi, Aroilla varmasti vilisee petoja, joille sokea albino olisi enemmän kuin helppo ja herkullinen saalis kuten koirallesi. Kissan vihainen mauunta täytti ilman. Samoin myös sen sisuksista kumpuava häijy murina. Silti, ei pennuksi vielä luokiteltu katti osannut olla kovin pelottava surkean olomuotonsa kanssa.
Ehkä sinun ei pitäisi pidellä sitä noin punapää totesi tuhahtaen ja lähti haparoimaan käsillään kohden mouruamista, osuen hetken tyhjän tunnustelunsa jälkeen kissan lian karheuttamaan karvapeitteeseen. Iriador otti tukevan otteen katista ja nappasi sen sitten pois Dariuksen hyppysistä. Ties vaikka viaton karvapallo olisi vahingoittanut itseään oikeasti toisen terävissä hansikkaissa.
Koska punapään ote kissasta oli löyhempi kuin kenraalin, kävi kissa kietomaan tassunsa samoin tein Iriadorin toisen käden ympärille ja puremaan miestä sormenväleihin. Se tuntui lähinnä pelkältä erittäin köyhältä nipistykseltä nahkahansikkaan sisällä piilottelevassa kädessä, eikä punatukka ollut mokomasta moksiskaan. Se antoi myös sotilaan vapaammin tunnustella kissan kehoa muuten. Anatomia poikkesi tietenkin kaksijalkaisen omasta, mutta samoilla periaatteilla senkin keho toimi kuin ihmisen tai haltian.
Ei murtuneita luita, punapää kertoi tunnustellessaan eläimen luustoa kevyesti painellen, Ja lihaksisto on normaalisti kehittynyt. Terve, mutta aliravittu olento. Mitä teemme sille?.
Viimeksi muokannut
Crimson päivämäärä 25 Heinä 2012, 14:28, muokattu yhteensä 1 kerran