Kirjoittaja Juudas » 03 Elo 2012, 17:23
Kayden
Kidutustuomiot... Se, joka luuli kuolemantuomion olevan pahin mahdollinen kohtalo rikolliselle, oli todella väärässä. Pahinta oli saada tuomio, joka sisälsi päivien kidutuksen... ennen kaikesta huolimatta todennäköistä teloitusta.
Tikarien ja veitsien terät kilahtelivat toisiaan vasten mustan laukun sisässä pyövelin kävellessä laiskoin askelin vankilan käytäviä pitkin. Tänään oli jonkun onnekkaan ensimmäinen kidutus, joka jatkuisi kunnes heppu pääsisi viimein hengestään. Oli hän syyllinen tai syytön... Näillä kidutusmetodeilla vangit tunnustivat syyttöminäkin. Kayden ei ollut tyhmä, hän ymmärsi sen hyvin itsekin. Hän vain ei yksinkertaisesti välittänyt, olivatko nuo syyllisiä vai syyttömiä. Hän vain teki työnsä. Nyt kun yhden hyväkkään kidutus oli hoidettu, oli aika viedä toinen mestauspölkylle.
Päästyään oikeaan kerrokseen, Kayden pysähtyi käytävän varressa seisovan vartijan luokse ja nyökkäsi vaisusti tervehdyksensä. "Tuo -niminen kaveri sellistään. Hänen on aika päästä hengestään", pyöveli sanoi, mutta vartija kiirehti pysäyttämään hänet. "Se tuskin on tarpeen, sir", hän sanoi ja viittasi pyövelin mukaansa, avaten oven kyseisen vangin selliin. Pyöveli katsoi vartijaa kysyvästi, mutta seurasi sitten tämän jäljessä sanaakaan sanomatta.
Nähdessään tilanteen pyöveli oli kaikkea muuta kuin huvittunut. Hän katsoi veristä sotkua kulmiensa alta kylmän arvioiva katse silmissään, ennen kuin kohotti sen tähän muukalaiseen, joka seisoi sellissä ruumiin vierellä, itsekin osittain veren tahrimana. Kayden väänsi kasvoilleen pienen, teennäisen hymyn. Toisin kuin hymyilevä vartija, hän oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen tilanteeseen. Huomatessaan ilmassa leijuvan jännitteen, vartija kiirehti esittelemään miehet toisilleen. "Herra Coleman, tässä on Jack Fisher", hän selitti viitaten Kalman suuntaan. Kayden hymähti pienesti ja ojensi kätensä muukalaiselle kätelläkseen tätä. "Kayden Coleman", hän esittäytyi, lisäten merkitsevästi; "Pyöveli."
Mies oli vihainen ja se näkyi hänen silmistään, tekaistusta hymystä huolimatta. Hän ei pitänyt siitä, että hänen työhönsä sekaannuttiin ja kaipasi välittömästi selityksiä. "Huomaan, että olet vähän leikkinyt arvon kuolemaantuomitullamme", mies sanoi, katsahtaen silvotun ruumiin suuntaan, mittaillen tuon ruhjeita ja veren määrää huoneessa, naurahtaen sitten pilkallisesti. "Huomaa kyllä, ettet ole ammattilainen", hän sanoi, kääntäen kuolleen miehen päätä jalallaan. Pyöveli tiesi tasan tarkkaan, millä eri tavoilla ihmisen tai muun olennon sai päästettyä hengestään nopeasti ja kivuttomasti. Näytti siltä ettei tuo ollut ollut muukalaisen tavoitteenakaan, mutta ainahan toista saattoi pilkata siitä huolimatta. "Toivottavasti et ole yhtä huono siivoamaan jälkiäsi", hän sanoi, kääntäen jälleen katseensa Jack Fisheriksi kutsutun suuntaan, "Sillä minulla on parempaakin tekemistä kuin olla siivoamassa jonkun epämääräisen friikin sotkuja nurkista."