Vanki voi olla monella tapaa (K15)

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Juudas » 01 Elo 2012, 19:44

Kayden nyökkäsi lyhyesti. Tämä oli ensimmäinen kerta hänen koko elämässään, kun toisen kiduttaminen tuntui hänestä todella vaikealta. Vaikka hän olisi kuinka yrittänyt, hän ei pystynyt näkemään tätä kuten kaikkia muita kiduttamiaan ihmisiä - pelkkänä lihana ja verenä. Darion oli hänelle paljon enemmän.

Pyöveli käveli laukulleen, poimien vastahakoisesti käteensä saman nahkaruoskan, jolla eli eilispäivänä ruoskinut erään vangin henkihieveriin. Kayden ei olisi halunnut sekoittaa Darionia työhönsä... mutta hän ei ollut osannut edes kuvitella näin inhottavaa tilannetta. Mies riisui nahkatakkinsa yltään ja viskasi sen huolimattomasti puiselle tuolille, kävellen Darionin luokse. Hän laski ruoskan piinapenkin päälle, kumartuen avaamaan puolidemonin kahleita. Hän ei olisi kestänyt katsoa tuskaista ilmettä tämän kasvoilla. Joten saatuaan kahleet auki myös Darionin käsistä, hän katsoi tätä silmiin, yrittäen pitää kasvonsa mahdollisimman ilmeettöminä. "Käänny", hän kehotti. Heti Darionin käännyttyä kasvot seinää kohden, Kayden riisui paidan tämän yltä nopeasti, jopa hiukan kovakouraisesti. Pyöveli yritti olla katsomatta Darioniin päin, hän yritti kokonaan torjua näkemästä ja ymmärtämästä mitä oli tekemässä. Kiinnitettyään kahleet uudelleen puolidemonin käsiin, mies käveli kauemmas kuin transsissa, sulkien korvansa huudolta sisällään; älä tee sitä.

Pyöveli poimi ruoskan käteensä ja kääntyi hitaasti katsomaan seinään kahlehdittua Darionia... enkeliään. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä, kohottaessaan kätensä ensimmäiseen iskuun.

Vaikka hän kuinka yritti, Kayden ei pystynyt sulkemaan korviaan niiltä ääniltä. Jokaista ruoskan napsahdusta seurasivat tuskan äänet Darionin huulilta. Pyöveli melkein tunsi jokaisen puolidemonin kehon säpsähdyksen ja värähdyksen omassaan. Hän tajusi kätensä tärisevän iskiessään yhä uudelleen. Silti kasvoillaan hän onnistui säilyttämään tuon kärsivän vakavuuden. Suru näkyi vain hänen palavista silmistään. Sininen iho aukesi ruhjeille, joista veri valui viivamaisina juovina alemmas. Pyöveli laski kätensä rennoksi ja katsoi työnsä tulosta. Pienen hetken ajan hänen silmänsä kiiltelivät kosteudesta.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Elo 2012, 20:12

Darion oli hermostunut ja uudelleen peloissaan. Taiteilijana hänellä oli hyvä mielikuvitus, mutta kivun ja kidutuksen kuvitteleminen ei ollut helppoa. Darionilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin oli joutumassa, joten hän ei osannut valmistautua. Darion vältteli hieman Kaydenin katsetta, hän ei uskaltanut katsoa miestä silmiin. Darion katseli ruoskaa, ja jo valmiiksi hänen selän lihakset liikahtelivat, puolidemonin ajatellessa tulevaa kipua. Hän tiesi, vaikkei ollut itse nähnyt, että joitain olentoja oli ruoskittu hengiltä.

Darion hieroi ranteitaan, kahleiden irrotessa hetkeksi ja katsoi sitten Kaydenia. Darion olisi voinut itse asiassa nyt paeta, olisi ollut loistava hetki lähteä karkuun ilman yhtäkään ruoskan iskua, mutta kehotusta kuunnellen, puolidemoni kääntyi. Darion säpsähti hieman, paidan lähtiessä nopeasti yltä ja kahleiden kiinnittyessä uudelleen ranteisiin. Hänen ei tarvinnut nähdä taakseen, Darion kuuli tarpeeksi, tietääkseen Kaydenin ottaneen ruoskan. Darion puristi kahleita sormiensa välissä, hänen kehonsa oli jännittynyt pelosta.

Vaikka Darion miten valmistautui, ensimmäinen isku paljaalle selälle sai puolidemonin huutamaan kivusta. Huuto tuli jostain niin syvältä kehon sisuksista, ettei sellaista voinut teeskennellä. Eikä keho ehtinyt edes kunnolla palautua kivusta, kun uusi isku osui selkään. Ruoskan iskut olivat melkein polttavia, kuin ne olisivat viillelleet kehoa juuri hiotuilla veitsenterillä. Kipu oli sietämätön ja jokainen isku aiheutti uuden huudon. Ohuet verivanat valuivat selkää pitkin ja kyyneleet poskilla. Kaydenin lopettaessa, Darion hengitti nopeaan tahtiin ja koko keho vapisi. Kipu ei hellittänyt, se poltteli edelleen, tuntuen melkein selkärangassa asti.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 01 Elo 2012, 20:56

Kayden laski ruoskan kädestään piinapenkin päälle ja käveli Darionin luokse, irroittaen tämän kädet kahleista. Jo pelkästään tämän näkeminen niin heikossa tilassa teki kipeää. Saatuaan kahleet auki, mies laski kätensä rennoiksi ja jäi seisomaan toisen vierelle, sanaakaan sanomatta. Mutta kun voimaton ruumis pian horjahti ilman kahleiden tuomaa tukea, pyöveli kiersi vaistomaisesti kätensä toisen ympärille ja painoi tämän tiukasti itseään vasten. Hänen kätensä tahriutuivat kirkkaaseen vereen hänen syleillessään Darionia vaitonaisena, tuntien tämän kehon vapinan omaansa vasten. Miehen palavissa silmissä oli tyhjä katse tämän katsoessa hiljaa alaviistoon puolidemonin olan ylitse. Ei enää koskaan, hän vannoi mielessään. Haavat selässä saivat riittää harhauttamaan vartioita. Tämä peli oli liikaa jopa hänelle.

Hitaasti Kayden etääntyi pitkästä ja tiukasta halauksesta, katsomatta Darionia silmiin. Vakuututtuaan siitä, että puolidemoni pysyi jaloillaan ilman hänen tukeaan, mies poimi nahkaisen pussukan pöydältä, asettaen sen Darionin vatsan päälle. Se tuntui varmasti vastenmieliseltä ja viileältä paljasta ihoa vasten. Kayden kietoi vyöt puolidemonin ympäri, tämän veren hajun leijuessa hänen ympärillään. Kiristettyään vyöt niin, että pussi pysyi paikallaan, Kayden ojensi sanaakaan sanomatta toiselle tämän paidan ja käänsi tälle selkänsä poimiakseen ruoskan piinapenkin päältä ja viedäkseen sen laukkuunsa. Mies laski ruoskan huolellisesti käärittynä takaisin muiden tavaroiden sekaan. Koko sinä aikana hän ei ollut katsonut Darionia suoraan silmiin - hän ei pystynyt.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Elo 2012, 21:11

Darion ei ollut varma, jaksaisiko hän pysyä jaloillaan, olo tuntui huteralta. Tämä ei edes ollut pahin mahdollinen ruoskiminen, iskuja ei ollut tullut edes kovin montaa, mutta ne tuntuivat silti. Aluksi Darion ei meinannut irrottaa otettaan kahleista, niin kovaa puolidemoni metallia puristi, mutta varovasti Darion lopulta laski täriseviä käsiään. Jalkojen vapauduttua myös, Darion yritti ottaa muutaman askeleen, mutta horjahti sivulle. Hän olisi luultavasti kaatunut lattialle, ellei Kayden olisi ottanut vastaan ja antanut tukensa. Darion ei voinut olla hymyilemättä vähän, tuntiessaan Kaydenin kädet ympärillään jälleen kerran ja kehon omaansa vasten. Koko tilanne oli irvokas ja täynnä kipua, mutta Darion hymyili silti. Mielialaa kohensi myös se, ettei Kayden tehnyt tätä ilkeyttään, se oli ollut pelkkä harhautus.

Darion alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja kipu hälveni, mikäli haavoihin ei koskenut. Puolidemoni pysyi jo jaloillaan, Kaydenin hakiessa veripussin. Pieni, kivulias äännähdys lähti uudelleen Darionista, vöiden kiristyessä vartalon, samalla myös haavojen, ympärille. Vyöt eivät tuntuneet yhtään mukavilta, ne aiheuttivat enemmän kipua, mitä olisi olettanut. Myöskin paidan pukeminen oli lievästi vaivanloista, selkälihasten liikuttelu ei ollut hyvä idea sillä hetkellä. Hetken aikaa Darion seisoi aivan hiljaa paikallaan ja pyyhki silmäkulmistaan kyyneleitä. He eivät olleet puhuneet tai katsoneet toisiaan, mutta lopulta Darion kääntyi katsomaan Kaydenia.
"Tämä ainakin on yksi todella aito harhautus. Varmasti menee läpi."
Darion naurahti aivan hiljaa, hänen äänensä tosin ei ollut ihan yhtä leppoisa ja hyväntuulinen, kuin yleensä. Darion toivoi, että kestäisi pakomatkan ja varsinkin pitkän ratsastuksen takaisin kotiin. Hän ei ollut varma, miten hänen kehonsa reagoisi nyt ylimääräiseen liikkumiseen.
"Haluatko saattaa minut takaisin selliin? En mielelläni tapaisi juuri nyt tätä vartijaystävääsi."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 01 Elo 2012, 21:38

Pyöveli ei vastannut mitään Darionin kehuessa harhautusta onnistuneeksi. Hän ei voinut käsittää, miten tuo jaksoi jopa siinä tilassa olla niin optimistinen. Kayden puki vaitonaisena takkinsa ylleen ja poimi käsiraudat pöydältä, kävellen toisen luokse laittaakseen ne tämän ranteisiin kiinni. Vaikutti siltä, että kokemuksella oli ollut henkisellä tasolla enemmän vaikutusta Kaydeniin kuin Darioniin. Hän nyökkäsi lyhyesti Darionin kysyessä voisiko hän saattaa tuon selliinsä. Mies otti vielä pienen tikarin laukustaan tuppeineen kaikkineen ja kiinnitti sen pienellä vyöllä Darionin pohkeeseen, vetäen housun lahkeen sen päälle peitoksi.
Kayden astui ulos huoneesta, taluttaen Darionia kahleesta niinkuin vartija oli aiemmin tehnyt. Ainsworth nousi seisomaan oven läheisyydessä olevalta vahtituolilta, mutta pyöveli näytti pienellä käden liikkeellä, että tämä voisi istua alas. "Älä turhaan vaivaudu, Ainsworth. Minä voin hoitaa tämän", pyöveli vakuutteli ja lähti ohjaamaan Darionia sellilleen vartijan istuessa vaimeasti murahtaen takaisin tuolilleen.

Käveltyään sisälle selliin, Kayden avasi Darionin kahleet ja kääntyi poistuakseen sellistä. Ovi kalahti kiinni naapurivangin tuijottaessa ja pyöveli loi vielä lyhyen katsahduksen Darionin suuntaan, ennen kuin lähti harppomaan käytävää pitkin, poistuakseen vankilan ulkopuolelle. Hän tiesi, että pian hänet kutsuttaisiin takaisin, mutta tässä välissä hän tarvitsi tupakan tai pari.

Edmund heilautti tuttavallisesti päätään isäntänsä kävellessä ulos vakavan näköisenä. Hän nosti laukkunsa huolellisesti vaunuihin ja kaivoi tupakoita taskustaan. Mies ei voinut käsittää tunteidensa voimallisuutta. Hän oli kiduttanut niin monia ja niin monilla eri tavoilla, eikä se ollut liikuttanut häntä hiukkaakaan. Nyt tilanne oli aivan toisenlainen. Hänestä tuntui todella pahalta satuttaa Darionia... myös vaikka kyse oli vain harhautuksesta. Hänestä oli suorastaan sietämätöntä, että puolidemoni kesti sen kaiken pystypäin, suuttumatta hänelle, pelkäämättä häntä. Vain hänen veljensä oli osoittanut häntä kohtaan niin suurta luottamusta.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Elo 2012, 22:00

Darion antoi Kaydenin laittaa kahleet uudelleen hänen ranteisiinsa ja lähti seuraamaan miestä. Liikkuminen teki hieman kipeää, muttei niin paljon, etteikö sitä voisi kestää. Darion katsahti nopeasti vartijaan, joka selvästi ei ollut tyytyväinen, jäädessään paitsi kiduttamisen riemusta. Darion seurasi hiljaisena Kaydenia takaisin selliin, joka äskeiseen huoneeseen verrattuna tuntui yllättävän kotoisalta ja mukavalta. Darion nosti katseensa Kaydeniin, kahleiden avauduttua, ja oli selvästi aikeissa sanoa jotakin. Mutta Kayden lähti niin nopeasti, ettei puolidemoni ehtinyt tehdä yhtään mitään. Darion huokaisi syvään, ja varovasti istui takaisin seinustan viereen, varoen kipeitä haavojaan. Hänen paitansa selkämys oli muuttunut tummaksi ja tahmeaksi verestä. Darion tunsi veitsen pohjettaan vasten. Kivuliain ja epämiellyttävin osuus oli ohi, sitten oli vuorossa kaikista epävarmin.

Darion ei ihan heti laittanut suunnitelmaa käytäntöön, hän halusi odottaa hieman, hän tarvitsi vähän aikaa selvittääkseen äskeisen. Vasta nyt Darion oikeastaan tajusi, mitä oli oikeastaan tapahtunut. Mutta mitä nopeammin suunnitelma saataisiin käytäntöön, sitä nopeammin hän pääsisi pois. Kuolleen leikkiminen ei ollut mikään iso ongelma, Darion saattoi pidättää hengitystään veden alla kymmenisen minuuttia, kuivalla maalla luultavasti pidempään. Hänelle ei vain ollut ikinä tullut tarvetta kokeilla asiaa. Mutta kieltämättä Darion pelkäsi haavojen paljastavan hänet. Jos niihin koski, kipu sai hänet tahtomattaan irvistämään, joten tähän piti keskittyä.

Darion tarkasti vielä, ettei kukaan ollut näkemässä, ja otti sitten veitsen. Punertava veri valui hetkessä hänen vaatteilleen ja maahan, Darionin puhkaistessa pussin. Äskeisen ruoskinnan jälkeen ei ollut erityisen vaikeaa matkia kuolettavaa huutoa ja jäädä sitten maahan makaamaan ja odottamaan jotakuta vartijaa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 01 Elo 2012, 22:33

Valkea savu rauhoitti hiukan, pyövelin yhä nojaillessa vaunuihinsa savuke huulillaan. Hetken polteltuaan hän nousi vaunuihin, kuin olisi lähtöä tekemässä, mutta ulos rientävän vartijan ajoitus oli täydellinen. "Coleman", nuorempi vartija huikkasi kohottaen kätensä ilmaan pysäyttääkseen pyövelin etenemisen. Vartijan selitettyä tilanteen pyöveli murahti välinpitämättömästi ja nousi vaunuistaan hän seurasi vartijan jäljessä sellille, jolle olisi hyvin osannut itsekin.

Vartija osoitti vangin ruumista ja pyöveli sanoi hoitavansa asian. Vartija avasi sellin oven ja poistui sitten paikalta antaakseen miehen tehdä työnsä. Kayden astui selliin ja kumartui Darionin muka kuolleen ruumiin ääreen. Oli vaikeaa esittää tietämätöntä siinä tilanteessa, vaikkakin puolidemoni onnistui omassa osuudessaan varsin hyvin. Kayden raahasi Darionin syrjempään kuivatakseen enimmät veret kivilattiasta jo ennestään veren värjäämillä, nuhjuisilla pyyhkeillä. Tämä oli yksi niitä asioita hänen työssään, joista hän ei niin pitänyt, mutta jonkun sekin oli tehtävä, eivätkä nuo olleet vankilassa kovin tarkkoja siitä, miten hyvin hän paikat putsasi... kunhan verta ei ollut lammikoina.

Heitettyään pyyhkeet puiseen sankoon Kayden kumartui jälleen Darionin vierelle, nostaen tämän kevyesti olkapäälleen. Hento puolidemoni ei paljon painanut lihaksikkaan pyövelin hartioilla, kun tämä vielä poimi sangon käteensä ja poistui sellistä Darion olallaan. Hän vielä huikkasi hyvästit muutamalle vartijalle matkallaan, kunnes astui ulkoilmaan vankilan ovista.

"Hei!" Ääni sai Kaydenin seisahtumaan. Hänen hartiansa jännittyivät hiukan hänen kääntyessään ympäri. Hän mietti jo, mikä juonessa oli voinut mennä pieleen... "Tämä putosi teiltä", vartija selitti, ojentaen pientä tikaria pyövelille. Se oli varmaankin pudonnut Darionin jalasta matkalla. Mies tunsi lihastensa rentoutuvan ja otti aseen hymähtäen vastaan, ennen kuin käänsi vartijalle selkänsä ja jatkoi vaunujensa luo. Hän laski Darionin varoen vaunuihin ja sulki takaluukun kavuten sitten itse ohjaksiin. Vaikutti siltä, että pako oli erittäin onnistunut, kun Edmund lähti laiskasti kävelemään kohti kylää.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Elo 2012, 22:48

Darion makasi aivan liikkumattomana maassa, odottaen vain pääsevänsä pois. Oli turhauttavaa, kun saattoi kuulla kaiken, muttei nähnyt ympärilleen. Hän kuuli vartijan askeleet ja äänet, sitten Kaydenin, oven kolahduksen, ylipäätänsä kaiken mahdollisen. Oli hyvin vaikeaa esittää kuollutta, Kaydenin ollessa niin lähellä häntä, ja varsinkin, kun mies nosti hänet olkapäälleen. Hyvin epäedullinen asento se kyllä oli, koski selkään ja sai Darionin tuntemaan itsensä saaliiksi, mutta silti hän pysytteli paikallaan, lihakset täysin rentoina ja velttona. Kieltämättä Kaydenin työssä oli enemmän elementtejä, mitä Darion oli koskaan uskonut pyöveleistä, mutta eivät ne kyllä hirveän miellyttäviltä tuntuneet.

Pelkästään jo raitis ulkoilma ja valon sekä lämmön tunne kasvoilla saivat Darionin melkein avaamaan silmänsä ja vetämään henkeä. Oli niin ihanaa päästä pois tunkkaisesta ja verenhajuisesta vankilasta. Nyt kyllä tarvittiin kärsivällisyyttä, he olivat lähellä pois pääsyä, joten Darion ei nyt saisi sotkea asioita pelkästään sen takia, että ulkona oli kauniimpaa kuin vankilassa. Mutta kuullessaan äänen, Darionin lihakset jännittyivät hieman, vaikkei sitä nähnytkään. Hetken puolidemoni jo epäili heidän paljastuneen, mutta kyse olikin vain veitsestä. Helpotus oli suuri. Ja se vain kasvoi, Darionin tuntiessa vaunujen pohjan allaan ja sen, kuinka nuo kärryt lähtivät liikkeelle. Suunnitelma oli todella onnistunut, mutta ihan vielä Darion ei uskaltanut avata silmiään, vasta sitten, kun saisi Kaydenilta luvan. Lisäksi, tapahtumat eivät olleet vielä ohi. Darion aikoisi hakea takaisin vuokraamansa hevosen, vaikka sitten varastamalla, jos ei muuta. Sen eläimen takia koko sotku oli syntynytkin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 03 Elo 2012, 13:30

//Jatkuu pelissä Running away... from You//
Juudas
 

Edellinen

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron